Voiko enempää enää katua...?!?

Se tapahtui taas...

Tuli ero. Mokasin - en pettänyt, mutta mokasin muuten. Menetin TODELLA UPEAN MIEHEN: fiksun, hauskan, huumorintajuisen, vastuuntuntoisen, toisen huomioon ottavan... Tuttu tarina ja usein kuultu: lohdutonta itkemistä päivästä toiseen. Tilanteen tekee tavallista hankalammaksi se, että ollaan työkavereita. Ennen niin ihana ja sympaattinen ihminen kohtelee minua nyt päivittäin kuin kuollutta kalaa. Välinpitämättömyys satuttaa enemmän kuin se, että mies haukkuisi minut pataluhaksi!!! Oli jo niin vaikeaa, että hain työterkalta kolmen päivän sairasloman: työväsymystä valittaen... Laitoin miehelle sähköpostia. Vastaus oli: "Ei muisteta pahalla. Kaikkea hyvää jatkossa!"

Kadun tämän suhteen kaatumista enemmän kuin mitään koskaan!! Kaikki voi olla niin pienestä kiinni: tuittupäissään tulee sanottua jotain, mitä ei TODELLAKAAN tarkoita!!! Haluaa vaan sillä hetkellä olla jostain syysta inhottava toiselle. Voi h.....ti!!! Miettikää ihmiset ennen kuin lauotte kumppanillenne loukkauksia - joku niistä voi olla lopullinen niitti...
82327
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Jaksamisia ja voimia. Elämä pian taas kantaa

Äänestä

meillä pahat puheet siis tod pahat on viemässä suhteemme karille...ollaan puhuttu asiasta.luvataan että ei enää tehä mittään tollasta,mut taas eilen se repesi...oon koko yön miettinyt pitäisikö jättää kumppani..ei se vissiin ymmärrä tekosiaan.mulla on vaan mitta täysi..rakastan vaimoani ja ajatus erosta tekee tosi pahaa mutta mutta...en tiedä palaako meidän suhde enää koskaan ennalleen....

Äänestä

MInulle sattui samanlainen tapaus.
Rakastuin sydänpohjiani myöden.
Näin vanhempana se tuntui vielä paremmalta.
Muutin paikkakuntaa, lähemmäksi.
Suunnittelimme kihloja.
Elämä hymyili aurinkoisesti, niin en kuullut
että joku nauroi.
Tämä "vaimoni" olikin varsinainen kusettaja.
Hän harrasti pikapanoja.
Kuntosalilla, töihin mennessä, sieltä tullessa,
ja tietenkin "työmatkoilla".
Hän se nauroi...
Jätin hänet, hänen kieltäessä kaiken.
Mutta voin kertoa että on ikävä ja paksu
musta matto on laskeutunut hartioille.
Olen vain kuori entisestäni, elän mutta
sisältö on poissa.
Eli on hyvä että mies jätti sinut.
Et ymmärrä mitä tuskaa se aiheuttaa kun rakas
jonka olet päästänyt lähelle pettää tai
"potkasee munille".

Äänestä
  • mutta kun meitä on niin moneksi...niitä pettäjiä varsinkin.
    Olen pahoillani puolestasi, oikeasti!

    Äänestä

  • Olen vilpittömästi pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. En hyväksy pettämistä itsekään.

    Et tuntunut silti täysin ymmärtäneen minun ja miesystäväni tilannetta (etkä tietenkään olisi voinutkaan, koska et tiedä tapausta tarkemmin). Syytä oli molemmissa. Minä vain olin se tuittupää (mitä kadun ja mistä syytän itseäni), joka sanoi riidan tullessa toiselle pahemmin. Miesystäväni oli rauhallisempi ja tasaisempi, eikä lopulta enää jaksanut.

    Äänestä

Parasta mitä minulle on tapahtunut on erittäin julma ja ala-arvoinen loukkaus eron hetkellä (ex siis loukkasi minua). Kun ero tämän jälkeen väistämättä tapahtui, tunsin suurta helpotusta siitä, että tuollaisen ihmisen kanssa ei tarvitse jakaa enää mitään.

Ja on upeaa, että kerrankin minulle jäi ex, jonka perään on mahdotonta haikailla ja jota en koskaan enää ottaisi takaisin. Kaksi muuta exääni ovat kaukana menneisyydessä, mutta päällimmäiseksi tunteeksi on jäänyt rankoistakin hetkistä huolimatta elämän maku ja arvokkaat kokemukset.

Sen sijaan tämän viimeisimmän exän loukkauksessa kulminoitui koko hänen alhainen ihmisyytensä.

MUTTA SINULLE haluaisin sanoa, että LÄHES minkä tahansa loukkauksen
voi antaa anteeksi (joskus se vie vain aikaa). Anteeksiantoon ei tarvita kuin rakkautta ja vahvuutta. Ehkä mies jota loukkasit on ylikorostuneella omanarvontunnolla varustettu egoaan pönkittävä raukka, joka ei osaa rakastaa. Ehkä hän näki loukkauksessasi tilaisuuden lopettaa suhde siten, että kaikki vastuu suhteen loppumisesta jää sinulle ja hänelle jää pyhimyksen rooli.

Tai ehkäpä olen aivan väärässä?

Äänestä
  • Kiitos, Laura, lohduttavista sanoista ja siitä ettet tuominnut minua suoralta kädeltä, vaikka itselläsikin on karvaita kokemuksia loukkauksia suoltavista ihmisistä... Tuntui hyvältä...=)

    Ja arvaapa mitä: tämä ex-miesystäväni otti eilen yhteyttä ja haluaa tavata!! Sanoi haluavansa vielä keskustella, koska lopettamalla suhteemme, jäisi kuulemma taakse niin paljon hyvää ja arvokasta.

    Ehkä aurinko vielä paistaa risukasaankin...?

    Äänestä

  • lopullinen niitti kirjoitti:

    Kiitos, Laura, lohduttavista sanoista ja siitä ettet tuominnut minua suoralta kädeltä, vaikka itselläsikin on karvaita kokemuksia loukkauksia suoltavista ihmisistä... Tuntui hyvältä...=)

    Ja arvaapa mitä: tämä ex-miesystäväni otti eilen yhteyttä ja haluaa tavata!! Sanoi haluavansa vielä keskustella, koska lopettamalla suhteemme, jäisi kuulemma taakse niin paljon hyvää ja arvokasta.

    Ehkä aurinko vielä paistaa risukasaankin...?

    mä seurustelin miehen kanssa joka monet kerrat haukkui mut tosi pahasti lyttyyn...siis niin pahasti ettei kukaan voi edes kuvitella : (
    silti oon kerta toisensa jälkeen antanut anteeksi...ehkä rakastan tätä miestä jollainlailla ja tiedän että pitäis päästää irti, koska ehkä ansaitsen parempaa mutta ku tää on välillä taas tosi ihana..

    mä tahtoisin tietää, et miks haukutaan niin pahasti vaikka pitää toisesta...itsetunnosta vai mistä johtuu?? alistamista?? masennusta?
    olis helpompi ymmärtää, jos tämä mies avautuis mulle..nyt en tiiä enää että mitä ajattelee musta.
    välillä tää tilanne on masentanut niin paljon, et oon ollu tekemässä itsaria mut oon kuitenki tullu jokakerta järkiini, sillon on tuntunut tosi pahalta vaan ja oon itkenyt monta tuntia sen takia.
    Kaikkein pahinta on, kun se jota rakastaa niin satuttaa : (

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


lopullinen niitti kirjoitti:

Se tapahtui taas...

Tuli ero. Mokasin - en pettänyt, mutta mokasin muuten. Menetin TODELLA UPEAN MIEHEN: fiksun, hauskan, huumorintajuisen, vastuuntuntoisen, toisen huomioon ottavan... Tuttu tarina ja usein kuultu: lohdutonta itkemistä päivästä toiseen. Tilanteen tekee tavallista hankalammaksi se, että ollaan työkavereita. Ennen niin ihana ja sympaattinen ihminen kohtelee minua nyt päivittäin kuin kuollutta kalaa. Välinpitämättömyys satuttaa enemmän kuin se, että mies haukkuisi minut pataluhaksi!!! Oli jo niin vaikeaa, että hain työterkalta kolmen päivän sairasloman: työväsymystä valittaen... Laitoin miehelle sähköpostia. Vastaus oli: "Ei muisteta pahalla. Kaikkea hyvää jatkossa!"

Kadun tämän suhteen kaatumista enemmän kuin mitään koskaan!! Kaikki voi olla niin pienestä kiinni: tuittupäissään tulee sanottua jotain, mitä ei TODELLAKAAN tarkoita!!! Haluaa vaan sillä hetkellä olla jostain syysta inhottava toiselle. Voi h.....ti!!! Miettikää ihmiset ennen kuin lauotte kumppanillenne loukkauksia - joku niistä voi olla lopullinen niitti...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu