Miksi teitä ei kiinnosta deittailla vähemmän koulutettua miestä?
Kysymys kumpuaa kaverin kokemuksista eri seuranhakupalstoilta joissa yhteydenpito on monesti katkennut koulutusta koskevan kysymyksen jälkeen.
Kyseinen herra on amistaustastaan huolimatta erittäin fiksu omaten hyvän yleissivistyksen ja pystyen puhumaan esim taloudesta tai politiikasta varsin sujuvasti ja välttämään mustavalkoisen ajattelun sudenkuopat jotka vaivaavat monesti vähänkoulutettuja.
Tässä tapauksessa elättäjäksi joutumisen vaaraakaan ei ole kaverin tienatessa varsin mukavasti ja ollen terveen ylpeä omillaan pärjäämisestä.
Kysymys kumpuaa kaverin kokemuksista eri seuranhakupalstoilta joissa yhteydenpito on monesti katkennut koulutusta koskevan kysymyksen jälkeen.
Kyseinen herra on amistaustastaan huolimatta erittäin fiksu omaten hyvän yleissivistyksen ja pystyen puhumaan esim taloudesta tai politiikasta varsin sujuvasti ja välttämään mustavalkoisen ajattelun sudenkuopat jotka vaivaavat monesti vähänkoulutettuja.
Tässä tapauksessa elättäjäksi joutumisen vaaraakaan ei ole kaverin tienatessa varsin mukavasti ja ollen terveen ylpeä omillaan pärjäämisestä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Toisia kiinnostaa, toisia ei. Itse tunnen monia aviopareja, joista nainen on akateeminen tai muutoin koulutetumpi kuin mies. Tosin tunnen myös päinvastoin pareja... Nyt kun oikein ajattelen, niin oli miten päin vain erilainen koulutus, niin yhdessä on pysytty. Akateemiset parit eroavat useammin. Vai onko näin vain minun lähipiirissä?
" välttämään mustavalkoisen ajattelun sudenkuopat jotka vaivaavat monesti vähänkoulutettuja."
Ikävä kyllä, mustavalkoinen ajattelu vaivaa myös korkeammin koulutettuja. Mustavalkoinen ajattelu vaivaakin keitä tahansa ihmisiä, joiden elinpiiri pyörii ja on pyörinyt lapsesta asti mahdollisimman samanlaisten ihmisten kanssa. Itselläni on käynyt tuuri, sillä syntymästäni lähtien olen ollut (=ollut mahdollisuus olla) tekemisissä aivan erilaisten ihmisten kanssa, niin koulutukseltaan kuin muutenkin.
Tilastollisesti heikomman koulutustason saaneet eroavat useammin. Eli tuttavapiirissäsi on sattumaa.
Kyllä amiksen käynyt henkilö on yhtä fiksu kuin lukion käynyt ja useasti vielä fiksumpikin. Lukion käyminen ei aina takaa maalaisjärkeä ja käytännön läheisyyttä, Olen hyvin/korkeasti koulutettu nainen ja nykyinen mies on amiksen käynyt ja tavallinen duunari mutta hyvä sängyssä ja muissakin puuhissa. Yhteisiä vuosia jo reilusti ja tavatessa välittyi välitön ja rento asenne miehen puolelta ja ihan kivan nököinenkin vielä.
Ylioppilas ei ole mikään ammatti.
Minä olen käynyt molemmat, lukion ja amiksen.
Kyllä henkilön olemuksesta, katseesta ja tavasta kantaa itsensä sekä tarkkaavaisuudesta voi päätellä, onko hänellä kykyä olla "läsnä" tässä hetkessä. Siinä koulutustustausta voi olla indikaattori, mutta ei todellakaan aina. Eikä sen luulisi olevan ratkaisevassa asemassa.
Minuunkin ovat miehet suhtautuneet hyvin eri tavoin, kun olen maininnut koulutuksistani joko perinaisellisen tai enemmän miehisen opiskelualani. Miesten suhtautuminen muuttuu todella joko hallisevaksi ja myhäileväksi tai kiinnostuneeksi ja kunnioittavaksi. Kuitenkin molemmat opintoalakiinnostukseni sopivat minua kuvaamaan ihan yhtä hyvin.
Äkkinäinen voisi kuvitella sinulla olevan raksan/lvi/metallin tutkinto ja jotain terveystieteitä tai sosiaalialaa yliopistosta.
Alle 50-vuotiasta korkeakoulutettujen naisten osuus on nykyään miehiä suurempi, joten ei asia naiselle enää yleisesti ajatellen mikään kynnyskysymys ole jos koskaan on ollutkaan. Naiset rakastuvat ja kiinnostuvat edelleen ihan samalla tavoin kuin ennenkin: ihmiseen ja persoonaan.
Mutta tapaahan sitä nettimaailmassa tosiaan jos minkälaista kriteeriä puolin ja toisin. Minusta olisi yhtä tarpeetonta kysyä mikseivät akateemiset lapsettomat miehet halua deittailla eronnutta koulutettua yh:ta, vastaushan on kuultavissa vain sitä kriteerien asettajalta itseltään keneltä pakit paukahti heti ensimetreillä.
Samoin omasta tuttavapiiristä löytyy näitä amis -akateemikkopareja jota taustaa vasten kuulostaakin ihan todella oudolta ,että koulutuksesta tulee niin kynnyskysymys ettei edes lähdetä uteliaisuudesta katsomaan vaikkapa kahvien merkeissä paikallisella apsilla millainen ihminen sieltä nimimerkin takaa löytyy.
Toki jos haussa on akateeminen mies ,niin kuvittelisin haussa olevassa paketissa haettavan hyviä tuloja , kielitaitoa ,yleissivistystä ja älykkyyttä joka näkyy terveinä elämäntapoina ,päihteettömyytenä ja liikunnallisina harrasteina joilla sekä psyyke ,että kroppa pysyvät kuosissa.
Parisuhde ei ole ollenkaan ammatinvalinta kysymys. Siinä etsitään itselle sopivaa kumppania, ei kumppanin koulutusta/ammattia.
Tuntuu ihan siltä, että jotkut hakee työntekijöitä firmaansa.
Amismies ei kiinnosta, koska ex oli sellainen ja erilainen koulutustausta oli yksi isoimmista ongelmistamme-
Ja amiksen käyneet ovat homogeeninen ryhmä?
Itse työskentelen amispohjalta asiantuntijatehtävissä jossa on osattava kieliä ja vähän laskeakin ja osattava soveltaa teoriaa käytäntöön.
Palkkaa tästä hommasta saa nykyisellään hyvän matkaa neljättä tonnia
Sinua ei siis haittaa, että nainen tienaa enemmän kuin sinä :) eivät kaikki akateemiset naiset tienaa alle neljää tonnia.
Seurustelet sujuvasti vaimosi akateemisten ystävien kanssa ja olet iloinen kun he tulevat kylään.
Stressinsietokykysi on kiitettävällä tasolla, kuten johtotehtävissä toimivilla pitää olla?
Ihan höpö höpö juttuja.
Amikset eivät edes opiskele taide ja kulttuuri aineita, miten oppimaton voi olla tasa-arvoinen kumppani?
Myöskin tuloerot ovat jäätävä, edellä joku kirjoitti "hyvän matkaa neljättä tonnia" ei tuollaisista tuloista puhuta kuin kesäharjottelussa!
Usein viinitietoisuuskin on heikko amiksilla, kotona ei ole kannustettu opiskelemaan mitään ylimääräistä.
Mennään vain siitä mistä aita on matalin, itsensä kehittäminen ei ole nuoruudenkodin oppeja.
Kielitaito rajoittuu yleensä amiksilla Ruotsiin ja Englantiin, reissussa tarvitsee usein muitakin kieliä, esimerkiksi espanjalla pärjää useasti paremmin.
Ehkä on parasta pysyä vain saman sosiaalisenkehyksen sisällä.
Kulttuuri- ja taidetietoutta voi hankkia omin päin vaikka kuinka jos on intohimoa hankkia sitä. Sama pätee viineihin.
Juttu on niin että noilla tiedoilla voi snobbailla jos itsetunto on äärimmäisen heikko.
Itse tiedän akateemisesti koulutettuja jotka ovat ottaneet tavallisen työläisen puolisoksi, esim maisterisnainen valitsi kirvesmiehen, ja jotain samanlaista näissä pareissa on.
Nimittäin se koulutettu on sinut itsensä kanssa, ja se ''tavallinen'' on fiksu ja myös sinut itsensä kanssa.
Jos korkeasti koulutettu rehentelee koulutuksellaan tai viinitietoudella, on se vähän noloa!
Silloin tulee mieleen että itsetunto on pahasti riekaleina kun sitä pitää noin paikata.
Ja aina on hienoa kun tavallinen työntekijä on ylpeä ammatistaan.
Espanjaa, venäjää ja vaikka japanin kieltä voi opiskella kansalaisopistoissa, taide ja kulttuuri aineita myös.
Amiksen käyneet "baarimikot" ja viinurit tuntee viinit jo työnsä puolesta.
Kerroppas Nimimerkki Vähääntyydytte millä muilla aloilla kuin lääkiksessä saa vajaat neljä tonnia kesätöissä kun esim valmis DI lähtee kolmella tonnilla riemusta kiljuen töihin?
Monilla muilla aloilla tarjolla on ilman suhteita vain palkattomia työharjoitteluja.
Ja mitä tulee noihin kulttuuri/taideaineisiin ,niin valtaosa akateemisistakin on ihan pihalla esim klassisen musiikin ja vaikkapa taiteen eri suuntausten suhteen eli nämäkin ovat siis mielestäsi samaa paskasakkia amisten kanssa.
Samaa mietin tuosta palkka-asiasta. Itse olen toimitusjohtaja pienessä firmassa. Minulla on KTM paperit kauppakorkeasta ja muita opintoja päälle. Kk-palkkani bruttona on 2300€/kk. 😉
Puolisoni on myös korkeasti koulutettu, vaativassa asiantuntijatyössä ja 15 vuoden kokemuksella. Hänen bruttopalkka on 4200€/kk.
Moni amisperhe tienaa saman kuin me, "ylempi keskiluokka".
Jos kaverisi olisi oikeasti fiksu, niin hän olisi jo ymmärtänyt etteivät seuranhakupalstat ole hänen juttunsa. Sama koskee lyhyitä ja rumia miehiä. Netissä molemmilla sukupuolilla on sellaisia hakukriteerejä, jotka todellisessa elämässä unohtuisivat kun riittävän kiinnostava ihminen osuisi kohdalle.
Vaikka olis ylilääkäri , jos olet hieman ylipainoinen, ruma ja lyhyt mies ,niin et kiinnosta ketään.
Ulkonäöllä on suurin merkitys parin haussa.
Tässä keskustelussa nähdään monissa kirjoituksissa jo ajattelueroja esim.palkan suhteen. Joku vähemmän koulutettu totesikin ja kehuikin tienaavansa enempi kuin korkeammin koulutettu. Korkea koulutus ei takaa parempaa palkkaa, pelkän palkan takia itseään ei kannata kouluttaa. Tarvitsee olla innostus ja mielenkiinto ko.työtä kohtaan, pitkäjänteisyyttä, tavoitteita ja huom.monesti esimerkiksi ylitöistä ei saa ylimääräistä korvausta. Tämän selittäminen jollekin, joka tekee työtä pelkästään palkan vuoksi ei saa tätä toista välttämättä ymmärtämään työsi luonnetta. Mutta itse en yleistä enkä arvota ihmisiä koulutuksen vuoksi, mutta sen sijaan miehissä olen havainnut kuinka he ennakkoluuloisesti saattavat pitää ylpeänä, käytännön hommia osaamattomana ja itseäni parempana pitävänä. Se olkoon sitten heidän ajatuksensa minä en ajattele ihmisistä niin.
Taisin olla minä Akateeminennainen se joka kertoi tienaavansa amispohjalta sen vajaan neljä kiloa samoista hommista joita normaalisti tekee insinööri.
Entisessä elämässä haalariportaassa tuli huomattua ,että raha motivoi tympeässä työssä vain kaksi tiliväliä mutta se ,että sulle napataan vastuuta niskaan ja sinun edellytetään handlaavan homman , niin se tekee työstä mukavaa ja palkka on vähän kuin koriste kakussa.
Itse arvostan lukion käyneitä ja korkeakoulutettuja ja olen itsekin miettinyt yo-lakin hankkimista iltalukiosta ihan vain todistaakseen itselleen ,että pystyy siihen.
Ai jaa, ei se lukio nyt niin erinomainen ole jollei kirjoita ällän papereita, meikäläisellä niin huonot paperit, jus pääsin läpi ja nyt aloitan amiksessa liiketalouspuolella.
Parinvalintaan vaikuttaa suuresti paksu lompakko ja myös paksu kulli. ps. Eikai kukaan oikeasti tee ylitöitä ilman korvausta????
Sekä hyvä ulkonäkö ja trimmattu runko.
No ei alkuunkaan. Mä haluan sen pallomahaisen ison nallekarhun Mallipojat olen aina jättänyt oman onnensa nojaan. Kyllä heitä kummastuttaa kun eivät kelpaakaan.
Pirun vaikee lähettää viestiä täältä Espanjasta - Google katkaisee yhteydet...lähettää viestejä mun emailista, joista puuttuu osa asioiden ytimestä - sorry ja GOOGLE toimii...ei toimi...jne...
TÄRKEINTÄ YHDESSÄOLOLEMISEEN ON ELÄMÄNKOULU!
Tämä juttuni sivuaa aihettasi, mutta kerron taustoistani. Elettiin "vanhoja aikoja" ja silloin oli avioliiton kannalta "SUOTAVAA" kuuluminen samaan yhteiskuntaluokkaan....! Enpä pahemmin siitä välittänyt enempää kuin vanhempanikaan!
Muutimme isäni ammatin vuoksi usein, joten kokemusta on lähinnä näistä pienten paikkakuntien ihmisistä, joiden elämän suola oli uudet tulokkaat/juorut:)
Olin lukion viimeisellä luokalla ja pitkähiuksinen, varhaiskehittynyt teinityttö! Koulumenestykseni oli hyvä ja tiesin, mihin yo-kirjoitusten jälkeen jatkaisin! Paikkakunnalla oli iso maatila, jossa isännöi toisen polven agronomi, joka ei kiinnostanut millään tavalla, mutta mielellään olisivat paikalliset nähneet minut hänen vaimonaan...! Kokemusta maatilan hoidosta oli mulla kerätä kananmunia ja poimia pensasmarjoja:))
Kirjoitin laudaturin 4 2 ylimääräistä, ja ilokseni pääsin yliopistoon haluamalleni sektorille! Vanhempani muuttivat samoihin aikoihin taas uuteen paikkaan ja entinen rumba alkoi, kun vierailin lomilla heidän luonaan! Kylässä asui poikamiespappi...joka kyyditsi minut junalta kotiin oltuaan sattumalta asemalla lunastamassa jotain lippua... ehkä taivaaseen!
Vanhempani kertoivat naureskellen, että nyt on kylään tullut uusi "pastorinna:D
opis sinne ystäviensä kanssa poikennen sveitsiläisen nuoren miehen - ja loppu on kuin "fairytail"! Hän oli tutustustumassa opiskelijavaihdon kautta suomalaiseen luomutilakulttuuriin opiskeltuaan maatalousoppilatoksessa kotimaassaan! JA SIINÄ SE OLI - minusta tulikin maatilan emäntä:) Samalla vaihtui kotimaa, opiskelusuuntaus hum.kandista maatalouteen 3 vuoden lukion saksan kielellä! Nyt rakkaan kumppanini kuoltua asun Espanjassa, jossa myös meidän yhteisen tyttäremme perhe ja poikamme perheineen jatkaa ihanaa LUOMUTILAA Sveitsissä!
Tärkeintä yhdessäololle on ELÄMÄNKOULU, joka voittaa mennen tullen "tittelit"!
Suomessa on minulla paljon vielä ystäviä, eikä heillä ole ongelmia siitä kumpi on koulutetumpi/akateemisempi....ko. kilpailu todistaa kypsymättömyyttä ja ITSETUNNON puutetta!
Kun löydätte IHMISEN - toivon sydämestäni ONNEA MATKAAN ilman ulkopuolisten suunnitelmia tai ennakkoluuloja....ANTAKAA LEMMEN ROISKUA<3
Tässä suora lainaus Nainen39vee nimimerkin vastauksesta toisaalla:
"Kun on aika perustaa perhe, ei akateeminen halua sivistymätöntä tyhjäpäätä, jota saa hävetä kavereiden seurassa. Varaa on kuitenkin valita. Ikäeroa harvoin yli 5v."
Tarvitseeko sanoa enempää? Tässä puhuttiin vielä naisista. Naisen mielestä ei-akateemiset ovat sivistymättömiä tyhjäpäitä, joita pitää hävetä kavereiden seurassa.