Rehellisyyden nimissä, voiko ujo introvertti

löytää sitä kumppania ihan oikeasti ikinä? Tai no joo, netissä on anonyymina helppo sanoa että no tietty, tai riippuu tapauksesta. Toki jos kyseisen ihmisen on tuntenut pidempään. Mutta eikös se niin mene että kaverit ja ystävät on kavereita ja ystäviä, niihin ei kajota koska sillon voi mennä ystävyyssuhde,maine sekä alkaa juoruaminen ym. ja kaveripiirit saattaa hajota. Ite olen hyvin ujohko melko introvertti joka ei baareissa( vihaan baareja, hyi helvetti) käy ellei joku ole useamman tunnin vängänny ja suostun menemään yksille vaan jotta se ois hiljaa) käy, harrastukset on tutun frendiporukan kanssa tai yksilölajeja... Kyllä tutustun uusiin ihmisiin,ystävien kautta, ja tykkään jutella mutta....

Pitääkö miehessä aina olla vähän sitä ns "player" pilkettä vai miksikä sitä kutsutaan? Ja onko se vaan baari tapaamisissa... mä kun en ota yhtään selvää, sen tiiän että mulle sitä ei oo kehittyny. Tykkään heittää tutuille ihmisille omanlaistani huononhauskaa ahaa-läppää tilanteisiin liittyen, omaan kuulemma ihan okei aihevalikoiman joskin mulla on hidas sytytys mille en maha mitään, neurologinen juttu, ja mulle on sanottu että mun kanssa on helppo jauhaa melkeen mistä vaan. Kuitenkin mun lähestymistapa taitaa sitten olla (MUKA) väärä? Mulle vaan on sisään rakentunu se moi, miten menee-kaava ja siitä vähitellen laajentaa keskustelua jos on edetäkseen. Baareissa en ainakaan keksis mitää muuta kun että "kuka on saanu idean perustaa kyseisenlaisia piinakoppeja missä vielä ylihinnoteltua juomaa ja jurrisia pellejä kaatuilee päälle"...

Pahin ongelma on kai se että jotta multa juttua irtoaa, pitää mun luottaa ihmiseen jotenkin. Se edellyttää useamman tapaamisen, mä en syty tuntemattomista yhtään, olen muutenkin aivan jumalattoman juro ja pääkoppa puusta veistetty niin mene sitten juttelemaan jollekin tuntemattomalle jotain. Siinä menee heti se "arvioin ensinäkemältä että oonko kiinnostunu vai en". Tää ei sinäänsä mua haittaa, ite en näe ainakaan tulevaisuutta ihmisen kanssa joka on tehny musta johtopäätökset parissa sekunnissa. Plus että jos oon ite henkilöstä vaan osittain kiinnostunu mutta haluun tunnustella että voiko henkilön kanssa esim. jutella eka, en todellakaan edes harkitse mitään flirttailua(en tiedä pitääkö sitä miehen hallita kuinka hyvin, muhun ei oo sisäänrakennettu keikistelijän piirteitä, missä niitä myydään ja paljon maksaa? kertokaa heti jos löydätte jostain).

Usein oon huomannu että keskustelu menee ihan hyvin kunhan oon ite se joka kysyy ne kysymykset. Tämä mielestäni erikoista koska mies on tunnetusti se vähän vähemmän sosiaalinen sukupuoli niin yhtäkkiä sen pitäisi popottaa taukoamatta ja keksiä vitsejä ja juttua kuin hihnalta ja vielä kysellä( ja uskaltaa vielä haastaa heti ensikohtaamisella) naiselta oikeita kysymyksiä, joihin pitäisi osata telepaattisesti saada yhteys. Jos keskustelu on edenny esim. johonki harrastukseen tai vaikka edellisen kesän tapahtumiin, what ever, niin jos kysyn asiaan liittyen että onko esim koittanut jotain asiaan liittyen, harrastukset, viihde,ym. niin vastaus tulee äänellä joka lausutaan kuin lapsen murhaajalle, ja nenänvartta pitkin " no en todellakaa". Pitäisi siis about ennalta päätellä mistä toinen tykkää, osata tietää, toista tuntematta, mistä kannattaa keskustella, miten haastaa toista(siis jota ei tunne) ilman että tuntuu ärsyttävältä pakottamiselta(miten mahdollista siis jos ei tunne? :D:D Kai ne miehet jotka ton hallitsee, on joko niitä yhen illan juttujen perässä olijoita tai sitten vaan niin saamarin Robert Redfordin ja Elviksen sekotuksen näkösiä että se ei niin haittaa mitä suustaan päästää tai jättää päästämättä...

En tiiä ,tuli vaan mieleen. No tietty se pääsyy mun kohalla on varmasti se että taidan ensinnäkin olla demi seksuaali plus kuivunut vuosienvarrella kiinnostus täysin seuran etsintään, mä kun en suoraan koe mitään vetovoimaa ketään kohtaan ja kokemukset tähän asti sellaisia että voin ihan hyvin ja koen tulevani paremmin toimeen täysin omillani tai kavereiden kanssa ilman mitään säätöä, draamaa tai eipäsjuupas ehkä vääntöä. Frendien kanssa juttelu on se missä mä rentoudun, ei telepatiaa harrastamalla