5 vuotiaiden vanhempia paikalla?

Tilanne korjaantuu kun muutatte omaa asennettanne, silleen että mummot ja vaarit, muut vieraat huomioivat jo sisään tullessaan ensimmäiseksi 5 vuotiaan, kysyvät mitä hänelle kuuluu, ottavat syliin, kattovat tytön uudet lelut jne. Niinhän hänen kanssaan on tehty ennen vauvan tuloa. Nyt kaikki jättää hänet sivuun ja hän hakee huomiota pomottamalla.
Siihen menee vartti tai puoli tuntia, sen jälkeen tilanne on normaali. Jos muksu yrittää vielä pomottaa, ei muuta kuin mummo tai ukki (tai sinä) kaappaa tytön kainaloon, kutittaa ja sanoo, että me laitetaan/juodaan nyt näitä kahveja tms. tuu tähän pöytään istumaan meidän kanssa ja otat lapsen mukaan auttamaan vaikka kahvikuppien laitossa tai jotain. Et jätä häntä yksikseen tylsistymään.

Olen 8 vuotta vanhempi kuin pikkuveli ja muistan elävästi, miten oli hylätty ja yksinäinen olo mulla oli kun kaikki vaan hösöttivät broidin perässä. Vaikka oli mun synttäritkin niin muistan hyvin tarkkaan miten mua otti pattiin kun mummo ja ukki tyrkkäsivät mulle lahjan käteen ja sitten jo riennettiin kattomaan miten broidi on kasvanut. Eivät jääneet ees kattomaan mitä mieltä mä siitä lahjasta oon.

Ei tarvinnut kyllä viisivuotiaana tai muunkaan ikäisenä erikseen mummilta hakea huomiota, sain sitä muutenkin. Itse tarjoutui aina tekemään minun kanssani jotain ,ilmeisesti mielellään, ja oli aika selvää, että olen hänelle tärkein ihminen maailmassa. Kun kotona oli vauva, niin kaikki muutkin vieraat kyllä ihan tarkoituksella huomioivat minua, jopa ristiäisiin minullekin tuotiin lahjoja, jota muistan hieman ihmetelleeni, kun olin tottunut että vain päivänsankarille. Minä pidin vauvan söpöyden kehumista ihan omaan laariin satavana, olihan kyseessä MEIDÄN vauva, ja minä kuitenkin sain pitää arvostetun asemani esikoisena. Äidin kyllä oikeastaan menetti vauvalle useaksi vuodeksi: sattui olemaan hyvin ripustautuvan sorttinen vauva, ja äitikin halusi omia sen vain itselleen (ehkä siksi juuri, että minulla oli niin läheiset välit moneen sukulaiseen jo pienestä).

Tuo kuvailemasi käytös on normaalia. Kysehän on 5v lapsesta! Olen itse kolmen lapsen äiti, ja olin aiemmin vuosia perhepäivähoitaja. En ole kovin montaa tuon ikäistä tavannut, joka ei toisinaan noin käyttäytyisi. Hän on juuri saanut pikkusisaruksen, ja on luonnollisesti epävarma omasta asemastaan. Siihen päälle vähän (selvästikin teillä vasta vähän) luonnollista uhmaa, niin huomaahan sen vaikkapa sohvalla pomppimisena. Mikä tässä nyt on ongelma? Tuohan on normaalia lapsuutta. Sitten lasta vain kasvatetaan. Mitä sinä murehdit?

Meinaatko että lapsi oppii miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan, jos estät häneltä sellaiset kokemukset??????