Onkohan kellään näin huonoo tuuria työelämästä ku meikäläisellä?? Huono karma varmaan seuraa mua loppuun asti...
Ensin mut irtisanottiin törkeästi vakituisesta työpaikastani raskauden takia. Lähettivät saatana kotiin työtodistukset ym. ja mä makaan just sairaalas tiputukses oksentamas pahoinvoinnin takia.
No lapset kasvoi. Olisin saanut työpaikan, mutta jota en voinut vastaanottaa lasten sairauden takia. Ei siis mikään flunssa vaan synnynnäinen sairaus. Täs vaihees pääsi jo poru...
Syksyllä kävin yhdes paikas niistä monista kysymässä töitä ja olin jopa pienes haastattelus. Firmasta ilmoitettiin että juuri nyt ei ole tarvetta, mutta soittelemme heti kun töitä löytyy. Nyt sain hyvältä kaveriltani kuulla et sinne firmaan haetaan työntekijää ja hänellekin oli soitettu et pääsis haastatteluun. Työkkäristä oli siis annettu muutama nimi siihen firmaan kelle vois soittaa. No mun nimee ei oltu tietenkään annettu. No sit viel kävi niin että tää mun kaveri sai sen työpaikan (onnea hänelle!). Ihmettelen vaan miks mulle sitten ei soitettu kun kerran luvattiin ja mulla ois ollu alan työkokemustakin, mut tällä mun kaverilla ei.
Tavallaan vierestä viedään koko ajan. Oon ihan helvetin kyllästyny tähän jatkuvaan kyselyyn ja soitteluun. Miten tää yhteiskunta voi jumalauta pyöriä tälleen? Eikö kaiken pitäis perustua siihen et ihmiset sais tehdä töitä??
Vittu kohta ei oo itsetuntoo lainkaan, ollaan vissiin alempana ku hevosenpaska. Tarttis varmaan hakee pari kossua ja ruveta pultsariks tai sitte vähä köydenpäätä ja Näpsä-keittiöjakkarakin voi olla kova sana!
Kukaan kuka mut tuntee ei varmaan vois uskoo et kirjotan tällasta tekstiä, mutta kyllä sitä josain vaihees tulee mitta täyteen kullakin ja sitte alkaa paskasanko valuun pahasti yli. PERKELE!!
Ensin mut irtisanottiin törkeästi vakituisesta työpaikastani raskauden takia. Lähettivät saatana kotiin työtodistukset ym. ja mä makaan just sairaalas tiputukses oksentamas pahoinvoinnin takia.
No lapset kasvoi. Olisin saanut työpaikan, mutta jota en voinut vastaanottaa lasten sairauden takia. Ei siis mikään flunssa vaan synnynnäinen sairaus. Täs vaihees pääsi jo poru...
Syksyllä kävin yhdes paikas niistä monista kysymässä töitä ja olin jopa pienes haastattelus. Firmasta ilmoitettiin että juuri nyt ei ole tarvetta, mutta soittelemme heti kun töitä löytyy. Nyt sain hyvältä kaveriltani kuulla et sinne firmaan haetaan työntekijää ja hänellekin oli soitettu et pääsis haastatteluun. Työkkäristä oli siis annettu muutama nimi siihen firmaan kelle vois soittaa. No mun nimee ei oltu tietenkään annettu. No sit viel kävi niin että tää mun kaveri sai sen työpaikan (onnea hänelle!). Ihmettelen vaan miks mulle sitten ei soitettu kun kerran luvattiin ja mulla ois ollu alan työkokemustakin, mut tällä mun kaverilla ei.
Tavallaan vierestä viedään koko ajan. Oon ihan helvetin kyllästyny tähän jatkuvaan kyselyyn ja soitteluun. Miten tää yhteiskunta voi jumalauta pyöriä tälleen? Eikö kaiken pitäis perustua siihen et ihmiset sais tehdä töitä??
Vittu kohta ei oo itsetuntoo lainkaan, ollaan vissiin alempana ku hevosenpaska. Tarttis varmaan hakee pari kossua ja ruveta pultsariks tai sitte vähä köydenpäätä ja Näpsä-keittiöjakkarakin voi olla kova sana!
Kukaan kuka mut tuntee ei varmaan vois uskoo et kirjotan tällasta tekstiä, mutta kyllä sitä josain vaihees tulee mitta täyteen kullakin ja sitte alkaa paskasanko valuun pahasti yli. PERKELE!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä tohon muuta voi sanoa kuin että, jos hakee töitä aktiivisesti eikä tärppää niin työttömyys ei missään nimessä ole oma vika.
Eihän sitä voi muuta kun ottaa päivän kerrallaan ja ksatsoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
en kumminkaan käytä alkoholia enkä halua pultsariksi, haen töitä mutta samalla arvostelen ympäri nettiä tämän yhteiskunnan äärettömän julmaa asennetta kansalaisiin, työelämään, siis perkele päättäjät ovat ITSE aikaansaaneet tällaisen yhteiskunnan jossa työpaikat valuu ulkomaille halvemman verotuksen jne. kustannusten maihin, suomalaiset yritykset myydään ulkomaiseen omistukseen jotka ensitöikseen antavat potkut sadoille työntekijöille jne. suorastaan maanpetoksellista toimintaa kun viedään elämän edellytykset suomesta ja näiden päätösten kuvatuista seurauksista vielä KEHDATAANKIN syyllistää työttömiksi joutuneita orjuuttamalla heitä työmarkkinatuella sellaisiin töihin joista ennen maksettiin oikeaa rahaa!!
Tästähän seuraa ennenpitkää sisällissota...
Olet oikeassa. Suomen sos dem "paratiisi" ylläpitää korkeaa yritys ja henkilöverotusta, joka ei millään tavalla kannusta työllistämään ihmisiä. Yritykset työllistävät ulkomailla.
Kun ihmisen palkkaaminen kannattaa, myös työttömät pääsevät töihin. Esim. alalla jossa työskentelen, tulisi saada 3x tuotto asiakkaalta palkkoihin nähden jotta kannattaisi palkata uusi henkilö. Eipä paljon motivioi, ellei tulossa ole erityisen päteviä työntekijöitä.
Voit vaikuttaa antamalla äänesi jonnekkin muualle, kun sinne missä kaikin tavoin pyritään ylläpitämään nykyistä työllistämisepäystävällistä ilmapiiriä.
Loppukommenttiisi - mitä hyvää sisällissodasta seuraisi työttömälle? Köyhät kärsivät aina sodissa eniten.
Joo, mustakin tuntuu useimmiten, että tätä ikuista työnhakua ja tulevaisuuden miettimistä ei t.o.d.l.l.a.k.a.a.n enää jaksais yhtään sekuntia. Sitä vaan masentuu enemmän ja enemmän. Mäkin oon yrittäny kaiket kuten ammatinvaihdot, kaikenkarvaiset koulutukset, epätoivoiset ns.työharjoittelut ym. Ei vaan töitä saa. Kyllähän sitä alkaa uskoo, että ittessä on jotain pahasti vikaa, vaikka tietää ettei se kait niin oo. En tiedä. Minua ainakin masentaa eli v...ttaa.
Kaiken tuon olen kokenut, paitsi en onneksi lapsen kovin vakavaa sairautta. Toivon sulle jaksamista sen kanssa.
Itse olen hakenut ja lähetellyt kohta sata hakemusta ja vaikka on koulutusta ja kokemusta, niin ikää on liikaa (48v.) Olen nuorekas ja urheilullinen. Hoidan itseäni ja kurssitan, joten työnantajissa ja tässä yhteiskunnassa on vikaa. Kuapalliselta alalta on mahdoton saada mitään. Olen jopa hakennut muun alan töitä, apulaisen paikkaa ja henkilökohtaisen avustajien paikkoja, puolipäivästä tms. mutta nyt ne kattoo että tuossa on JOTAIN VIKAA kun se ei pärjää omassa ammatissaan... Sosiaalialan työnantajat lupasivat ottaa yhteyttä, koska avustajien tarvetta on, mutta kukaan ei soittanut koskaan.
EN vaan jaksa enää taistella työpaikoista.
Olen ollut niin loppu tämän asian kanssa, että ajattelin myös että mihin mua täällä tarvitaan, mutta minulla on kaksi lasta, en voi jättää heitä.
Ikää kohta 45 vuotta, lapset jo isoja ja onneksi ovat saaneet olla terveinä. Alat olla liian vanha meille, haemme nuorempaa naista...selityksiä selitysten perään.
Mikä mättää, kun tälläinen yli nelikymppinen nainen kouluja käynyt myös elämänkoulua käynyt, kursseja käynyt ei vain työtä saa ? Ottavat mieluummin nuoren 25-vuotiaan tytön, joka parin vuoden päästä jää äitiyslomalle ja sitten perään hoitovapaalle.