Täytyy sen verran tässä elvistellä, että ajelen päivittäiset työmatkat Warrella kesät talvet.
Ei vittuile CAN-väylät,sähköboxit ja sun muut värkit ja takuu pelaa kun jaksaa peiliin katsoa.
Be a Man ,Go With A Wartburg Fever.
Ei vittuile CAN-väylät,sähköboxit ja sun muut värkit ja takuu pelaa kun jaksaa peiliin katsoa.
Be a Man ,Go With A Wartburg Fever.
Vastaukset 18
Vanhimmat
missäs päin asustelet oletko päässyt pitkällekkin harrastuksessasi vai oletko jo ammattilainen? meillä on tiivis noin 7h warre ammattiporukka suomessa. tunnemme auton täysin, yhteydet saksaan myös jne. kyllähän se hymyyn vetää tuolla parkkipaikalla, kuin bemaria ja mersua parkkeeraa viereen , katsoa heidän ilmeitään kuin he näkee meidän kolhitun, ja yleensäkkin warren.
Enpä asustele Vantaata pidemmällä ja mitä harrastukseen tulee niin kierrossa on vasta toinen Warre, joten noviisi tasolla ollaan kuitenkin. On se kiva tankatessa kuunnella kommentteja elämän surkeudesta ja sun muusta. Kommentoijien autojen omistajana on yllättäen joku rahoitusyhtiö, no jollainhan se puuttuva pituus on korvattava.
Monesta savuntäyteisestä DDR vuodesta on jäänyt
näköjään mieleen ne kaikkein kovimmat pelit. Toivotan turvallisia kilometrejä warrelle ja kuskille näin glasnostin aikaan. Terveisin kämppis.
Warre-Team kumartaa (syvään) kaikille jotka ajavat vielä Warrella. Kun kyseessä 353w ja ajoa myös talvella, on kunnioitus vielä suurempaa.
Jos vähän muistelen omia Warre kokemuksiani... Muutamia vuosia sitten "siiviliautoni" joutui ilkivallan kohteeksi ja otin Tiimimme edesmenneen 353w Touristin jokapäiväiseen käyttöön viikoksi. Ajelin lokakuun nollasteisilla keleillä töihin Helsingin ruuhkissa ja Helmemme pärjäsi loistavasti. Ainoa pieni ongelma oli sateella kosteus auton sisällä joka sain ikkunat huurtumaan 5min välein. Muiden autoilijoiden ilmeet / reaktiot saivat minut purskahtamaan nauruun lähes jokaisissa valoissa! Muutenkin auton vilpitön luonne oli jotain mitä on vieläkin ikävä... Se ei ollut auto vaan perheenjäsen.
Automme oli niin rakastettu, että vakuutusyhtiö lunasti sen kerran, korjasimme sitä 7 vuoden aikana 2000€:lla ja katsastimme auton näinä vuosina 11 kertaa (aina ei näköjään mennyt läpi). Tiedän, että summa on törkeä mutta 5 uusavutonta nuorta ei osannut korjata autoa joten se vietiin lähes aina korjaamolle!
Unohtamatta tietysti Helsingin Aluetelevisiota jonka silloinen toimittaja Jussi Halli esitteli Helmen ATV:n Autovisiossa. Jussin kommetti 353w Touristista: Tähän autoon kasvaa kiinni.
Helmen muistoa kunnioittaen
Money / Warre-Team
tässä tarina isäni noin 5v sit ostamastaan ,warresta huomasi joskus silloin autoliikkeen pihassa siistin Warren, kysyi siitä olisko myynnissä.myyjällä pyöri silmät päässä hetken ,kyllähän se myydä voidaan ,isäni sanoi et 1000mk voi siitä maksaa.kaupat oli sitä myötä syntyneet varmasti autoliikkeen myyjäkin, oli mielissään nyt isäni on ajanut sillä 80000km .kyllähän tietenkin warren pito autontuntemusta vaatii, sille enään korjaamoissa osaa asentajat tehdä yhtään mitään, jos ovat koskaan kunnolla autoa tunteneet. eihän sitä voi vaatia 10 osa ns. länsiauton hinnasta maksavasta, autosta että sihen olisi lämmitykseen niin paljon satsattu että ikkunat sulana pysyisi, karvalakkia päähän vaan talvella ja naurua mukaan.
Hgin Lauttasaaressa sijaitseva Auto-Ahonen pelasti Helmen kerran melkein tuonpuoleisesta. Auto ei mennyt katsastuksesta läpi (vuosi taisi olla 1999) koska etujousi oli mennyt poikki. Me emme olleet huomanneet kyydissä mitään ihmeellistä? No kuitenkin auto pajalle ja työnalle...
Lopulta korjaukset venyivät kahden viikon pituisiksi kun etujousitus oli kuulemma "hajonnut käsiin sitä mukaan kun sitä irroitettiin". Inchcape Motors Finland (entinen Haka-Auto joka oli Warren viimeinen maahantuoja) ei pystynyt toimittamaan etujousituksen osia mistään ja tilanne rupesi näyttämään erittäin huolestuttavalle...
Lopulta autoon modifioitiin ja hitsattiin kiinni Datsun Cherryn(!) osia joilla etujousitus saatiin kuntoon ja katsastusmies hiljaseksi. On tietysti noloa, että DDR:n legendaan pistettiin nippon osia mutta siinä tilanteessa se oli riemuvoitto (ja kallis sellainen).
meilläpäs on varaosat warreen omasta takaa, mökille s.ilmaiseksi jo ajat sit viety 2 warree , ja yksi on palasina tuolla autokatoksen orsilla.
Sen verran kommentoin että ajelin noin 10 vuotta omalla "sämpyläwarrella" keväästä syksyyn (Vuodesta 1989-2000) Ilman mitään suurempia murheita.
joka arkipäivä noin 120 km. Alkuaikoina warreni
sytytys oikutteli sen ollessa 6 volttinen!!
Vaihdoin uudemman warren 12Volttisen laturin ja
käynnistinmoottorin ja muut tilpehöörit ja sitten
ei muuta kun menovettä ja sitähän se söi.
Se oli aikaa, se...
nyky warre vie n, 7.5 l 100km. warre pitää tietenkin osata ajaa oikeen ja pitää säädöissä, mielestäni aivan kohtuullinen kulutus
Ajelin varttivuosisata sitten Renault 12 L:llä. Auto oli aito ranskatar eikä Romaniassa valmistettu Dacia/Renault. Siitä napsahti takajousi poikki.
Soitto romikselle. "Juu, löytyy!" Paikan päällä esitin asiani uudelleen. Äijä otti järeät työkalut kouraansa ja lähti siltä seisomalta Peugeot 404:n kimppuun. Vieläpä etujousia irrottamaan!
Minä hädissäni perään. "Taisi tulla väärinkäsitys!" - "Ehei, vaan tästä saatkin paljon kantavammat jouset Relluusi!"
Totta: Peugeot 404:n etuvieterit olivat mitoiltaan täsmälleen passelit Renault 12 L:n takajousiksi - ja liika vetelyys oli tipotiessään. Autosta todellakin tuli parempi noilla jäykemmillä takajousilla.
Perheellämme oli 70-luvun vikalla puoliskolla ruskea Warre 353W sedan.
Siinä kyllä mielestäni pysyi hienosti ikkunat sulina. Lämmin se ei ollut, mutta kai siinä tuuletus toimi. Toinen ihmeellisyys oli se vapaakytkin. Eikös se päästä vapalle kun nosti kaasun. Siinä vaan tahtoi olla vikaa ja ei mennyt vaihteet silmään. Ja sitten se sytytyksen säätäminen. Tai olla niin että se kesti ajoituksessaan n.10tkm kerrallaan ja sen jälkeen sitä piti taas olla säätämässä. Muita mielikuvia siitä laitteesta ei stten ollutkaan. paitsi että siitä sai kyllä koulussa pikkukundina kuulla ihan tarpeeksi. Sita taisi olla alinta kastia, koska meillä oli Warre. Mossekin oli vienyt korkeammalle Ladasta nyt puhumattakaan.
Muuten muistot ovat hyviä. Ei koskaan jännänyt tielle. Ja siihen mahtui 5 hengen perheen tavarat hienosti. Useita ulkomaanmatkojakin sillä tehtiin.
warre ei ole tehty kellekkään tumpelolle 2 tahti korjaustaidottomalle ym. vaatii syvällistä perehtymistä auton tekniikkaan, mikä on myös nykyasentajille täysin vierasta. sytytyskin pitää osata säätää kohdilleen, ja käret pitää hyvänä niin toimii. vapaakytkinkin toimii ihan hyvin ,ja jos tulis kytkemisvaikeuksia ,voi ottaa vapaakytkimen pois käytöstä. takana nyt ei ikkunat pysy ainakaan talvella sulina, ja etu sivuakkunatkin huonosti. viileetähän se talavella warren sisällä pitelee karvalakkia päähän, vaan ja salilla käydä bodaamassa et jaksaa pakkasella rattia kääntää.
Kun itse hommasin Warren n. 15 vuotta sitten nälvittiin, että vuoden vuoden auto parhaimmillaan kahden. Nyt on naama vähän muuttunut useimmilla, kun vastaan köröttelen. On todellakin ollut kestotestiä. Muuten todellakin susi, jos ei ymmärrä sen sytytyksen päälle. Aluksi oli vesipumpun ilmataskujen kanssa myös ongelmia, mutta se ongelma ratkesi ajan kanssa.
Varmasti melkoista omaperäisyyttä ja uhrautuvuutta osoittava suoritus ajaa kokonaista viikko Wartburgilla ja vielä kehuskella tällaisella todella erikoisella asialla. Siinä sitä varmaan osaa eläytyä siihen, millaista oli niillä, jotka oikeasti ajoivat Wartburgilla tekemättä siitä mitään numeroa. On niin helppo trippailla huonompiosaisten elämäntapaa matkimaan, kun voi aina turvallisesti palata virnuilemaan sipsipussien ja kotiteatterivarustuksen ääreen.
mielesi? ; )
Tiimimme jäsenet ajoivat Warrella 6 vuotta, jokaisen kesänä lähes päivittäin. Kyllä siinä vuosittain useita tuhansia kilometrejä tuli. Tällä kyseisellä viikkolla sain etuoikeuden ajaa Helmellä päivittäin, siksi se oli mainitsemisen arvoista.
Kirjoitit "oikeasti ajoivat Warburgilla", en siis ymmärrä? Jos tarkoitat Itä-Saksalaisia niin olen monesti harmitellut (ja myös kiittänyt) ettei DDR:ää ole enään olemassa. Se olisi ollut paikka jossa olisi todella halunnut käydä. Sieltä ulospääsy olisi ollut tietysti toinen juttu...
Faijalla ollu vuodesta 1960 lähtien Warreja ja ajaa nyt Warrella joka sen 14. auto.Kertomansa mukaan ajaa ja vain Wartburgilla hautaan saakka. Tiedän että se pitää.Velipojalla ollu 3 ja mulla nyt 2 ja 1 v.1980.Isä ja veli olisivat eri kolareissa menneet tuonelan portista ellei oli ollut täys palkkirunko autossa ja olen säästynyt vakavalta loukkaantumiselta samasta syystä. Ei tässä mitään huono osaisia olla.On ilo ajaa kun Warrella saa ajaa.Naisia on meillä kolmella riittäny yli omankin tarpeen,emme ole tarvinneet potenssinjatketta autoista.Mitä kalliimpi auto sitä totisempi naama ja töpäkkänä seisoo yleisesti vain vaihdekeppi.
No pitihän mun teiltä ajopeliin sopiva ajopaita tilata. Kiitos pioneerityöstä.
vm 1976 Tourist Warre kaikkiaan. Kesti n 16100 km asti, jolloin ruostui ja vaihteisto posahti nuorisolla.
Kalleimmat remontit: kytkimen vaihto n 1000 mk, ruostesuojaus n saman verran ja talvirenkaat.
Moottorin etupäässä alhaalla on 3 katkojan kärkeä, joita ohjekirjan mukaan uusien ja säätäen sytytys menee kohdalleen.
Jäi kokeilematta olisiko rypsiöljy antanut paremmat 'tuoksut'.