Sulkea silmiä kaikelle? Olen neuvoton...
Tilanne on seuraava: olemme miehen kanssa seurustelleet noin 3 kk tällä hetkellä. Miehellä heikko itsetunto, itselläni suhteellisen vahva. Mies vetää riitoja joka asiasta :(. Haukkuu idiootiksi riidoissa ja narsistiksi.
Yleensä tapahtuu niin, että nätisti ja suht neutraalisti mutta suoraan ilmaisen huoleni. Mies ottaa kaiken hyökkäyksenä ja alkaa syyttää minua kaikesta. Kääntää kaiken päälaelleen ja itseään uhriksi. Tuntuu etten pysty kommunikoimaan hänen kanssaan mistään vakavasta. Hän ei uskalla itse ottaa asioita puheeksi ja syyttää minua etten minä ota, tai jos otan syyttää siitäkin. Tuntuu että mun tulisi vain istua kouran lailla miehen jaloissa ja tapittaa rakastavin silmiin ja unohtaa omista tarpeistani. Onko kellä kokemusta tuollaisesta? Mä en jaksa enempää, mutta rakastan häntä. Kaikki keskustelut ovat osoittautuneet turhiksi koska riidan jälkeen mies ikään kuin ymmärtää ja myöntää käyttäytyvänsä tuhoisasti ja vähättelevästi parisuhdettamme ja minua kohtaan , mutta uuden riidan alkaessa hän ottaakin puheeksi että myötäili vain ja on edelleen uhri omasta mielestä kaikessa. Eikä vain minun kanssa, vaan kaikki miehen elämäntarinat kulminoituu siihen että hän on uhri. Aina. Kaikissavtilanteissa.
Mulla ei ole kokemusta tuollaisesta. Meneekö tämä ohi? Pitääkö minun sietää "vitun idiootti narsisti" nimittelyä? Onko se suhteessa normaalia? Itselläni kun ei koskaan ollut sellaista suhdetta jossa haukutaan toista, vaan riitelyt hoidettiin aina rakentavasti ilman hysteriaa. Nyt oikein pelottaa ja työntää pois miehe käytös. Hän haluaa lapsia mutten minä voi edes ajatella enää ton käytöksen vuoksi synnyttäväni yhteistä lastamme.
Muuttuuko käytös? Mies on yli 35 vuotias jo kuitenkin. Kiitos vastauksista etukäteen.
Tilanne on seuraava: olemme miehen kanssa seurustelleet noin 3 kk tällä hetkellä. Miehellä heikko itsetunto, itselläni suhteellisen vahva. Mies vetää riitoja joka asiasta :(. Haukkuu idiootiksi riidoissa ja narsistiksi.
Yleensä tapahtuu niin, että nätisti ja suht neutraalisti mutta suoraan ilmaisen huoleni. Mies ottaa kaiken hyökkäyksenä ja alkaa syyttää minua kaikesta. Kääntää kaiken päälaelleen ja itseään uhriksi. Tuntuu etten pysty kommunikoimaan hänen kanssaan mistään vakavasta. Hän ei uskalla itse ottaa asioita puheeksi ja syyttää minua etten minä ota, tai jos otan syyttää siitäkin. Tuntuu että mun tulisi vain istua kouran lailla miehen jaloissa ja tapittaa rakastavin silmiin ja unohtaa omista tarpeistani. Onko kellä kokemusta tuollaisesta? Mä en jaksa enempää, mutta rakastan häntä. Kaikki keskustelut ovat osoittautuneet turhiksi koska riidan jälkeen mies ikään kuin ymmärtää ja myöntää käyttäytyvänsä tuhoisasti ja vähättelevästi parisuhdettamme ja minua kohtaan , mutta uuden riidan alkaessa hän ottaakin puheeksi että myötäili vain ja on edelleen uhri omasta mielestä kaikessa. Eikä vain minun kanssa, vaan kaikki miehen elämäntarinat kulminoituu siihen että hän on uhri. Aina. Kaikissavtilanteissa.
Mulla ei ole kokemusta tuollaisesta. Meneekö tämä ohi? Pitääkö minun sietää "vitun idiootti narsisti" nimittelyä? Onko se suhteessa normaalia? Itselläni kun ei koskaan ollut sellaista suhdetta jossa haukutaan toista, vaan riitelyt hoidettiin aina rakentavasti ilman hysteriaa. Nyt oikein pelottaa ja työntää pois miehe käytös. Hän haluaa lapsia mutten minä voi edes ajatella enää ton käytöksen vuoksi synnyttäväni yhteistä lastamme.
Muuttuuko käytös? Mies on yli 35 vuotias jo kuitenkin. Kiitos vastauksista etukäteen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Noh. Sanoisin ihan suoralta kädeltä; miehen käytös ei muutu. Tai muuttuu - vielä paljon pahempaan. Silti aina voit yrittää. Sano kerran kovasti, niin että mies tajuaa ja katsoo sinua silmiin: minua ei nimitellä, anna olla viimeinen kerta. Seuraavalla kerralla lähdet. Nimittely ja haukkuminen on mitä ilmeisintä henkistä väkivaltaa eikä sillä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Et rakasta edes itseäsi, jos annat tuollaisen jatkua.
Juu ei. En nyt ketään halua neuvoa, jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta itse tällä elämänkokemuksella häipyisin kiireen vilkkaa. Nuorempana jaksoin uskoa ja olla toiveikas. Kyllähän mies toki voi muuttua, mutta vain, jos hän itse tajuaa omat ongelmansa ja vain, jos hän itse haluaa muuttua.
Jos kuitenkin päätät jäädä, niin mieti nyt ainakin joka tilanteeseen, miten terve ihminen reagoisi, ja toimi AINA sen mukaan. Muuten sairastut itse. Sun pitää olla tosi vahva, jos jäät, ettei tuo käytös muuta sinua.
Hyvä provoyritys, ei kait siinä mitään. Mutta joku idiootti voi tosiaan miettiä tuollaisessa parisuhdetilanteessa "pitääkö kaikki kestää"?
Tuttu tunne. Eksäni teki tuota samaa kun vielä seurustelimme. Hän rikkoi jatkuvasti suhteen rajoja, haukkui ja tuli päivä päivältä etäisemmäksi. Tilanne vain paheni mitä enemmän toin asioita esille mutta en antanut tämän lannistaa vaan, pidin rajoistani kiinni kynsin ja hampain. Lopulta hän jätti minut koska olin itse muka narsisti.
Voin kuitenkin melkoisella varmuudella sanoa, että en ole narsisti kuten et ole todennäköisesti sinäkään. Vika saattaa olla hyvinkin juurii toisella puolella. Narsistit esittävät alussa mukavaa, mutta sitten he alkavat kokeilemaan toisen rajoja ja vähitellen siirtävät niitä taaksepäin. Uhri ajetaan kyseenalaistamaan omaa maailmankuvaansa ja uhrin tarpeet laiminlyödään. Samanaikaisesti he pyrkivät myös sitomaan uhrinsa lapsilla ja muulla vastaavalla, jolloin uhrin on vaikea poistua suhteesta. Lopputuloksena on nukke, joka on manipuloinnin kautta uskoteltu hyväksymään kaikki se mitä narsisti eteen heittää. Jos narsisti kokee nukeksi muuttamisen liian työlääksi tai mahdottomaksi, jättää tämä uhrinsa.
En nyt sano, että miehesi olisi narsisti kun en häntä tai sinua henkilökohtaisesti tunne, mutta sinuna tutustuisin asiaan tarkemmin. Jos huomaat tarpeeksi yhtäläisyyksiä, sinuna lähtisin lätkimään, estäisin kaiken yhteydenpidon ja hankkisin lähestymiskiellon jos muu ei auttaisi, Ymmärrä, että sinulla on oikeus olla onnellinen ja tulla kuulluksi. Älä jää kykkimään, sillä tilanne ei todennäköisesti ainakaan muutu helpommaksi.
Mitä tuohon yhteydenpidon estämiseen tulee niin ihan sinullekin tiedoksi naisen käyttäytymistapa. Whatsapissa hän laittaa aina riidassa oman kärkevän mielipiteensä viestiin joista kaikki tietenkin hänen epäluulojaan ja sitten bannaa minut että en pysty vastaamaan. Hetken päästä hän kirjoittaa taas äkkiä lisää jonka jälkeen bannaa. Samoin hän tekee sms viestipalvelussakin. Minkälainen ihminen riitelee niin että tuo vaan omat näkemyksensä mutta ei halua kuulla sitten mitä minulla on sanottavaa? Sama jos riitelemme livenä. Hän joko linnoittautuu huoneeseen tai lähtee pois esim omaan kotiinsa niin että riita jää aina selvittämättä. Hän tietää että se sattuu minuun koska haluaisin välittömästi käsitellä riidan mutta pakenemalla se ei hoidu. Lähestymiskieltoja minä en tarvitse koska en jää roikkumaan jos minut jätetään ja tyydyn sitten kohtalooni ja murehdin asian ajan kanssa pois. Kokemuksesta kun tiedän että se roikkuminen ja stalkkaaminen ei mitään auta.
Kunhan nainen sitten jättää ihan aitoihin syihin vedoten ei omien epäluulojensa takia.
Vastaan nyt sitten koska kirjoitus minulle henkoht osoitettiin. Joo jättäminenhän on onni ja autuus. Pakeneminen aina se tie ja kuten tiedetään keskustelupalstan luonne on täällä aina vinkki joka asiaan "jätä se sika" ilmeisesti siksi että itse on kärsinyt omissa suhteissaan ja näinollen sitten kasvattanut vihaa koko mies sukupuolta vastaan.
Oiotaan nyt sitten näitä väitteitä. Naiselle aina riidoissa on jättämisellä uhkailu se juttu. "Jos et tee näin jätän jos et tee noin jätän" Olen sanonut että en pidä jättämisillä uhkailulla koska olen henkoht historiassani niistä kärsinyt ja en halua niitä nykyhetkeen. Olisi pitänyt olla hiljaa koska annoin näin naiselle aseen minua vastaan ja sitä hän käyttää sumeilematta. Nainen eli sinä oletkin näinollen minut kolmen kk seurustelumme aikana jättänyt jos en vallan väärin muista jo noin kuusi kertaa. Se miksi kestän näitä jättämisiä vaikka jo kaverinikin sanovat että anna olla johtuu siitä että itsepäisesti haluan haroa niitä vääriä luuloja vastaan joilla syillä riidoissa jätät. Sulla on täysin väärä käsitys minusta ja epäluuloja ja pakeneminen on sun epäluulojesi tie. Koska käsityksesi minusta näillä hetkillä on väärä niin siksi roikun sinussa että saisin ne väärät käsitykset oiottua ja päällimmäisenä syynä koska rakastan.
Minut saa jättää ja itse jätän jos petetään, käytetään fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Tuo sinun jatkuva jättämisillä uhkailu riitojen voittamiseksi liippaa jo henkisen väkivallan rajoja. Tiedät saavasi kaikki riidat sillä läpi ja itse joudun näinollen niitä myöntelemään sellaisiakin väitteitä mitkä ei pidä paikkansa koska uhkailet jättämisillä. Näinollen olen joutunut pyytämään anteeksi sellaisiakin asioita joita itse en ole aiheuttanut tai jollainen en ole. Niin helppoa se on kun oikeat narut löytää. Vai kuka väittää että tuo ei ole henkistä väkivaltaa?
Valastaanpa sitten asioita miksi tulin nyt kuudennen kerran jätetyksi.
Menimme kihloihin joka on mulle todella suuri juttu. Olen kerran elämässäni ollut kihloissa ja naimisissa ja silloin päätin että jos toisen kerran joskus menen sen ihmisen pitää olla todella tärkeä. Sinä olet. Jätit minut koska en kertonut vanhemmilleni koska toiveenani oli että menemme kertomaan heille yhdessä kahvittelun merkeissä kihlautumisestamme. Se olis ollu mulle tärkeä juttu. Ei vaan sinun mielestäsi minun pitää kertoa se ennemmin ja vielä enemmän sillä ahdistelit mua koska sanoin että meidän perheessä ei ikinä olla tunteista puhuttu ja se on tavallaan meillä aihe jota ei käsitellä. Kuvittelet että häpeän. En todellakaan vaan meillä on yhdessä kerrottu aina niin siskoni kun itsekin aiemmin että olemme menneet muuten kihloihin. En pelkää koska tiedän että he ovat puolestamme onnellisia ja siksi myös olisin halunnut sen onnen hetken jakaa kanssasi. Mutta ei. Koska en kertonut kuten sinä halusit niin "tämä suhde oli sitten tässä" Se on sulle vaan niin helppoa et jos ei tehdä kuten sinä haluat niin sitten suhde päätökseen. Henkistä vallankäyttöä? Mulla on vähän kavereita ja niille parille olen kertonut. Ja siskolleni annoin meidän insta osoitteen ja sanoin kuten sinullekin kerroin että "käyhän katsomassa meidän profiilia siellä saattaa olla jotain mielenkiintoista" Kun sisko sitten päivän päästä kävi ja sitä kautta onnitteli vedit herneen nokkaan sanoen "et edes siskollesi kehdannut asiasta ilmoittaa"Ja taas syy jättää. Että silleen. Henkistä vallankäyttöä? Miten sinä toimit. Laitat sosiaalisen median joka palveluun tiedot kihlautumisestamme ja jokainen saa oma aloitteisesti ne sieltä käydä lukemassa. Oletko soittanut yhdellekään asiasta. Niinpä. Et ole. Tässä esimerkki että tällaisista syistä mut on oikeus jättää ja ne edellisetkin riidat jonka jälkeen minut on jätetty ovat olleet tasan yhtä typeriä.
Kun riita alkaa niin sittenhän alkaa se minun nimittely ja haukkuminen. Pitäisikö minun vaan kuunnella kaikki se paska ja ottaa niskaan. En ole sellainen vaan kyllä minusta riitapukarin saa olenhan tasan yhtä jääräpää kuin sinäkin. Ja koska jätät en välitä enään mitä sanon koska olenhan jo hävinnyt suhteeni sinuun joten miksi enään rakentavasti riitelemäänkään. Narsisti sanana on kieltämättä muutenkin suomessa kokenut inflaation. Sitä käytetään lähes joka riidoissa ja eroissa vaikka itse aito narsisti on jotain ihan muuta. Ne kenestä sitä nimitystä käytetään niin ehkä prosentti on aitoja narsisteja. Haukun sinua myös sillä nimityksellä koska käytät minusta sitä termiä. Olisi syytä myös kestää sen vastaanottamista itsekin jos on varaa toisia nimitellä. Haukut kaikilla adjektiiveilla minua ja takerrut sellaisiinkin asioihin ja loukkaat minua esim menneisyydestäni jotka olen vain sinulle henkoht kertonut. Eli olet saanut näin aseet riidoissa minua vastaan jota sumeilematta hyödynnät.
Varasin ajan parisuhdeterapeutille juurikin siitä syystä koska onhan yhteinen aikamme unelmaa ja rakastan sinua mutta riidat aina paisuvat. Et edes sinne halunnut vaan oli kiire taas jättää. Pakeneminenhan se helpoin tie on kaikkeen.
Se että olet tottunut miehiin joilla ei ole omaa mielipidettä ja näinollen olet saanut niitä pompotella mielesi mukaan ei toimi minulla. Minulla on oma tahto ja omat mielipiteet. Arvostan sinua ja muita mielipiteineen mutta sellaista se ei saa olla että on vain yksi ja ainoa oikea mielipide eli sinun. Niin kauan suhteessamme menee hyvin kun myötäilen mielipiteitäsi ja tekojasi mutta riita alkaa välittömästi jos itse ilmaisen mielipiteeni tai huoleni. Minullahan niitä ei saa olla koska olet tottunut miehiin jotka käsi lipassa seuraa sinua joka asiassa toistaen armeija tyyppisesti "kyllä herra kyllä herra" joka asiaan.
Milloin jätät sentakia kun luulet harrastukseni hankaloittavan suhdettamme milloin sentakia kun kuvittelet että häpeän sinua, milloin sentakia kun ohjeistat mua sosiaalisesti hieman arkaa ihmistä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja jos esitän niistä omia näkemyksiä ohjeitasi kuitenkin arvostaen ja luulet etten niitä kuuntelisi.
Yhteenveto kaikkiin jättämisiisi on sun Epäluulosi. Toistan epäluulosi. Sinä kuvittelet minusta ihan jotain muuta ja kun väärät kuvitelmasi saavat vallan alat uhkailemaan erolla ja jätät taas. Voin sanoa että pääni on haljeta siitä ja tiedät sen itsekin ja tässä on syyt miksi aina hakeudun luoksesi takaisin. Jos sä oikeasti jättää haluat niin jätä sitten niin että elät loppuelämäsi fakta tiedon varassa ei niin että jätät ja elät keksityn fiktion ja luulojesi kanssa minusta lopun elämääsi. Siksi olenkin halunnut tarjota sinulle mahdollisuuksia luulojesi kitkemiseksi ja pyytänyt että soita vanhemmilleni, soita kaverilleni, soita siskolleni, soita eksälleni jne että saisit ihan oikeaa tietoa millainen olen. Ei ole kelvannut. Olet mielummin omien luulojesi kuin faktatiedon varassa.
Kaikesta huolimatta mä rakastan sua syvästi. Olet ainoa nainen jonka kanssa pääni on kääntynyt niin että se yhteinen lapsi kruunaisi rakkautemme. Olisi ihanaa muuttaa yhteen ja elää loppuelämä kanssasi. Kukaan muu nainen ei tällaisia tuntemuksia ole minussa saanut. Vaikka riitamme paisuvat ovat ne lopulta pieniä siihen nähden mitä olemme kokeneet yhdessä. Yhteinen aika kanssasi on aivan täydellistä. Eroriitahan tulee aina silloin kun emme ole tekemisissä ja ilmeetön ja eleetön viestittely sitten vaan paisuu paisumistaan.
Vaikka minut jätit niin muista että mä rakastan. Ketään muuta en tule jälkeesi elämääni haluamaan. Kun sen täydellisen menetin ei sellaista enään vastaan tule. Kunhan saan oiottua tietoosi oikean tiedon itsestäni fiktiivisen ajattelusi sijaan on itsenikin sitten helpompi elää kun tiedän että jäit ainakin oikean tiedon hallintaan minut jättäessäsi. Rakkaudella<3 Mie
Valheita. Sanoit pelkääväsi vanhempia, koska he arvostelevat ja suoraan kumppaneitasi ja siskosi kumppaneita. Pyysin sinua kertomaan vanhemmillesi jonka jälkeen menisimme yhdessä kahville. Se oli Ok. Kun kysyin sinulta miksi et kertonut läheisillesi kihlautumisestamme, kerroit että yhdessä kerromme. Sanoin että se tuntuu nololta että pelkäät kertoa vaan haluat piilottautua vanhemmiltasi minun selkäni taakse. Vastasit että "sit nolottaa".
Eikö tämä tosiaankin selvä
Luulojani kitkeminen....
Sinun mielestä mun omat kokemukset sinusta ovat luuloja ja mun täytyy kysyä tutuiltasi millainen olet... aivan
Et sinä minua rakasta vaan sitä oloa jonka sinä saat kun olet vieressäni. Pidät siitä että välitän, huomioin ja aina ymmärrän. Kaikki muuttuu kun minäkin tarvitsen samaa minkä itse annan. Silloin se on sota. Kun pyydän huomiota ja kunnioitusta se on mielestäsi prinsessaharhaa. Itse kirjoitit näin. Kun tarvitsen välittämistä sinä taas tarvitset sitä enemmän. Kun tarvitsen ymmärrystä huoliini haukut epäluuloiseksi, idiootiksi ja narsistiksi. En minä oikeastaan jaksa enää.
"Ja koska jätät en välitä enään mitä sanon koska olenhan jo hävinnyt suhteeni sinuun joten miksi enään rakentavasti riitelemäänkään. "
Näin pitkälle rakkautesi ylettyy. Kun et enää hyödy, voit haukkua.
Minä en ole sinuanarsstiksi sanonut kun kerran aiemmin ja eilen, kun vastasin sun haukkumiseen sanomalla että mieti kuka meistä se narsisti onkaan.
Valheita. Vanhempani ovat arvostelleet lähinnä siskoni kumppaneita ensin alkuun kun olenhan monasti kuullut että "mikähän karvanaama sekin on" Kunnes tutustuessaan ovat mielensä muuttaneet. Minun kumppaneitani he ovat arvostelleet silloin kun näkevät että kärsin suhteessa. Voisit tulla tutustumaan heihin jos haluaisit mutta et halua. Miksi myönnyin vaatimuksiisi että kerron vanhemmilleni oli riidan estämistä. Koska tiesin että siitä olisi alkanut riita pakenin sitten joojoo verhon taakse. Et sinä sitä käännä silti että kerron koska itselleni on tärkeää että menemme yhdessä. Puhut aina vaan mikä sinulle on tärkeää et koskaan kuuntele mikä minulle on tärkeää.
Senkun elät epäluuloissasi lopun elämääsi ja jos epäluulot on syy jättää niin sitten on. Minä en enään jaksa olla niitä aina oikomassa koska ikinä ne ei mene sulle jakeluun. On vaan sinä ja sun mielipiteet ja minun mielipiteilläni ei ole sinulle paskankaan virkaa.
Syytät minua siitä ettet saa huomiota. Kyllä olet saanut. Olen koko kesän jättänyt esim harrastukseni, mökkeilyn yms ihan vaan sentakia että voisin olla kanssasi ja kehtaat vielä väittää että et saa huomiota.
Oletko sinä ollut lohtuna ja tukena kun saatoin jahtikaverini lauantaina hautaan? Et vaan nillität kokoajan kun sinä et saa huomiota ja keksityin valhein vaan saan taas jättämiset kiitokseksi kaikesta. Se että mulla on surua ei liikuta sinua yhtään vaan käännät kokoajan lisää veistä haavaan. Siitäkö sulle tulee hyvä mieli? Kiitos.
Nyt ne loppuu ne sun syytökset! Olin tukenani puhelimen päässä koska olin muualla päin lasteni kanssa.
Ja taas tämä sama. Kaikki mun huolet ja sanomiset ovat sulle ilmaa ja aina käännät itseäsi uhriksi milloin mitäkin syytä käyttäen. Nyt se syy on kaverisi hautajaiset. Joilla ei ollut mitään osuutta siihen että valehtelit minulle kun lupasit kertoa vanhemmillesi. Joten annetaan jo olla. Kiitos. En ole sätkynukke etkä minusta sellaista saa manipuloimalla etkä mitenkään muutenkaan.
Kuten sanoin, kuten jokainen nainen myös minä haluan miehen, joka pitää minusta huolta, kunnioittaa ja arvostaa naisena. Parempi yksin kuin suhteessa aina uhrina olevan kanssa.
Ja kyllä kerroit vanhempiesi arvostelevan myös sinun kumppaneitasi. Ja sinähän AINA kärsit.... KAIKKIEN kanssa. Minä en vanhempiasi tunne, kun sen perusteella mitä olet heistä itse kertonut. Tietenkin jännitti mennä sinne ykskaks ilmoittamaan Kihlautumisesta koska loit negatiivisen mielikuvan heistä. Ihan itse. Ja vahvistit sillä että valehtelit minulle etkä todellisuudessa uskaltanut kertoa heille itse vaan halusit piilottautua selkäni taakse tilanteessa ja asettaa minua kiusalliseen tilanteeseen. Ja siihen olisi moni muukin nainen suuttunut. Samoin kuin moneen muuhunkin juttuun joita yritin ymmärtää.
Itse sinä minusta sen uhrin teet. Uhriutuminen on sinulle syy haukkua minua. Koet että uhriudun koska en myönny epäluuloihisi. Esimerkki. Jos rikon lasin mulla on pokkaa se myöntää ja tunnustaa virheeni. Jos joku muu sen rikkoo mutta syytät siitä minua on mulla oikeus oikoa väärä mielipiteesi. Koska edelleen epäilet minun sen rikkoneen ja et kuuntele vastaväitteitäni sanot että uhriudun.
Uhriutuminen ei ole omien mielipiteiden puolustelua. Jos aidosti uhriutuisin niin silloin en myöntäisi rikkoneeni lasia ja valehtelisin siitä ja hakisin sympatiaa ja samalla uhriutuisin syyttäen muita vaikka tiedän itse sen tehneeni.
Ole minkälainen keittiöpsykologi tahansa niin mene kuule oikeasti itseesi ja kuuntele niitä epäluulojasi ja syytöksiäsi onko niissä oikeasti mitään järkeä. Se ei ole mitään muuta kuin henkistä väkivaltaa mua kohtaan että saisit mulle syyllisen olon vaan sentakia että luulet asioita.
Ei sinun kanssa vaan voi riidellä. Sä et näe mitään muuta silloin kuin itsesi ja tuot sitten kaikki henkilökohtaisesti kipeätkin aiheet esille että saisit satuttaa vaan vielä lisää.
Tämän takia mä halusin ja varasin ajankin sinne parisuhde terapiaan että oppisimme rakentavan riitelyn ja pääsisimme tunnelukoistamme eroon että voisimme keskittyä vakavasti suhteeseemme ja rakastaa. Mutta ei kelpaa. Sulle on pääasia että saat haukkua ja syytellä mua ja jättää. Koet jättäjänä olevasi voittaja ja juurikin se uhri joka näkee sen oikeutuksena. Eli itse uhriudut. Kerrot muille kuinka paska olen ja muuta sontaa mutta unohdatkin sitten kertoa miten sinä minua kohtelet. Olen sietänyt sitä kohtelua koska rakastan mutta vaikeaa on rakkaus epäluulojesi kanssa. Olisit opetellut tuntemaan minut ja sitten vasta uhriutunut. Nyt uhriudut kun Sinusta siltä sattuu tuntumaan.
Minä en uhriudu. Lue tekstisi, etkö sinä huomaa? Käännät kaiken niin että sinä olet raukka. Valehtelet jopa. Ja jopa valheitasi käännät oikeutetuiksi koska minä nyt oon paha ja sinä pelkäät eroa.... tiedätkö, aikuinen ihminen omistaa selkärankaa. Ja kantaa vastuuta sanomisista eikä käännä valheitaan muiden syyksi. Minä en ole sun suulla puhunut. Itse niitä lausui= et voi muita syyttää siitä mitä teet.
En enää voi ollenkaan luottaa sinuun valitettavasti. Koska valehtelet ja laitat valehtelusikin mun syyksi. Kiitos, ei kiitos.
Hah:) Valehtelet itse tänne saadaksesi mieleisiä vastauksia ja kannustimia eroon. Miehessähän se on aina vika. Kun samaa palstaa lukee moni muukin miehiin katkeroitunut nainen niin sitä helpommin sä saat kannustus viestejä eroon.
Kanna tekosi seuraukset ja ota niistä vastuu myös äläkä syyttele vaan minua. Riitoihin tarvitaan aina kaksi ja hanakasti sinä sitä riitelyä olet aina halunnutkin.
Itse en suosittele, että vahvan ja huono itsetunnon omaavat menevät parisuhteeseen. Huonon itsetunnon omaava ei yksinkertaisesti vaan kestä sitä, että toinen enää normaalia elämää ja etsii koko ajan virheitä, jotka kääntää itseään vastaan. Vetää toista mieluummin tasolleen, kun yrittäisi itse nousta.
Omalla kohdalla heräsin tuosta paskasta 7v. jälkeen. Jäi huonon itsetunnon omaava mies kuin nalli kalliolle kun ilmoitin, että nyt tämä paska saa riittää, kasatkoon itse itsensä, minä en jaksa enää kannatella ja pysyä kotona, kun mies pelkää ihmisiä.
Lopeta tuo valehtelu. En ole kertakaan nimitellyt tai haukkunut sinua. Ja tässäkin viestissä vain käännät kaikki päälaelleen ja vielä niin että olet uhri. Etkö itse sitä huomaa? :(
Bannasin koska en halua kuulla haukkumista. En ole vitun narsisti idiootti enkä ole ansainnut kuulla sellaista. Jättämisellä kukaan sua ei ole uhannut vaan itse otat sen koko ajan esille. Mutta ei mulla muuta :( eiköhän tämä nyt selvä.
Sinähän se tässä valehtelet että saisit mieleisiäsi "jätä se" vastauksia. Mene kuule ja katso peiliin miten käyttäydyt. Bannaat joka kerta kun alkaa riita ja säälittävästi heität puskista viestejä taas bannaten että et saa vastaväitteitä koska sinä näet itsesi olevan aina oikeassa. Sanoit mulle viimeksi että pyrit unohtamaan sen joka riidoissa jättämisellä uhkailun kun se on "joku vitun käyttäytymismalli" Näin sanoit itse. Mutta mitä vielä. Joka riita ja samaa jättämisellä uhkailua aina. Itsekin myönsit että riitamme ovat sellaisia joissa normaali suhteissa ei olisi syytä eroon mutta koska sinä et kertakaikkiaan kestä sitä jos miehellä on mielipiteitä niin aina vaan sama loru taas "tämä oli tässä, tästä ei tuu mitään, nyt jätän sut, hae uusi nainen".............
Puhuttiin niistä peilisoluista. Minä haukun sua koska sinä aloitat aina sen haukkumisen niin kestä sitten itsekin sitä samaa. Et kestä koska sinun pitää aina saada sanoa se viimeinen lause. Eilen aamulla viestittely alkoi. "En ole sinua jättänyt mutta" Sitten oli seesteistä kunnes aloit taas sen analysoinnin ja mun syyttelyn ja kun ehdin sitten vastata olikin tulos heti "jätän sut" koska mulla oli mielipide. Jos olisin käyttäytynyt kyllä herra tyyppisesti ja antanu mennä toisesta sisään ja toisesta ulos niin olisit ollu tyytyväinen. Koska mulla oli sanani sanottavana ja halusin oikoa epäluulojasi olinkin taas jättämisen arvoinen.
Yksinkertaisesti sinä et kestä että toisella on mielipide. Sä vellot niin täysin siinä omassa uskossasi ja luuloissasi ja erinomaisuudessasi että näet väistämättä muiden mielipiteet aina väärinä. Sen olen huomannut että tarvitset miehen joka on perässävedettävä pässi. Joka ei sano mitään vastaan ja tulee kuin koira narusta vetäen jokapaikkaan. Heti jos se koira alkaa rimpuilemaan jätät koska se ei ole enään hallittavissasi.
Minä en ole sinua jättämisellä uhannut. Sinä itse aloit provosoida minua sanomalla: no joko taas jätät? Tee see vitun idiootti narsisti pakene. Nämä oli sun sanat. Niiden jälkeen olen sinulle sanonut etten jätä sinua vaan kohtelen jatkossa yhtä sikamaisesti kuin sinä minua.
Lisäksi minä en mitään jätä se kommentteja kerää. Sinä leikit sotaa voittajineen. Minä en tee niin. Kirjoitin tänne, koska olin yksin asian kanssa. Kerroin sinulle toiveena, että ymmärrät jotakin sanoistani. Mutta tosiaan: kerää ja paranna itseäsi itse. Mun voimia, jaksamista eikä terveyttä siihen riitä. Yritin, mutten voi enää. Täytyy pitää huolta itsestäni ja lapsistani.
Juurikin noin. Samaan virkkeeseen mahtuu en jätä sinua mutta jätän kumminkin. Kysy itseltäsi oletko henkisesti oikeasti terve? Sinä itse olet sanonut että jättämisellä uhkailu on "joku vitun toimintamalli" Turhaan sinä sitä tänne kaunistelet että saisit haluamiasi sympatia pisteitä muilta miehiin vittuuntuneilta kanssa keskustelijoilta. Sinä ja sun voimasi.
Mieti miltä minusta on tuntunut ne riidat joissa joka kerta oot jättäny. Se mun seuraava uneton yö, raskas työpäivä, masennus ja suru ja itsensä kokoon kerääminen sekä psyykkaaminen siihen että alan taas oikomaan asioita ja siksi niin olen tehnyt kun rakastan. Arvaa kuinka paljon voimia se on vaatinut. Kuinka raskasta se on ollut myös mielenterveydelleni sekä fyysiselle jaksamiselleni. Olen silti ottanut yhteyttä koska RAKASTAN. En halua luopua sellaisesta josta todella välitän. Sinä olet ollut minusta kuusi kertaa luopumassa. Miten se sitten onkaan sinun rakkautesi? Koska minusta luopuminen on niin helppoa niin valehteletko kun sanot että rakastan sinua?
Niin olet yksin asian kanssa. Et muuten ole. Käyt kaikki parisuhteemme tilat läpi sosiaalisessa mediassa useiden henkilöiden kanssa ja sanot olevasi yksin. Mieti olenko minä yksin. En kuulu someen ja kavereita on harvassa ja asuu kaukana. Yksin minä vellon näiden ajatuksieni kanssa. Kai se minullakin olisi silloin helppoa jos olisin somessa kymmenien kavereiden tukemana joista jokaisen neuvo ja vinkki on vaan että "jätä se" Niinhän se helppoa olisi kun antaa kolmansien osapuolien määritellä suhteen tilan ja "unohtaen" kertoa mikä onkaan se oma osuus niissä riidoissa ja tilanteissa että saa nimenomaan sen oma uhri lookin muille näyttää.
Sinulle raskasta ... niin... jos ottaa huomioon että saat minua hulluuden partaalle vääntämällä ihan outoja asioita, joka riidan olet aloittanut itse ja myöntänyt sen myöhemmin. Minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kun antaa sun olla. En pysty kasvattamaan sinua. Tarvitsen itsekin ymmärrystä ja aikuista viereeni.
Miten kanssasi voi edes riidellä kun saat riidan aikaiseksi siitä: että kysyn uteliaisuuttani ilman taka-ajatuksia montsko kumppania sulla on ollut (syytit silloin vainoharhaiseksi), siitä että haluan että tutustut minuun paremmin ja pyydän hyväntuulisesti pelata kanssani parisuhdepeliä (riitelit että yritin aiheuttaa riitaa sillä että halusin pelata), kun huolestun harrastuksestasi ja kysyin jääkö aikaa parisuhteelle (syytit että haluan estää sua harrastamasta vaikka minä vain kysyin) jne. Kaikki kuusi kertaa oli SINUN harhoja ei minun. Jätin sinua ei riidan aiheen vaan haukkumisesi ja draamailusi vuoksi. Joka kertaa olet kertonut ymmärtäväsi ja joka kerta et ole oppinut mitään vaan aloitit uudelleen. Eiköhän se kuudes kerta totuuden sanoi.
Minä en jaa ongelmiani somessa. Se on sun kuvitelmaa. Blogikirjoituksessani missään ei mainita parisuhdetta. Aiheet joita käsitän ovat yleisiä ja vain sinä näet ne itseesi liittyvinä.
Kysyit uteliaisuuttasi ja vastasin. Et uskonut kun nettipalstalla väitetään muuta vaikka kukaan minua ei siellä henkilökohtaisesti edes tunne vaan siksi että saisivat meille eron. Suutuin koska uskoit nettipalstaa et minua. Olet tuonut omaa elämääsi nettiin en minä. Sinut tunnetaan ei minua. Ja sinulle halutaan pahaa minua mustamaalaamalla. Kun uskoit niitä suutuin.
Pelasimme parisuhde peliä vähän alkuun kun olin väsynyt. Kun en osannut vastata väsyneenä pariin kysymykseen suutuit ja jätit taas kerran. Jos pelin tarkoitus on aiheuttaa riitaa ja ero suojelen silloin suhdettamme ja en sellaista halua pelata. Koska en halunnut pelata tuli ero vaikka jätit mut jo heti ekoissa kysymyksissä. En halua rakentaa parisuhdetta sellaisen varaan että kolmas osapuoli määrittelee sen joillain kysymyksillä että millaisia me ollaan kun meidän pitäisi itse tutustua toisiimme.
Syytit minua harrastuksestani kun siitä kerroin. Aloit uhkailemaan jo ennenkun harrastuskausi alkoi että jos kuljet siellä usein tulee ero. Eli toisinsanoen minun pitäisi jättää itselleni tärkeä harrastus takiasi. Kun kerroin että se ei vie aikaa parisuhteeltamme niin kaikki meni ohi korviesi ja olit jo päättänyt että se vie ja suhde päättyy. Suhteemme takia olen jo jättänyt kaksi muuta harrastustani joissa en ole kesällä kulkenut ihan vaan saadakseni olla kanssasi. Koska itselläsi ei ole vakituista harrastusta näet että sellaista ei saisi olla minullakaan.
Jaat ongelmamme kaiken kansan nähtäville somessa älä valehtele. Blogissasi hehkutit tapaamistamme pitkillä teksteillä ja toisessa osa alueessa kun kävimme tietyssä paikassa reissussa. Aina kun suutuit poistit blogistasi heti meihin liittyvät tekstit ja kuvat samalla lisäten psykologisia kirjoituksia ihmisten mielestä tietoisesti tuoden parisuhde tilaa kaiken kansan näkyville.
Instassa hehkutit meitä kuvineen ja teksteineen mutta taas kun suutuit poistit ne sieltä tietoisesti muille näyttäen että taas menee huonosti ja näinollen saadaksesi huomiota etenkin miehiltä jotka stalkkaavat sinua ja kun näkevät tilan niin pääsevät heti iskemään väliin lohtuseuraa tarjoten. Joka kerta kun riitaa tuli niin jotain poistui meistä sinun some tileiltäsi. Milloin kuvat milloin parisuhde statukset milloin minusta hehkutetut tekstit.
Jos tuota kutsut harhaksi niin minä olen sitten joulupukki. Kai kun omin silmini näen miten mielialavaihteluinesi jatkuvasti muokkaat somea senmukaan mikä on parisuhdefiilis sillä hetkellä on se sitä että jaat niin ilomme kuin riitammekin kaiken kansan nähtäville.
Yhteenvetona se että kaikkiin erimielisyyksiimme sinulla on aina yksi ja sama toimintamalli. "Nyt minä jätän sut"
Nyt riittää!
1.en ole uskonut palstoilla esitettyihin valheisiin. Koska kysyin, syytit minua että uskon muille. Vain kuinka kerroin etten usko muiden puheisiin vaan siksi kysyin sinulta ja vastaukseesi luotan , sinä silti kankurit samaa että minä en usko sinua vaikka suoraan päin naamaa sanoin että uskon. Joten älä aloita taas. Kaksi kertaa jo myönsit asian olevan näin, ja nyt taas sitten se ei olekaan
2. Kysyin kolme kertaa jaksatko pelata, vastasit kyllä. Kun kysyttiin pelissä mistä minä unelmoin, menit lukkoon et osannut vastata, hermostuit ja syytit minua että haluan eroa ja pakotan pelata. Eli älä tästäkään enää please...
3. Harrastat metsästystä. Kun kerroit metsästyskausiasi kysyin tarkoittaako se että olet koko aja pois. Sanoit käytännössä joo. Vastasin etten siinä tapauksessa voi alkaa miettiä yhteistä lasta koska en suostu yksin sitä kasvattamaan jos toinen on harrastuksessa. Sinä selitit että kyllä muut naiset elää näin. Minä ennole muut naiset. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua elämääni. Enkä ole arvojärjestyksessä toissijaisena harrastuksen jälkeen. Toinen sija on Ok jos toisellakin lapset tai hoitoa tarvitsevat vanhemmat. Joten älä tästäkään. Niistä just jokaisesta myönsit että olit vain hermostunut ja oikeasti ymmärrät kantani ja nyt taas! Valhetta kaikki...
Enempää en jaksa. Hyvästi.
Älä taas valehtele tekemisiäsi ja sanomisiasi koska se meni juurikin noin kun edellä kerroin.
Joo harrastan metsästystä. Se lienee sinulle ongelma koska metsästykseen liittyvät väitteesi joita olet sanonut menevät suurinpiirtein näin. "Ihanaa kun sä et ole väkivaltainen kun kaikki metsästäjät ovat väkivaltaisia"
Lisäksi alkuun sanoit että et tunne metsästäjiä mutta kun aihe meni meillä siihen että olisi kiva saada yhteinen lapsi aloitkin tuntemaan näitä harrastajia ja sanoit että tunnen monia metsästäjiä ja niiden kaikkien naiset hoitavat lapsiaan yksin kun miehet ovat kokoajan metsällä. Ja kuulemma metsästäjien kanssa ei tästä syystä voi perhettä perustaa.
Ensinnäkään sä et tunne metsästäjiä ja toisekseen itse tunne heitä kymmenittäin. Itseasiassa jokusen sata kun ottaa jäsenmäärät seuroissamme huomioon plus pohjoiset ystäväni.
Kun sanoin että kummasti vaan heillä on naiset ja lapset ja parisuhteet niin aloit väittämään että "et tunne niitä naisia ja ne yksin hoitaa lapset ja ne miehet ei tee mitään vaan ainoastaan metsästää" Siis todella sairaita kommentteja sinulta. Lisäksi syytät metsästäjiä milloin väkivaltaisiksi milloin uhkailijoiksi ja rikollisiksi. Kun sanoin että metsästys ja tähän liittyvä aseenomistus on suomessa nykyään niin tarkkaa ja harkinnanvaraista lupaviranomaisilla ei metsästäjillä ole varaa olla poikittain lain kanssa. Metsästävä puolisona onkin näinollen varmimpia henkilöitä sensuhteen että hänellä ei ole lain kanssa ongelmia koska pienikin poikkeama olkoon vaikka rattijuopumus, väkivalta, huumeet ja yhdessäkin tapauksessa konkurssi ja siitä seurannut masennus vei ja edellämainitut vie aseluvat.
Suomessa on 300 000 metsästäjää. Eli sinun mielestäsi näistä 250 000 miehestä kaikki ovat vastuuttomia lapsien ja parisuhteen hoitajia.
Sanoin tuntevani näiden perheiden naisia ja kellään ei ole pahaa sanottavaa miehensä harrastuksesta vaan päinvastoin. On kuulemma mukavampaa että ukko lähtee sillointällöin mielummin jahtiin kun baariin ryyppäämään. Ja monissa etenkin lapin perheissä se nainenkin metsästää ja suhteet senkuin kukoistaa. Sinulla oli tarve mustamaalata metsästystä koska tiedät että se on mulle tärkeää. Ovelasti halusit näin vaan minua loukata sillä asialla.
Näet edelleen piraijoita siellä missä niitä ei ole 😔 En voi mitään
Kanna joskus vastuu sanoistasi.
Se on pitkä ja kivinen tie jos haluat jakaa elämäsi hänen kanssaan. Hänellä on hyvin heikko itsetunto ja sen pönkittämiseen sinulta menee yhdessä olemisenne aika. Häntä ei ole arvostettu lapsena? Siihen peilaamalla voit ymmärtää jos niin on mutta lähdetkö häntä kasvattamaan ja nostamaan hänen itsearvoa, se on aivan toinen asia.
Hiljalleen hän voi oppia jos niin haluaa, mutta joudut olemaan jämäkkä ja sanomaan asiat suoraan. Älä silti anna periksi vaikka riitaa tulisikin, älä peräänny sanoissasi. Vain sillä tavalla säilytät oman kunnioituksesi ja mies ehkä ajattelee joskus hiljaisuudessaan sanojasi. Paljon viisautta se sinulta vaatii mennä häntä puolitiehen vastaan ja jopa ylikin. Kasvattaa sinua ja häntäkin mutta vain jos hän haluaa kasvaa ihmisenä. Onnelliseksi et välttämättä hänen kanssaan tule vaikka onnellisia päiviäkin voi tulla. On ihmisiä jotka sanoo että pahenee vanhetessaan, toisinkin voi käydä jos jaksat sinne asti. Mieskin voi olla erityisherkkä ja kokea asioita niin että kaikki on häntä vastaan vaikka niin ei olisi. Ottaa asioita itseensä vaikka niin et tarkoita. Juuri nämä ovat merkkejä siitä että jotakin on varhaiskasvatuksessa mennyt vikaan ja arvoa ei ole annettu. Sinulta vaaditaan tavallista enemmän voimavaroja ja on oma valintasi päätätkö rakastaa tuli mitä tuli. Älä anna missään tapauksessa nimitellä itseäsi, sille heti paikalla stop. Hänen on se ymmärrettävä jo alussa että kumppania ei nimitellä ja häntä tulee kunnioittaa.
En tiedä vastasitko itse itsellesi mutta mitä nimittelyyn tulee niin onko hänellä siihen oikeus? Minä nimittelen ja vastaan siihen samalla mitalla kun se minun haukkuminen alkaa. Mikä oikeus siihen naisella sitten on? Se ei vaan mene niin että kun syntyy naiseksi on silloin erivapauksia käyttäytymisen suhteen mitä miehellä ei saa olla. Tasa arvo parisuhteessakin on se juttu. Minä matkin tietyllätapaa peilisoluillani toisen käyttäytymistä. Jos toinen on iloinen olen itsekin ja jos hän on surullinen tarttuu sekin minuun. Jos minua haukutaan niin samallatavalla annan takaisin. Sinä tai siis hän voisi käyttäytymisellään tuohon vaikuttaa mutta ilmeisesti riidan haastaminen on vaan se juttu. Riita oikein käytynä puhdistaa ilmapiiriä ja lähentää mutta jos riitelyn seurauksena on aina erolla uhkailu on siinä ilmapiirin puhdistaminen vaikeaa.
Mieti miltä oikeasti tuntuu jos tilanne olisi toisinpäin ja aina uhkailisin erolla kun riita syntyy? Se on raastavaa ja lopulta tulee pelko että kun niitä riitoja ei vaan tulisi. Tulee pelko puhua asioita ettei tulisi riitoja ja tulee pelko joka sanaan vähitellen ja jos joutuu jo miettimään edeltäkäsin mitä sanoo on se silloin jo todella vaikeaa. Pelolla hallinta lisää pelkoa ja kyllä todellakin on lopulta tuho koko suhteelle.
Miksi valehtelet? Sinä eilen haukuit minua narsisti idiootiksi ilman että mitenkään olisin sinua nimitellyt.
Lisäksi en uhannut erolla! Itse sinä sen peloissasi joka asiassa näet! Ja eilen kehoittikin. Virheeni ei ollut jättäminen virheeni oli, että aina kuuntelin ja ymmärsin ja uskoin sanoihisi jotka sitten omasta mielestäsi oikeutetusti kerrot olevan valheita ja Joojoo myötäilyä :(
Kaikkea hyvää sulle. Pidä huolta itsestäsi. Olet rakas minulle, mutta rakkaudellakin on raja ja sen nimi on ihmisarvo. En ole syntynyt kasvattamaan sinua aikuiseksi vastuulliseksi Mieheksi.
Siis plaah koko ketju, miksi joku keskustelee ketjullisen itsekseen. Enpä jaksanut kuin muutaman lukea ja yksi asia nousi mieleen: suomalaisten tavat toimia ihmissuhteissa voidaan nähdä neljänä eri tyyppisenä tapana: turvallisesti kiintyvää, välttelevää ym. Näihin vaikuttaa vahvasti lapsuusperheen olot. Monet ihmiset kokee lapsuudessaan tai ylipäätään elämässään ikäviä juttuja ja niihin voi aina vedota ja nostaa sieltä syyn ja oikeutuksen kökkömäiselle toiminnalleen tai kasvaa ulos tuollaisesta toiminnasta. Kyllä hyvin rankoistakin oloista alkoholistiperhe ym. voi tulla elämässä pärjääviä. Ylipäätään voisi sanoa, että vanhemmiten ihminen rauhoittuu ja tuollaisessa vääntösuhteessa missä tämän ketjun puhuja/puhujat on loppuu ennenpitkää, kun toinen kyllästyy riitelyyn.
Kyllä haukuin ja sen myönnän kun ensin olit syytellyt minua ja oikein kepillä sohinut ampiaispesää että saisit sen riidan. Ja kaikki keskustelusi noudattaa aina samaa kaavaa että en jaksa jos teet noin enkä jaksa jos teet näin ja lopetan suhteen jos teet noin. Kaikkeen sinulla on ratkaisu erolla uhkailu.
Et sinä minua rakasta. Rakasta ei kohdella niin että jatkuvasti uhataan erolla ja sitä kautta pelotellaan. Kun sanoin sulle alussa että en siedä naisten tyypillistä erolla uhkailua sait heti aseen minua vastaan ja käytät sumeilematta sitä hyödyksesi.
Itsekin vielä sanoit havahtuneesi kun eräs henkilö oli sinulle sanonut että "tarviiko joka riidan aina päättyä eroon" Siinä myönsit että erolla uhkailu on "joku vitun toiminta malli"
Tätä sekä omia paskoja toimintamallejahan meidän piti lähteä puimaan sinne parisuhdeterapeutillekin että saisimme vinkkejä rakentavaan riitelyyn mutta ei. Sama meno jatkuu. Kun et saa omaa tahtoasi läpi niin ero. Ei sitten edes ehditty sinne terapeutillekaan vaan sulla on kiire päästä eroon ja heti uuteen suhteeseen kuten olet kuulemma aina toiminut. Kun edellinen loppuu on viikonpäästä uusi suhde alkamassa. Ilmankos se erokin on helppoa kun ei kehenkään tarvitse vaivautua rakastua kun uuden suhteen saa heti halutessaan kun edellinen on ohi.
Ei saa sulkea mitään pois rakkauden tieltä. Jos rehellinen ja avoin silloin sen myös ympärillään huomaa. Ei välitä muiden mielipiteistä kenen kanssa on jne. Kertoo avoimesti muille vaikka kuinka toisessa olisi jotain vikaa. Olisi ylpeä hänen olemisesta sekä kumppanina ja kaverina. Typerää että pitää jotain olla kertomatta tai salata jotain. Avoimesti valittu kumppani esitellään kaikille. Ei rakkauteen kuulu minkäänlainen salailu tai muu touhu. Yhdessä sitä ollaan ja valitaan kumppani. Jos näin ei voi tehdä ei silloin ole rakkautta mitä nauttia.
Tuollaistahan se ideaalirakkaus on, mutta harvemmiten enää vanhempana. Et voi määrittää oikeaa rakkauden ilmaisutapaa, sillä ei ole mitään standardia. Älä myöskään anteeksi vain pidä automaattisesti rakkautta ja parisuhdetta samana asiana. Niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Toisaalta rakkaus voidaan määrittää monella eti tavoin ja sitä on montaa astetta. Toisessa päässä toisen huomioimista, ystävällisyyttä ja toisessa päässä syvää, palavaa, vahvaa rakkautta. Tällä skaalalla itsekin rakastan montaa eri ihmistä, mutta skaalan eri kohdissa.
Onhan tämä provo?
Siis olette seurustelleet 3kk!!!! Yhtään missään suhteessa tuollainen käytös ei olisi hyväksyttävää, mutta sitä en ymmärrä, että noin lyhyen deittailun jälkeen
1. on jo riitoja. Eikös tuossa vaiheessa yleensä olla vain umpi-ihastuneita?? Riidat tulee sitten joskus myöhemmin, kun arki koittaa. Tärkeä vaihe suhdetta sekin, mutta tuntuu hurjalta, että teillä tapellaa toistuvasti, vaikka vasta tutustutte!
2. puhut rakkaudesta?????? Täh. Miten muka olet voinut alkaa rakastamaan ihmistä voin lyhyessä ajassa? Ja miten ihmeessä voit rakastaa ihmistä, joka kohtelee sinua noin huonosti?
Se on varmaa, ettei suhde muutu parempaan. Lopeta suhde. Ja älä kuvittele, että sinulla on vahva itsetunto. Jos olisi, niin olisit lopettanut tuon suhteen jo ensimmäiseen kohtuuttomaan nimittelyyn.
Siis riiteleekö tämä pari nyt oikeasti täällä?! Julkisesti keskustelupalstalla? Toinen on siis jakanut linkin toiselle, ja toinen vastailee?
Ei hyvänen aika... Oletteko ajatteleet, että molempien pitäisi mennä terapautille? Siis ihan kaikella välittämisellä suosittelen. Eihän teidän kummankaan toiminta ole normaalia. Etenkään kun kyseessä on 3 kuukautta kestänyt seurustelu. Kohtuullisen koomista hommaa, mutta kuitenkin surullista. Ilman terapiaa en usko että kumpikaan teistä löytää onnea, vaikka eroisittekin. Viette vain omat ongelmanne mukananne seuraaviin suhteisiin.
Sehän tässä onkin kun ei naista saa sinne terapeutille. Hän on oman elämänsä keittiöpsykologi jonka kaikki mielipiteet on oikeita ja joita kaikkien pitäisi noudattaa.
Itse olen käynyt huonoa itsetuntoani terapiassa hoidattamassa ja saanut siihen paljon apuja. Tämä nainen taas osaa taitavasti palauttaa sen vanhan minäni takaisin syyttäen minua historiastani joita olen luottamuksella kertonut ja syyllistäen minua milloin kokemastani koulukiusaamisesta yms tyyliin että koulukiusatun ja näinollen huono itsetuntoisen kanssa ei kuulemma suhteeseen voi mennä. Eli tavallaan kiusaaminen senkun jatkuu mutta aikuismuodossa.
Siksi hän riitamme tänne toikin että saisi pönkitystä muilta miehiin katkeroituneilta naisilta ja lisäsyitä erolle tavallaan hienosti kääntäen oman vastuunsa riidoissa pois ja minulle. On helppo valehdella totuutta itsekeskeiseen käytökseen jotta saisi mieleisiään vastauksia. Jos hän kertoisi asiat omasta käytöksestään kuten se todellisuudessa on niin sellaisen puoltaminen herättäisi jo minussa vastaajassa epäilyjä mielenterveyden suhteen. Jos ihmisen elämä perustuu parisuhteessa vaan erolla uhkailuun jotta saa tahtonsa läpi niin onko sellainen rakkautta mä kysyn vaan?
Tämäkin ero vain syystä että en kertonut vanhemmilleni kihlautumisestamme koska toiveenani oli että menisimme sinne yhdessä sen kertomaan. En pelkää vanhempieni reaktioita koska he ovat onnellisia puolestani vaikka tämä nainen täällä sen valehteleekin että pelkäisin heidän vastaustaan. Tiedän sen kysymättäkin että olisivat iloisia mutta eipä sitä tarvi enään kertoa koska nainen jo jättikin.
Edelleen en ole uhannut erolla. Lopetin suhteen koska nimittelet ja valehtelet! Nytkin julkisesti valehtelet. Mutta ei mulle enää väliä ole. Olet mikä olet. Poistun täältä, olin typerä kun uskoin että havahdut ja ymmärrät. Kaikkea hyvää sinulle. Et ole paha ihminen enkä kanna kaunaa. Muistan lämmöllä hyviä hetkiä.
Etkö+sä+oikeasti+edes+ymmärrä+mitä+sä+kirjoitat?+"En+uhkaile+erolla+mutta+lopetan+suhteen+kun..."+Sä+olet+uhkaillut+koko+suhteemme+ajan+aina+erolla+se+ei+ole+valetta.+Jos+en+tee+kuten+sanot+uhkailet.+Se+on+vallankäyttöä.+Olet+sillä+keinoin+saanut+minut+pyytämään+anteeksi+sellaisiakin+asioita+joita+en+ole+tehnyt+tai+sellaisia+minuun+liittyviä+seikkoja+jollainen+en+ole.+Kuten+sanoin+pyydän+anteeksi+asioita+joita+olen+väärin+toiminut+sinua+kohtaan.+En+pyytele+anteeksi+sellaisia+asioita+joita+kuvittelet+minusta.+
Ketjua lukiessa paljastuu yksi yhteinen tekijä. Erolla uhkailu. Terveeseen parisuhteeseen sellainen ei sovi. Avaajalla olisi henkisen kasvun paikka. Ei kukaan, niin mies kuin nainenkaan halua elää suhteessa, jossa uhkaillaan. Kehoittaisin miestä luopumaan, ennenkun sairastutat itsesi pahemman kerran tuollaisessa suhteessa.
Itse itsellesiko kirjoitat, kun et ymmärrystä saanut?
Aha että se kääntyikin nyt minuun. Ethän sä avausta tänne olisi tehnyt jos mies saisi myötätuntoa kun odotit että saat vain naisten myötäilevää surkuttelua ja jos kerrankin joku puoltaa minun näkemyksiäni olenkin sen itse kirjoittanut. Entistä enemmän valkenee tämänkin tänne tehtailemasi avauksen luonne. Ei siksi että olisit sanojesi mukaan avannut silmiäni vaan myötätunnon ja minun alasajamisen ja paskan kylvämisen kimppakiva muiden miehiin katkeroituneiden kanssa. Eiköhän niitä kohta tule kun päivä kääntyy iltaan. Mielenkiinnosta saman avauksen voisi laittaa toisellekin palstalle niin että avaaja onkin mies ei nainen niin alkaiskohan sitten itse avaus saamaan paskaa muilta naisilta:) Tänne kun tyypillisesti vastataan sillä perustein onko avauksen tekijä mies vai nainen. Sukupuolettomat avaukset ne virallisemmat vastaukset aina saakin.
Sen takia hän kääntää kaiken sinuun, kun hänellä on heikko itsetunto. Hänenkin itsetunto alkaisi vahvistua, kun uskaltaisi vain kohdata oman itsensä virheineen ja puutteineen, mutta sen sijaan hän ottaakin kaiken itseensä ja loukkaantuu herkästi sekä hyökkää vastaan, kun ei kestä kohdata vain niitä realiteetteja omasta itsestään. Tuntuuko oma olosi syylliseltä? Tuntuuko siltä, että sun pitää asetella sanojasi joka kerta, ettei hän vaan taas ottaisi itseensä ja loukkaantuisi? Tuntuuko edelleenkin siltä, että hän on aina vain jatkuvien kehujen ja tuen tarpeessa? Heitteleehän se itsetunto elämänkuohuissa jokaisella, mutta terveesti itsetuntoinen palautuu ajan kanssa normaaliksi eikä hän käytä muita ihmisiä itsetuntonsa pönkkänä. Heikosti itsetuntoisen on taas jatkuvasti pönkitettävä omaa itsetuntoaan, että pysyisi kasassa ja joskus se johtaa ikäväänkin käyttäytymiseen toista kohtaan, kuten sairaalloinen mustasukkaisuus, pettäminen, omien heikkouksien projisoimiseen suhteen toiseen osapuoleen, kuten ap tuolla itsekin kertoo tms. Ap sä et ole hänen terapeuttinsa ja hän tarvitsee varmasti ulkopuolista apua itsensä kohtaamiseen sekä kasvuun ja eheytymiseen ihmisenä. Ihmissuhteissahan sitä ihminen oppii tuntemaan itseään, mutta hän ei vain itse näe sitä eikä tahdo kohdata itseään, vaan päinvastoin pistää suhdettanne käytöksellään ja sinun itsetuntoasi syyllistämällä matalaksi. Eihän tuollaiseen suhteeseen kannata edes lasta ajatella, ja sullekin suosittelen etäisyyden ottamista ettet itse murru. Vaikka kuinka vahva olet ja rakastat, niin ei se riitä muuttamaan sitä toista ihmisenä, jos hänellä itsellään ei se lamppu syty.
Terapeuttinen apu ei muuten yleensä auta narsistia. Persoonallisuushäiriö on sen verta syvä, että sitä on vaikea ellei jopa mahdoton muuttaa. Uusimpien tutkimusten mukaan kommunikaatiovaikeudet eivät olekaan yleisin eron syy vaan toisen puolison narsismi. Narsisteja on miehissä kolme kertaa enemmän kuin naisissa.
Voisin tähän heittää saman että vastasitko itsellesi kun et saanut myötätuntoa? No aivan sama. Kirjoituksestasi näkee että et lukenut mitään mitä minä kirjoitin hänen luonteestaan vaan takerrut hänen kirjoittamaan negatiiviseen ja valheelliseen paskaan. Eli juuri kuten edellisessäkin viestissäni laitoin. Avauksen perusperiaate oli myötätuntopisteiden keruu miehiin katkeroituneilta ei itse asian käsittely. Olkoon itsetuntoni millainen tahansa se ei oikeuta ketään sietämään huonoa kohtelua.
Okei sanotaan että itsetuntoni on heikko koulukiusaamiseni yms takia mutta loppuviimein itsetuntoni on vahva. En siedä perusteetonta kritiikkiä itseeni mutta perusteet omaavan kyllä. Nainen kritisoi minua asioilla jollainen en ole koska hän on epäluuloinen. Tätä en hyväksy joten puolustelen omaa itseäni ja todellista fakta kuvaa itsestäni. Jos olisin heikon itsetunnon omaava myöntyisin tottakai jokaiseen epäluuloon ja fiktioon ja katselisin kuin puudeli häntä myötäillen jokaisen asian. Vahvalla itsetunnollani oion kyllä minulle syötettyä paskaa totuudeksi vaikka se totuus eroon johtaisikin. En pyytele naiselta anteeksi hänen epäluulojaan. Mutta anteeksi osaan pyytää tekemiäni virheitä.
Vaikka kirjoituksesi vaikuttaa erehdyttävästi hänen näppikseltä tulleelta niin jos näin ei ole niin onko eron syy järkevä silloin jos minä en kerro vanhemmilleni kihlautumisesta vaan toiveenani on että menemme yhdessä kihlajais kahville? Tämän takia hän jätti koska minun olisi hänen toiveita noudattaen pitänyt se kertoa ennen kuin yhdessä mennään kahville. Tekeekö se minusta vielä huono itsetuntoisen että pidin pääni ja oman toiveeni? Ei tee. Huono itsetuntoisena toimisin kuin varjo jokaisen hänen liikkeensä mukaan. Ystäväni sanoja mukaillen. Jos eron syy on tuollainen se ero tulisi kyllä sitten ihan mistä asiasta tahansa jos en toimi juuri niinkuin hän sanoo. Suhde vaatii kompromisseja näköjään vain miehiltä. Naisillehan se ei sovi. Vaikka kuvittelette että se haaroväli on valta kaikkeen ei se ihan niinkään ole. Parisuhde vaatii myös naisilta. Ei niin että mies on se joilta vaaditaan ja muuten nainen saa olla aina se hallitseva osapuoli.
Niin ilmeisesti siksi terapia ei auttaisi suhdettamme millään muotoa koska se ei vaikuttaisi naisen toimintaan millään tavalla.
Sori ei kai tätä ketjua kukaan oo enää pitkään aikaan viittiny lukea. Vähän selailin sieltä ja täältä, kuka tollasta jalsaa lukea.
Ei ketään kiinnosta teidän (entinen) suhteenne! Teidän molempien pitäisi mennä pitkäaikaiseen terapiaan ihan yksinään. Yhdessä te olette vain katastrofi. Missään nimessä älkää kumpikaan aloittako uutta suhdetta vielä vuosiin. Johtuen siitä, että henkinen tilanteenne täytyy ensin saada kuntoon.
Kannattaa myös katsoa, sopisiko epävakaa persoonallisuushäiriö joko toiseen tai molempiin. Siitä voi myös parantua, mutta tuskinpa kaksi sellaista yhdessä. Eikä ehkä ilman isoja henkisiä arpia siinä "terveessäkin" osapuolessa.
Terveisin joku joka kommentoi alussa, mutta ei jaksanut enää lukea ketjua.
Kumpikin näkyy olevan hyvin epävakaita todelliseen suhteeseen. Menkööt itseensä sekä mies että nainen.
Mielenkiintoinen ketju siinä mielessä, että omassa suhteessani olemme kumppanin kanssa käyneet terapiassa ja se on onneksi meille selvittänyt eromme syyt eikä ole enää tarvinnut syyttää toisiamme, vaikka vittumaiseltahan se toki tuntuu. Mutta helpottava huomata, että jotkut on ihan kujalla asioistaan.
Vastataas nyt vielä sun varsinaiseen avaukseen asianosaisen puolesta.
"Tilanne on seuraava: olemme miehen kanssa seurustelleet noin 3 kk tällä hetkellä. Miehellä heikko itsetunto, itselläni suhteellisen vahva. Mies vetää riitoja joka asiasta :(. Haukkuu idiootiksi riidoissa ja narsistiksi."
Totta että itselläni on heikko itsetunto. Koska tiedät sen käytät sitä sumeilematta minua vastaan toitottaen vähän väliä. "Kun sinulla on heikko itsetunto niin sinun kanssa ei voi sitä tätä ja tuota" Sinä lähinnä lannistat sitä kuin että toisit esille niitä minun parempia puoliani.
Riidat aloitat sinä. Ensin on epäluulosi. Sitten minun vastineeni ja kun et usko alkaa riita. Joudun jatkuvasti olemaan oman faktatietoni kanssa vastatuulessa sinun mutu iktiotasi vastaan. Riitojen alkaessa alkaa sitten minun haukkuminen ja syyttely ja vastaan niihin samalla mitalla. Haukuit narsistiksi joten kestä se että itse heitän samaa takaisin ja todellakin kirjoitin viimeisessä erotaistelussa sinulle narsisti idiootti koska vähättelit minua ja minun tunteitani vähintään yhtä ala arvoisesti.
"Yleensä tapahtuu niin, että nätisti ja suht neutraalisti mutta suoraan ilmaisen huoleni. Mies ottaa kaiken hyökkäyksenä ja alkaa syyttää minua kaikesta. Kääntää kaiken päälaelleen ja itseään uhriksi. Tuntuu etten pysty kommunikoimaan hänen kanssaan mistään vakavasta. Hän ei uskalla itse ottaa asioita puheeksi ja syyttää minua etten minä ota, tai jos otan syyttää siitäkin. Tuntuu että mun tulisi vain istua kouran lailla miehen jaloissa ja tapittaa rakastavin silmiin ja unohtaa omista tarpeistani. Onko kellä kokemusta tuollaisesta? Mä en jaksa enempää, mutta rakastan häntä. Kaikki keskustelut ovat osoittautuneet turhiksi koska riidan jälkeen mies ikään kuin ymmärtää ja myöntää käyttäytyvänsä tuhoisasti ja vähättelevästi parisuhdettamme ja minua kohtaan , mutta uuden riidan alkaessa hän ottaakin puheeksi että myötäili vain ja on edelleen uhri omasta mielestä kaikessa. Eikä vain minun kanssa, vaan kaikki miehen elämäntarinat kulminoituu siihen että hän on uhri. Aina. Kaikissavtilanteissa. "
Ilmaiset ns huolesi aina erouhalla. Jokainen huoli viestisi alkaa tyypillisesti niin että "minusta tuntuu että olet tällainen ja jos et toimi näin kuten haluat en voi jatkaa kanssasi" Huomaatko? Sinusta tuntuu. Ei ikinä niin miltä minusta tuntuu ja miten minä sinut koen. Ja jos ja kun oion epäluulojasi alkaa aina riita koska et saanut vahvistusta luuloillesi. Koet luuloinesi olevasi oikeassa ja kun niin ei käy suutut. Se on hyökkäys minua vastaan kun tuot luulosi ja kuvitelmasi faktana. Se että oion epäilyjäsi ei tottavie tee minusta uhria. Ja riidan jälkeen mun on ymmärrettävä sua että sä olit luuloinesi oikeassa koska et kirveelläkään suostu myöntämään omia epäluulojasi vaan pidät niitä faktana. Koska rakastan niin pakko on minun ollut myöntyä sellaisiinkin asioihin joillainen en ole. Ja taatusti ne tulee seuraavissakin riidoissa esille koska se menee aina niin että sinä luulet ja mun pitää oikoa niitä luulojasi. Mä en ole ollut elämässäni uhri. Minua on kohdeltu sekä hyvin että huonosti. Uhriutujaa se ei minusta tee. Olen samanlainen tavallinen ihminen kuin kukatahansa täällä syyttelyistäsi huolimatta.
"Mulla ei ole kokemusta tuollaisesta. Meneekö tämä ohi? Pitääkö minun sietää "vitun idiootti narsisti" nimittelyä? Onko se suhteessa normaalia? Itselläni kun ei koskaan ollut sellaista suhdetta jossa haukutaan toista, vaan riitelyt hoidettiin aina rakentavasti ilman hysteriaa. Nyt oikein pelottaa ja työntää pois miehe käytös. Hän haluaa lapsia mutten minä voi edes ajatella enää ton käytöksen vuoksi synnyttäväni yhteistä lastamme. "
Missä on sitten ne sun onnelliset edelliset suhteesi jossa riidat hoidettiin rakentavasti? Miksi olet nekin jättänyt? Pitääkö minun sietää vitun idiootti nimittelyä? Ihan vaan tiedoksi että joka riita on aikaansaannosta epäluuloistasi. Joka kerta jätät kun "minä luulen että sinä" Minulta on kysytty että kauanko sä siedät erolla uhkailua. Olen nyt muutamaltakin pariskunnalta kysynyt henkoht kuuluuko erolla uhkailu normaaliin parisuhteeseen. Jokainen on vastannut että ei. Jokainen on myös vastannut että sinun ei tarvitse sellaista myös sietää. Elät jossain ihme harhassa jossa kuvittelet että ollessasi nainen jalkovälisi tuo sinulle vallan ja sitäkautta voit hallita kaikkea myös parisuhdetta. Sitten sinulle tulee yllätyksenä kun se valta ei menekään ihan jokaiseen vaan miehelläkin saattaa olla omia mielipiteitä. Ja sehän ei sitten olekaan se ideaali tilanne vaan erota pitää aina.
Lapsia halusin kyllä koska ainoana naisena herätit minussa sen tunteen että sinun kanssa haluan jos mahdollista lapsen. Sait siitäkin aseen minua vastaan. "Jos saamme lapsen on harrastuksesi silloin ongelma" Miten sä kuvittelet että lapsihaaveeni oman käytöksesi jälkeen olisi pysynyt vallalla koska siihenkin sisältyi uhka minulle?
Senkus lähettelet loukkaavia viestejä ja videoita jos se tuo sulle hyvän mielen. Kuuntelen ystävieni ohjeita nyt joten hyvästi!
Lopuksi ystävieni kommentit käyttäytymisestäsi minua kohtaan. "Pidät löysässä hirressä, uhalla ylläpidät pelkoa ja valtaa, narsistista itsekeskeisyyttä, täydellisyyden tavoittelua, naisellisuuden vallankäyttöä" jne.
Kaikilta näiltä suljin silmäni koska sait minut rakastumaan. Toivoin että muuttaisit käyttäytymistäsi jos rakastut minuun syvemmin. Mutta ei käytös vaan paheni. Mitä pidemmälle suhde eteni sitä pidemmälle veit vallankäyttösi. Seurustelun hyvä puoli on se että se ei ole lopullinen päätös vaan toiseen voi tutustua ja jos näyttää huonolta niin lähteä. Yritit tehdä minusta ovimaton siinä onnistumatta.
Kihlautuminen oli kuulemma sinulle iso juttu. Minullekin oli. Herää kysymys siitä isosta jos alle viikkoon sen voi purkaa syystä että en toiminut kuten halusit ja kertonut vanhemmilleni samantien. Kun siskoni onnitteli meitä instassa suutuit. Miksi no siksi että "et kertonut edes siskollesi kun häpeät". Kaikki toimintatapani on väärin. Parhaille ystävilleni kerroin ensitilassa että olemme edenneet suhteessamme. Tiesit että meillä oli perheeni kanssa surupäivä lauantaina ja tästä syystä en siskolleni ehtinyt puhua meidän asioita vaan illalla annoin vinkin että "käys kattoon kun ehdit meidän instassa siellä on jotain joka sua saattais kiinnostaa" Kun siskoni kävi surupäivän jälkeen ja onnitteli sä suutuit. Kuka suuttuu siitä että meidän puolesta ollaan onnellisia? Taas kerran sun epäluulosi antoi valtaa. "häpeät, et uskalla, olet paska mies" jne tällaista aloin saamaan sen jälkeen kun onniteltiin.
Sä et ikinä voi tajuta kuinka rankkaa tää on mulle ollu. Aina olla pyytelemässä anteeksi jättämisiäsi ja ottaa kaikki syy niskoilleni vaikka ne on olleet epäluulojasi. Yöunien menettäminen, työinnon menettäminen, ruokahalun katoaminen, henkinen ja fyysinen väsyminen, harrastuksien tuoman ilon katoaminen jne ja tätä kaikkea sä oot saanu aikaan näillä ainaisilla jättämisillä. Unta on saanut silloin enään lääkityksen avulla. Silti sulle kaikki on kuin ei mitään. Kaikki on vaan mun syytä mun itsekkyyttä mun narsismia mun paskamaisuutta. Jumalauta kai mä tajuaisin jos kaikki olisi mun syytä niin en henkisesti näin itseäni rääkkäisi. Multa on kysytty miksi sä aina meet aina takaisin. Kaikille vastaan saman. Kun rakastan.
Soitin eilen exälleni kysyäkseni tilanteestani ja halutessani kuulla minusta mielipiteen millainen olen ja jonka kanssa yhteisestä päätöksestä tiemme erkani lähinnä etäisyyden takia ja se ei kuitenkaan estänyt ettemmekö voisi kavereita olla ilman kuitenkaan että siihen kuuluisi enään seksiä tai muuta vastaavaa läheisyyttä ja ennenkun tästäkin vedetään herneet nokkaan hän on parisuhteessa ei sinkku eikä kaipaa mitään muutakaan kuten en minäkään. Kerroin tilanteemme ja hän ei tunnista minua sinun väittämistäsi. Kysymys kuului. "te olette kolme kuukautta seurustelleet ja hän ei tuon enempää tunne sinua edelleenkään"
Niinpä. Ei tunne koska ei ole halunnut oppia tuntemaan. On vain luulot ja luuloihin liittyvä mutu pohja mutta ei faktaa. Jos mutu ei täsmää niin ero.
Exäni olisi ollut valmis juttelemaan kanssasi mutta se ei sinulle käynyt kuten ei siskoni, vanhempieni ja kaverienikaan kanssa jutustelu ja kysely millainen olen ilmeisesti siksi koska se mutu tieto ja sen sinulle antama turvallisuus saattaa kadota. Kun kaikki miehethän on paskoja sikoja narsisteja ja muutenkin vajaita.
No sä olet tänään tehnyt tämän minulle selväksi että jättämiselle on sulle suuret "mutu" perusteet ja olet oikeutettu siihen. Toivotankin näin sitten onnea elämään ja hyvää jatkoa. Tiedän että joskus jonakin syksyisen pimeänä iltana sulle joku ajatus sanoo että "olinkohan mä sittenkään oikeassa vai kuvittelinko mä vaan hänestä pahaa" Se on vaan silloin liian myöhäistä.
Ja itkuvirsiä en tähän loppuun linkkaa koska en halua muistaa surullista ilmettäsi vaan sen maailman kauneimman hymyn joten kuunteles taas se Samuli Edelmannin Tähtipölyä niillä muunnelluilla sanoilla korvaten tähtipölyn siemennesteellä. Siihen nauruun ja hykertelyyn kainalossani haluan viimeisen muisteloni sinusta jättää. Moikka rakkaani<3
Johan oli tarina.
Kolme kuukautta yhtä mylläkkää. Kuus kertaa erottu sinä aikana. Ja aina mennään yhteen takaisin, kun pitää selvittää jotain, että "en ole sellainen kuin luulet vaan ihan toisenlainen" ym.
Ja toisella lapsiakin siinä, jotka ilmeisesti silmät suurina ihmettelee sivusta, että kuka on tuo mies, joka käy meillä ja lähtee ja taas tulee ja menee.
Erotkaa. Ei teitä ole toisillenne tarkoitettu. Yhtä inttämistä ja jankkaamista, ja AIVAN NAURETTAVISTA asioista! Olen muuten sataprosenttisesti miehen puolella nyt tuossa asiassa, että tuosta kihlautumisen ilmoittamisesta vanhemmille teki nainen noin valtavan ongelman! Kyllä tässä melkein ennemmin väittäisin, että naisella on se huono itsetunto, jos koko ajan väittää, että mies häpeää häntä, kun ei ole ilmoittanut kihlauksesta sinne ja tänne. Mieshän ajatteli asian ihan fiksusti, että mennään yhdessä vanhemmille kertomaan. Niin meilläkin tehtiin, kummankin vanhempien kohdalla. Taitaa nyt vaan olla kyseessä naisihminen, joka kehittelee ison miinuksen mistä tahansa.
Ja naiselle sanoisin, että älä ikinä tee tuota virhettä, että kiellät mieheltä hänelle tärkeän harrastuksen! Ja vielä tuollainen harrastus kuin metsästys, joka on monelle miehelle tosi tärkeä juttu. Pitäisikö miehen olla sinun kyljessäsi kiinni koko ajan? Eikö toisella saisi olla mitään muuta elämää? Tiedoksi sinulle: ihmisellä pitää olla myös omia harrastuksia ja juttuja, jotka on hänelle antoisia, niillä pidetään yllä tervettä mieltä. Lue: mielenterveyttä. Sillä pidetään yllä myös sitä avioliiton onnellisuutta.
Yhteiselossa pitää oppia luottamaan toiseen niin, että kummallakin on vapautta tehdä itseä kiinnostavia asioita, ihan toisesta erilläänkin. Se on ihan helppoa silloin, kun luottamus on kunnossa. Perhe-elämässä kumpikin auttaa toista, jos toisella on menoja, toinen pitää huolta perheestä sillä valin ja toisinpäin. Ei siinä sen kummempaa konstia ole.
Toivottavasti olette nyt viimein oppineet, että ei teistä ole yhteen. Riitelynne täällä palstalla (kyllä, luin tekstinne vaikka se niin tyhjänpäiväiseltä näin sivullisesta kuulostikin) osoittaa, että teistä ei ole toistenne kanssa elämään sopusoinnussa. Normaaliin elämään ei kuulu tuollaiset uhittelut ja vänkäämiset, joista tehdään elefantin kokoisia, vaikka asia olisi helposti keskusteltavissa ihan rauhallisin mielinkin. Molemmat tuossa uhria esittää, turha syytellä että vain toinen.
Ei kai ne lapset ole joutuneet kuulemaan teidän jantteluitanne, eikä noita "vitun narsistiksi" haukkumisia? Jos todella toisianne niin kovin rakastatte, niin paljon on teillä oppimista silläkin saralla, ja aikuisille ihmisille ensimmäinen oppimäärä on tämä: siivotkaa suunne.
Se on askel kohti toisen kunnioittamista, joka teiltä nyt puuttuu.
Äärimmäisen hyvä yhteenveto! Plussaisin jos olisi mahddollista. Kerrankin kommentti joka ei puolustele niin miestä kuin naistakaan.
Ymmärtäisin ehkä, jos pariskunnan ikä olisi 18v paikkeilla, mutta en ymmärrä enään tuollaista lapsellisuutta neljääkymppiä hipovilta. Syyttelyä syyttelyn perään. Mieleen tulee onko nainen mustasukkaista sorttia, jos harrastuskin nähdään jo esteenä suhteelle. Terveessä parisuhteessa harrastus tuo iloa ja henkistä hyvinvointia, joka on eduksi yhteiselolle. Kenelläkään ei ole oikeutta rajoittaa sellaista, mikä tuo iloa toiselle. Ei miehen kuin naisenkaan.
Nähtävästi kihlautumisen pääidea oli miehen sitominen täydelliseen hallintaan, eikä se että siihen mentäisiin rakkaudesta. Tärkeää se ei ainakaan voinut olla, koska se oltiin valmis perumaan samantien noinkin typerän asian takia, kun mies ei puhunut asiaa välittömästi sukulaisilleen. Mikäli tämä oli se todellinen syy. Olen täysin samaamieltä, että tuollainen iso asia mennään yhdessä kertomaan tärkeille läheisille. Näin myös meillä on toimittu. Pelkääkö nainen miehen vanhempia vai mikä onkaan, mutta kyllä näiden kirjoitusten perusteella nainen on se jolla huonompi itsetunto on. Nainen lienee saaneen aina elämässään tahtonsa läpi ja kun vastaan tulee mies, joka uskaltaa olla omaakin mieltä kokee hän sen uhkana. Viimeinen ja säälittävin tapa on uhkailla erolla. Sellainen tapa saattaa olla niissä elämän ensimmäisissä parisuhteissa, mutta aikuistuttua pitäisi oppia jo että puhumalla ongelmat ratkotaan ei toista uhkaamalla.
Jos jostakin saa paatuneen narsistinkuvan näihin teksteihin liittyen niin kyseessä on sillon nainen itse! Lähde ja äkkiä mies tuollaisesta pois. Ansaitset parempaa.
Teillä kummallakin on aivan liian paljon tyhjää aikaa!. Nuo arvokkaat minuutit, tunnit, päivät te käytätte typerän purukumin jauhamiseen sensijaan että kumpikin kohottaisi ajatuksensa paljon ylemmäs ja tekonsa purukumin jauhamisen sijasta kummankin ulkopuolelle, henkisesti kehittämään itseää, oppimaan uutta voidakseen olla tuottavampi yhteiskunnan jäsen.
Laiskuus on kaiken pahan alku ja juuri. Taas kerran kuultuna!
Jos jo kolmen kuukauden yhdessäolemisen jälkeen tarvitaan parisuhdeterapeuttia, niin haloo! Eiköhän sitä ole parempi etsiä vaan se toinen kumppani jonka kanssa vähän paremmin natsais.
Mä kans kuuntelin kerran kapakassa, kun yks tuttu pariskunta (ne kyllä oli jo naimisissa mut eros myöhemmin) riiteli "rakentavasti." Mies hoki koko ajan, että sä et ymmärrä mua. Nainen taas, että kerro, mitä en ymmärrä. Miehen vastaus oli, että en voi kun et sä kuitenkaan ymmärrä. Nainen: mut kerro nyt kuitenkin, mä haluan edes yrittää ymmärtää. Mies: en mä voi kun et sä kuitenkaan ikinä ymmärrä. Nainen: mistä sä tiedät, että vaikka ymmärtäisinkin, kun sä et kerro mistä on kyse. Mies: ei sulle kannata kertoo mitään kun sä et ymmärrä. Ja niin edespäin.
Aika tuloksetonta, jo vierestä kuuleminen rasitti.
Sanohan mikä ero on kolmen kuukauden tai kolmen vuoden tai kolmenkymmenen vuoden suhteella? Joskus se kolmekymmentä vuottakin yhdessä ollut on eläneet aikaa kolme kuukautta ensitapaamisesta. Onko rakkaus/välittäminen erilaista ja verrannollinen ainoastaan käytettyyn aikamäärään suhteessa?
Miten voi saada kolmenkymmenen vuoden suhteen, jos luouttaa jo ennenkun mikään ehtii alkamaankaan?
Parisuhdeterapia on tarkoitettu ihan kaikille, olet ollut suhteessa sitten muutaman kuukauden tai vuosikymmeniä.
Ja mistä päättelet, että erimielisyyttä ei voi olla suhteen alussa? Olisiko mieltä askarruttavat asiat pyyhittävä maton alle ja padottava sisäänsä, kun eihän niitä voi julki tuoda kun "olette vasta olleet kolme kuukautta yhdessä ja teillä ei ole oikeutta riidellä"
Jos jokainen uskaltaisi olla oma itsensä heti suhteen alusta, niin silloin myös ne tunteetkin osataan näyttää ilman, että katsellaan vain ruusunpunaisten lasien läpi, vaikka jotkut asiat eivät itseään suhteessa miellyttäisikään. Asioiden patoaminen on kuin painekattila. Jos ihanne on, että alussa ei saa riidellä, vaan elää riidatonta aikaa, niin mitäs sitten kun ollaan muutettu yhteen, saatu mahdollisesti lapsikin jne ja sitten kun ne padot aukeaa? Kyllä on kuule parisuhdeterapeutista vähemmän silloin hyötyä, kun taas silloin kun niitä erimielisyyksiä jo on ja jos kerran rakkautta ja tunteita riittää, niin yhdessä terapeutille meno taatusti antaa avaimia rakentavaan riitelyyn ja näinollen estää jo alkuunsa sen minkä toiset patoavat sisälleen. Vai "eihän ihastumis/rakastumisvaiheessa ole soveliasta riidellä" Ja kilinkellit sanon minä.
Juuri näin! Parisuhdetta voi ja kannattaa hoitaa hyvissä ajoin, joskus jo suhteen alussa.
Ei riitely ole sitä hoitamista.
Ihmettelen minä jos tää mies saa naisen terapeutille. Ei nainen lähde, ei koska pelkää et se terapeutti näkee tietyt asiat heti niin kun näkeekin, eikä tää mimmi halua että sitä neuvotaan. Se haluu pitää oman pään. Niks ja naks.
Itse asiassaa riitely ei ole huonosta, jos se on rakentavaa. Ainahan esimerkiksi pariterapiassa on riskinä nimenomaan se, että huomaakin entistä selvemmin ettei tästä tuu mitään. Toisaalta miksi jokueivät ei haluaisiole apua.
Laskelmoinnin päälle ei juuri elämää voi laskea.
On sanonta, että lintu ja kala voi kyllä rakastua toisiinsa, mutta minne ne perustavat kotinsa?
Siihen ei parisuhdeterapeuttikaan konstia keksi.
Ei kukaan kenenkään rakastamisen määrää tai laatua ole epäillyt. Mutta aina ne rakastuneet ei vaan sovi toisilleen. Mutta siitä vaan. Amerikassahan ne oikein hienot ihmiset käy parisuhdeterapiassa ja psykiatrilla ihan säännöllisesti, kun ei osaa itse ratkaista omia asioitaan.
Kommentti rakastuneet ei sovi toisilleen on minusta outo. Minusta halutessaan ja nimenomaan silloin rakastaessaan suurin osa sopii toisilleen kunhan poisluetaan päihdeongelmaiset, väkivaltaiset (henkinen tai fyysinen) ja vahvat persoonallisuushäiriöiset ja nämä ihmiset eivät sovikaan sitten kellekään.
Jos TotuusSuhteestamme vielä ketjuun ilmestyy niin lue alla oleva linkki ja sen jälkeen pakkaa laukkusi. Nää akat ei rakasta edes itseään, ota hatkat nyt eikä vasta kun joku niistä ulkopuolisista miehistä ottaa muijas paskapuheet tosissaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Borderline_personality_disorder
No niin niin, aina ne rakastuneet ei sovi toisilleen! Sitähän mä kirjoitin, vaikka se oli sun mielestäsi outoa sanoo niin. Ja sitten kuitenkin samantien itsekin toit esille, että pitää poistaa päihdeongelmaiset ym ja persoonallisuushäiriöiset... Ei tietenkään ne sovikaan kellekään, mutta kyllä ne nekin vaan rakastuu! Eli ne on juuri niitä, jotka ei sovi toisilleen.
Eikä se rakkaus ja rakastaminenkaan vaan kaikkea silota. On sellainenkin termi, kuin viha-rakkaus. Mistä se johtuu, en tiedä, mutta on sillä varmaan tekemistä luonteen kanssa, mutta ehkä myös sen, että rakkaus koetaan hirveän voimakkaana ja samalla koetaan, että toinen ei olekaan ihan sellainen kuin pitäisi, ja siitä kumpuaa voimakas vihan tunne, kun ei saa tahtoaan läpi eli toista muuttumaan. Ei tällaisenkaan ihmisen kanssa elämä ole helppoa. Siinäkin on menty väärän ihmisen kanssa yhteen, joku muu vois olla sopivampi, niin ei tarttis tuntee sitä vihaa. Koska ainakin luulisin, että tuollainen on hirveen kuluttavaa.
En tiedä tuollaista viha-rakkausjuttua, mutta eikö sen voisi selvittää mikä sen vihan aiheuttaa. Miksi pelätä rakkautta sen vuoksi? Viha voi syntyä jostain ihan muusta.
Lisäyksenä vielä, että eikö vihan syntymiseen tarvitse tapahtua jotakin tehdä jotain eli rakastua tai ihastua voi toiseen napskin, mutta harva vihaa ihan vaan ilman jotain syytä, tekoja siis.
Sorry että kysyn: minkä "rakkauden" ?
Ei tarvi tapahtua mitään. Kyse on luonteenpiirteistä. Sairaalloisen mustasukkaisella ihmisellä voi herätä kalvava epäluulo ihan mistä tahansa viattomasta asiasta, jopa omassa päässä synnytetystä ja rakkaus ja viha sekoittuvat. Myös toisen tai molempien takertuvuus voi johtaa viharakkaus-suhteeseen. Tai toisen alemmuudentunto, joka vaatii sitten sitä, että yritetään nujertaa se toisen parempi itsetunto. Viharakkaus-suhteessa ei olla koskaan tasapainossa, eikä halutakaan olla, vaan koko ajan haetaan yliotetta toisesta. Viharakkaus johtaa siihen, että eroon ei päästä, mutta yhdessäkään ei pystytä olemaan sovussa.
Viharakkaus-suhde voi olla myös vanhemman ja aikuisen lapsen välillä.
Hyvä sana tuo "viharakkaus". Koska viha ja rakkaus eivät ole vastakohtia vaan sellaista jota eniten rakastaa, sellaista myös eniten vihaa koska rakkaallahan ei ole huonoja puolia vaikka meillä kaikilla niitä on. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
En nyt yhdistäisi silti vihaa ja rakkautta. Kyllä ihmistä voi vihata ilman että häneen on koskaan ollut mitään rakkaudellisis tunteita. Ja kyllä rakkautta voi olla ilman vihan tunteita.
Juuu, voihan se noinkin olla ... kun elämä pyörii pienessä piirissä oman navan ympärillä.
No totta kai voi olla rakkautta ilman vihaa ja vihaa ilman rakkautta! Ja onkin vaikka miten paljon.
Nythän sä käsität asian ihan päin honkia. Ikään kuin rakkauteen aina sisältyisi myös vihaa ja toisinpäin. No ei todellakaan näin ole.
Googleta sana "viharakkaus." Sellainen termi todellakin on olemassa. Ihan asiantuntijatkin sitä käyttävät. Viharakkaus ei olekaan normaalia rakkautta, vaan sellaista, mihin sisältyy tarve loukata tai vahingoittaa toista jollain tasolla.
Mieti vain näitä perheväkivallan kuvioita. Pysytään yhdessä vaikka nenät veressä. Rakkaus on valtavan suurta, mutta voi millä hetkellä tahansa leimahtaa väkivallaksi toista kohtaan. Se voi olla myös henkistä väkivaltaa.
Ja tuo on totta, että rakkauden vastakohta ei todellakaan ole viha, vaan välinpitämättömyys. Ja sillä selittyy myös se, että juurikin viharakkaus-suhteessa toinen lähtee suhteesta vasta siinä vaiheessa, kun hän ei enää välitä siitä puolisostaan. Niin kauan, kuin mukana on vielä vihaa, suhdetta ylläpidetään kaikesta huolimatta, vasta välinpitämättömyys toisesta saa tekemään irtioton. Eli viharakkaus-suhteessa rakkaus ja viha ylläpitävät toisiaan, mutta kun välinpitämättömyys astuu kuvioon, silloin sekä viha että rakkaus häviävät ja kun suuria tunteita ei enää ole, on helppo erota. Paitsi että kaikki ei eroa sittenkään, onhan näitä kulissiliittoja, joissa mennään eri teitä ja elellään omaa elämäänsä kumpikin erikseen.
Niin siinä vain kävi että olin pakotettu lähtemään suhteesta. Tajusin että olen rakastunut narsistiin. Mikään ei muuttunut. Tämänkin avauksen jälkeen tulin taas kertaalleen jätetyksi ja kun naiselle taas illalla tuli herkkä hetki niin viesti että "Rakastan sinua ja on ikävä" Naisen mieliala vaihteli kokoajan niin että aamulla rakasti ja illalla jätti. Kihlautuminen ja mikään ei muuttanut tilannetta kun ajattelin että sitoutuminen voisi muuttaa tilanteen. Naiselle vain oma itse ja oma elämä oli tärkeintä. Minun elämäni oli arvotonta ja jos pyysin johonkin hän ei lähtenyt. Jouduin vain häpeään ystävieni edessä. Oli metsästysseuran ammunnat johon pyysin häntä mukaan kysyessäni ensin seuran miehiltä mitä jos vaimoehdokas tulisi kanssa. He olivat mielissään että tottakai ja haluavat hänet nähdä myös joten eikun kilpailuun vain. Tämän hän perui päivää aikaisemmin. Kaverini pyysi meitä kalaan ja päivää ennen hän perui senkin. Meidän piti mennä mökille ja vanhempani odottivat meitä. Jätettyään taas minut jouduin senkin perumaan. Jouduin häpeään ystävieni ja vanhempieni edessä mutta hänelle se ei ole mitään. Minä kun olen kaiken pahan alku ja juuri.
Oli puhe jos saisimme vaikka lapsen. Mietittyäni taloustilannettamme ja sitä että asumme vielä erillään minä omistus asunnossa hän vuokralla että miten olisi asiassa järkevä edetä. Tietenkin minun pitäisi muuttaa hänen paikkakunnalleen koska hänellä on lapsia minulla ei. Ymmärrän kyllä että lapsien takia tilanne on sellainen että noin vaan ei mihinkään muuteta mutta minun pitäisi jättää työni (työni saattaisi onnistua sieltäkäsinkin mutta en ehtinyt vielä pomolta kysyä. Nainen itse on työtön) ja myydä asuntoni samantien ja muuttaa hänen kanssaan vuokralle koska hän oli päättänyt että jos lapsen teemme se olisi synnyttävä vuoden sisään. Koska mietin asiaa niin taloudellisesti kuin muutenkin tarkoitti se naiselle että en oikeasti halua lasta ja tästä sitten tuli riita. Hän mainitsi että lapsilukunsa on täynnä mutta kanssani voisi lapsen tehdä. Riideltyämme tuleekin viesti. "Saan lapsen kenen kanssa haluan jos sinulle ei kelpaa" Että tältä pohjalta sitten rakastavaan parisuhteeseen.
Kertaalleen perumani parisuhde terapia aika (kun hän taas jätti) niin päätimme varata sen uudestaan kun hänelle nyt "sopi asia" Terapia maksoi 170e ja perua piti jos halusi kahta vuorokautta aiemmin. Päivää aikaisemmin taas tekaistulla riidalla nainen ilmoitti että "mene yksin terapiaas mä en lähde sinne haukkuja kuuntelemaan"
Siis ei ole totta. No menin yksin. Terapia oli mulle viimeinen oljenkorsi enään tän soutamisen ja huopaamisen selvittämiseksi ja mulle tärkeä juttu että nainen olisi osallistunut sinne. Terapeutti ihmetteli miksi olen yksin mutta päätin silti käyttää koko kahden tunnin istunnon suhteestamme keskustelemiseen. Hän lupasi hinnasta alennusta kun kuuli tarinani ja miten suhteemme eteni ja koska tavallaan mun luottamus oli petetty näki terapeutti minun eduksi sitten sen että ei ole näin kohtuullista että maksan täyttä summaa käynnistä. Kaksi tuntia meni tiukasti keskustellen ja itkua pidätellen mutta sain valoa paljon asioihin ja silmäni aukesivat.
Kysyin naiselta eilen mitä olet valmis tekemään suhteemme eteen. Vastausta ei tullut vaan joka viesti oli "minäminäminäminä ja nyt keskustellaan minusta ja minun huolista ei sinusta" Kysyin olisitko valmis lopettamaan eroilla uhkailut. Ei kuulemma koska hänen ei tarvitse elää "huonossa suhteessa" Huonoa suhteestamme teki mun mielipiteet. Niin kauan meni hyvin kun olin kaikesta samaa mieltä menin kaikkialle hänen kanssaan jne. Jos mulla oli toivomuksia huolia ehdotuksia niin se teki suhteestamme huonon ja aiheutti riitoja. Jos pyysin jonnekin "en voi lähteä on lapset koirat yms" mutta kummasti hän silti pystyi lähtemään muualle kun ulkopuolinen piti sen aikaa lapsia ja koiria silmillä. Mun luo erittäin väkinäisesti. Sanoessani että olisi kiva jos olisimme minunkin luona joskus niin vastaus aina sama. "kun on koirat ja lapset niin se on vaikeaa" Edelleen muualle lähtö koirineen ja lapsineen sitten ei ollut enään vaikeaa mutta mun luo tulo kyllä. Mutta jos en joka toinen päivä ajanut hänen luokseen muodostui siitä riita. Mulla on työ omalla paikkakunnallani ja jouduin joka aamu lähtemään hänen luota aamuyöstä ajaen kotiin vaihdettuani työauton ja ajaessani töihin. Tämä ei sitten merkannut mitään vaikka moni yö meni noin kolmen tunnin unillakin. "En kuulemma käy riittävästi hänen luonaan ja minulla on vaan omat menot ja harrastukset vaikka jätin kaikki harrastukseni kesällä hänen vuokseen. Mikään ei riittänyt vaan vika oli aina minussa....
Kun kaikki oli ajettu lopulta niin että sain vain syyttelyä, jättämisellä uhkailua, yhteisten menojen perumisia, mulle tärkeiden juttujen vähättelyä olin oikeastaan pakotettu eroon. Tunteeni ovat edelleen syvät jostain syystä ja itkettää mutta kuten huomasin olen tekemisissä narsistin kanssa ja pidemmän päälle vaan rikon itseäni ja olisin lopulta pässi narussa jossa minulta kielletään oma elämä harrastuksineen päivineen. On parempi että hän hakee suhteen jossa saa laittaa miehen kynnysmatoksi ja itse suhteen jossa myös minun mielipiteillä on merkitystä ja jossa on tasa arvoa. Tosin suhteeseen en pysty nyt kuukausiin tai jopa vuosiin. Niin pohjan tämä vei koko suhde haaveista.
Nainen kohta tulee tänne kaatamaan kaikki puheeni mutta tulkoon. Halusin hänen näkemyksensä että olisi tullut terapiaan kanssani mutta koska hänelle suhteemme oli myös siltäosin merkityksetöntä niin tänne kirjoitettu vastine lienee ihan yhtä merkityksetöntä myös. Olen monessa suhteessa saanut takkiin mutta en ikinä näin pahasti. Eniten kadun että olen puhunut menneisyydestäni hänelle liian avoimesti ja nyt menneisyyteni on ase hänelle mua vastaan kuten narsismin kuvaan kuuluu. Tiedän nyt oppineena että en avaa enään koskaan menneisyyteni arkkua muille mahd suhteillemme. Sen kerron mitä halutaan tietää mutta liian avoimesti en. Kuten alussa sanoin menneisyys on menneisyyttä ja se pitäisi osata jättää taakse myös sen kumppanin ja elää tässä ajassa yhteisessä. Mutta ei. "Kun sinulla ei ole lapsia sinun täytyy olla tällainen, kun sinulla on lyhyitä suhteita sinun täytyy olla tuollainen" Jne. Miksi ei voisi ajatella että "onneksi suhteesi kariutuivat jotta tapasimme" Yhtälailla naisen suhteet ovat kariutuneet joten ei se tee hänestä parempaa ihmistä. Meriittinä hänelle tuntuu olevan vain se että hän on jättänyt kaikki miehet. Sitä hän osasi kehua ja mainostaa kyllä.
Mutta tämä oli tällainen.
En kanna kaunaa naiselle. Hän on mikä on. Hieno ihminen muuten ja osaltaan jopa täydellinen jos tätä narsismiin taipuvaisuutta ei olisi. Noihin hienoihin piirteisiin rakastuinkin todella syvän tulenpalavasti vaikka aikaa ei suhteessamme ollut tuon enempää kulunut mutta valloitti hän sydämeni tulisemmin kuin kukaan muu ikinä. Kaikkea hyvää hänelle elämään. Päätän osaltani keskustelun täällä tähän.
Kiitos ja näkemiin!
Sähän olet tosi hienosti ottanut kumppaniasi mukaan ja hienoilla elkeillä osoittanut välittämistä. Ei kukaaan oikeesti voi olla tuollainen kuin kumppanisi. Trollausta pakko olla. Tai ehkä nykypäivänä on