Mitä ajatella naisesta joka 10 vuoden seurustelun jälkeen ottaa eron ja haluaa tietää millaisia muut miehet ovat?
Seurustelu alkoi nuorena ja olimme kuin "paita ja peppu"
Halusin että olisimme hakeneet ammattiauttajan apua ei ongelmat ole isoja. Ei sopinut. Meillä meni liian hyvin.
Tuntuu että hän ajattelee minua ihan itsestäänselvänä ja että otan hänet takaisin jos parempaa ei löydy. Muutimme suoraan kotoa.
Tuntuu kuin olisin "leikkikalu" ja kun siitä uutuuden kiilto katoaa se heiteään pois ja otetaan uusi. Senhän voisi myös korjata.
Tällä hetkellä olen ihan hämillään ja säälin häntä. Hän riittäisi minulle kaikkina virheinä. Tulevaisuus pelottaa. Ei oikeaa elämänkumppania ole niin helppo löytää. Pelkään että se menee ihan pelleilyksi. Meni aikaa hukkaan ja niitä ei voi enään muistella. On ihmisiä jolle mikään ei riitä. Kumpa en olisi tutustunut koko ihmiseen.
Seurustelu alkoi nuorena ja olimme kuin "paita ja peppu"
Halusin että olisimme hakeneet ammattiauttajan apua ei ongelmat ole isoja. Ei sopinut. Meillä meni liian hyvin.
Tuntuu että hän ajattelee minua ihan itsestäänselvänä ja että otan hänet takaisin jos parempaa ei löydy. Muutimme suoraan kotoa.
Tuntuu kuin olisin "leikkikalu" ja kun siitä uutuuden kiilto katoaa se heiteään pois ja otetaan uusi. Senhän voisi myös korjata.
Tällä hetkellä olen ihan hämillään ja säälin häntä. Hän riittäisi minulle kaikkina virheinä. Tulevaisuus pelottaa. Ei oikeaa elämänkumppania ole niin helppo löytää. Pelkään että se menee ihan pelleilyksi. Meni aikaa hukkaan ja niitä ei voi enään muistella. On ihmisiä jolle mikään ei riitä. Kumpa en olisi tutustunut koko ihmiseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olitte liian itsestään selvyys, nuorena aloitettu seurustelu, ainakin tuttavapiirissä johtaa lopulta useimmiten eroon. Monesti haetaan jotain uutta siinä toivossa että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää. Itse säälissä on turha ryvetä, käytä aikaasi mielummin niihin asioihin mitä olet aina halunnut tehdä..
Sen on taas sen ajan murhe miten suhtautua naiseesi jos hän haluaa palata takaisin seurustelukumppaniksi reissujensa jälkeen..
Minulla ja miehelläni on myös ero edessä. Mies sitä tahtoo. Olemme olleet yhdessä melkein 5 vuotta ja mies kaipaa vapautta elämäänsä. Hän sanoi saattavansa palata vielä minun luokseni. Lohdullista?
Minulla on kauhean tyhjä olo, sillä muutin suoraan kotoa yhteen mieheni kanssa ja siksi pelkään yksinäisyyttä :'( Kun en ole koskaan asunutkaan yksin!
Onneksi meillä on hyvät välit ja olemme puhuneet asioista. Vähän se tietysti helpottaa. Mutta tuskani on sanoinkuvaamatonta.
Näin taisi käydä meillekin.
Seurusteltiin 4,5v, ensimmistä kertaa tosissaan kummatkin..
Nyt nainen otti eron, koska ei ole ikinä ollut "sinkku" ja elämä juokse ohi..
Eli taisi alkaa ahdistaa se kotiarki, vanheneminen ja eläminen VAIN minun kansani?
Ja lääke tähän oli pettäminen, bilettäminen ja lopulta jättäminen. Itse olin valmis "tyytymään" häneen vikoineen kaikkineen ikuisesti... Mutta se ei riittänyt.
Minäkin olisin toivonut keskustelua ja harkintaa, sillä hänen mielensä kääntyi niin kovin nopeasti.
Sitä tuntee itsensä niin turhaksi luuseriksi, kun onkin yhtäkkiä riittämätön toiselle.. Eikä asiaa helpota, että hänellä oli heti toinen "miesystävä".
Niin,
kai se oli sitä ensirakkautta joka vaan niin kovin harvoin onnistuu loppun asti.. Kokematomana tehtiin kummatkin virheitä, niistä pitää nyt oppia ja ensikerralla olla viisaampi:
Pysyä enemmän kotona, juoda vähemmän ja arvostaa enemmän!!
Sama onpi tilanne täällä. 10 vuotta takana ja avokki halusikin omaa aikaa ja muutti pois. Suon sen kyllä hänelle ja otan koska vaan takaisin mutta tämä aika on kyllä elämäni vaikeinta.
Asioista ei voida vielä puhua koska hän ei itsekään tiedä missä mennään ja haluaa selvitellä asioita itselleen.
Minussa on ollut paljon vikaa ja haluaisin vain yrittää korjata ja hyvittää asioita. Mitään pettämisiä eikä sellaista ole ollut. Eikä me olla edes riidoissa mitenkään.
No sulla on aika sama juttu kun mulla. Ehkä se "arki" tuli liian nuorena. Kokemattomia ollaan. Mutta ollaan onnellisia siitä että 10 vuotta meni suht hyvin. Ei sitä muuten oltas oltu. Elämä voisi olla paljon rankempaakin. Mulla on yks kaveri joka on seurustellut 6 kertaa 10 vuoden aikana ja aina nainen on lähtenyt. Aika rankkaa elämää sellainen. Ikävä juttu jos meidän elämä sellaiseksi muuttuu... Pärjäile!
12 vuotta mentiin kimpassa kunnes viime syksynä hän tahtoi omaa aikaa ja rauhaa ajatella asioita.
Ollaan nyt jokunen kuukausi asusteltu erillään ja mietitty missä mennään ja mitä tehdään.
Lohdullista saada tietää, että en ole yksin maailmassa samassa tilanteessa.
Ajan kanssa kaikki ratkeaa. . .
Hmmm...Uskaltaudun kertomaan asioiden toisen puolen. Viime syksynä muutin kodistamme "aikalisälle", tavoitteennamme oli saada asiat kuntoon. Keskustelu oli riitelyä, yhteistä aikaa ei ollut jne. Halusin selventää myös omia ajatuksiani, että pääsisimme eteenpäin...Mies vannotti olevansa samaa mieltä ja pari kuukautta meni suhtkoht ok, mutta yhä riidellen. Kunnes eräänä päivänä hän yhtäkkiä soitti, että kaikki on loppu, ja sen jälkeen ei ole pitänyt mitään yhteyttä. Nähtävästi loukkasin hänen miehisyyttään, koska uutta miestä minulla ei ole!
On se kumma kun riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta, hyvä että erositte, 2kk. erossa ja silti riitelette. Mitä siitä voi muuta odottaa. "Aikalisä" naurettavaa, lopun välttelemistä.
että jotkut rakastavat toisiansa ja viimeiseen asti haluavat asiat kuntoon...Mutta eihän tämä elämä ole kauniita ja rohkeita.Silti...joskus parisuhteessa tulee aikoja, jolloin voi noin käydä. Itse en olisi kuitenkaan halunnut erota. Se on mielestäni viimeisin keino.Joskus vaan kumpikaan