Tätä meillä on harrastettu puolison toimesta useampaan otteeseen. Eli kotoa lähtiessään jättää mp3-soittimen tallentamaan. Ei kyllä ole saanut mua mistään kiinni, koska ei ole mitään, mutta muutaman kerran on jälkikäteen kertonut näin tehneensä. Mitä tekisitte täs tilanteessa? Yhdessä 15 vuotta, yksi lapsi. Tämä "harrastus" on tietääkseni alkanut vasta viime vuosina.
Saako puolisoa salakuunnella?
Uhri83
191859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksihän se harrastus on alkanut... onko niin että hän itse tekee jotain, mikä aiheuttaa sen että hän pelkää sinun tekevän jotain..? Itse en hyväksyisi tuommoista käytöstä. Kai sillä nyt joku tosi hyvä syy pitää olla.
Noloa se on olla samassa tilanteessa ja kuulla ja nähdä kun kakkoselleen soittaa ja viestejä laittaa. Kun kerron olevani huoneessa alkaa nurkilla kuseksimassa jotta voi rauhassa vetää käteen. Katselee sen kuvia ja huohottaa. Kaiken tämän koin aikanaan onneksi näin ja kuulin. Mahtoi saada kunnon miehen itselleen vaikkei juorujen mukaan olekkaan kuulemma oveaan avannut. Liekö viesti mennyt perille sille kun laitoin tilanne kuvia sille. Että tälläistä meillä vaikken salakuunnellut tai edes seurannut. Mutta kun kuulin omin korviin ja näin päätin näyttää sen tuolle kakkoselle samoin kun oli antanut kuviaan katsella. Ei tainnut sekään kakkonen tykätä kun sai kuvat miehestä ja mitä touhusi kun huhujen mukaan ovi on pysynyt sen edessä kiinni aneluista huolimatta. Upea kakkonen täytyy myöntää ja ne kuvat! Jos olisin ollut mies niin ehkä olisin nauttinut kuvista samalla tavalla. Ei katsos kaikkea tarvi salaa hommata kun uskoo puolisonsa olevan sokea ja typerys. Jota en taas ollutkaan. Mietin tässä näyttöjä miehelle viestini jotka laitoin? Ei tainnut siitäkään tuntua hyvältä kun mies hänen kuviaan kuolaten runkkaili. Kuvasta näkyi kenen kuvia nuoleskeli ettei jäänyt sekään epäselväksi toki sen kuvan oton tein salaa etten keskeytä toisen hyvää oloa.
Pelkkä kysymys herättää epäilyn yhteiselon jatkon järkevyydestä!
Hei nimimerkki, Uhri83
Kerrot erikoisesta asiasta, miehesi salakuuntelee sinua poissa ollessaan. Outoa se mielestäni on. Miten hän perustelee tuon, miksi toimii noin? Mitä hän ajattelee asiasta, jos tilanne olisi toisin päin, sinä tekisit tuollaista. Onko hän mustasukkainen, tuleeko sellainen ilmi jostain muusta, se tulee ensimmäisenä mieleen. Kysyt saako puolisoa salakuunnella, minun mielestäni vastaus on, ettei. yritä ihmeessä jutella asiasta kaikessa rauhassa hänen kanssaan, että saisit tietää mitä hän oikein ajattelee tai pelkää, mistä kantaa noin isoa huolta.
Ystävällisesti,
Pirkko-pappi
Ai sun mielestä. Ota selvää laista. Mistä päättelet salakuuntelijan kantavan huolta?
Mitäkö tekisin tuossa tilanteessa? Päättelisin, että mies on jollain tavoin päästään kipeä ja ehdottaisin avioeroa. Sen sijaan, että hän puhuisi kanssasi avoimesti parisuhteesta, tunteistaan sinua kohtaan, kyselisi sinun ajatuksistasi ja kertoisi omista mietteistään, hän haluaa vakoilla.
Ei kannata edes urhata energiaa miettimällä miksi hän noin toimii. Oli sitten taustalla miehen oma petollisuus, jonkinlainen persoonallisuushäiriö jossa toista halutaan epäillä ja hallita sairaalloisesti tms. , ovat syyt tuollaiseen niin syvällä ja tietyllä tapaa kieroutuneessa ajattelutavassa, ettet tule järkevää vastausta häneltä saamaan.
Mainitsemasi asia on aika rankka, pahempaa kuin pettäminen mielestäni, mahdollisesti jopa vaarallista. Mieti, mikä on parasta lapsen kannalta. Ilmeisesti lapsi on jo kyllin vanha päättämään, kenen luona asuu, joten avioero on poikkeuksellisesti harkittavissa.
Kiitos vastauksista. Lapsi on vasta menossa kouluun eli ei vielä taida olla kypsä päättämään asumiskuvioista. Emme ole naimisissa emmekä kihloissa.
Meillä oli kriisi suhteen alussa, mutta puhuimme asian silloin kuntoon ja aloitimme puhtaalta pöydältä. Puolisolla tosiaan on jonkinlainen kontrolloinnin tarve, mikä näkyy esim. siinä ettei hänen kanssaan voi edes neuvotella, jos minä haluaisin muuttaa paremman työn ja palkan perässä toiseen kaupunkiin. Ei tule kuuloonkaan. Tähän olen vuosikaudet alistunut, nyt alkaa riittää. Haluaa myös kontrolloida mun menoja, vaikka minä en koskaan ole saanut puuttua hänen menemisiinsä. Hän päinvastoin ihmettelee suureen ääneen, kuinka jonkun hänen kaverinsa puoliso pystyy kontrolloimaan toista - vaikka itse tekee nyt samaa. Ei myöskään kykene puhumaan parisuhteen ongelmista selvinpäin.
Huonompaan suuntaan on menty. Tuntuu kuin olisin suljetussa häkissä.
Kuulostaa kovin ikävältä tilanteesi.
Kontrollointi muuttuu usein manipuloinniksi ja alistamiseksi. Se tapahtuu juuri kuvailemallasi tavalla vähitellen ja tuntuu että tilanne menee vain huonompaan, kun keskusteluyritykset kaatuvat kerta toisensa jälkeen ja oma paha olo voimistuu.
Manipuloija saa tuntemaan itsensä syylliseksi milloin mistäkin, siitä että on omia menoja, tavoitteita elämässä tai lopulta edes ystäviä. Vähitellen sitä eristyy, oma elämä kuin pysähtyy. Manipuloijahan ei tarvitse esimerkiksi puolison sähköpostien lukemiselle, kännykän tutkimiselle, auton liikkeiden seuraamiselle puhelimen välityksellä tai jopa kodin salakuuntelulle mitään sen kummempaa syytä: hän saattaa kertoakin toimistaan kuten miehesikin teki, mutta todellisuudessa vain siksi, että toinen tuntisi ja tietäisi mihin hän pystyy ja mitä keinojahänellä on.
Myös projisointi merkillinen ominaisuus mutta tyypillinen sekin. Hyvä esimerkki on tuo että arvostelee, miten kaveri kontrolloi muita, vaikka hän toimii itse niin. Samoin jos vaikkapa kysyt hänen menoistaan, sinä olet kontrolloiva, jos esität toiveita opiskelusta/uudesta työpaikasta, sinä olet itsekäs. Kontrolloija ei näe vikoja itsessään eikä ole valmis joustamaan.
Tuo tekee keskustelusta ihan mahdotonta. Normaalissa suhteessa keskustelu on vastavuoroista ja kuuntelevaa, mutta kontrolloiva ihminen näkee parisuhdekeskustelut yrityksenä päästä "niskan päälle" eli hän joko ei puhu mitään tai kääntää hyvin nopeasti keskustelun siihen, että vastapuolessa on syy.
Joskus saattaa hetken tuntua että asioista pääsee puhumaan ihan kunnolla ja kaikki vielä järjestyy, mutta huomaakin että asiat jatkuvat ennallaan tai menevät pahemmaksi. Se johtuu siitä, että kontrolloija ei aidosti jaa ajatuksiaan, tunteitaan ja motiivejaan. Sitä vain aikansa luulee että asiat on selvitetty, vaikka todellisuudessa keskustelu on nostanut kontrolloijassa vain lisää kaunaa ja halveksuntaa puolisoa kohtaan.
Mä neuvoisin, että menet keskustelemaan elämäntilanteestasi jonkin tahon kanssa. On todennäköistä, että sinä tulet tarvitsemaan apua pohtiessasi miten pääset kuvailemastasi häkistä pois. Vaikka tilanteesi ei olisi ihan niin paha kuin yllä kuvailin, sun olisi hyvä keskustella asioista jonkun kanssa joka auttaa näkemään asiaa vähän kauempaa.
Olipa hieno vastaus ja analyysi, siinä on todella paljon tuttua, liittyen näihin kotioloihini. Kiitos. Juuri eilen hän aloitti mykkäkoulun, kun kerroin pitkään suunnitellusta tyttöporukan viikonloppureissusta. Hän on tiennyt pitkään, että semmoinen on suunnitelmissa. Nyt kun ajankohta varmistui, se ei tunnukaan käyvän. Olen jopa hankkinut lapselle hoitajan siltä varalta, että hänellä on omia menoja. Meni mitään sanomatta nukkumaan. Mutta tänään kun tulin töistä, hän olikin ihan normaali lauhkea itsensä. Ja mulle tuli paska olo, että minä teen meidän suhteesta hankalan vaatimuksineni. Että eihän meillä mitään ongelmia ole.
Ei ole puhuttu siitä mun tulevasta reissusta tosin sanaakaan. Luulee todennäköisesti säikytelleensä minut niin, etten lähtisi. Viimeksi taivuin hänen tahtoonsa ja jäin kotiin eräästä toisesta menosta. Nyt en. Tuleehan se asia pakosti eteen vielä, mutta lapsen edessä en viitsi yhtään ylimääräistä riitaa käydä. Lopputulos on nimittäin se, että mies painelee baariin. Joku mietti täällä, onko mies väkivaltainen - ei onneksi. Henkiseltä väkivallalta tuo käytös kyllä alkaa tuntua.
Hei.
Mitähän sinulle mahtaa kuulua... joko se tyttöporukan viikonloppureissu oli vai liekö se edessäpäin. Sait monenlaisia kommentteja. Suurin osa oli sitä salakuuntelua vastaan, vahvastikin. Joku kertoi kokeneensa samankaltaista, mutta asia ei häntä haitannut yhtään. Tästäkin näkee kuinka erilaisia me ihmiset olemme; toiselle itsestään selvä Kyllä vastaus johonkin, on toiselle ehdoton Ei missään tapauksessa. Ajattelen niin, että puhuminen on parisuhteessa tärkeätä, kannattaa opetella pikkuhiljaa puhumaan, ainakin itse, asioista juuri siten kuin ne ovat ja kertomaan miten itse kokee asiat ja miltä tilanteet tuntuvat.
Hyvää elokuun jatkoa,
Pirkko-pappi
Ajattelemattomuuttaan avopuolisosi on mennyt tekemään ihan oikean rikoksen, josta voisi nostaa syytteen.
Viisainta istua alas ja keskustella pitkään ja vakavasti siitä, kannattaako yhteiseloa jatkaa ja millä ehdoilla. Kontrolli tulee pahenemaan, ellei ilmapiiriä puhdisteta ja anneta vakavaa varoitusta siitä, mikä parisuhteessa ei käy.
Kerroit, että ei keskustele vaikeuksista selvinpäin, joten teillä voi olla moniongelma, joka ehkä tarvitsee ammattiapua.
Sehän hyvä, että miespuolisetkin vastaavat ja neuvovat. Upeaa suomityypit. Naisethan täällä auttelevat toisiaan vastaamalla.
Aloittaja, jos sinulla ei ole eroaikeita, ota asia puheeksi ja se ei aina onnistu. Itse jatkaisin ehkä, jos mies ei ole väkivaltainen, yrität kääntää sen pään pois asiasta. Syynä pidän lapsia. Jätetty on aina riski.
Lapsen elämään tulee paha "särö" avioerosta, koska isä ei ole normivaruste. Myöhemmin lapsi saattaa reagoida muilla tavoilla, ei välttämättä ole tarpeeksi vahvaa kiintymyssuhdetta, isä on konkreettinen turva, jos se puuttuu, sitten on vajausta. Oireileivat, riitelevät koulussa, alussa voi tulla hankaluuksia. Itse joutuu open silmätikuksi, teini-iässä repsahtaa muiden vietäväksi, ellei ole kiinteä perusta kotona. Isän pitäisi harrastaa ja auttaa lapsia koulussa yms.
Jos ei ole väkivaltaa, eikä vihaa, pura ne laitteet, mieluiten miehen kanssa. Yleensä pitäisi onnistua yhdessä, sillä on kova huoli ja on mustasukkainen, viritteli kuuntelulaitteet.
Purkakaa laitteet? Lue nyt hyvä ihminen ap:n aloitus kunnolla. Mies jätti Mp3 soittimen äänittämään. Ei ollut mitään "viriteltyjä kuuntelulaitteita".
Jos on huolia, silloin puhutaan, ei äänitellä avokin toimia ja kuunnella kuin salaa toivoen, että sieltä löytyisi jotain raskauttavaa. Jos on mustasukkaisuutta, silloinkin puhutaan. Ei vakoilla.
Henkinen väkivalta ON väkivaltaa. Se on yhtä vaikeasti hallittavaa, siihen ei auta juttelut eikä "pään käätäminen". Se lopulta myös haavoittaa, musertaa ja aiheuttaa pelkoa niin äidillekin kuin lapsellekin välillisesti.
Hae ap apua, ja äkkiä.
Saa kuunnella mua ei haittaa jos puoliso on noin kiinnostunut mun tekemisistä. En stressaa koska mitään salattavaa ei ole mitä pitäisi salata. Mistä puolisosi epäluulo johtuu? Meillä ukko itse jäi kiinni rysän päältä ja kun se käytiin läpi ja jatkettiin alkoi minun seuraaminen. Mitä sitten? Ei mua haittaa koska ymmärrän ukon syyt. Koska pelkää kostoa taholtani. Tätä on jatkunut jo vuosia. Siinäkö seuraa ja epäilkööt mulla ole mitään mitä pitäisi salata. Monesti tuo epäilevä puoliso on itse pettänyt ja ei kykene luottamaan toiseen. Tästähän se johtuu ja sen ymmärrän. Ei se minua häiritse vaikka huomaan sen seuraavan menojani. Jopa käy tarkastamassa olenko mennyt sinne minne kerroin meneväni. Mutta en toki ukolle kerro että huomasin sen. Siinäpä seuratkoon ei juurikaan haittaa kysymys kuuluukin onko puolisosi itse aiheuttanut vai oletko antanut aihetta epäilyyn? Turhaan stressaat anna sen seurata ja kun ajan myötä huomaa ettei mitään ole lopettaa se sen seuraamisen. Näin meillä touhuttu on.
Kun toit esiin, että itse kertoi kuunnelleensa, niin silloin voit hyvin kysyä häneltä syytä moiseen ja sitäkin, onko se hänen mielestään oikeanlaista toimintaa.
Kerro että kodista tulee tuollaisen vuoksi turvaton paikka. Mitä hän halusi saada tuolla tavoin selville ja miksi. Ota vähän leikkimieltä mukaan, sillä nythän mies jo tietää että mitään aihetta se kuuntelu ei tuonut esiin.
Miten tuo seksuaalisuus on päässyt noin sairaaksi touhuksi. Minusta seksin pitää olla kahden ihmisen välinen hienotunteinen läheisyys. Katselle kuvaa ja runkkaa kuulostaa aivan hirveältä ja lisäksi vielä toisen näkyville tullen. Pää on todella kipeä.
Se, mitä pidät sairaana, on normaalia seksuaalisuutta. Myös sinun inhosi on normaalia. On normaalia inhota normaalia seksuaalisuutta.
"Kahden ihmisen välinen hienotunteinen läheisyys" on toisille ihanne, mutta vähintään yhtä monelle se olisi seksuaalisuuden irvikuva.