Paasto on surun päivä. Silloin sinä päivänä kun joku paastoaa, on tapahtunut jotain kamalaa mitä hän suree säkkivaatteisiin pukeutuneena. Noin vuonna 50-60 jkr kirjoitettu Didakhee ilmaisee adiadta näin näin:
D. 8:1 Mutta älkää paastotko kuten teeskentelijät, he paastoavat viikon toisena ja viidentenä päivänä. Mieluummin, paastotkaa te viikon kolmantena ja sapatin valmistus päivänä.
D. 8:1 Mutta älkää paastotko kuten teeskentelijät, he paastoavat viikon toisena ja viidentenä päivänä. Mieluummin, paastotkaa te viikon kolmantena ja sapatin valmistus päivänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se surun päivä, jos ei syödäkseen saa.
Taitaa vaan olla todellisuutta nykysuomessa liian monille.
Kirkot ja rukoushuoneet myyntiin, samoin metsäomistukset ja palkattu väki oikeisiin töihin. Rahat voi jakaa hädänalaisille.
Raamatussa ei ole mitään käskyä paastota tiettyinä viikonpäivinä. Ainoastaan suurena sovituspäivänä käsketään paastoamaan.