Sisarkateus aikuisena

Sullahan on vielä hyvin asiat jos haluat olla sukujuhlien keskipiste. Alkuosa on itellä ihan samaa, mut että kivitettäväksi elävältä haluaisin niin ei.

Sitäkö kannattaa kadehtia, että aikuisenakin on vanhempiensa elättinä eikä ole opintojaankaan saanut loppuun.

Et ole ainoa. Meillä kaksi tytärtä ja nuorin poika. Tämä vanhempien palvoma veli saanut aina kaiken. Isä sittemmin kuollut, mutta äiti jatkanut poikansa palvontaa. Veljelle kans hommattiin aikanaan kaikki. Ei puhettakaan että olis meille mitään annettu koskaan, ei me osattu odottakaan. Tää veljen palvonta on mennyt äidiltä nyt vanhemmiten jo ihan överiksi. Veljen lapset on myös erityisasemassa.

Sellaista se on. Me tyttäret hoivataan vanhaa äitiä ja saadaan vain vaatimuksia osaksemme. Veli on kuin vieras joka tulee vaan äidille passattavaksi, aikuinen mies.

Tosiaan mitä järkee on kadehtia jotain jolla ei ole omaa elämää eikä kykyä hankkia omaa elatustaan itse. Itseäni olisi hävettänyt todella paljon, jos minun vanhempani olisivat joutuneet maksamaan mun menoja sen jälkeen kun täytin 18 vuotta!

Sitä ei voi saada takaisin mitä ei ole koskaan ollut, jos on ollut oikeasti väärin kohdeltu. Ei voi olla vanhempien lellikki keski-ikäisenä eikä juhlien keskipiste, vanhemmat ja sisarukset ovat sitä mitä ovat etkä itsekään enää ole kadehtiva ja hyvitystä etsivä pikkulapsi. Se aika oli ja meni jo. Vanhempasi ovat nyt isovanhempien roolissa, mutta lasket siskosi lapsen kastejuhlan kuluja aivan kuin itse olisit pikkulapsi, joka vertailee viikkorahoja.

Ilmeisesti itselläsi ollut ongelmia nuorempana elämässä, vanhempasi eivät ole hyväksyneet puolisoasi ja elämäntapaasi. Rahan antamisesta kieltäytyminen voi liittyä siihen, että olet silloin käyttänyt päihteitä tai he ovat ajatelleet, että rahat ottaisi kuitenkin exäsi. Mutta vaikka mitään järkevää syytä ei olisikaan, niin et voita mitään sillä, että märehdit 20 v vanhoja asioita ja toivot muutosta siihen, miten sinuun suhtaudutaan. Keskity asioihin mihin voit itse vaikuttaa. Jos elämäsi on hyvää, et tarvitse siihen sukulaisilta hyväksynnän leimaa. Jos taas et ole elämääsi tyytyväinen, niin pyri tekemään muutoksia.

Jaa-a, tavallaan viisaita sanoja, mutta ihmisen mieli ei vain toimi noin. Toisille on myös helppo antaa elämänohjeita, mutta vaikeus on siinä, että toisen elämästä ei tiedä juuri mitään eikä sen vivahteista, siellä saattaa olla hyvin moninaisia kuvioita, joista vain asianosaisilla on se kokemusperäinen tieto ja ymmärrys.

Mitään ei voita sillä, että miettii jotain vuosikymmeniä sitten osakseen tullutta epäoikeudenmukaisuutta, se on tietenkin totta. Mutta mitään ei voita silläkään, että yrittää väkisin ne unohtaa. Asiat pitäisi käsitellä, mutta esim. ap:n kohdalla näyttäisi siltä, että niitä ei voi käsitellä, koska ne jatkuu edelleen. Ne ei kuulu mihinkään menneisyyteen, vaan on yhä tätä päivää.

Ap ei voi yksin tätä asiaa käsitellä, vaan siihen tarvitaan muitakin. Suora kysymys vanhemmille siitä, miksi sisar on saanut noin paljon taloudellista apua elämässään vanhemmiltaan ja hän itse taas ei yhtään mitään, on ainoa mahdollisuus. Olkoon syyt sitten mitkä tahansa, ne kannattaa kuitenkin kysyä. Sittenhän asiaan voi suhtautua oikealla tavalla, kun tietää, mistä tämä johtuu. Jos on vanhempien silmissä se musta lammas, niin sitten on. Omissa silmissä sitä ei tarvitse olla, koska oma on elämäkin.

ap kannattaa katkaista välit kaikkiin! se on paras konsti ja toimii hyvin, suosittelen. Itsekin tein niin, minulla oli muutama erityisen katkera sisarus joille merkkaa ainoastaan raha ja materia kaikki kaikessa. Tekevät aivan mitä tahansa rahan ja materian eteen ja tällä tarkoitan todella sitä, mitä vain. Hulluinta asiassa on se että molemmat sisarukset saivat enemmän perintöä (rahaa, säästöjä, tontteja, veneitä, asuntoja yms.) kuin muut sisaret ja silti kehtaavat olla kateellisia köyhemmille ja vähemmän saaneille sukulaisille joilla ei ole valmiiksi ostettuja taloja/tontteja tms. No jotain hyvää tässä kyllä on: onneksi ei tarvitse Ikinä järjestää minkäänlaisia turhia juhlia ketään varten, ei ole pakko leipoa eikä antaa lahjoja! eikä ole pakko osallistua ankeisiin sukujuhliin, siinäkin voi säästää ainakin hieman ja voi tehdä mitä haluaa eli syödä vaikka ne kakut itse. Suosittelen muillekin joilla on katkeria pahansuopia sukulaisia. Tulee parempi mieli ja paremmat muistot kun jättää pahansuovat omiin oloihinsa

Katkeruus ja kateus estävät näkemästä asioita ja aiheita oikein. Aloituksesi on ikävä kertomus siitä, miten väärin ihminen voi asiat nähdä kun katselee kieroon eli kierosti. Älä siis puhu aikuisuudesta mitään.

Ihmisiä ei koskaan kohdella tasapuolisesti, ei perheissä eikä muualla. Jostakin syystä itseriittoisia ihmisiä palvellaan aina auliimmin kuin niitä nöyrempiä. Lapsuuden kokemukset tällaisesta jättävät ikävä kyllä stigmoja, jotka kulkevat mukana koko elämän ajan. On hyvä jos ihminen pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja ottamaan etäisyyttä lapsuuden kotipesään ja sen kieroihin kuvioihin. Itselläni on oma elämä, mutta nyt aikuisena huomiot ihmisten vallankäytöstä ja monet pettymykset ovat tuoneet nämä varhaiset perhemuistot esiin. Kannattaako jakaa täällä ohjeita, mielestäni ei. Tämä sukujen klaaneista koostuva ihmiskunta on erittäin nyrjähtänyt. Viheliäinen some antaa foorumin, jossa tyhmät itsevaltiaat kehuvat itseään ja jakavat viisauksiaan. Voimia surullisille.