Suomessa on noin 350 000 syyttömänä tuomittua. Tarkoitan työttömiä. Heidät on tuomittu ilman omaa syytään ainakin kolmenlaiseen rangaistukseen.
Keskeisin niistä on työn ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Toinen rangaistus on byrokratia ja kontrolli, jonka kanssa työtön joutuu jatkuvasti painimaan. On juostava luukulta luukulle ja totuttava olemaan viranomaisten silmissä jatkuvasti epäilyksenalainen, potentiaalinen tukien väärinkäyttäjä, saadakseen toimeentulon, jolla EI EDES pystyy elämään. Väärinkäsitykset, kyseenalaiset laintulkinnat ja moninaiset muut syyt johtavat vähänkin erikoisemmissa tilanteissa helposti tukien saannin viivästymiseen tai epäämiseen.
Harva tietää, miten heikko on työttömän oikeusturva. Esimerkiksi pelkkä selvityspyyntö katkaisee työttömyyskorvauksen, vaikka mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Karenssi voi napsahtaa, jos työhönottaja lausuu väärän todistuksen työnhakijan työhalukkuudesta tai jos nollatuntisopimuksella työskentelevä sanoutuu irti työstään, koska hänelle ei tarjota riittävästi työtunteja. (Ks. adressi "Työttömälle oikeusturvaa ja parempaa toimeentuloa").
Kolmas rangaistus on ympäristön ja yhteiskunnan asennoituminen. Työttömiä kohdellaan pohjasakkana, koska he eivät ole pärjänneet siinä jatkuvassa kilpailussa, jota nykyinen kapitalismi paljolti on. Individualistisia selitysmalleja suosivana aikanamme vikaa ei nähdä yhteiskunnallisissa rakenteissa, vaan ihmisissä, jotka tippuvat näiden rakenteiden ulkopuolelle.
Edes taantuman aikana moni parempiosainen ei käsitä työttömyyden olevan yhteiskunnallinen ilmiö. ”Ihminen, joka on aina tehnyt työtä ja saanut palkkaa, ei voi ymmärtää työttömän tilannetta”.
Työttömien syyllistäminen on tavallista jokapäiväisessä talouspoliittisessa keskustelussa, vaikka se puetaankin sellaisiin vaatimuksiin kuin ”vastikkeellinen sosiaaliturva” tai ”työttömyysturvan kannustavuuden lisääminen”. Ajoittain se yltyy eräänlaiseksi vihapuheeksi asti, esimerkiksi kun Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja vertaa työttömiä rikkaruohoihin.
Oletus työttömien työhaluttomuudesta on käsittämättömän yleinen, vaikkei se perustu mihinkään tutkimusnäyttöön. Tosin harva muukaan asia politiikassa siihen perustuu. Tosiasiassa esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavat yleensä hakevat töitä työttömyytensä alusta alkaen aktiivisesti, joten sen keston lyhentäminen merkitsisi vain entistä useamman putoamista pelkän peruspäivärahan varaan. Töihin kannustaminen ei muutenkaan auta, jos työpaikkoja ei ole.
Samoin oppi siitä, että suurenkin työttömyyden oloissa olisi vain lisättävä työvoiman tarjontaa mahdollisen tulevan työvoimapulan torjumiseksi, on todellisuudelle vieras. Työnantajat ovat aina pelotelleet työvoimapulalla, mutta tuskin koskaan se on noussut yhtä vakavaksi kansantaloudelliseksi ongelmaksi kuin työttömyys.
Työttömien kannalta tilanne ei näytä hyvältä. Kaikkihan työttömyyttä haluavat torjua, mutta tärkein prioriteetti se ei nykypolitiikassa ole. Esimerkiksi valtion velkaantuminen näyttää huolettavan porvaripuolueita ja mediaa työttömyyttä enemmän, vaikka juuri työttömyydestä aiheutuvat kustannukset ja verotulojen menetykset ovat keskeinen syy velkaantumiseen. Elvytys taantuman aikana – nyt jopa negatiivisella korolla saatavalla lainalla – ehkäisisi pitemmän päälle myös velkaantumista.
Keskeisin niistä on työn ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Toinen rangaistus on byrokratia ja kontrolli, jonka kanssa työtön joutuu jatkuvasti painimaan. On juostava luukulta luukulle ja totuttava olemaan viranomaisten silmissä jatkuvasti epäilyksenalainen, potentiaalinen tukien väärinkäyttäjä, saadakseen toimeentulon, jolla EI EDES pystyy elämään. Väärinkäsitykset, kyseenalaiset laintulkinnat ja moninaiset muut syyt johtavat vähänkin erikoisemmissa tilanteissa helposti tukien saannin viivästymiseen tai epäämiseen.
Harva tietää, miten heikko on työttömän oikeusturva. Esimerkiksi pelkkä selvityspyyntö katkaisee työttömyyskorvauksen, vaikka mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Karenssi voi napsahtaa, jos työhönottaja lausuu väärän todistuksen työnhakijan työhalukkuudesta tai jos nollatuntisopimuksella työskentelevä sanoutuu irti työstään, koska hänelle ei tarjota riittävästi työtunteja. (Ks. adressi "Työttömälle oikeusturvaa ja parempaa toimeentuloa").
Kolmas rangaistus on ympäristön ja yhteiskunnan asennoituminen. Työttömiä kohdellaan pohjasakkana, koska he eivät ole pärjänneet siinä jatkuvassa kilpailussa, jota nykyinen kapitalismi paljolti on. Individualistisia selitysmalleja suosivana aikanamme vikaa ei nähdä yhteiskunnallisissa rakenteissa, vaan ihmisissä, jotka tippuvat näiden rakenteiden ulkopuolelle.
Edes taantuman aikana moni parempiosainen ei käsitä työttömyyden olevan yhteiskunnallinen ilmiö. ”Ihminen, joka on aina tehnyt työtä ja saanut palkkaa, ei voi ymmärtää työttömän tilannetta”.
Työttömien syyllistäminen on tavallista jokapäiväisessä talouspoliittisessa keskustelussa, vaikka se puetaankin sellaisiin vaatimuksiin kuin ”vastikkeellinen sosiaaliturva” tai ”työttömyysturvan kannustavuuden lisääminen”. Ajoittain se yltyy eräänlaiseksi vihapuheeksi asti, esimerkiksi kun Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja vertaa työttömiä rikkaruohoihin.
Oletus työttömien työhaluttomuudesta on käsittämättömän yleinen, vaikkei se perustu mihinkään tutkimusnäyttöön. Tosin harva muukaan asia politiikassa siihen perustuu. Tosiasiassa esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavat yleensä hakevat töitä työttömyytensä alusta alkaen aktiivisesti, joten sen keston lyhentäminen merkitsisi vain entistä useamman putoamista pelkän peruspäivärahan varaan. Töihin kannustaminen ei muutenkaan auta, jos työpaikkoja ei ole.
Samoin oppi siitä, että suurenkin työttömyyden oloissa olisi vain lisättävä työvoiman tarjontaa mahdollisen tulevan työvoimapulan torjumiseksi, on todellisuudelle vieras. Työnantajat ovat aina pelotelleet työvoimapulalla, mutta tuskin koskaan se on noussut yhtä vakavaksi kansantaloudelliseksi ongelmaksi kuin työttömyys.
Työttömien kannalta tilanne ei näytä hyvältä. Kaikkihan työttömyyttä haluavat torjua, mutta tärkein prioriteetti se ei nykypolitiikassa ole. Esimerkiksi valtion velkaantuminen näyttää huolettavan porvaripuolueita ja mediaa työttömyyttä enemmän, vaikka juuri työttömyydestä aiheutuvat kustannukset ja verotulojen menetykset ovat keskeinen syy velkaantumiseen. Elvytys taantuman aikana – nyt jopa negatiivisella korolla saatavalla lainalla – ehkäisisi pitemmän päälle myös velkaantumista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo on yksi näkökulma. Se ei ole väärä, mutta kovin yksipuolinen.
Kaikki raha, joka työttömille maksetaan, on poissa niiltä, jotka ovat töissä. Rahat kerätään veroilla ja muilla maksuilla. Työttömillä on oikeudet, mutta ihan vastaavasti niillä, jotka maksavat, on oikeus odottaa, ettei rahaa kerätä persuteettomasti. Suurin osa ihmisistä on rehellisiä ja tunnollismia, mutta osa ei ole.
Täytyy olla järjestelmä, jolla varmistetaan ettei tukia käytetä väärin. Järjestelmän olemassaolo ennaltaehkäisee väärinkäytöksiä ja se myös paljastaa niitä. Se on ihan verrattavissa lentokenntien turvatarkastuksiin ja vaikkapa ratsioihin. Suuri enemmistö kärsii vähemmistön toiminnasta. Oikea kohde katkeruudelle ei ole ne, jotka kontrolleja pyrörittävät vaan ne, joiden takia kaikkien pitää alistua niihin.
Toinen merkittävä asia on ettei työtön aina itse halua tai tiedä sitä, mikä on hänelle parasta. Pitkä työttömyys johtaa tutkimusten mukaan vieraantumiseen työstä ja tekee työn aloittamisesta vaikeaa tai jopa pelottavaa. Silloin tarvitaa työllistämistoimia, jotka ovat kuten moni lääke: pahan makuisia, mutta hyväksi.
Älä lässytä! Et saisi yhtään enempää vaikkei työttömiä olisikaan.
Hallitus on kurjistanut työttömien asemaa monin tavoin. 200 miljoonalla eurolla hallitus on leikannut työttömyysturvaa, lyhentänyt sen kestoa ja lisännyt omavastuupäiviä. Lisäksi on kiristetty velvollisuutta ottaa vastaan työtä, kun samalla työttömyyden hoitoon suunnattua rahaa on vähennetty.
Ihan varmasti palkasta jäisi enemmän käteen, jos työllisyys paranee.
Miten sen nyt ottaa. Olin nuorempana varsinainen pelkääjä ja pidin vakuutuksia yllä. Jos johonkin tarjottiin vakuutusta niin ilman muuta otin sen. Joten rahaa ei itse asiassa työttömyyden napsahdettua kohdalle jäänyt vähempää - vaan enemmän käteen koska vakuutusehdot laukesivat. Olin tästä melko lailla äimänä. Jälkeenpäin mietittynä homma on ehkä ollut - nolla: Joka tapauksessa rahat riittäneet elämiseen ja työttömänä ollut aikaa suunnata huomio kokonaan toisaalle, kun kävi selväksi ettei ole enää tarvetta uudelleen työllistämiselle valtiolla tai yrityksillä. Nyt 20 vuoden työttömyyden jälkeen on kiva todeta, kun töissä olevilta kavereilta loppunut terveys ja kiroavat työnsä, että omalla kohdalla riitti terveyttä myös välillä kunnon vapaa-ajalle. Eikä työttömyys ole millään tavalla pysyvä olotila: Se opettaa ottamaan asiat vähän lunkimmin ja sitä kautta parantaa elämän laatua. Tässäkin vaihtelu virkistää!
Kaltaisesi ihmiset mahdollistivat natsisaksan olemassaolon. Alistajat eivät ole syyllisiä vaan valvottavat.
Tämän takiahan päättäjät juuri itselleen palkankorotuksia ym etuja antaa. Sitten työttömyyden sattuminen omalle kohdalle ei haittaa pätkääkään kun on miljoonia ehtinyt saamaan työttömyyden varalle. Kukaan kansanedustajan sopeutumiseläkettä saava vähät välittää mitä heistä ajatellaan ja tuskin edes lööppejä lukevat kun ilmainen ylläpito riittää vaikka pysyvästi ulkomailla asumiseen.
Pakolais Turismi on jo nyt niin kallista, että suomalaisten työttömien ja köyhien eduista tulee säästää !!
Pakolais Turismi vie niin paljon rahaa, että sairaiden ja vanhojen terveydenhoitosta tulee säästää !! Vain matu turisti saa ilmaisen terveydenhoidon, hammaslääkärin,,,, ja kaikki sosiaali edut. Ilmaisen asunnon koko suvulle, ilmaiset laki palvelut, ja työt ja kerenssist, yms pakko kuntoutus ei vaivaa näitä lomalla olijoita !!
Mitä olet tehnyt tai aiot tehdä asioiden korjaamiseksi?
Vai jatkatko istumista peukalosi päällä ja sormi suussa?
"Toinen merkittävä asia on ettei työtön aina itse halua tai tiedä sitä, mikä on hänelle parasta." Tuo oli kyllä asiaa tuntemattomin kommentti ikinä.
”Ihminen, joka on aina tehnyt työtä ja saanut palkkaa, ei voi ymmärtää työttömän tilannetta”. Tähän törmää aivan liian usein. Sen lisäksi törmää myös henkilöihin, jotka ovat olleet koko ikänsä esimerkiksi sairaseläkkeellä, ja syyllistävät työtöntä samaan sävyyn kuin nämä lähärit ja muut jotka vielä toistaiseksi saavat tehdä jonkin verran töitä. Se pompottelun määtä, joka työttömään kohdistuu on todella turhaa ja todella kuluttavaa. Paljon kuluttavampaa, kuin töissä käyminen. Ja jos työtön yrittää käydä töissä, allekirjoittaa vaikkapa tarvittaessa - työsopimuksen, koska muuta ei ole mahollista saada, siitäkin rangaistaan - koskaan ei ole hyvä.
"Toinen merkittävä asia on ettei työtön aina itse halua tai tiedä sitä, mikä on hänelle parasta." Tuo oli kyllä asiaa tuntemattomin kommentti ikinä. Työtön ei ole vammainen, vaan ihminen kun muutkin.