millaisia kokemuksia teillä on vanhempien miesten kanssa seurustelusta? millaisia ongelmia olette kohdanneet?
Olen aina seurustellut/tapaillut omanikäisiä tai vähän nuorempia miehiä. nyt 28 vuotiaana tapasin itseäni 9v vanhemman miehen josta kiinnostuin.
mies on komea ja charmantti, monilahjakas yrittäjä ja ehkä mielenkiintoisin tyyppi jonka olen koskaan tavannut. minusta ei todellakaan tunnu, että ikä olisi ongelma meidän suhteessa, kun ollaan jotenkin samalla aaltopituudella mitä tulee huumoriin yms. ehkä ainut asia mikä mietityttää on, että mies on saavuttanut elämässään niin paljon ja on ihan eri asemassa kuin minä ja pitääkö hänen tuttunsa minua nuorena bimbona, jos häntä tapailen.
onko teihin suhtauduttu hyvin, jos teillä ja kumppanilla on suuri ikäero? muiden mielipiteiden ei tietty pitäisi vaikuttaa, mutta kyllä minulle olisi tärkeää, että kumppanin kaveritkin tulee kanssani toimeen.
Olen aina seurustellut/tapaillut omanikäisiä tai vähän nuorempia miehiä. nyt 28 vuotiaana tapasin itseäni 9v vanhemman miehen josta kiinnostuin.
mies on komea ja charmantti, monilahjakas yrittäjä ja ehkä mielenkiintoisin tyyppi jonka olen koskaan tavannut. minusta ei todellakaan tunnu, että ikä olisi ongelma meidän suhteessa, kun ollaan jotenkin samalla aaltopituudella mitä tulee huumoriin yms. ehkä ainut asia mikä mietityttää on, että mies on saavuttanut elämässään niin paljon ja on ihan eri asemassa kuin minä ja pitääkö hänen tuttunsa minua nuorena bimbona, jos häntä tapailen.
onko teihin suhtauduttu hyvin, jos teillä ja kumppanilla on suuri ikäero? muiden mielipiteiden ei tietty pitäisi vaikuttaa, mutta kyllä minulle olisi tärkeää, että kumppanin kaveritkin tulee kanssani toimeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilanteeni on sinällään erilainen, että viehätyin jo nuorena enemmän itseäni hieman vanhemmista kuin oman ikäisistäni pojista/miehistä, Avioiduin 22 vuotiaana 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Avioliittoa edelsi 4 vuoden seurustelu. Olin korviani myöten rakastunut. Avioliittoomme päätyi kuitenkin eroon ollessani 35 vuotias. Kasvoin jotenkin erityyppisiin kiinnostuksen suuntaan kuin mieheni. Halusin eroa, mies ei.
Avioeron jälkeen en ollut kiinnostunut uudesta suhteesta. Minuun kuitenkin ihastui pari minua nuorempaa miestä. En oikein osannut ottaa heitä tosissaan. Heidän ikänsä vaikutti. Sittemmin minulla oli suhde ikäiseni miehen kanssa. Luulin ettei sellaista tunnetta enää voisi kokea kuin ensimmäin suhde oli. Ystäväni olivat tyytyväisiä että minulla on oman ikäinen mies. Mutta minusta ei tuntunut miltää. En arvostanut miestä, en ollut erityisen onnellinen, olin vain.
Kului muutama vuosi ja olin taas yksin. Sitten tapasin nykysien puolisoni. Hän on minua 8 vuotta vanhempi. Näyttää ikäistään vanhemmalta, vaikka pukeutuu trendikkäästi ja on aktiivinen persoona. Mutta ulkoisesti silti selkeästi ikäistään vanhe,mman näköinen, Mutta minusta charmantti, ihana, rakastettava. Tuntuu upealta kokea syvää rakkautta, jopa syvemmin kuin ensimmäisessä liitossa.
Ja miten ikäero tähän vaikuttaa? Olen huomannut, että minä arvostan enemmän itseäni vanhempia miehiä. Minulle tulee turvallinen ja hyvä olo. Sitä en tiedä mistä tämä johtuu. Tai sitten vain ne minulle sopivat miehet ovat sattuneet olemaan minua vanhempia, kuka tietää.
Ikäeroa kukaan ei ole koskaan kommentoinut negatiivisesti. Näkyväkin ikäero unohtuu, kun ihmiset ovat yhdessä. Joskus on leppoisasti kiusoiteltu ja naurettu "nuoremmasta naisesta", mutta se on ollut yhteistäö huumoria ei enempää.
Tunteet eivät katso ikää eikä ikäeronne ole valtava. Se on aika tavanomainen. Nauti rakkaudestasi.
Eihän tuo 9v ikäero ole tuossa aikuisten iässä enää yhtään mitään! Miksi niin ajattelet? Sinä olet kohta jo 30v. Miksi sinua, keski-ikää lähestyvää naista, pidettäis nuorena bimbona tms?
Minun mieheni on minua 8v vanhempi, eikä koskaan ole käynyt mielessäkään, että meillä olisi iso ikäero. Koen että olemme samaa ikäpolvea. Samoja juttuja lapsuudessa koettu yms. Minä olen 37v ja mieheni 45v. 40 kieppeillä siis molemmat, eri puolella vain. Toki, meidän elämäntilanne on tällä hetkellä saman tyylinen monelta osin. Lapset ovat saman ikäisiä. Meillä siis oli molemmilla lapsia jo entuudestaan, kun vuosia sitten tapasimme. Molemmat olemme työelämässä jne.
Mutta vaikka elämäntilanne olisi eri, niin kyse lienee kuitenkin enemmän siitä, että onko henkisesti samalla linjalla, toivooko lähivuosilta samoja asioita, pystyykö ja haluaako molemmat panostaa suhteeseen samalla tavalla... Nämä asiat voivat iästä riippumatta olla joko samanlaisia tai erilaisia. Toki jos on vuosikymmenien ero iässä, niin sittenhän alkaa näkyä niitä elämäntilanne eroja, joita ei vaan voi muuttaa.
Teillä ei sellaisia vielä ole. Molemmat ovat esimerkiksi sopivassa "perheen perustamisen" iässä. Eikös? Siis jos sellaista vaan molemmat haluatte. Mutta siis pointtini: kun mies on sinua VAIN alle vuosikymmenen vanhempi, niin ei kannata edes omassa pienessä mielessään tehdä turhaa kuvitelmaa, että ikäero olisi jollain tavalla oleellinen asia.
Ei 9 vuotta ole kovin suuri ikäero.
Miehet eivät arvostele kavereidensa kumppaneita kuten ehkä naiset saattavat tehdä, yleensä varmaan lähinnä onnitellaan ja pidetään hyvänä juttuna jos joku pääsee suhteeseen.
Tapasit vasta ja nyt olet jo suhteessa. Mihin se tutustumisvaihe jäi. Naiset rakastuu viikossa ja sitten mies osottautuu joksikin väkivaltaiseksi jännämieheksi, niin on moni nainen menettänyt henkensä kun luottaa että miehen ulkonäkö takaa hyvän suhteen.