Kiinnostaisi tietää miten muissa pikkulapsiperheissä toimitaan, kuinka usein vanhemmat viettävät ns. alkoholipitoisia iltoja kavereidensa kanssa? Kuinka usein äiti, entä kuinka usein isä? Miten pääsette kompromissiin?
Tilanne tässä tapauksessa se, että äiti erittäin harvoin (ei edes vuosittain) ja mies joka toinen kuukausi eikä ennen lasta juurikaan. Äidin mielestä tämä on liikaa ja se aiheuttaa riitoja...
Tilanne tässä tapauksessa se, että äiti erittäin harvoin (ei edes vuosittain) ja mies joka toinen kuukausi eikä ennen lasta juurikaan. Äidin mielestä tämä on liikaa ja se aiheuttaa riitoja...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sulla on väärä mies jos miehelles juopottelu on tärkeämpää kun perhe elämä. On niitä parempiakin meihiä olemassa joka tukee naistaan. Miksi valitsit sen miehen, oliko se hyvännäköinen ja luulit että se on myös hyvä kumppani? Miehen pitää ottaa vastuuta tai sellaisen kanssa ei kannata tuhlata elämää.
Kaikki alkoholin nauttiminen ei ole juopottelua. Minäkin kävin kaverien kanssa baarissa välillä mutta en ollut kertaakaan humalassa ja sama oli äidin laita, hänkin kaverien kanssa ulkona illan vietoissa ja välillä käytiin kahdestaan. Kyllä pienen lapsen vanhemmatkin saa nautiskella välillä ei siinä mitään pahaa ole. Ellei toinen halua niin usein käydä ei silti saa toista kieltää.
Yksi vapaailta kahdessa kuukaudessa pitäisi onnistua vauvaperheessäkin.
hoidin vauva ajan kokonaan yksin, joten en tajua mitä edes valitat. Nyt vasta mies ottaa vastuuta lapsestaan ja leikkii kun se isompi. Itse juon harvemmin kuin mies,koska ei maistu ja lapsen takia. Pääsen viihteelle kun haluan,mies silloin lapsen kanssa, vauva-aikoina en käynyt missään. Nyt osaan nauttia vapaudesta ja omasta ajasta. Samoin nauttii mies, käy minua useammin, mutta ei se haittaa. Välillä tehdään yhdessä asioita ja välillä erikseen, sillain jaksee lapsen energista arkeakin paremmin. =) Eikä tule ollaan vankilassa olo. Huolehdi omasta jaksamisestasi. Ja hyväksy se että olet miehesi kanssa erillaisia. Näin voit elää onnellisemmin.
Kyllä meillä on molemmila oma vapaus mennä miten halutaan, kunhan vain sovitaan ennakkoon. Ei vain jakseta enää iltamenoja edes kuukausittain. Joka toinen kuukausi on minusta todella kohtuullista, nyt on kyllä äidin syytä katsoa peiliin jos tuon vertaisesta pitää riitaa kehitellä.
Meillä mies on ainakin joka toinen viikko jossain iltasella kavereiden kanssa. Ja joka ikinen viikonloppu on myös jotain kaveri hengailua päivisin. Itse saisin kuulemma mennä myös, mutta minua ei vaan kiinnosta lähteä baareihin varsinkaan jos pitäisi lastenvahteja etsiä. Usein pyydän miestä olemaan kotona sen aikaa, että voisin vaikka juoksemassa käydä tai koiran kanssa pidemmällä lenkillä ja sekin on aina niin vaivalloista järjestää miehen puolesta.
Toisen lapsen äitiysloman puitteissa menenkin työpaikkani ja sen vaikuttaa todella paljon itsetuntooni tällä hetkellä. Olen siis VAIN kotiäiti ja tavallaan en saisi valittaa sitten mistään "omasta ajasta". Mies vaan leikkii jotain ihme sankaria ja aina selittää miten uskoo pystyvänsä mihin tahansa. Nyt juuri isänpäivänä haluaisi mennä elokuviiin kavereiden kanssa ja synttärit haluaisi pitää myös vaan kavereidensa kanssa. Mies siis 40v. (Ei 20 kuten voisi olettaa).
Mielestäni se, että olet kotiäiti vaatisi juuri sitä, että lähdet vapaalla kotoa pois. Tuli mieleen miehesi menoista, että onko hän aina mennyt noin paljon? Sillä kuten tuolla toisaalla ketjussa niin runsas meneminen voi kieliä myös siitä, että kotona ja parisuhteessa kaikki ei ole kunnossa. Kannattaisi jutella kunnolla puolison kanssa ja mahdollisesti mennä terapiaan.
No meillä mies on kyllä aina mennyt samalla tapaa. Tosin kun vanhat kaverit on jäänyt enempi kotiin, on uusia nuorempia/ lapsettomia kavereita ilmestynyt kuvioihin... "juttelua" on kyllä ollut jo jonkin aikaa, mutta minä olen aina kuulemma se outolintu joka aiheuttaa hankaluuksia. Meillä siis nuorempi lapsi nyt 10 kk.- voisi odottaa, että mieskin malttaisi hetken pysyä kotona.
Terapia? Onko tämä auttanut ketään täällä? Kokemuksia?
Minulla itsellä huonoa kokemuksia perheterapiasta nuoruudesta ja mieheni suoraansanottuna nauraisi koko ehdotukselle.
Eipä ole koskaan menty yksin ryyppäämään parisuhteen aikana, kun ei kumpaakaan ole kiinnostanut kännissä rypemimen ennen lapsiakaan.
Ihan vaan vinkkinä, kavereiden kanssa voi viettää aikaa myös selvin päin, koko perheenä, pariskunnittain ja esim. harrastusten muodossa ihan kaveriporukalla.
Jos kännin vetäminen on pääroolissa viihteellä, niin huh.
Tässä perheessä äiti eli minä en vietä koskaan iltoja ystävien kanssa tai ylipäätään kodin ulkopuolella. Viimeksi kävin illalla ulkona vuonna 2008. Mieheni on aina kavereiden seurassa, jos ei ole töissä. Viikonloppuisin hän sentään suo perheelleen pari tuntia ja on mielestään ilmeisesti hyvä isä ja aviomies. Viikonloppuillat vietän ilman miestä. Miehelläni ei ole juurikaan alkoholinkäyttöä. Itse en koskaan käytä alkoholia.
Avioliiton alkukuukausina jatkoin poikamiesajan harrastuksia josta pääosassa olivat punttitreenit 3krt/vko ja jaoston kokoukset jotka useimmiten päätyivät pubiin.
Pidimme myös työkavereiden kanssa kotiviinin kyllästämiä kortti-iltoja jotka kiersivät osanottajalta toiselle.
Muutamassa kuukaudessa tapani muuttuivat ja suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestämme tapahtui yhdessä vaimon kanssa sekä kyläillen, että ravintoloissa.
Jo ensimmäisen lapsen odotuskuukaudet muuttivat rytmin ja penskan kotiuduttua tapahtui kaikki tulokkaan tarpeiden ehdoilla. Ei tarvinnut edes neuvotella.
Onneksemme vaimonisisar ja hänen äitinsä asuivat samalla paikkakunnalla joten voimme hieman myöhemmin tehdä vaimoni kanssa lyhyitä irtiottoja kuten viikonloppu motellissa, pitkä viikonloppu Tallinnassa ja joitakin lyhyempiä irtaantumisia.
Kun nuorempikin oli "matkailuiässä" niin teimme tuttavaperheiden kanssa kesäisin viikonlopun mittaisia rantareisuja telttaillen. Me ukot otimme hörpinkiä mutta vaimoni oli aina täysin selvin päin.
Emme me koskaan edes neuvotelleet asiasta koska periaatteemme olivat samat setvimättäkin.
Penskojen tulessa 5 ja 4 vuotisiksi olimme kaikki lomamme omalla autolla Euroopassa. Vastuu perheestä määritti hyvin pitkälle elintapani ja ajan käyttömme.
Tenavien ollessa lähempänä 10:tä vuotta niin, kotimajoituksen isäntäväestä riippuen, kävimme vaimon kanssa humputtelemassa penskojen mentyä nukkumaan.
Varsinkin Itävällassa ja Unkarissa tämä järjestyi helposti, joskus isäntäväen ehdotuksesta.
Tenavat olivat 11 ja 12 v kun kouluaikana he jäivät ensimmäisen kerran keskenään kotiin meidän ollessa vaimoni kanssa 3 viikkoa Espanjassa. Omatoimisia, vastuuntuntoisia tenavia joiden kanssa oli sovittu päivittäinen käynti anopilla.
Pakasteessa oli tekemäni kunnolliset valmiit mikroannokset ja penskoilla oli suusanallinen valtakirja vaimoni työpaikan KK-kaupan ostoksiin tilillemme.
Ei tullut yllätyksiä eikä pettymyksiä.
Penskojen tultua yläasteikään lähdin toteuttamaan itseäni työelämässä ulkopaikkakunnille samalla valmistellen varhaisemman "eläköitymisen" taloudellista perustaa.
Eipä kumpikaan juuri baareile, mutta oltiin jo aika vanhoja esikoisen syntymän aikaan, rilluteltiin silloin ennen lapsia vuosikausia joten ei enää kiinnosta. Lähinnä mökillä sauna-iltaillaan vuorotellen omien ystävien kanssa, eikä nekään kovin alkoholin huuruisia illanviettoja ole.
Ota sitä omaa aikaa jos siltä tuntuu, jos ei muuten niin palkatkaa lapsenvahti. Ei se sun miehesikään kovin usein käy viihteellä, että jos saman verran menisit niin tuskin lapset siitä järkyttyisivät ja kasvaisivat vinoon :)
Mitä itkette. Itsehän puolisonne olette valinneet. Itse kävin lasten äidin kanssa vuorotellen, kuukausittain ja joskus yhdessä, kun lapset hoidossa. Ei siinä mitään ongelmaa ollut. Ero tuli sitten myöhemmin muista syistä. Voisiko sitä esim jutella puolison kanssa, löysentää kaulapantaa ja tehdä mitä itse tahtoo? Jos ei pidä puolisostaan, on aika typerää keksiä tekosyitä. Voi omat tunteet myöntää ainakin itselleen. Puhukaa ihmiset! Ja tehkää tarpeelliset johtopäätökset. Kuulostaa jotenkin siltä, että teille pieni lapsi oikeuttaisi parisuhteen jota ei pidetä mitenkään yllä. Marttyyrit.