Lähden matkoille joten kerta kiellon päälle:
Ei usko jumaliin tai uskontoihin ei sinänsä tarkoita yhtään mitään vaan ateismin perus on totuuden etsiminen.
Uskonto uskoo ilman totuutta, se luottaa.
Ei usko jumaliin tai yliluonnollisiin ilman perusteluita on alku mutta jos ateismi olisi ainostaan tätä, ateisti olisi kuin punkki papin kaavussa.
Totuuden etsiminen käy kahta tietä. Toinen on muitten ajatusten kyseenalaistaminen ja toinen on itse etsiminen. Yleensä alku on kritiikissä.
Ateismi siis antaa yksilölle olettamuksista vapaan perustan tutkia maailmaa ja sen olemista.
Yksilö joka on pidemmällä omassa kehityksessään ja maailmankaikkeuden arvoituksia selvitellessään myös ottaa välimatkaa ateismin perusväittämään.
Tähän käsittääkseni voi vastaväittää ainoastaan
kyseisen kriteerin täyttävä henkilö.
Uskonnollinen ihminen voi luottamuksensa kautta saavuttaa saman sisäisen ymmärryksen kuin ihminen joka jalostaa ateisminsa.
Sama kriteeri kuin yllä.
Nähdään.............sinä....................rakas.
Ei usko jumaliin tai uskontoihin ei sinänsä tarkoita yhtään mitään vaan ateismin perus on totuuden etsiminen.
Uskonto uskoo ilman totuutta, se luottaa.
Ei usko jumaliin tai yliluonnollisiin ilman perusteluita on alku mutta jos ateismi olisi ainostaan tätä, ateisti olisi kuin punkki papin kaavussa.
Totuuden etsiminen käy kahta tietä. Toinen on muitten ajatusten kyseenalaistaminen ja toinen on itse etsiminen. Yleensä alku on kritiikissä.
Ateismi siis antaa yksilölle olettamuksista vapaan perustan tutkia maailmaa ja sen olemista.
Yksilö joka on pidemmällä omassa kehityksessään ja maailmankaikkeuden arvoituksia selvitellessään myös ottaa välimatkaa ateismin perusväittämään.
Tähän käsittääkseni voi vastaväittää ainoastaan
kyseisen kriteerin täyttävä henkilö.
Uskonnollinen ihminen voi luottamuksensa kautta saavuttaa saman sisäisen ymmärryksen kuin ihminen joka jalostaa ateisminsa.
Sama kriteeri kuin yllä.
Nähdään.............sinä....................rakas.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kyllä minulle kelpaisi ikuinen onni ja autuus!
Miksi ihmeessä ei kävisi?
Ihminen minäkin vaan, mutta kun nuo muut......
"Ateismi siis antaa yksilölle olettamuksista vapaan perustan tutkia maailmaa ja sen olemista." Ateismikin olettaa(uskoo) ettei jumalaa ole olemassa.
"Uskonnollinen ihminen voi luottamuksensa kautta saavuttaa saman sisäisen ymmärryksen kuin ihminen joka jalostaa ateisminsa."
Sinulla oli hieno viesti. Olen itse kokenut aika monta uskonnollista asennetta elämäni aikana psykoottisesta kiihkoJeesuksen-seuraajasta vannoutuneeseen ateistiin. Tulin uudelleen uskoon marraskuussa vuosien tauon jälkeen. Ateismi tarjoaa todellakin ihmiselle haasteen etsiä kriittisesti totuutta. Totuus vain välttämättä ei ole lopulta ateismin mukainen. Mutta ateisteille suosittelin panteismin muotoihin tutustumista.
Esim. voisi olla joku ateistinen panteismi, jossa "jumaloidaan" luontoa ja lähimmäisenrakkautta. Pidetään luontoa suojelemisen arvoisena, edistetään kaikkea muuta "hyvää" jne.
Mutta sen sijaan jos haluaa tietää totuuden Jeesuksesta, niin silloin on Raamatun
lisäksi hyvä lukea apokryfisiä evankeliumeita ja varsinkin Friedrich Nietzschen Antikristus.
Ef.4:6 "Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja
on kaikessa."
Ateistin ongelma on siinä, että jos hän uskoo itseensä, hän jo tietämättään uskoo Jumalaan,
koska hän on osa Jumalaa. Suomeksi: Ihminen ei ole Jumala, vaan jumala eli Jumalan kuva eli osa Jumalaa. Ihminen ei ole Jumala, vaan osa Jumalaa, kuten valtameren vesipisara on osa valtamertä.
"Ateistin ongelma on siinä, että jos hän uskoo itseensä, hän jo tietämättään uskoo Jumalaan,
koska hän on osa Jumalaa."
Osoita, että ihminen on osa jumalaa. Perustellusti sekä todistein. Menikö sormi suuhun? Et taida pystyä moiseen. Noh, älä masennu. On niitä typerämpiäkin asioita sanottu :)>
ei suinkaan uskonto ole, miksipä olisikaan, koska juuri uskonto tekee ateismista suositun, ihmiset etsivät ja lukevat älykkäiden muiden analyysejä uskonnoista ja niiden sopimattomuudesta järki-ihmiselle.
Uskovat nähdään kuin laumana lampaita jotka sokeasti seuraavat herransa ääntä jyrkänteen reunalle ja syöksyvät kuolemaan.
Siinäpä se, ateistihan ei moiseen ryhdy, hän kieltää uskon ja tarkkailee mitä omin silmin näkee.
Aikaisemmin kerroin juuri luottamuksesta ja sen voimasta. Uskonnoilla ei ole monopolia tähän luonteenvahvuuteen, vaan se on vapaana ihmisessä löydettäväksi.
Ateismi painottuu liikaa uskonnon kieltämiseen ja täten menettää oman suvereeniteettinsä.
Pikkuhiljaa ateismista on tullut aivovoimistelua
jossa kukaan ei voi mitään saavuttaa.
Kieltämällä jonkin itselleen tuntemattoman ateisti sulkee oven ihmisen todelliseen sisimpään joka on myös kliinisten uskontojen saavuttamattomissa.
Sen sijaan luottamukseen perustuvien uskontojen jäsenet voivat sisäisesti hyvin kehittyneitä ja todella hyviä ihmisiä olla.
Ongelmaa ateisteilla ei suoranaisesti näytä olevan koska ongelmaa varten henkilön täytyy ymmärtää sen olemassaolo.
Ja uskontohan ei se suoranainen ongelma ole kuten aikaisemmin kirjoitin.
Vapaa ajattelu ilman isme'jä on hyvä ponnahduslauta henkilökohtaiselle kehitykselle mutta jos ateisti energiansa kuluttaa keskusteluun keskustelusta hioakseen ajatustensa veistä, hän tuhlaa elämänsä ja tietämättään rakentaa oman uskomustensa linnan.
Väite etten usko enkä missään päde ei merkitse mitään, ne ovat vain sanoja, kätevien aivojen saannosta.
Uskonto muinaisten tapahtuminen totenapitämisenä, uskonto homojen/lesbojen ja toisen sukupuolen väheksymisenä tai syrjimisenä, uskonto seksuaalisuuden tahraajana, uskonto kyvyttömyytenä oman pyhän kirjan kriittiseen käsittelyyn, uskonto toisten ihmisten tuomitsemisena, vaikka kaikki ihmiset uskovat ja käyttäytyvät joka hetki oman sisäisen todellisuutensa kannalta mielekkäästi. Nämä ovat epäuskontoja.
Oikea usko on mestariin samaistumisista, esim. kristinuskon kohdalla evankeliumien Jeesukseen samaistumista, evankeelinen elämänkäytäntö; Jeesuksen etiikan noudattaminen tuo "Jumalan valtakunnan sydämen tilaksi", välittömäksi yhteydeksi Jumalaan, joka on kaikessa.
että objektiivisesti näitä on "hiukka paha todistaa", kun Jumala ilmaisee itsensä vain subjektiivisesti ihmiselle. Enkä joka kerta viisi elämäntarinaanikaan ruveta kertomaan.
Väärä uskonto on luo myös hämähäkinseittimäisiä dogmirakennelmia, jotka ovat suoran Jumala-yhteyden tiellä.
Oikea uskonto (kuten oikea ateismikin) on sopivassa määrin jatkuvaa totuuden etsintää.
Dostojevski kirjoitti - kuten aiemmin olen jo todennut - että täydellinen ateisti on viimeistä edellisellä portaalla kohti täydellistä uskoa.
Ja mielestäni suurin osa uskovaisista uskoo
epäjumaliin. He ovat monta porrasta ateistia alempana.
Jos ateisti haluaa vielä silmäyksen tehdä joskus Jeesukseen, kannattaa ensin huolella lukea Friedrich Nietzschen Antikristus. Tuo kirja tulkitsee Jeesuksen muuten oikein, paitsi, että Nietzsche ei tajua että se Jumala, johon evankeliumien Jeesus uskoi, voi ollakin olemassa.
"Jumalan valtakunta" on kuitenkin siis sydämen(aivojen) tila johon johtaa Jeesuksen etiikan
todeksieläminen ja spontaani sisäistäminen pääpiirteiltään oikeaksi.
Toisen kohta onkin evankeliumien Jeesuksen etiikan tutkiminen. No yhden Raamatunjakeenkin tähän nyt laitan, koska tullut koettua vuosien varrella niin paljon uskontoja koskien. Joh.14:21 "Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (kts. myös Joh.7:17)
että määritellään, että koko universumi tai multiversumi, - tai että kaikki mikä on, on Jumala. Ne jotka eivät halua uskoa Jumalalle persoonaa, ajattelua ja henkeä, voivat seurata ateistista panteismia. Pitää huolta ateistisesti köyhistä ihmisistä, ihmisoikeuksista, luonnontilasta, luonnonvarojen tuhlaamisen välttämisestä, eläinten oikeuksista jne.
Olennaista ei kuitenkaan ole usko, vaan teot
suhteessa omiin edyllytyksiin.
Lisäksi voisimme määritellä Jumala siten,
että Totuus on Jumala, kuten Mohandas Gandhi
teki. Silloin ateistikin voisi palvoa, etsiä ja/tai kunnioittaa Totuutta, joka on Jumala.
Tyhjästä uskonnosta voi tulla vain tyhjää kirjoitusta!Näinhän se on.
Ja se joka sanoo tyhjää tyhjäksi on sitten se ateisti.
"Dostojevski kirjoitti - kuten aiemmin olen jo todennut - että täydellinen ateisti on viimeistä edellisellä portaalla kohti täydellistä uskoa.
Ja mielestäni suurin osa uskovaisista uskoo
epäjumaliin. He ovat monta porrasta ateistia alempana."
Tuo on pelkkää "ateisti on lähempänä jumalaan uin arvaakaan"-provoilua. Uskovaiset käyttävät sitä joskus.
"Jos ateisti haluaa vielä silmäyksen tehdä joskus Jeesukseen..."
Miksi haluaisi?
"Tuo kirja tulkitsee Jeesuksen muuten oikein, paitsi, että Nietzsche ei tajua että se Jumala, johon evankeliumien Jeesus uskoi, voi ollakin olemassa."
Tuo on perusteetonta jossittelua, jonka varaan minä en ainakaan panosta laita.
""Jumalan valtakunta" on kuitenkin siis sydämen(aivojen) tila johon johtaa Jeesuksen etiikan
todeksieläminen ja spontaani sisäistäminen pääpiirteiltään oikeaksi."
Hyvyys ei ole kristinuskon patentoima, vaan kaikkien yhteinen. Jos ja kun minä teen jotain hyvää tai hyvyyttä edustavaa, sillä ei ole mitään, ei yhtikäs mitään tekemistä jumalien tai Jeesuksen kanssa.
Valaiskoot järjen valo polkuasi
Jason Dax
"Aikaisemmin kerroin juuri luottamuksesta ja sen voimasta. Uskonnoilla ei ole monopolia tähän luonteenvahvuuteen, vaan se on vapaana ihmisessä löydettäväksi."
Olet oikeassa. Uskonnoilla ei ole monopolia luonteenlujuuteen. On jännä tavata ateisti/agnostikko, joka uskoo itseensä oikein perusteellisen kunnolla! Hänen mielenrauhaansa ei järkytä edes se, vaikka vieressä tapahtuisi suuronnettomuus, kunhan hän itse selviää vahingoittumattomana. Hän on yleensä luonteeltaan maaninen, muttei tunne depressiota enää ollenkaan, hän ei pelkää juuri mitään.
Samanlaisen vahvuuden saavat jotkut uskonnon kautta, jos uskova on sen verran "skitso", että
kokee merkityselämyksien kautta saavansa ilmaisun Jumalan olemassaolosta vähän väliä.
Siis ovatko teot mielestäsi olennaisempia kuin usko?
Ajatukseni ovat ehtineet muuttua tämän keskustelun aikana monessa suhteessa. Sanoisin nyt, että se että uskoo olevansa täydellisesti rakastettu ja hyväksytty ja saanut kaikki syntinsä anteeksi on kyllä tärkeää subjektiivisena kokemuksena. Tärkeää myös olisi jakaa rakkautta ja armoa (hyväksyntää ja anteeksiantoa) muille ihmisille.
Mutta uskoakseni mahdollinen kuolemanjälkeinen pelastus ei nojaa sen enempää uskoon kuin tekoihinkaan.
..vaan armoon.
Kyllä, armoon.(jos Jumala on niin kaikkivoipa, että pystyy pelastamaan meidät kuolemasta)
sen pitäisi olla "minärakas".
Turha tulla tänne "keskustelemaan" jos et jaksa lukea tai miettiä mitä muut kirjoittavat.
Viimeisen kerran: ateismi on sitä ettei uskota jumalaan!
Ateismi ei ole vain sitä ettei uskota Jumalaan, vaan paljon enemmän; Ateismi on sitä ettei uskota yhtään mihinkään. Se on täydellistä tyhjyyttä ja epätoivoa. Ateistien lausuntoja: "Elämällä ei ole mitään tarkoitusta", "Ihmisen elämällä ei ole mitään arvoa, ei ole mitään sellaista kuin ihmisarvo" "Elämän tarkoitus on vittu, viina ja hauskanpito" Voiko jonkun elämä olla noin tyhjää?
Ateisimi ja syvä depressio. Ateismi johtaa depressioon ja itsetuhoon, joko passiivisesti, itsetuhoisena elämäntapana, tai aktiivisena kuoleman etsimisenä.
Jos kerran yksilö kokee että hänen elämällään ei ole mitään tarkoitusta, hän kokee että hän on tarpeeton, eikä hänellä itsellään mitään arvoa ja merkitystä, hän pyrkii pääsemään tuosta turhasta, tarpeettomasta ja merkityksettömästä elämästään eroon, joko alitajuisesti tai tietoisesti.
Jokainen ihminen tarvitsee syyn ja oikeuden olla olemassa. Ateismi ei kuitenkaan anna ihmiselle mitään syytä elää ja olla olemassa. Ateismi on täysin toivotonta.
Ateismi edustaa kaikkea sitä mikä on "Ei mitään"
Ateismi ei anna yhtään vastausta mihinkään, vaan kaikkiin esittämiisi kysymymyksiin se "vastaa": "En tiedä"
Vaikka itse olenkin Jumalaan uskova, näen asiat
niin, että ateismi/agnostisismi/skeptismi voi olla
yksilölle hänen sisäisen todellisuutensa
kannalta aivan mielekkäintä. Samoin on uskovien uskon laita. Joten turha meidän on heitellä kiviä toisiamme kohtaan, vaan pyrkiä hedelmälliseen,
toisiamme ymmärtävään keskusteluun.
No ei tuossa nimimerkissä nyt mitään vikaa minusta ole. Toivoisin, että Suomen ateistit pysyisivät suvaitsevaisina uskovia kohtaan.
Toisin kuin mikä on tilanne esim. tuolla
kansainvälisessä usenetin newssiryhmässä
alt.atheism. Sinne jos uskova erehtyy jotain
kirjoittamaan, niin tulos on: "FUCK OFF".
On tietysti mahdollista yrittää sopia, että tämä ateismipalsta olisi vain uskonnottomien käytössä,
ja "sodat" käytäisiin vain uskonto->uskonto palstalla, mutta minusta turha rajoittaa, pysytään mieluummin liberaaleina suomalaisina.
Yli vuosikymmenen kokemuksella agnostikkona tai ateistina suurimman osan ajasta olleena, voin sanoa, että ateismi/agnostisismi on huomattavasti mielekkäämpi asenne kuin "oikeaoppinen" kristinusko tai varsinkin uskonnollinen fundamentalismi. Mutta tosiaan minulle kävi niin, että Jumala löysi minut uudelleen vuosien tauon jälkeen
http://www.iki.fi/manninen/uskonnonfilosofia.html
tekstiä päässäni kehittäessäni. Luulen, etten ehkä tästä uskosta enää välttämättä tipu pois.
Olen nyt wanna-be liberaali kveekari ja/tai unitaariuniversalisti.
(Tuosta tekstistä sen verran, että se ei ole kronologisessa kirjoitusjärjestyksessä)
Saako siitä että "elämällä ei ole mitään tarkoitusta, arvoa, eikä sisältöä" elämälle jotain mielekkyyttä? Miksi kaikki ateistit tuntuvat depressiivisiltä? Miksi jokainen tapaamani ateisti puhuu ja käyttäytyy kuin hautoisi itsemurhaa?
Siksi koska ateismi on "ei-mitään", eli tyhjää.
No minä ainakaan kokenut olevani depressiivinen
kun ateisti tai agnostikko olin. Ajattelin että
ihmisessä maailmankaikkeus on tullut tietoiseksi itsestään jne..Mutta aika "agnostikko-jeesus"
olin eettisiltä käsityksiltäni silti.
Nyt olen sen verran "skitso", että koen korkeamman voiman ilmaisseen itsensä minulle
jo melko hemmetin monta kertaa merkityselämyksien kautta. Saa nähdä, onko tältä tieltä enää paluuta.
Mutta Jumala kieltämättä, oikein oivallettuna, on hyvä antidepressantti. Itse asiassa tällä hetkellä minulla vähän liiankin hyvä.
Kaikki olemme osa Jumalaa.
"Nyt olen sen verran "skitso", että koen korkeamman voiman ilmaisseen itsensä minulle
jo melko hemmetin monta kertaa merkityselämyksien kautta. Saa nähdä, onko tältä tieltä enää paluuta."
Minulla on vähän sama tilanne kuin Mika Waltarin romaanihenkilöllä Feliks Tienhaara, hänen romaanissaan "Feliks onnellinen" (1958).
Tosin lohduttaudun osittain sillä, että
sitä on sanottu suomalaisen kirjallisuuden parhaaksi uskonnolliseksi romaaniksi.
"Kaikki olemme osa Jumalaa"
Tarkoittaako tuo "kaikki" myös esim murhaajia ja raiskaajia? Olivatko esim A. Hitler, I. Amin tai V. Lenin osa Jumalaa? Entä onko Jumalassa myös pahuus, sairaus ja kuolema?
En usko Jumalaan jossa on pahuutta.
Kaikki halveksutuimmasta suurimpaan pyhimykseen ovat minun mielestäni osa Jumalaa. Katsomukseni on panenteistinen. Jumala on universumi/multiversumi ehkä vielä jotain muuta.
Jos ihminen tuomitsee tai julistaa syylliseksi toisen, se on sama kuin tekisi saman itselleen.
ateismi on uskon puute jumalaan. Muu tässä on sinun omaa keksintöäsi.
Miksi se että sanon että "pidän hauskaa" on jollain tavalla merkityksettömämpää kuin jos sanoisin "pidän hauskaa koska herra tahtoo niin".
Tuossa kommentissahan ei ole kysymys siitä mitä ateismi on vaan niistä harhakäsityksistä ja ennakkoluulista joita sinulla on ja jotka haluavat liittää johonkin jonka yhdistät ateismi-käsitteeseen.
Oikeastaan kuvailet miksi SINÄ ITSE uskot Jumalaan. Yrität täyttää sillä elämäsi tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Luoda järjestystä koska olet peloissasi havaitessasi kaaosta.
Valitettavasti maailma on tuollainen. Merkityksiä ei ole jos ei joku niitä asioille anna. Maailma on kaaosta vaikka yrittäisi kuinka katsella ruusulasien takaa.
No "nähtiin" sitten luonnollisesti internetin kautta, nimimerkki sinärakas.
Hyviä reissuja Sinulle!
joku sanoi että ateismi ei vastaa mihinkään. eli on tyhjyyttä.
Ihmisyys on enemmänkin kuin pyramidi, alhaalla on paljon kiviä, massaa, joukkoja.
Mitä korkeammalle nouset myös laatu muuttuu, ja yksilö nousee esille.
korkeimmilla tasoilla pyramidin osaset ovat tietoisia kokonaisuudesta, massasta ja silti eivät enää samaistu muihin.
Ateismissa ei yksilö voi antaa tyhjentävää määritettä kokonaisuudesta. tere