Onko palstan miehillä ihan kaikilla jännämies isät? Kun kaikki naiset sellaisen haluaa ja tekee lapsia sellaisen kanssa niin eihän muuta vaihtoehtoa ole. Miehet on jännämiehen poikia.
Millaiset isät
periytynytjännyys
26318
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mun isäni on maailman paras ja rakkain jännämies. Ei se muuten olisikaan saanut niin hyvää ihmistä puolisokseen kuin minun äitini.
Palstaätmit ei taida tuntea sen enempää isäänsä kuin äitiäänkään.
No mä oon varmaan itsekin jännäisä. Niin ja tottakai mulla on oltava omakin jännäisä ja jännä-äiti. On tää kyllä jännää... Eilinen jännäpaloittelija Virpiin liittyvä aloitus poiki jännää. Söin just jännää sapuskaa, kun oli jännän nälkä. Ja taijanpas lähtee tuonne jännään ilmaan vähän jännätupakille. Eilin Hellboyleffa oli jännä. Niinkään ei ollut jännää kömpiä aamulla 6:00 ylös jännästä sängystä, vaan ois voinut jatkaa jänniä unia...
Eilisestä jäi vähän kierrettä :D Eiköhän se tästä taas tasaannu. Pelkkää jännää vaan mullekin, jännän rauhallista, jännän syksyistä, nautin kovasti tästä jännitteestä mikä mun elämässäni on :)
Noi palstaätmit pitää kaikkia muita kuin ykstotisia autisteja jännämiehinä.
Joo. No perusjargonhan jatkuu ja jatkuu palstalla. Mietin tuossa, että aika monta vuotta on muutamatkin jaksanut valistaa asiasta. Että ihan pienestä asiasta ei ole kyse...
Sä ilmaiset kaiken aina niin kiltin pehmeästi. Minä sanoisin, että on eritasoisia vajakkeja. Mielikin voi vammautua samalla tavalla kuin vaikkapa jalka. Voi kehittää keinot selvitä astumatta sille kipeälle jalalle. Vois sen tietty kuntouttaakin, mutta joillekin on helpompaa nilkuttaa vanhalla tavalla kepin kanssa kuin lähteä muutoksia vaativaan kuntoutusprosessiin.
Niin, no kaippa sit ilmoitan nätisti, mutta eikös se tule niinkin selväks?
No täällä on ongelmaa monilla ja eipä passaa alkaa keulimaan itsekään, ei sitä tiedä vaikka ois itselläkin varaa kiriä kaikenlaista päähän ja sieltä poiskin. Mutta pahinta kai onkin se, että pikkuhiljalleen on vammautunut... Joku näkö esimerkiks...eihän sen huononemista edes huomaa....Joku katkeroituminen saattaa kiriä pikkuhiljalleen ja kohta onkin jo mgtow-mies ja pelaa mielestään piilosta, paitsi että kukaan ei edes etsi...
Joo, mulla on aika raadollisen realistinen kuva itsestäni, tästähän on aikaisemminkin ollut juttua. Tulen toimeen itseni kanssa, ja olen oikein tyytyväinen tilanteeseeni. Tästä saatais taas hyvä vääntö, kun sun mindfulness -tee-se-itse-oppien mukaan pitää super-rakastaa itseään niin amerikkalaisittain että!
Väännetäänkö tuosta? ;D
Ehkä mä en kuitenkaan jaksa... :)
Sisälukutaito on suurimmalla osalla palstalaisista olematon. Siksi kai töksäyttelen täällä, että tulen paremmin ymmärretyksi. Onhan tuo sun kautta rantain -keinosi toki hyvä jos haluaa viestiä vain osalle porukkaa ja piilovittuilla niille jotka ei ihan ymmärrä. Moni muukin käyttää sitä samaa keinoa keskusteluissa, syy voi tietysti olla sekin ettei haluta loukata, ainakaan suoraan. ;)
Heh! Köyhän miehen mindfullness-projekti! No tosiaankin. En mä mistään kirjoista ja oppi-ismeistä kopio suoraan, vaan ihan kokemuksien ja miettimisien kautta etenen ihan omaa polkua. Kyllähän sitä kirjoista ja muistn jutuista jotain tarttuu, mutta lähinnä asioita ja ilmiöitä mitä tutkiskelen.
Ja ei mulle oikeastaan ole mitään väliä, että miten toiset näkee maailman ja miten sen elää. Joku simppeli tapa...halki, poikki ja pinoon-tyyli on ihan jees...( en tarkoita Virpin tavalla..heh! ) Mä taas haluan tutkia vähän kaikkee ja erikulmista. Se vaan on mun tapa. En mä tiedä johtaako tää sen erikoisemmin mihinkään parempaan, mutta ainakin kokoajan on parempi fiilis....
Mä luulen ettei me päästä Jännä-Vipestä eroon ihan hetkessä :)
Se hyvä olo lähtee ihan itsestä, oli tilanne sitten mikä tahansa. Sitä on näköjään joidenkin mahdotonta käsittää... :)
No aina se jostain putkahtaa varmaan. Oli kiva hihitellä jutuille eilen...
No niinhän se on. Muut ihmiset ympärillä voi vaihtua, mutta ainot mikä pysyy elämän loppuun asti on se ihan oma elämä. Mitä vähemmän se perustuu muihin ihmisiin, sen vähemmän ne haittaa, eikä se tarkoita erakoitumista tai ettei välitä toisista. Tämän mä oon huomannut... Siks mua ei kauheesti haittaa, vaikka muut oiskin suomeks sanottuna idiootteja.
Joitain tuntuu haittaavan hirveesti, että puhun itsestäni...No kenestäkös sitten? Jotenkin tuntuu älyttömältä, että mun pitäis muista puhellakkaan, kun vaan omat mietteenihän minä tiedän...
Et sinä mun mielestäni niin paljoa itsestäsi puhu että siitä pitäisi jonkun puskajussin hermostua. Ehkä sun palstanäkyvyys ottaa jotain päähän, tai se ettet ole läpeesi katkera niin kuin palstamiesten kuuluisi olla :) Jos haluaa keskustella muustakin kuin tilastomatematiikasta, pitäähän siihen laittaa itseään mukaan. Mä en niin avoimesti halua kertoa omasta elämästäni ja itsestäni kuin sinä, mutta se on sun tapasi. Mukavampi keskustella rekatun palstapersoonan kanssa, kuin jonkun puskista huutelijan.
Niin, no oon mä karsinut, mitä turisin alkuunsa. Tietty nyt kaikki tuumaukset on omia mielipiteitä. No välillä tulee niille puskakommentoijille vitt..iltuakin, mutta vähän riippuu millä päällä satun olemaan. Rekattujen kanssa mielellään turistelenkin, mutta tulee sitä tuumittua mukavia rekkaamattomienkin kanssa. Eilisenkaltaisia hauskoja päiviä ja mielenkiintoisia jutturyppäitä ois vaan kiva kokea enempi.
"--Mitä vähemmän se perustuu muihin ihmisiin, sen vähemmän ne haittaa, eikä se tarkoita erakoitumista tai ettei välitä toisista."
Olet tullut hyvin samantyyppisiin lopputuloksiin monissa ajatuksissasi kuin minäkin. Mulla on noita tärkeitä ihmisiä tuossa, mutta tiedän selviäväni itseni kanssa ilman heitäkin, jos jotain ikävää tapahtuu.
Olen valinnut lähelleni ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla. Olen lopettanut suhteita ihmisten kanssa, joiden seurassa ei ole ollut hyvä olla. Olen ensisijaisesti vastuussa itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani, sitten vasta muiden. Ei jaksa huolehtia kauaa muista, jos ei jaksa huolehtia itsestään. Itsekästä, mutta tervettä sellaista mun mielestäni.
Siinäpä meillä kaksi palstalaista jotka tykkää keskustella itsestään. Mitähän teidän yhteiselosta tulisi?
Rappukäytävän ovessa voisi lukea Minä & Minä :D
No mä olin joskus tavallaan "liian hyvä". Siis ihan tarpeetonta hyysäämistä sinne ja tänne. Ja osa käytti varmaan ihan mun hyväntahtosuutta hyväkseen. No toisaalta en jäänyt miettimään, että kummanko vika tai syy se loppujen lopuksi oli/on, mutta lopetin sellaisen. Se näkyy täällä töissä ja se näkyy mun elämässä muuallakin. Tietty porukoita autan, kun silleen koen sen vastavuoroisuusvelvoitteeksi ja muksut on tärkeät tietenkin, mutta muille en sitten apuja anna, jos ei satu olemaan sitten just sillähetkellä aikaa. En ala varailemaan sinne elämästä erikoisempaa aikaa, kun aikalailla mun elämä menee työn suomissa aikatauluissa. Siinä on ihan tarpeeks haastetta jo saada perusjutut tehtyä.
Sitten olen miettinyt, että kellekkään en ole velkaa mistään. Jos johonkinsuuntaan jotain pitäis saada, niin se on mullepäin. Siks voin ihan rauhassa olla itsekäs. Kyllähän se monta sapettaa, etunenässä varmaan exä. Mä laadin muksujen tapailutkin säännöölisiks ja muksutkin siitä tykkää. Eipä auta exän kiukkuilut...eilenkin viimeks kiukkus niistä. Sanoin, että asiat on jo sovittu, hoida elämäs sen mukaan. Ja siinä onkin haastetta ollut, että pysyy tässä ns. "itsekkäässä" tavassaan. Vanhaan on helppo lipsahtaa. Se ei-sana on aika vaikea sanoa vieläkin. Varsinkin jos käyttää lapsia aseenaan.
Luulen tietäväni mistä kirjoitat. Minä opettelin pitkän kaavan kautta, pohjamudissa rypien, sanomaan EI. Ristiriitainen tilanne alkuun, koska eihän siitä kukaan kiittele :). Ja jotain miellyttämisen tarvettahan tuolla kiltistelyn taustalla oli. Mutta voi vee kun se oman selkärangan hankkiminen alkoi tuntumaan hyvältä :) Pitkä ja vaikea prosessi, mutta pala kerrallaan vaikka välillä tuli takapakkia. Voi tulla vieläkin, mutta nyt tilanne on ollut jo pitkään hyvä eikä se varmastikaan mun maailmaani enää kaataisi. Mulla auttoi myös tuo urheilu loppusuoralla, opin sitäkin kautta henkistä vahvuutta. Että musta on mihin vaan... :)
Tässä ollaan nyt puoli päivää hehkutettu hyvää oloamme :D Täytyy varmasti antaa tilaa muiden pahalle ololle välillä, eihän tällainen hypettäminen ole sopivaa ollenkaan sinkut-palstalle ;)
Niin onkin... Palstatilaa yhyy-kirjoituksille. Että kyllähän minä oisin ihana, mutta kun muut ei sitä tajuu...
Mun piti jo läpätä tää sivu kiinni, mutta hainkin kupin kahvia ja... :)
Musta on parasta ettei mun tarvi olla ihana kenenkään mielestä. Olen jos olen, haittaa aika vähän ;) Sekin on parasta, että lähden kohta treffaamaan ihan huippuja tyyppejä. Eka tosin vähän käsijumppaa salilla, ja muutamia oly-nostoja... :) Saatetaan vielä tavata illemmalla, heippa!
Ps. Ihana ilma :)
No mullakin kahvia kupissa. Kattelen youtubista Instant Karma-pätkiä. Huvittavia, kun joku kukkoilee vaikka pikkujäpikälle, niin sit se pätkiikin turpaan kunnolla tms...
No täälläpäin tuulee älyttömästi, mutta ei sada. Jos on kuivaa, niin huomenna vois pätkii nurmikon. Ja pitäis käydä huomenna ostaa rytkyjä yhteen erikoishäpeninkiin, jos vaan Dressmanni on auki. Viikon päästä ois se ja aattelin säväyttää siellä muutenkin. Oon kasvatellut partaa ja hiuksia, niin otan sellaisen yhdistetyn hius- ja partatatuoinnin. Tuollaset hommat on musta kivoja. Partatatuoinnin voi ajaa pois sitten.
Tähän pätee kääntäen sama vastaus kun tuossa toisessa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14982391/aitejaan-halveksivat
Isämme eivät olleet jännämiehiä, koska edellisen sukupolven naiset kelpuuttivat miehikseen (myös) isiemme tyyppisiä miehiä kaikkine hyvine ja heikkoine puolineen. Nykyään nuo heikot puolet ovat välittömiä turn-offeja naisten valtaosalle.
Eli yleistät edelleen kaiken negatiivisen koskevan kaikkia naisia. Olet jännämies. Kuten kaikki nykyajan miehet. Jos nainen haluaa perheen niin ei ole vaihtoehtoja.
Oma isäni on jo kuollut, mutta hän oli aika tyypillinen jännämies: hän vikitteli muita naisia silloinkin, kun hän oli vielä naimisissa äitini kanssa. Hän tykkäsi ryypätä (alkoholisti) ja tupakoida. Oli sosiaalinen, mutta itseäni hävetti, kun hän puhui mitä sylki suuhun toi. Oli erittäin kunnianhimoinen ja puhui suurista suunnitelmista, mutta mikään niistä ei koskaan toteutunut. Avioeron jälkeen hänellä oli aina joku uusi nainen ja jossain vaiheessa en jaksanut enää opetella heidän nimiänsä, koska he vaihtuivat niin usein. Oli aikamoinen sovinisti myös.
Minusta hän ei koskaan tuntunut tykätä, mutta esitti välillä sellaista, koska olin hänen ainoa poikansa. Lapsena hän kritisoi minusta jatkuvasti, asetti valtavasti odotuksia ja humalassa huuti minulle, jos muu perhe ei ollut paikalla. Mitään kunnollisia keskusteluja hänen kanssaan ei ollut ja mitään hyvää muistoa ei jäänyt.
Tietääkseni isäni ei hakannut äitiäni vaikka joikin alkoholia. Erosivat jo kun olin 7 v
Mun isä ei varmaan ollut varsinainen jännämies, mutta melko levoton ytmi ainakin, joka sattui tekemään äitini vahingossa raskaaksi ja jäi nalkkiin. Ei ollut ainoa nainen, jonka teki raskaaksi, eikä pysynyt uskollisena loppuelämäänsä.
Iso osa tai jopa suurin osan palstalaisten isistä tai isoisistä on jännämiehiä.
Minunkin isoisäni on ollut sodassa ja tappanut useita ihmisiä. Näiden Jännäisien kasvattamat pojat ovat ihan eri maata kuin tämä nössykkäsukupolvi, johon itse kuulun .
Olen nainen ja minun isä oli jännämies. Siksi en koskaan aio miestä ottaa elämääni.