Uhrina auttamisen halusta

ForgottenLife kirjoitti:

Tiesin yhden pariskunnan.Mies oli tutumpi vuosien takaa,nainen uudempi tapaus.Kaikki meni hyvin pari vuotta ja hauskaa oli.Sit näille tuli ero.Lohdutin ekana miestä (tutumpi) mut sit tää nainen otti turvakodista yhteyttä ja kerto hirmu tarinoita.Hakkaamista,alistamista...Jouduin kattelemaa tutumpaa miestä uudessa valossa.Tein päätöksen.Ajattelin et en voi kattoa itteeni peilistä jos en auta naista.Kysyin mieheltä et onko mitää vastaa jos olen myös naisen ystävä.Ei ollu,kuulemma jopa mielissää.Ok.Aloin olla naiselle tukena.Kuuntelin kaiken.Puhuin ja yritin helpottaa oloa.Tälllä miehellä ja naisella oli yhteinen lapsi.Ja huoltajuus kiista.No...Mies alko osottaa jonkii ajan päästä vihamielisyyden merkkejä minua kohtaa.Naisee kohtaa oli jo tullu vihamielisii viestejä koko ajan eron jälkee.Nainen välillä lähetti jonkuu solvauksen takas mutta yleensä ei edes vastannu.Ajattelin olevani edellee oikeella asialla.Olin myös miehen kaveri ja käytii joskus oluella mutta puheitten sävy muuttu tummemmaksi.Meni aikaa ja tilanne paheni koko ajan.Mies alko piikittelemää ja solvailemaa minua.Myös heidän keskinäinen viestittely paheni.Olin pahassa välikädessä ja halusin pois.Tilanne repi minuu kumpaakii suuntaa.Niinpä piikittelin kerran miestä pahasti ja tiesin mitä tapahtuu.Mies hakkasi minut keskellä katua melko pahasti.Mutta en ollu enää kahden tulen välissä.Nyt oli selvä vihamies ja selvä ystävä.Viestittelyt selvästi paheni näillä.Nytten minäkii sain uhkauksia useasti naisen puhelimee.Vietettii naisen kanssa aikaa paljo yhdessä.Pelailtii,syötii,juteltii...Mutta aloin myös ihmetellä naisen juttuja.Ei ikinä syyttänyt itseään mistää.Kehu aina itseään kaikesta.Jos joskus asiast leikillää mainitsin ni suuttu nopeesti.Aloin epäilemää.Toki normi ihminen joskus myös itteensä syyttää.Aloin testailemaa.En ollu aina samaa mieltä.Sama tulos,suuttu nopeesti.Epäilykset lisäänty.Sitten tuli jutut kun kukaa ei auta oikeudessa.Pyysi minua todistamaa.Joo.Entinen kaveri,nykyinen vihamies mutta olisi pitänyt todistaa asioita mitkä oisi saanu miehen ehkä todella hankalaa asemaa.En suostunut.Naisen käytös muuttu heti.Miehen viestittelyt oli myös pahentunu.Myös minua kohtaa.Nainen alko ottaa etäisyyttä.Oli välinpitämätön.Joskus jopa loukkasi.Ei tietenkää hänen vika.Minä alotin,kuulemma.Otin syyt niskoille.Vaisto alko varottaa.Kysyin kavereilta.Kaverit alko varottaa.Ajattelin et ehkä naisella vaa on vaikeeta.Tällä hetkellä mies jo jahtasi minua.Kävelin kiertoteitä kauppaa.Olin paljo sisällä yksin.Nainen oli kavereidensa kanssa.Kävi kapakassa.Ite en halunnu kavereita lähelle koska saatoin ne vaaraa.Harvat autto useimmat ei.Ymmärsin kyllä.Enkä halunnutkaa sellasta muille.Nainen alko syttää minua kaikesta.Otin edellee suurimman osan omille niskoille mutta alko jo pännimää.Aloin juoda paljon.Yksin.Pyörittelin asioita kuukausi tolkul mielessä.Yksin.Kotona.Naisen elämä vaa parani.Kavereit riitti.Minulle aikaa ei enää niin ollu.Aloin humalassa lähetellä viestejä naiselle.Sanomaa epäilyksiäni ja syyttämää.Naisel oli selitys kaikkeen.Ja aina minu syy.Kuvittelet,kuulemma.En anna hänelle rauhaa.Tyrmistyin.Vedin humalassa pari viestiä varmaan överiksi.Syytin naista itsekeskeiseksi ja muuta,en muista kaikkee.Sen vanhin lapsi sai kiellon puhua minulle.10-11 vuotias.Tykkäs minusta kovasti.Pienempikii tykkäs,tämä heidän yhteinen.Välttelin edellee miestä.Tiesin etten onnistu ikuisuutta.Laitoin naisen kaa välit poikki.Sit tuli mies vastaa.Sain toisen kerran turpaani.Kolmas kuulemma tulossa.Olen vasikka ku poliisit tuli.Naisen elämä senkus paranee.Miehen asematukaloituu mutta agressiivisuus vaa kasvaa.Minuu kohtaa tietenkin.Ja minä...Yksin.Varuillaan 24h vuorokaudes.Loppua ei näy.Ahdistus kasvaa.En pelkää,kestän iskut mutta väsyttää...Mutta sitä vaa tulin tänne sanomaa että hyvin pelattu nainen.Minut uhraamalla sait ne aseet sinne oikeuteen mitä halusitkii.Tyhmä minä.Luultavast ansaitsin kaiken.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä