Minun ihannenaiseni on söpönä säilynyt nelikymppinen nainen. Sellaisessa naisessa on ne hyvät puolet, että hän on kypsä, hänellä on paljon elämänkokemusta ja häntä on kiva katsoa. Minusta tuntuisi ihanalta seurustella sellaisen kanssa.
Esimerkki tällaisesta on näyttelijä Amy Adams:
https://youtu.be/l2Mj2L1YMAM
Toinen esimerkki on uutisankkuri Piia Pasanen:
https://youtu.be/cL39vRbuFtM
Mitä mieltä te olette nelikymppisistä söpöliineistä?
Esimerkki tällaisesta on näyttelijä Amy Adams:
https://youtu.be/l2Mj2L1YMAM
Toinen esimerkki on uutisankkuri Piia Pasanen:
https://youtu.be/cL39vRbuFtM
Mitä mieltä te olette nelikymppisistä söpöliineistä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käsitykset ihanne naistyypistä muuttuvat kun tulee ikää, ne nuoruus ajan ihanteet, jotka on yleensä sinun kuvailemiasi tyyppejä, ovat yleensä itserakkaita ja muuttuvat kotona ollessa ns tasaarvoiksi joitten panokerratkin pitäis laskea siten, että monastikko on pantu tasaarvon aloitteesta ja montako kertaa sinun aloitteesta. Jos minun olisi pakko naisen kanssa asua, niin mieluiten ottaisin esm liikuntavammaisen, joka ei vois lähteä kotoa minnekkään. Sokeakin kävisi minulle ihan hyvin. Kuvitteleppa nyt mitä kaikkea terveet ihmiset toisilleen tekevät yleensä riitelevät ja tappelevat. Mutta vammaisen on hyvin paha järjestää sinulle mitään vaikeuksia. Vaikka hän haluaisi sinun kanssa riidellä, niin voit olla ihan turvallisella mielellä ja hoitaa esm taloutenne asiat vähin äänin siten kuin itse haluat. Vaikea vammainen ei voi mitään vaikka häntä vähän suututtaiskin. Minun vammaiseni olis kuitenkin hyvä, itse hoitaa henk koh hygieeniansa sekä ise syödä ruoka jonka hänelle ravintolasta kotiin tuotuna tilaisin. VC asiat hänen täytyis itse auttamatta voida tehdä. Ei tälläisen naisen kanssa riitakaan haittais, sillä ei hän mitään voisi sillä riidallaan kuitenkaan sinulle, voisit vain myönnellä hänen riita puheeseensa
Seurustelin melko vaikeasti vammautuneen naisen kanssa. Minun oli hänen kassaan aina turvallinen olo. Suurin asia oli palvella häntä niissä asioissa joita hän ei itse voinut tehdä. Kauppa asioita toimittelin ja olin hänelle avuksi kun hänen luonaan olin.
Ihme kuitenkin tapahtui, vaikka hän liikkuu jo vain rollakolla, niin hän kieltäytyi tapaamasta minua enää. Ei tämäkään tunnu pahalta sillä tiedän, että hänellä on vaikeata ilman apuani. Jos hän haluaa niin tapaamme siinä tapauksessa. Eikä me vanhoja muistella.
Me ihmiset olemme erilaisia. Minun vaimoni jonka kanssa olin 30 v. Minulla oli kaikkein paras olla kun olin hänen omaishoitajanaan, kun hän sairastui