Yksinäinyys

Yksinäisyys on tainnu vaivata koko elämän ajan, perheeseen kuulumattomuuden tunne ja kaikki teini vuodet meni viinan ja sen ystävien kanssa, Nyt on oma perhe, mulle täydellinen mies ja kiva koti, mutta ei enää ystäviä jotka kävisivät säännöllisesti, enkä halua lähteä aina vaan vkl terassille moikkaamaan tuttuja vaan ihan normaaleja asioita tehdä, joku olisi kiinnostunut ja mä saisin olla jonkun elämässä mukana perheen lisäksi. Kaksi ystävää joita näkisi normaaleissa oloissa asuu niin kaukana ettei heitä nää usein ja yksi ystävä ei enää vastaa puheluihin. Nuorempi sisko ja isä ei käy montaa kertaa vuodessa aina kauheasti menoa.... Äiti kiukuttelee kun en muistanut nimipäivää ja luultavammin ei tule sen takia huomenna tyttöni nimipäiville (ja nyt mietin että miten estän ettei tyttö joudu kokeen samaa kohtaloo kuin minä), vanhin siskoni haukkuu poikaani vilkkauden takia joten en taida kutsua edes tupareihin... Meidän suvussa on aika paljon tollasta henkistä vikaa ja tunnistan itsessäni samoja asioita mutta pyrin etten loukkaa muita niiden vikojen vuoksi. Nykyään on ruvennu riittämään ja oon alkanu miettimään että enkö ois niin saatanan yksinäinen ja ois ees kavereita jos olisin vaan kusipää...? Toinen ystävä rikas ois viina ja huumeet mutta ne ei todellakaan oo vaihtoehto..... Mistä täälä saa kaverin ennen kuin alan kokonaan hylkiin kaikkia.... Tää on iso kaupunki jossa on paljon ihmisiä mutta yksinäisyys sitäkin suurempaa..... Tampere.