Tuntuu että nyt sitten avopuoliso on vasta herännyt todellisuuteen että minkälainen olen kun yhdessä eletty 25 vuotta. Siihen aikaan kuuluu perheelämä ja mun harrastukset jotka ei ole enää mene naisen ymmärrykseen. Jo seurusteluvaiheessa nuoreko nainen tiesi minkälainen elämäntyyli mulla on ja mitä harrastan, silloin ei tuntunut väliä olevan mutta nyt sitten pari vuotta sitten tuli erimielisyyksiä aika paljon. Naiseni ei enää ymmärrä mun sali harrastusta kun olen 48v, kun olen edennyt vähän ylemmälle tasolle. Joku voisi käsittää harrastukseni bodaamiseksi mutta minä en. Se että käyn aktiivisesti salilla ja treenaan saadakseni lihaksia tarvii myös elämäntyylin olla kunnossa...ruoka, lepo ja treeni. Joskus nainen on valittanut kun ei ole saanut seksiä kun olisi halunnut, treenien jälkeen kun tarvitsee palautua, jos lähtisin samalle linjalle voisin todeta kuinka monesti minä olen halunnut enkä ole saanut. Nyt on asia puuroutunut kun olen edelleen "kasvanut", avovaimo valittaa että olen joka puolelta kova ja iso ei enää siis pehmeämpi kuten ennen. No tämä on mun eläntyyli joka on ollut arkea jo 30 vuotta. Johtuneeko myös siitä että syön terveellisesti tietyin väliajoin ja sekös naista harmittaa kotioloissa kun itse pitää napostelusta ja on aika rehevää kokoa. Sanoin että tiesit jo suhteen alussa mun elämäntyylin eikä ollut ongelma. Parasta on kun kumpikaan ei pyri muuttamaan toista mieleisekseen vaan hyväksyy toisen elämäntyylin sellaisena kuin on. Moni nainen olisi tyytyväinen kun mies treenaa enkä näytä siis bodarilta mutta lihasta on tullut aika paljon lisää, pääasia että itse pidän itsestäni, mun tarkoitus ei ole miellyttää muita edes kumppania kotona. Olen sanonut että aina voidaan erota ja lähteä eri teille mutta se ei ole naisen korvaa miellyttänyt sen jälkeen on aina hiljaisempi jakso kunnes taas alkaa. Tietty kurinalaisuus pitää olla mutta kyllä osaan rennostikin ottaa välillä, hyvää ruokaa, vähän viiniä ja miksei seksiäkin ja hellyttä ei se siitä ole kiinni lähinnä varmaan mun lihakset tässä iässä kun olen ei ole oikein mielekästä tai tärkeää naisen mielestä. Olen kuitenkin luopunut jo budo harrastuksestani kun keho alkoi väsyä, salitreeneistä en aio luopua ennen kuin on pakko.
Naiset on nirsoja
omaelämäntyyli
9152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No kyllähän sinä itsekin tuossa kerrot että olet muuttunut eli treenaat enemmän ja ulkomuotosikin on tullut lihaksikkaammaksi. Jokainen tykkää sellaisesta kuin tykkää etkä voi pakottaa puolisoasi tykkäämään nykyisestä olemuksestasi ja elämäntavastasi. Ette missään nimessä ole kumpikaan enää samoja ihmisiä kuin 25 vuotta sitten. Se miltä sinä ja elämäntyylisi ovat näyttäneet silloin, ei ole paljonkaan tekemistä nykypäivän kanssa.
Toki puolison pitäisi hyväksyä se toinen tiettyyn pisteeseen saakka mutta jos hän nyt ei vain enää yksinkertaisesti pidä uudesta ulkomuodostasi niin asialle et juuri mitään voi tehdä. Toista ei voi pakottaa pitämään jostain .
Niin on nirsoja. Yritin saada kumppanini pettämään eikä saakeli kelvannut. Olisin halunnut erota mutta hänen toimesta. Miten hitto löydän yksilön joka sitä "kiinnostaa ? En tajua komea ja sarmikas. Niin ei kuulemma kiinnosta millään tavalla. Tämä on mun tuuria. Aina kun löydän itse mihin vaihtaa niin tuo nirsoilija ei ota koukkuun. Ärsyttää kun ei niin ei.
Kehonrakennus on tosi kokonaisvaltainen elämäntapana. Se on jopa itsekäs jossain määrin, koska joudut ja haluat asettaa tuon asian keskiöön elämässäsi ruokavaliota myöten.
Selvitä nyt mitä nainen haluaa nykyään (!j parisuhteelta ja lopeta itsestäsi puhuminen hetkeksi. Haluaako nykyään enemmän yhteistä rentoa aikaa, seksiä, hellyyttä ja millaista vaiko sitä että sun harrastus ei hallitsisi teidän arkea niin paljon, vai mitä hän haluaa.
Listatkaa nää nyt vaikka paperille niin loppuu se ainainen asiaan palaaminen.
Katsot sitten sitä vaimon toivelistaa ja mieti, että voitko ja haluatko tehdä asialle mitään. Teillä on molemmilla yhtälainen oikeus elää sellaista elämää mitä haluatte. Jos elämänarvot ja -tavat ovat 25 vuoden jälkeen liian erilaisia, tee niin kuten olet jo vaimolle ehdottanut eli eroatte.
Ei ole nimittäin oikein sekään, että vain vaimo joustaa toiveistaan ja sinä elät siten kuin sinä haluat. Ja sitten uhkailet aina säännöllisesti erolla jos vaimo ottaa parisuhdetoiveitaan esille. Puhukaa tämä asia nyt kerralla selväksi, aiotteko koittaa vielä ja molemmat joustaa vai ei.
Kuten kerroin en harrasta kehonrakennusta se on eri asia kuin säännöllinen treenaus salilla, siitä huolimatta tulee lihasta jos treeni on nousu johteista ja lihaskasvu ei ole avovaimoltani pois. On meillä muutakin yhteistä kuin lapsi ja koti, ulkona käydään välillä ja erilaisissa tapahtumissa. Ymmärrän toki jos toinen on enemmän sohvaperuna ja minä skarppaan itseäni. Hän ei vaan ymmärrä että miksi tässä iässä pitää olla minun laiseni kunnossa kun voisi ottaa rennosti ja löhöillä vaikka sohvalla ja katso yhdessä telkkua. Ja uskoo ken tahtoo mutta avovaimokin harrasti nuorempana salitreenejä ja lenkkeili, oli kuin toinen ihminen lähes 20 kiloa kevyempänä. En ole koskaan yrminyt häntä tai sanonut ettei ole kaunis tai että en haluaisi häntä jos näin olisi olisimme jo eronneet. Olen myös sanonut että mun elämäntyylini ei ole häneltä pois ja saahan sitä nainenkin harrastaa mitä haluaa. Jotkut ovat myös ilmaisseet asian näin, mitä paremmassa kunnossa olet fyysisesti ja henkisesti sitä kauempana on myös vainhainkoti, olen samaa mieltä, keho ja lihaksisto ei pysy kunnossa ellei siihen panosta.
Ettei tuossa olis nyt takana ihan niin yksinkertainen juttu, että vaimo arvelee ettei enää riitä sulle etkä arvosta häntä. Oot fyysisesti kurinalainen ja vaimo enempi elämätavoiltaan tavis, reheväkin kuten itse ilmaisit. Kun kieltäydyt joskus seksistä, se on vaimolle selvä merkki ettet halua häntä enää. Naiset osaa olla tässä asiassa vähän herkkiä. Jos vielä erosta juttelet aika ajoin, se on kuin niitti arkkuun: et rakasta edes enää.
Jos rakastat vaimoasi, niin kerro se hänelle ja usein. Kehu häntä ja sano että on seksikäs ja flirttaile. Sitä ne naiset tahtoo, tuntea olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Kun hän kokee olevansa sulle yhä tärkeä ja rakastat ja haluat sellaisena kuin hän on edelleen, ei tule taatusti mitään naputusta saleista ja kovista lihaksista, heh.
Mut jos sulla ei ole tommoisia fiiliksiä enää häntä kohtaan, niin parasta sanoa se suoraan. Luulen että sun vaimosi on onneton, ja se että puhut vaan itsestäsi tossa aloituspostauksesta kertoo, ettei sulla ole aavistustakaan miksi.
Parisuhteelle on hyväksi, että on molemmilla on oma elämä, työ, mielenkiintoisia harrastuksia, ystäviä jne. Mutta parisuhteessa pitäisi olla myös yhteistä tekemistä ja mielenkiinnonkohteita. Kirjoituksessasi et järin puhunut mitä vaimollasi on. Oletko edes miettinyt sitä milloinkaan?
On myös turha luulo, että kumpikaan teistä olisi ollut samanlainen 25 vuotta. Ihmiset muuttuvat todella paljonkin parissa kymmenessä vuodessa. Muutos on parisuhteen elinehto, mikään suhde ei voi pysyä elävänä vuosiakausia ilman muutosta. Luonnollisesti muutoksista huolimatta, parisuhteessa pitää olla yhteinen sävel.
Ikä, aika ja olosuhteet.
Luettuani juttusi tuli mieleeni, että onnekseni vaimoni on nähnyt toisenlaisenkin elämäntavan.
38:n rappiovuoden jälkeen uudelleenheräsin hieman alle 6-kymppisenä rapakuntoisena verenpaineisena polvi-invalidina.
Ryhdyin kuntoilemalla tavoittelemaan terveempää elämää vähemmillä pillereillä.
Seuraamukset näkyivät puolessa vuodessa.
Vaimoni on tukenut varauksetta minua koko ajan.
6krt/vko salilla niin siihen ei mahdu rällinkielämää. Tupakoinnin olin lopettanut tästä hetkestä laskien yli 30 vuotta sitten.
En ole missään vaiheessa tavoitellut lihasmassaa koska ajatellen ikääni se olisi toivotonta ja joka tapauksessa tarkoituksetonta
Puntin perusharkkoja. Enää en pysty tempaamaan mutta eri tyypin pystypunnerrukset ja raaka työntö, rinnalleveto, maastaveto ( 200kg ), kyykyt edestä ja takaa sekä hack kykky tangolla kuuluvat kuvioihin. Vuosien saatossa myös aina enemmän nuorison välinelutkutuksia.
Muuta omaa harrastusta minulla ei olekaan.
Vaimolla onviikoittain hopeahapsien kerhoja, kokouksia ja jumppia ja aina joskus myös päivän retkiä.
Yhteisiä matkoja meillä on vuosittain yhteensä noin 4kk.
Niillä lipsun lievästi mutta pävittän kotoisesta elämäntavastani.
Pitkän lätinäni sanoma pyrkii olemaan se, että ehkäpä vuosien saatossa avopuolisosi alkaa näkemään harrastuksesi myönteisä puolia ja on siitä ( tuloksista ) jopa ylpeä!
Ps. Vanha vaimoni arvostaa fyysistä kuntoani konkreettisesti viikoittain pari kertaa, omilla ehdoillaan.
Kerro tullen mennen lapsesi äidille miten hyvä aiti hän on.
Niinä aikoina kun et menen salille, ota lapsesi ja vaimosi mukaan ulkolenkille, kiertäkää korttelin ympäri tai etsikää uusia metsäpolkuja.
Ainoa mitä vaimosi tarvitsee on sinun aitoa huomiota enemmän. Anna sitä hänelle. Pelkkä seksin tunkeminen EI ole tarpeeksi.
Yllätä vaimosi silloin tällöin tuomalla hänelle kukka (ei välttämättä koko isoa ruusupuskaa, yksi päivänkakkara riittää!)
Huomioi pieniä asioita joita hän on tehnyt perheenne ja kotinne hyväksi; puhdas koti, pesty pyykki, tuoksuava kahvi tai tee jne..
Nuo pienet, ilmaiset, yksinkertaiset eleet jatkuvasti tehtynä saavat paljon hyvää aikaan. Todista että lapsesi äiti on perheellenne arvokas.
Ota hänet ja lapsenne mukaan salille, lapsi voi tehdä omia leikkejään silläaikaa kun vaimosi kävelee juoksumatolla kuunnellen suosikkikirjaansa tai katsomalla sitä kauan haluamaansa elokuvaa.
On ilmiselvää että vaimosi tarvitsee enemmän sinua ja aikaasi. Salli se hänelle.
Sanomattakin selvää ettet sinä lopeta harrastustasi, se on osa sinua - vuosien vieriessä yhä tarpeellisempi. Ujuta perheesi hyväksymään se teitä kaikkia hyödyttävällä tavalla.
Hyviä ajatuksia mutta lapsi ei ole enää leikki ikäinen vaan aikuis iässä oleva, toisekseen minä teen suurimman osa koti askareista ei avovaimo eikä siitä ole tarvinnut vääntää. Ruoka on aina valmiina kun avovaimo tulee töistä, saa omaa aikaa ja rauhaa kun haluaa, en tyrkytä itseäni turhaan tai tuppaa väkisin naisen vierelle.