Kestääkö parisuhteesi mustasukkaiset exät ja tiedot entisistä panoista? Tämä siis kaikille niille jotka seurustelevat mutta silti hengailevat täällä Sinkut-palstalla.
Parisuhteen stressitesti
testaajaaa
35633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Edelliset 2 miesystävääni eivät kestäneet. Oli haukkumista ja asioiden esiin ottamista humalassa. Nykyinen mies itsekin elämää nähnyt ja kokenut, ei ongelmaa. Emme tiedä tarkkaa kumppaniemme määrää, joka ei mielestäni toiselle myöskään kuulu.
Noh noh osui arkaan paikkaan :) Stressataanpa vähän suhdettasi.
Noh noh, kukas täällä trollailee..
Olet naista koskaan saamaton luuseri.
Vain siinä tapauksessa, että noista on kerrottu etukäteen. Jos niitä panoja ja exiä alkaa tippumaan myöhemmin, on parisuhde vaarassa.
En+tiä+minkälaisia+ihmisiä+työ+ootte+mutta+itse+olen+nykyisin+joka+suhteessa+100%+vaiti+existä+ja+panoista+ja+pidän+sitä+erittäin+fiksuna+toimintana.+Miksi+tehdä+ongelmaa+jonka+voi+välttää?
Mutta ei nainen oikein voi villiä seksimenneisyyttään täysin salatakaan. Joku aina lavertelee. Kestääkö suhteesi sen?
En halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka lavertelee. Aika surkeat ystävät naisella jos ne menevät avautumaan naisen menneistä suhteista.
Miksi exäsi ja panosi ovat sinulle ongelmia? Etkö ole vahva ja itsenäinen nainen, joka ei häpeä menneisyyttään? Se ei ole heikko, joka haluaa menneisyytesi tietää, vaan sinä joka häpeät tekemiäsi asioita.
En minä häpeä mitään. Kerrotko itse uudelle kumppanillesi että pieraisit vuonna 1999? On olemassa yksityisyys ja yksityiselämä ja seksuaalisuus kuuluu siihen.
"Kerrotko itse uudelle kumppanillesi että pieraisit vuonna 1999?"
Kyllä, jos hän kysyy asiaa.
"On olemassa yksityisyys ja yksityiselämä ja seksuaalisuus kuuluu siihen."
Eli häpeät menneisyyttäsi ja seksuaalihistoriaasi. Syytät kysyvää miestä huonoksi, vaikka sinussa itsessäsi on vikaa.
Minustakin häpeää. Onko joskus myynyt itseään? Itse en huolisi ex-seksityöläistä jo tautivaaran takia (papilloomavirus yms.).
Kyllä minusta stressiin jouduttu kun kakkonen roikkuu mukana selkeästi. Toinen kun kieltää ja toinen esittää niin salaista. Herääppä itse yöllä huutoon kun tappelee lorton kanssa. Stressiä aiheuttaa ja ongelmia. Taitaa olla joko tuo kumppani narsisti tai se kakkonen joka kiusaa sitä? Stressaa jo koko perhe. Ensin me luuli että tappelee minun kanssa kun kerroin että unta näkee ja tappelee jonkun muun kanssa. Minun huutoa eivät kuulleet. Mutta lorton nimi tuli niille kuulluksi kun kysyivät kuka se on. Selitä tässä sitten typerien tekemisiä. Niin voisiko stressi olla tuolla isompi? Ei varmaan.
Minua ei haittaisi entiset, eikä nykyiset miespuoliset ystävät. Jos parisuhde rakentus, ne eivät siihen väliin mahdu. Voi kertoa entisistä jos haluaa, mutta ei ole pakko. Nainen joka minun kanssa olisi parisuhteessa tietäisi paikkansa ja toisinpäin. Mitään säätöjä minnekkäänsuuntaan en haluaisi. Minun kanssa suhde on valinta, ei velvollisuus, samoinkuin toisinpäin...
Ainoastaan idiootti ottaa niin huonon miehen, että eksistä tulee sanomista. Miehellä pitää olla itsellään aikaisempaa kokemusta naisista ja parisuhteista, jolloin hänellä ei ole mitään varaa nillittää naisen existä. Kokeneilla miehillä on myös itsetunto kohdillaan, joten he eivät vertaile itseään muihin miehiin, ajaudu alemmuuskompleksin valtaan ja sitä kautta heittäydy mustasukkaisiksi.
Kokematon, alemmuuskompleksista kärsivä, mustasukkainen mies on myrkkyä.
Entä jos miehellä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kokemusta kuin naisella tai kokemus on hankittu prostituoitujen kanssa? Suomalaiset naisethan ovat tunnetusti huomattavasti aktiivisempia seksuaalisesti kuin suomalaiset miehet.
Hassu juttu sitten että minun tuntemistani miehistä nimen omaan komeimmat _ja_ rumimmat ovat tarkimpia naisen historian suhteen. Jopa pelimiehet karttavat vakiintumista ympärinsä paneskelleiden naisten kanssa.
Suvaitsevaisimpia ovat tavismiehet.
On tutkittua että miehet yleisesti arvostavat sitä että nainen on lutka omalle miehelleen ja torjuva muille miehille, ei vain nykyisyydessä vaan myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Miksi komeimmat ja rumimmat? Siksi koska komeilla on varaa vaatia ja rumilla ei ole mitään menetettävää.
Tavalliset ihmiset, joilla ei ole isoja ongelmia oman kelpaavuutensa kanssa (pelimiehillä ja epäsuosituimmilla niitä on) eivät koe kumppanin menneisyyttä ongelmana, jos se on kutakuinkin normaalin rajoissa. Kukaan tuskin kokee ihannekumppanikseen sellaista, jolla on pakkomielle valloituksiin ja irtoseksiin sukupuolesta riippumatta, jolloin suhteita kertyy paljon.
Minulta ei ole yksikään mies ikinä kysynyt montako seksikumppania mulla on ollut, ensimmäistä kertaa on täällä tullut moinen kysymys vastaan.
Kokeneetkaan miehet eivät arvosta lorttoa, sorry.
Vain vässykkämies ei uskalla kysyä kuinka monen miehen käyttämä nainen on. Naisella puolestaan on pahoja ongelmia itsetunnon ja menneisyytensä kanssa jos ei pysty rehellisesti lukumäärää kertomaan.
Niin, olisipa hauska tietää montako naista täältä löytyy jolta on kysytty seksikumppanien tarkka määrä? Epäilen kyllä sen olevan aika harvinaista, enemmän tätä "palstatodellisuutta".
Menneisyydestä tulee varmasti jokaisessa suhteessa jotain puhetta, mutta se on eri asia. En itsekään ole koskaan kysynyt mieheltäni montako seksikumppania hänellä tarkalleen on ollut. Enemmän kiinnostivat seurustelusuhteet eli naiset, joita hän on aiemmin rakastanut.
"En itsekään ole koskaan kysynyt mieheltäni montako seksikumppania hänellä tarkalleen on ollut."
Koska et uskalla. Jos ilmenee että miehesi on kokemattomampi kuin oletat, niin et ole hänestä enää ollenkaan sen jälkeen kiinnostunut. Alat suorastaan väheksymään ja inhoamaan miestäsi.
Kyllä mä uskaltaisin, mutta tuskin hän on naisistaan kirjaa pitänyt. Jos ilmenisikin, että hän on ollut tavatessa kokematon niin hän olisi vielä rakkaampi. Siinä asiassa hyväksyisin jopa valehtelun, koska asia on näköjään miehille niin arka.
Kyllä itsekin muistan teininä sen tunteen, että oli painetta hankkiutua eroon neitsyydestä, kun 17-vuotissynttärit lähestyivät uhkaavasti. "Kaikki" olivat jo muka tehneet "sen", joka ei osoittautunut hohdokkaaksi verrattuna joihinkin muihin juttuihin, joita olin jo tehnyt ;)
Ennemmin laskisin ekaksi kerraksi jonkun sellaisen kerran, jossa koin seksuaalista yhteyttä kuin tuon ekan kerran, joka muistutti pakollista riittiä. Siksikin on mielestäni järjetöntä laskea seksikumppanien määrää, vaikka asia ei ole tietenkään täysin merkityksetön (tässäkään ei tarvitse ajatella joko -tai).
Seksikumppanien määrähän on useimmiten sidoksissa siihen minkä ikäinen on. Vähäinen seksikumppanieni määrä ei johdu siitä, että olisin siveä nainen, vaan siitä, että menin aikaisin naimisiin. Jos naisella ei ole seksikumppaneita tai niitä on iästä huolimatta hyvin vähän, se voi johtua siitä, ettei hän pidä seksistä, koska aloitteita useimmille naisille tulee nuorena vaikka kuinka paljon. Nainen joka ei pidä seksistä on kuitenkin harvalle miehelle unelmakumppani. En siis oikein ymmärrä tuota neitsyiden ihannointia jota täällä ylläpidetään, vaikka ymmärrän hyvin sen, ettei runsaasti irtosuhteita harrastava ole mieluisa kumppani.
"Kyllä mä uskaltaisin, mutta tuskin hän on naisistaan kirjaa pitänyt."
Et uskaltaisi, koska naiset arvostavat ainoastaan kokeneita miehiä etkä halua tietää totuutta siitä kuinka kokenut tai kokematon miehesi on ollut tavatessanne.
En voi kaikkien naisten puolesta puhua, mutta mun arvostus ei ainakaan perustu miehen kokeneisuuteen. Tärkeissä asioissa haluan aina tietää totuuden, ja jos kokemattomuus on miehelle itselleen vaikea asia, niin siitä olisi varmaan hyvä puhua. Muuten kumppanien lukumäärä (ellei niitä yllättäen olisikin ollut satoja) ei juuri minua kiinnosta. Mieheni menneisyys on kyllä aika tarkasti tiedossa, kun olemme niin kauan jo yhdessä olleet.
Itse asiassa (ap:n kysymykseen liittyen) miehen ex-kihlattu oli alkuun mustasukkainen, kirjoitteli minulle kirjeitäkin, mutta nykyään olemme tuttavia/kavereita, olimme vieraina hänen häissäänkin. Hän on todella kiva ja kaunis nainen, jos olisimme tavanneet muulla tavalla, niin olisimme luultavasti läheisempiä ystäviä.
Ei minua ainakaan haittaa kumppanin entiset suhteet tai seksielämä ennen minua. Tosin eipä aikuiset noista enää niin yksityiskohtaisesti juttelekaan - teineille ehkä on tärkeää lukumäärät ja niillä retostelut. Tuntuisi kumalliselta, että jos ihminen on vaikka ollut usean vuoden parisuhteessa toisen kanssa, niin tästä ajasta ei voisi koskaan mainita mitään, vaikka kuitenkin puhutaan paljon omasta lapsuudesta, nuoruudesta, opiskeluajoista, yms. menneisyyden elämäntilanteista.
Minusta olennaisempaa onkin se, millä lailla niistä entisistä puhuu. Minä arvostan sitä, että eksistä puhutaan arvostavasti ja että aiemmat suhteet osataan nähdä enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa sävyssä. Eksien haukkuminen antaa ihmisestä huonon kuvan. Tottakai on ymmärrettävää, että jos eksä on tehnyt jotain tosi ikävää, ei tällöin häntä näe niin hyvässä valossa, mutta en siinäkään tapauksessa jaksaisi kuunnella mitään katkeraa haukkumista. Niissäkin tapauksissa, joissa entinen suhde on päättynyt ikävästi, arvostan enemmän vaikka sellaista matkan päästä katsomista - että se on osa omaa menneisyyttä ja hyvä että on menneisyyttä, ja ehkä siitäkin on jotain opittu. (Harvemmin kenenkään eksä mitään niin hirveää on tehnyt, että täytyy vihata häntä loppuelämänsä, vaikka toki sellaisiakin varmasti on.)
Mustasukkaisiin eksiin en ole koskaan törmännyt omalla enkä kumppanin kohdalla. Mutta en koe, että mustasukkainen eksä olisi uhka suhteelle - enemmän se eksä tekee itsestään säälittävän ja antaa itsestään huono kuvan, jos vaikka jotenkin yrittää sotkeutua vielä toisen elämään. Kest'isihän suhteeni ärsyttävän naapurin, kumppanin rasittavan sukulaisen tai hirviöpomonkin.
En+ole+vuosiin+ollut+parisuhteessa+mutta+eipä+ne+exät+mikään+ongelma+ikinä+olleet.
Kestää exät ja kestää eletyn elämän. Mustasukkaisia exiä ei ole ja panoiksi en poikakavereita laske. Mulle he on olleet ihmisiä joiden kanssa olen halunnut seurustella haaveena kestävä ja pysyvä parisuhde.
Jälkiviisaana tajuan, että olen ollut yksipuolisesti tämmöisen suhteen perässä. Ja että olen erehtynyt luulemaan osaa sopiviksi, osaa haluamaan samaa ja olenpa tajunnut senkin ettei mikän ole ikuista, korkeintaan elinikäistä.
Ja sitä olen ollut aina vailla, mulla on itselläni merkittävä rooli siinä miten suhde saadaan kestämään elinikäisesti. Ehkä liian kunnianhimoinen ajatus ja olenkin todennut, että suhteet kestää sen minkä itse on valmis kestämään. Puolin ja toisin.😄
Tämä "historialla ei ole väliä"-propaganda perustuu kahden ihmisryhmän etuun: naisten ja pelimiesten.
Ei ole ainuttakaan syytä miksi historia tulisi ignoroida. Aivan samoin toimitaan kaikessa muussakin. Huono työhistoria vaikeuttaa työn saamista myöhemmin, valehtelu menneisyydessä tekee henkilöstä epäluotyettavan jakossakin, jne.
Ihminen joka suosii irtosuhteita/panosuhteita, tekee niin syystä. Ja:
http://1.bp.blogspot.com/_R-WhB9g9eYk/TJDSr8V_ShI/AAAAAAAAAOg/VmMGTymAVcI/s1600/teachman
Mutta tietysti naiset haluaisivat syödä ja säästää kakun juoksemalla ensin juoksut parikymppisinä, käyttämällä betamiehen loppuun kolmekymppisinä ja sitten heittämällä työkoneen ulos elääkseen ihanan kevyttä elämää nelikymppisinä. Siksi toitotetaan etteivät miehet saisi kysyä historiasta.
Kukaan ei varmasti ajattele, etteikö saisi kysyä toisen henkilöhistoriasta tai suhdehistoriasta mitään. Mutta vähän lapsellinen ja keskenkasvuinen vaikutelma tulee kyllä, jos aikuista ihmistä kiinnostaa vaan kumppaneiden lukumäärä ja "kuin monta kertaa sä oot harrastanu seksiä".
Tuskin ketään tällaista asiaa jää keskustelutasolla pyörittelemään.
Kuitenkin jos esimerkiksi yritys hakee pitkäaikaista vakituista työntekijää, eikö parempi vaihtoehto ole henkilö, jolla on takana pitkä työsuhde yhden työnantajan palveluksessa kuin henkilö, joka on vaihtanut usein työpaikkaa. Muiden asioiden siis pysyessä yhtäläisinä.
Vähän huono tämä työelämän esimerkki, nyt nykymaailmassa nimenomaan ne ikänsä yhdessä ja samassa paikassa olleet eivät olekaan niitä halutuimpia, vaan pikemminkin just ne, jotka ovat tavoitteellisesti edenneet, kouluttautuneet työn ohessa työn ulkopuolella vähän lisää, verkostoituneet jne. Tai no, toki alasta riippuen. Vähän ontuva esimerkki muutenkin, kun työhön valitaan vähän eri kriteerein mahdollisesti useista halukkaista, mutta suhteeseen yleensä ryhdytään jonkun tietyn ihmisen kanssa siksi, että halutaan. Työhön on täytyy usein ottaa joku, jos työvoimalle tarvetta on, mutta suhdetta ei ole pakko aloittaa kenenkään kanssa.
Suhteessa toki on hyväksi, jos toisella on kokemusta pitkästä suhteesta. Mutta sillä taas ei ole merkitystä, onko niitä suhteita ollut yksi vai vaikka viisi, ja onko siinä välissä ollut lyhyempiä juttuja.
Eli jos esimerkiksi kaksi samanlaista 40-vuotiasta miestä haluaisi olla kanssasi ja toinen ollut aviossa kahdeksan kertaa ja toinen ollut 20-vuotta naimisissa ja eronnut, valinta tapahtuisi kolikon heitolla?
En tekisi valintaa tuolla perusteella. Valitsisin sen, kummasta olisin itse kiinnostuneempi. Näissä ihmisissä kun olisi muitakin eroja kuin suhteiden pituus ja ne ominaisuudet ratkaisisivat.
(Tosin tässä tapauksessa pitäisin kyllä outona kahdeksaa avioliittoa, ihan kuin ei voisi olla parisuhteessa menemättä naimisiin. Minusta olisi parempi jos olisi ollut vain kahdeksan suhdetta. Mutta tämä ei ollut nyt se, mitä kysyit, mutta mainitsin silti.)
Jos olisin kiinnostuneempi siitä jolla on ollut kahdeksan suhdetta/avioliittoa, niin valitsisin kyllä hänet jopa siinä tapauksessa, että epäilisin ettei hänen kanssaan tulisi mitään loppuiän suhdetta. Jos se, jolla on vain yksi suhde/avioliitto ei oikeasti kiinnostaisi, niin ei ainoastaan lupaus pysyvästä suhteesta saisi vaakaa kallistumaan häneen. Ihan sama juttu - jos joku kysyisi ryhtyisinkö suhteeseen aivan ihanan ihmisen kanssa, jolla olisi korkeintaan pari vuotta elinaikaa, niin kyllä ryhtyisin. Valitsisin mieluummin sen, jota kohtaan oikeasti tuntisin vetoa, vaikka se suhde jäisi lyhyemmäksi. Toki tiedän, että joku muu valitsisi toisin - joku ei valitsisi sitä kuolemansairastakaan, koska haluaisi suojella itseään vaikeilta asioilta. Minä uskaltaisin ottaa riskin ja kohdata vaikka sydänsurutkin.
SuhdeCV:stä tulee mitä ilmeisemmin epäortodoksinen jos optimoi kulloistakin tunnetilaa sen perusteella kuka milloinkin tuntuu kiinnostavimmalta.
Ajatteluni ei taivu ihan tähän, mutta elämää kai kannattaa elää niin kuin näkee itse parhaaksi.
Mitä tarkoitat? Ei se, kuka tuntuu kiinnostavammalta, ole mikään päivittäin muuttuva tunnetila.