miten päästä yli erosta?

Jokainen kokee eron omalla tavallaan. Aika yleensä auttaa. Terapia voisi sinua auttaa, mutta muista, että vain sinä voit hyväksyä tapahtuneen, ei terapeutti. Jos et pysty käymään töissä, hae ehdottomasti apua itsellesi. Pyri syömään terveellisesti, älä ryyppää, ulkoile. Koita löytää joka päivä edes yksi hyvä asia elämässäsi. Tapaa ystäviä.

Mulla auttoi, kun kysyin itseltäni moneen moneen kertaan haluanko oikeasti olla ihmisen kanssa joka ei arvosta mua yhtä paljon kuin minä häntä, joka ei rakasta mua yhtä paljon kuin minä rakastin häntä ja joka lisäksi ärsyyntyi minuun kokoajan ja joka sai varsinkin loppuaikoina tuntemaan itseni todella riittämättömäksi. Minäkin yritin tehdä kaikkeni, että hän olisi onnellinen ja että kelpaisin, mutta ikinä ei ollut tarpeeksi hyvä ja vähänväliä jokin mussa häiritsi. Oli meilläkin ihana alku, mutta kun huuma loppui niin en enää riittänytkään ja aloinkin häntä kokoajan ärsyttämään. Musta ainakin tuntuu, että yksin parempi. Jatkuva syyttely, riittämättömyyden tunne ja se että itse oot valmis tekemään suhteen eteen mitä vain mutta toinen ei ole ja haluaa vielä sinusta eroon vie itsetuntoa aika vauhdilla alaspäin. Haluatko todella sellaisen ihmisen kumppaniksesi? Joka ei arvosta eikä rakasta tarpeeksi. Vaikka hän olisi maailman kaunein ja ihanin luonne, niin haluatko siltikään olla loppuelämää ihmisen kanssa, joka ei sinua kunnolla arvosta ja rakasta. minä lopulta ymmärsin, että en halua.

Teidän tilanne helpottuisi jos kumppani suostuisi kertomaan taustat nopeaan lähtöön koska se on vähintä mitä voi tehdä vuosien suhteen jälkeen.Usein miehet osoittavat rakkauttaan teoilla eivätkä osaa sanoa sitä ääneen niin kuin naiset.Useissa eroissa parisuhdeterapia on auttanut koska kolmas osapuoli toimii kuin erotuomari ottelussa ja parit alkavat puhua samaa kieltä.

Voimia ap: lle. Minut jätti mies vajaa vuosi sitten samalla tavalla. 30 yhteistä vuotta takana. Vähän aikaa kaipasin, sitten aloin vihata ja halveksua. Millainen ihminen tekee noin? Ei se ole perään itkemisen arvoinen.
Nyt en halua häntä edes nähdä. Ikävä kyllä avioeron jälkeinen omaisuuden jako on vielä kesken ja joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä.
Minä voin ja haluan jatkaa elämääni eteenpäin ja tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää. Vahinko, etten aikaisemmin huomannut, että ex-mieheni oli luuseri, joka ei voinut kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan rehellisesti.
Olen lukenut avioeroja käsitteleviä kirjoja ja usein niissä on sanottu, että lopulta voi antaa exälle jättämisen anteeksi. Mietin vain miten kauan törkeällä tavalla jätetyillä menee, ennenkuin pystyy anteeksiantamaan ja ymmärtämään.
Minä en ainakaan siihen vielä pysty.

Viha kuuluu eroprosessiin. Luin kaikista aiheeseen liittyvästä hyvinkin paljon, kun jätin pettäjä/valehtelija mieheni. Erosta on 8 kk. Nyt en haluaisi törmätä eksääni missään, enkä millään muotoa. On niin hyvä olla yksin...saan säilykepurkinkin ihan itse avattua, eikä tarvitse kuunnella huutoa, kuinka typerä olen, kun en saa sitäkään tehtyä ilman häntä :D Nautin tästä hetkestä, ilman kokoaikaista jännitystä, mitä toinen sanoisi, tai millä mielellä hän tulee kotiin.

Olen täysin samaa mieltä nimim. Labadamin kanssa, alku yhtä onnea ja rakkautta. Lopulta en osannut tehdä mitään oikein: "Teinpä niin tai näin - aina väärinpäin"! Jatkuvaa syyllistämistä jne. Lopulta n. 5 vuoden yhdessäolon jälkeen lähdin. Järki sanoo, että tein oikein, sydän itkee vieläkin... ja erosta on jo 2 vuotta aikaa.
Tämä mies hoki rakkauttaan kyllä, mutta teot olivat toista...

Jokaisessa ihmisessä on hyviä puolia. Niihin jää helposti roikkumaan ja yrittää unohtaa sen kaiken pahan. Voi, itsekin olen toivonut ja toivonut ja miettinut, että enhän voi jättää, kun tuo on silloin tällöin niin ihana. Se ei riitä. Jos suhteesta on paha mieli, joutuu olemaan varuillaan ja jotain muuta kuin oikeasti on, se on selkeä eron paikka siinäkin tapauksessa, että toinen ei ole tehnyt mitään todellä ilkeää. Mieti, antaako vai ottaako suhde.

Ero vie aikansa. Tee jotain poikkeuksellista, joka hetkeksi saa ajatuksesi muualle. Lähde matkalle, jolla et ole ennen ollut, aloita uusi harrastus tai käy vaikka kävelyllä jossain , missä on kaunista ja saa mielesi levolliseksi. Ota vastaan uusi ystävä, jos sellainen eteesi tulee. Kun hän tietää tilanteesi, on hänen vastuullaan, jatkaako vai ei. Jos hän haluaa olla olkapää, anna hänen olla sitä. Ehkä hän on vastaavasti saanut apua joskus aikaisemmin. Nyt on hänen vuoronsa auttaa jotain toista, kun tietää, miltä ero tuntuu.

eron kuuluu tehdä kipeää. Olisihan aika outoa, jos eron jälkeen et mitään tuntisi. Olet normaali, tunnet kipua. Olet fiksu, etsit helpotusta kipuusi. Se mitä erosta seuraa, riippuu siitä kuinka kypsä olet ihmisenä. Pystytkö näkemään kivun ja tuskan ohi. Jos kumppanisi edelleen on ajatuksissa, et juurikaan voi mitään sille. Minä ainakaan en pysty ajatuksiani ohjaamaan , että pystyisin päättämään mitä ajattelen . Ajatukset karkaa omille teilleen. Mutta voit tietysti tehdä elämästäsi niin hyvän kuin mahdollista. Jos jäät odottamaan, että jostain ilmaantuu prinssi/prinsessa, joka tekee sinut onnelliseksi, voi tulla aika pitkäksi. Sitä paitsi miksi jonkun pitäisi tehdä sinut onnelliseksi? Ei onnellisuuden tavoitteleminen ole väärin, mutta miksi jonkun muun pitäisi se sinulle tehdä. Uusi harrastus vie ajatukset uusille laduille. Tee jotain sellaista mistä tiedät, että et taatusti olisi tehnyt vanhassa parisuhteessa. Poimi ne hedelmät, jotka erosi tuottaa. Osa niistä on karvaita, mutta voi siellä olla myöskin upeita ja tuntemattomia makuja. Kaikkea hyvää Sinulle.

Elämän jatkaminen ja että antaa ajan kulua, se on ainakin itselle auttanut. Ja se ettei anna liikaa valtaa ajatuksille..Siis ei jää tuleen makaamaan, kuten sanotaan.
Toki sekin auttaisi, jos toinen kertoisi suoraan eron syyn(jos on jättävä osapuoli), mutta monet ihmiset vain ovat sellaisia surkeita vellihousuja, etteivät voi edes sanoa että miksi. Niin se vain on, olen ainakin omista asioistani huomannut sen.
Laastarisuhdetta ei kannata ottaa, siitä tulee vain ongelmia. Kannattaa olla suosista sinkkuna eron jälkeen sen aikaa kun tarvitseekin. On se sitten pari kuukautta tai vuosi. Koska nuo nyt ei ole mitään kellokortti-juttuja, jokainen vaatii oman aikansa toipuakseen.

Otan osaa. Voimia surutyöhön. Suru ei lähde kuin suremalla. Kun menettää elämänkumppanin joko kuoleman tai eron kautta on aika surra. Ajan myötä surun luonne muuttuu ja se saa suitset. Kun kykenee päästämään lopulta irti menneestä, voi katsoa myös tulevaan.

Suurella osalla palstalaisia tuntuu olleen tutustumisvaiheessa jokin asia (prosessuaalisesti) pielessä. Oltu rakkauden huumassa, jolloin aivan arkipäiväisten asioiden suorittamista ei oltu riittävästi yhdessä tehty. Jos niissä jokin muka mättää ("en osaa tehdä hänen mielestään sitä oikein"), niin eikö se pitäisi jo tutustumisvaiheessa käydä selville?

vat69 toimii hyvin listerinenä, eli juomalla niistä ylipääsee

Minnuu panettaa...!!!!