Moi oon 14v poika Jyväskylästä.
Pelkään että isäni kuolee. Meillä on lähiaikoina ollut tosi kivaa yhdessä!
Tykkään isäni kanssa käydä kalastamassa ja retkeilemässä. Mutta en uskalla sanoa isälle että pelkään menettäväni hänet. Isä on polttanut tupakkaa 15-20v mutta nyt on lopettamassa/lopettanut.
Voisko joku auttaa kertomaan miten uskallan kertoa tämän isälleni koska hän on niin rakas minulle. Itken melkein joka päivä pelkoani.
Isä on 50v.
Pelkään että isäni kuolee. Meillä on lähiaikoina ollut tosi kivaa yhdessä!
Tykkään isäni kanssa käydä kalastamassa ja retkeilemässä. Mutta en uskalla sanoa isälle että pelkään menettäväni hänet. Isä on polttanut tupakkaa 15-20v mutta nyt on lopettamassa/lopettanut.
Voisko joku auttaa kertomaan miten uskallan kertoa tämän isälleni koska hän on niin rakas minulle. Itken melkein joka päivä pelkoani.
Isä on 50v.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moikka sulle:) Kiva, että sulla hyvät välit isääsi. Voit sanoa ja jutella isällesi peloistasi ihan avoimesti. Ei hän suutu tai loukkaannu. Oma lapseni sinun iässäsi pelkäsi samaa ja puhui siitä minulle. Juteltiin ja hän rauhottui heti. Hyvä,että isäsi on lopettanut tupanpolttamisen, mutta ei sinun siitäkään huolta tarvitse ottaa, että hän on polttanut. Ei kaikki saa automaattisesti sairauksia tupakoinnista. Juttele isällesi tänään jo, niin huolesi katoaa ja saat nauttia kesälomasta ja isäsi seurasta huolettomana. Kuolemasta voi kyllä puhua ja varsinkin, jos se aihe vallitsee mieltäsi noin paljon. Tsemppiä juttelutuokiolle:)!
Kuoleehan isät yleensä aikaisemmin kuin lapsensa näin pitää tapahtuman .
Isäsi on vielä suhteellisen nuori ja voi olettaa ettei hän todennäköisesti kuole vielä aikoihin. Minäkin pelkäsin lapsena että vanhemmille on sattunut jotain kun heitä ei alkanut kuulua. Silloin pelko oli kauhea kun äitikin pelkäsi isän vaikka hukkuneen kun oli pitkään kalareissulla.
Puhuminen pelosta varmasti auttaa ja varmasti tuntuu isästä kivalta kun välität hänestä.
Kiitos vastauksista puhuin mummoni kanssa tästä asiasta jo ja hän soitti isälle ja juteltiin vähän puhelimessa. Mutta tuntui ettei ottanut vakavasti aihettani.
Hei.
Oletkin saanut hyviä vinkkejä ja kommentteja. Hieno juttu, että sinulla ja isälläsi on mukavaa yhdessä ja teette asioita. Meillä on erilaisia pelkoja toisinaa, jotkut niistä ovat turhia, toiset aiheellisia. Aika luultavaa on, että saat viettää isäsi kanssa vielä vuosia, vuosikymmeniä ja ehditte tehdä vaikka mitä. Kannattaa nuoresta asti opetella puhumaan peloistaan ja toiveista muille, se helpottaa elämää selvästi. Kun emme voi tietää emmekä oikein edes aavistaa mitä läheiset ajattelevat ellemme puhu keskenämme. Kun puhuu, asiat ja pelot helpottuvat. Puhumista, myös vaikeista asioista, voi tosiaan opetella.
Hyvää kesän jatkoa,
Pirkko-pappi
Teet moraalittomasti luulotellessasi. Olet pappi, mieti mitä sanot. Et ole tulevaisuuden ennustaja.
Onko sinulle tullut nyt äskettäin tuo ajatus ja pelko. Onko perhepiirissä sattunut äskettäin jotain ikävää tai joku tutti tai läheinen kuollut?
Ei ole sattunut mutta pelkään että isäni saa esim sydänkohtauksen tai infarktin ja kun hän on yksin töissä (yrittäjä).
:(
Onko sinulla äiti elossa ja jos on, niin asuvatko he isäsi kanssa yhdessä. Jos elää vain yhden vanhemman kanssa, niin saattaa pelätä vielä enemmän hänen menettämistä.
Sinulla voi jotain muutakin huolta ja pelkoa mutta se kaikki tuntuu vain pelkona isän menetyksestä.
Pelkäätkö ehkä jollakin tavoi omaa elämää: oman elämäsi rajallisuutta, kuolemaa, mitä teen sitten aikuisena, koetko epämääräsitä turvattomuutta, pelottaako muutto opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, tai jäätkö isän yritykseen, ym. Tuntuuko tuelvaisuus haasteelta?
On kiva että sinulla on mummo, jonka kanssa voit fuksia elämää.
Asuvat yhdessä eikä ole muita pelkoja. Mutta pikku hiljaa on alkkanut hellittää tämä pelko.
Hei.
Olipa mukava lukea, että pelko isän menettämisestä on alkanut helpottaa. Hyvä niin. Iloa sinulle ja mukavia hetkiä isäsi kanssa, edelleen.
Pirkko-pappi
Miksi kuuntelevassa kirkossa ei ole yhtään miespappia tai -diakonia. Miksi ei ole muita työntekijöitä, kuin pari pappia ja diakoni?
Pitäisikö tässä maailmassa sitten joka ikisessä asiassa miettiä sukupuolikiintiöitä, kun toisaalta on vaatimuksena ettei enää esim. kouluissa saisi erotella tyttöjä ja poikia vaan puhua vain lapsista tai oppilaista? Sitä ollaan niin miestä tai naista ja toisaalta ei olla sitten sukupuolta ollenkaan.
Hei.
Kiitos kysymästä. On täällä miespappikin. Miespuolista diakonia ei ole täällä tällä hetkellä, heitä on ylipäätään melko vähän. Ketä työntekijöitä kaipaisit kirjoittelemaan tänne? Itse olen vähän samaan mieltä kuin nimimerkki, mullenämäkelpaa että sukupuolikiintiöt eivät kyllä kaikissa asioissa ole tarpeen. Monessa kohtaa on ennemminkin kiinni siitä millainen ihminen on kuin onko hän mies vai nainen.
Hyvää elokuun jatkoa,
Pirkko-pappi
Niin siinä yleensä käy. Kun saa käsitellä pelkoaan, niin mörkö sisimmässä alkaa pienemään. Oikein hyvää loppukesää ja voimia kouluvuodelle. Kirjoittele jos vielä huoli kaihertaa.
Kaikki kuolee joskus