Mummoni ilmestyi perhosena?

Hei

Otan osaa suruusi. Minusta mikään ei estä ajattelemasta noin kuten koit tuossa tilanteessa. Siis että koit sen hengellisenä ja että mummosi oli jotenkin läsnä siinä hetkessä.
Pappina en ajattelisi, että itse perhosessa olisi mummosi läsnäolo. Pikemminkin ajattelen, että Jumala tahtoi lohduttaa näin kauniilla tavalla, lähettämällä valkean perhosen lentämään siihen hetkeen, ja vielä pikkulapsen luokse. Se on syvästi hengellinen ja lohduttava asia. Ehkä ei edes tarvitse sitä sen kummemmin analysoida, ottaa vaan teille ja sinulle annettuna kauniina kokemuksena.

Lämmöllä,
pappi Elisabet

Yliluonnollisia asioita tapahtuu. Toiset uskovat niihin, toiset eivät. Jokaisen henkilökohtainen asia miten suhtautuu siihen. Ei ole mitään outoa, väärää tai pelottavaa jos uskot mummosi jättäneen jäähyväiset perhosena. Sehän vain kuvastaa sitä miten mummo suhtautuu jälkeenjääneisiin läheisiinsä ja tavallaan kantaa heistä huolta vielä siirryttyään ajasta ikuisuuteen.
En yleensä itsekään kovin vakavasti suhtaudu yliluonnollisiin asioihin, mutta muutama kerta sellaiseen olen eri tilanteissa törmännyt. Viimeisin tilanne nyt elokuulta. Tätini perikunta (siis käytännössä tätini leski, lapseton perhe) omistaa kesämökin, jota olen saanut käyttää kuin omaani kunhan pidän paikat kunnossa ja maksan juoksevat kulut kuten sähkö ja tiemaksu. Tuo kesämökki on ollut aina heille tärkeä ja rakas paikka. Tätini kuoleman jälkeen miehen kunto on mennyt koko ajan alaspäin ja sairaus vallannut kehon niin, että mies nyt saattohoidossa. Olin tuolloin elokuisena iltapäivällä mökillä pihakeinussa istumassa töiden jälkeen. Yht'äkkiä huomasin keinun vieressä hitaasti matelevan ison mustan käärmeen. Se mateli kaikessa rauhassa hitaasti pihan läpi ja hävisi pian metsään. Muistin edesmemneen mummoni joskus sanoneen, että musta käärme kun tulee pihaan, se ennustaa kuolemaa. Kävin taas eilen katsomassa tuota miestä saattohoito-osastolla, vaivoin enää tunnisti ja vain muutamia sanoja jaksoi sanoa. Ymmärsin että aikaa ei jäljellä ole enää kovin paljon. Muistin taas sen käärmejutun ja ajattelin että isäntä kävi viimeisellä käynnillään mökin pihalla tarkastamassa paikat.

Lohdullinen ajatus jälkeen jääville, mutta ei mummosi missään perhosen hahmossa ollut. Enkeli voi joskus ottaa toisen hahmon mutta en jaksa uskoa että perhonen olisi ollut enkelikään. Lukekaa Jumalan sanaa, Raamattua, te papit myös, että osaatte kaitsea ja johdattaa. Ei tuollainen Raamatun oppiin mitenkään sovi.

Mulla on täällä asunnossani pörrännyt elokuusta lähtien kärpänen, se vahtii minua kuin mummovainaa eläessään. Ettei vaan olisi vaihtanut hahmoa taas, viimeksi loikkeli sammakkona.

Hyvä ap, mulla on ollut samantapainen kokemus muutama vuosi taaksepäin. Olin puolivälissä raskautta, perheeseemme odotettiin sisarusta kovasti toivottuna. Oli kesä ja kävelin niityllä kotimme lähellä. Siihen lensi pieni valkoinen perhonen joka tuntui seuraavan kulkuani.
Jostain tuli mieleeni ajatus että tämä on nyt vielä syntymättömän lapseni sielu jonka ei ole tarkoitus tulla maan päälle koskaan vaan perhonen on lähetetty lohduttamaan minua.
Torjuin ajatuksen koska kaikki oli tähän mennessä mennyt hyvin ja vauva mahassani oli terve. Vain muutamia päiviä myöhemmin rutiinitutkimuksessa tuli tieto että pikkuinen on hyvin vakavasti sairas ja hän syntyi kuolleena jonkin ajan kuluttua, mitään ei ollut enää tehtävissä.
Minua edellämainittu kokemus on lohduttanut. Tiedän ettei tämä ole kirkon opin mukaista mutta hyvä että ap kerroit kokemuksesi, se osui silmääni koska perhonen oli siinäkin mukana.
Eihän kenelläkään maan päällä ole 100%:n varmaa tietoa näistä asioista ja uskoakin on niin montaa eri lajia.

100% totta ja mahdollista.
Joitain vuosia sitten minä olin isäni kanssa pihalla suunnittelemassa jotain töitä ja silloin tuulenpuuskan mukana lensi suurehko höyhen ja jäi pyörimään paikalleen ilmaan välillä nousten ja laskien, aivan meidän kohdallamme ja edessämme, yläpuolella. Pitkän aikaa se lenteli miltei paikallaan ja me katsoimme sitä äänettöminä ja hämmästyneinä. Ikinä en ole nähnyt höyhenen lentelevän tuolla tavoin itsekseen. Oli outo tunne, että jotain ylimaallista tapahtuu silmien edessä mutta en vaan näe että mikä höyhentä liikuttaa.
Vasta jonkin aikaa myöhemmin tajusin, eräs sukulaismies oli kuollut joitain kuukausia sitten, ja hän oli aina mukana meillä tekemässä jotain töitä, varmasti olisi ollut nytkin meidän mukanamme pihalla. Ja niin olikin.