vappuna enkä ole vieläkään unohtanut. Petiin asti ei menty (vaikka olisin ollut siihenkin valmis - ennen hänen tapaamistaan luulin etten takuulla ikinä harrastaisi seksiä laivalla, mutta heti silmieni osuessa häneen ensikerran olin valmis pyörtämään päätökseni hänen kohdallaan kerta heitolla!), mutta tanssittiin koko yön valomerkkiin asti.
Tuska se on tämäkin. Olisinpa saanut edes petimuiston, mikä siinäkin on että voi tanssittaa läpi yön muttei silti sen jälkeen kehtaa päästä hyttiini yöksi (oman hyttinsä se jakoi kavereidensa kesken, niin siellä vähän hankalampaa)? Varsinkin kun miehet tunnetusti ovat jalkovälinsä vietävissä?
Mielessä ei tuosta kohtaamisesta asti ole käyneet muut miehet ollenkaan... Auttaako aika tähän? Onko mahdollista kohdata hänet enää uudelleen?
Tuska se on tämäkin. Olisinpa saanut edes petimuiston, mikä siinäkin on että voi tanssittaa läpi yön muttei silti sen jälkeen kehtaa päästä hyttiini yöksi (oman hyttinsä se jakoi kavereidensa kesken, niin siellä vähän hankalampaa)? Varsinkin kun miehet tunnetusti ovat jalkovälinsä vietävissä?
Mielessä ei tuosta kohtaamisesta asti ole käyneet muut miehet ollenkaan... Auttaako aika tähän? Onko mahdollista kohdata hänet enää uudelleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Korjaus: kehtaa pyytää päästä
Taisit olla liian rumilus ytmille tai tanssijännälle.
.. Kiva tarina, mutta Tairat heittää vaan Legendaa.. ;D
Tositarina. Mikä siinä niin epäuskottavaa oli? Ihmisiä tapaa laivalla tuon tuosta, tosin sillä erotuksella että yleensä niissä tapaamisissa miehellä on silloin myös vakaana päämääränä illan päätteeksi lakanan heilutus. Nimenomaan nämä Ruotsin laivat ovat oikein kuuluisia "panolaivoja".
.. Selasin&Floodasin tylsyyttäni pikaiseen muutamia palstan etusivun ketjuja läpi ja vastasin myös pikaiseen, mitä ketjusta ensimmäiseksi mieleen tuli mieleen.. ;P
.. Olen kyllä edelleenkin samaa mieltä.. ;D
Tod. näk. homppeli.
Et saa jatkossakaan.
50v. yksineläjä on yleensä kakkaröörimiehiä.
Mistä tuon 50v repäisit? Tyyppi oli oikeasti jonkin verran päälle 30 v. Enkä edes voi varmuudella tietää oliko yksineläjä, voihan ne varatutkin tanssittaa (sen verran kuitenkin tiedän ettei naimisissa ainakaan ollut, kaverinsa kun kertoi minulle ketkä kaikki hänen porukastaan olivat naimisissa ja ketkä eivät)...
No eipä sitä tiedä ikinä milloin se oikea sattuu kohdalle. Voithan tuota koittaa etsiä miekkonen käsiisi uudelleen, mutta toisaalta pitää antaa myös sen sydämmenkin viedä. Selkeästi sua se harmittaa, mutta olisiko se seksi sitten vienyt asiaa eteenpäin? Mahdotonta sanoa...
Mutta korjaako aika? Enpä osaa sanoa, vai onko sellainen sitäkin mahtavampi kokemus, mikä ravistaa sen mielestä.
Noi on niitä asioita jotka tapahtuu omassa päässä. Olisko ne fiilikset olleet krapula-aamuna vielä samanlaiset, jos se mies olisi herännyt siitä vierestä, haisevana ja torjuvana? Nyt kun aikaa on kulunut, niin olet mielikuvissasi muodostanut siitä tapaamastasi miehestä kuvan, mitä hän ei oikeasti ole. Ei huono, mutta kantsii muistaa että mielikuvitus ei ole sama kuin todellisuus. Kivahan se on, jos omaa hyvän mielikuvituksen, vieläpä sellaisen joka parantelee asiat päässä, eikä pahenna. Mikään ei estä nauttimasta niistä oman mielikuvituksen tuotoksista :)
Liner vei tässä jalat suustani. Ihastuminen on sikäli hauska että ajankanssa alat vieläpä sitä parannella, kun mielikuva ei joudu törmäyskurssille todellisuuden kanssa..
Itseasiassa et tiedä miehestä mitään, mutta oletkin jo täysin varma että se olisi elämäsi mies. Sinähän et edes tiedä oliko varattu, et numeroa. Itseasiassa taitaa olla nimikin kadoksissa ?
Voit siis luoda henkilön alusta loppuun.