Tuli tuosta Pertin sinällään mainiosta ketjusta mieleen sitten semmoinenkin juttu että kun niin mielellään täällä ns. parisuhdekokeneet miehet analysoi sinkkumiesten markkina-arvoa usein melkoisen halventavaan tyyliin (ätmittelyt ym.) niin verrataanpas sitten MGTOW miestä ja eronnutta ns. panomiestä naisen kannalta:
- Eronneella miehellä usein lapset jo tehtynä, MGTOW:lla ei, mitä tämä tarkoittaa naiselle? Eronnut mies on jakanut jo omaisuutensa jonkun toisen naisen kanssa, usein ei paljoa ole jäljellä ja lisäksi se joutuu kuukausittain maksamaan elareita sen toisen naisen kanssa tekemistään lapsista.
- MGTOW mies on usein säästänyt ikänsä niin sillä on jo jonkinlaista pesämunaa eikä sillä ole kuukausittaisia pakollisia menoja menneisyytensä vuoksi
- Eronnut mies tuskin kovinkaan paljon innostuu lapsen teosta, sillähän on jo niitä tehtynä toisen naisen kanssa niin ei välttämättä innostu ajatuksesta tehdä lisää
- MGTOW mies oiekan naisen löytäessään voi olla hyvinikin innostunut ajatuksesta perustaa perhe
- Jos nainen alkaa eronneen miehen kanssa suhteeseen se todennännäköisesti joutuu sijaisäidsi aina silloin kun lapset ovat miehellä, tämä tapahtuu usein viikonloppuisin ja muutenkin sellaisina aikoina jolloin olisi mukavaa viettää aikaa ihan kahdestaan
- MGTOW miehen kanssa nainen voi viettää aikaa ihan kahdestaan ja ihan miten huvittaa, mikään ei rajoita
- Eronneen miehen sitoutuminen on aina kysysmysmerkki, se on jo yhdestä perheestä eronnut niin ei välttämättä halua enää samaan ansaan uudestaan
- MGTOW löydettyään oikean naisen ja päätettyään sitoutua sitoutuu vahvasti
- Eronnut mies väkisin vertaa uutta naista aina siihen exäänsä, jos exä teki parempia lihapullia nainen saa kuulla siitä
- MGTOW miehellä ei ole vakavasti otettavia vertailukohteita
- Syyt mitkä ajoivat ex-naisen eroamaan siitä miehestä tuskin ovat mihinkään poistuneet, uuden naisen vain tulee sietää niitä paremmin
- MGTOW miehessä ei ole mitään jo todistettua vikaa, se voi olla hiomaton timantti jonka nainen hioo lopulliseen loistoonsa
- Jos käy niin että syntyykin pysyvä suhde nainen ei tee tiliä edes eronneen miehen kuoltua, suurin osa ellei kaikki menee exän kanssa tehdyille lapsille
- MGTOW mies jättää kaiken lyhentämättömänä naiselle ja sen kanssa tekemilleen lapsille
jne.
Ei jaksa enää listata mutta näyttää kyllä itsestään selvältä että vähänkään järkeä omaavan naisen, varsinkaan aidosti sinkkusellaisen, ei missään nimessä kannata sotkeentua elämässään kaiken jo toiselle naiselle, todelliselle rakkaudelleen, luovuttaneeseen luuseriin jota eronneeksi mieheksi kutsutaan. Itse ne tietysti kutsuu itseään virheellisesti sinkuiksi mutta luuseri mikä luuseri, ei mitenkään verrrattavissa MGTOW -mieheen.
MGTOW vs parisuhdekokenut panomies
35
490
Vastaukset 35
- kertoo.sinusta
MGTOW ei tarkoita ätmiä, peräkammarinpoikaa, miestä joka ei saa naisia, miestä joka ei ole seurustellut, lapsetonta etc. Määritelmäsi kertoo sinusta paljon uusia asioita.
- juunas.n
Tapelkaa ätmit, saatte tupakkia.
- vmp.taas
"- Eronneella miehellä usein lapset jo tehtynä, MGTOW:lla ei, mitä tämä tarkoittaa naiselle? "
Kyseessä ei ole mitä se tarkoittaa naiselle, kyseessä on mitä se tarkoittaa sinulle.
"Eronnut mies on jakanut jo omaisuutensa jonkun toisen naisen kanssa, usein ei paljoa ole jäljellä ja lisäksi se joutuu kuukausittain maksamaan elareita sen toisen naisen kanssa tekemistään lapsista."
Avioeron osituksen jälkeen eronneen miehen omaisuus jatkaa kasvua. Avioerossa puoliso saa useimmiten vain omansa yhteisestä omaisuudesta. Avioerossa puolisolla ei välttämättä ole avio-oikeutta kaikkeen omaisuuteen. Avioeron jälkeen se mies voi olla yksinhuoltaja on voitu sopia yhteishuoltajuudesta tai niin ettei elatusmaksuja tarvitse maksaa.
"- MGTOW mies on usein säästänyt ikänsä niin sillä on jo jonkinlaista pesämunaa eikä sillä ole kuukausittaisia pakollisia menoja menneisyytensä vuoksi"
Mgtow-mies on työtön ja käynyt elämän kovan koulun. Ainoat säästöt ovat känsät ja miesten käsityölehdet.
"- Eronnut mies tuskin kovinkaan paljon innostuu lapsen teosta, sillähän on jo niitä tehtynä toisen naisen kanssa niin ei välttämättä innostu ajatuksesta tehdä lisää"
Varmasti innostuu, tai nainenkaan ei ole innostunut lapsen teosta. Parisuhteessa molemmat yhdistyvät kokonaisuudeksi jossa molemmilla on sama tavoite ja päämäärä.
"- MGTOW mies oiekan naisen löytäessään voi olla hyvinikin innostunut ajatuksesta perustaa perhe"
Mgtow-mies ei löydä naista, koska mgtow kulkee omia polkujaan.
"- Jos nainen alkaa eronneen miehen kanssa suhteeseen se todennännäköisesti joutuu sijaisäidsi aina silloin kun lapset ovat miehellä, tämä tapahtuu usein viikonloppuisin ja muutenkin sellaisina aikoina jolloin olisi mukavaa viettää aikaa ihan kahdestaan"
Nainen haluaa olla sijaisäiti, tutustua puolisonsa jälkikasvuun, hän tiedostaa mihin hän ryhtyy.
"- MGTOW miehen kanssa nainen voi viettää aikaa ihan kahdestaan ja ihan miten huvittaa, mikään ei rajoita"
Mgtow-miehen kanssa nainen ei voi viettää aikaa, siksi mgtow-mies on mgtow-mies. Pelkkä mgtow rajoittaa ihan kaikkea. Mgtow miehelle nainen joutuisi olemaan äiti.
"- Eronneen miehen sitoutuminen on aina kysysmysmerkki, se on jo yhdestä perheestä eronnut niin ei välttämättä halua enää samaan ansaan uudestaan"
Eronnut mies omaa kokemusta ja on käsitellyt asioita, molemmat tietää mitä haluavat ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
"- MGTOW löydettyään oikean naisen ja päätettyään sitoutua sitoutuu vahvasti"
Mgtow ei löydä naista, koska mgtow.
"- Eronnut mies väkisin vertaa uutta naista aina siihen exäänsä, jos exä teki parempia lihapullia nainen saa kuulla siitä"
Eronnut mies ei ole katkera vaan on päässyt erostaan yli, eronnut mies osaa olla vertaamatta naisia keskenään ja eronnut mies huomaa korkeintaan uudessa puolisossa kaiken olevan parempaa kuin entisessä.
"- MGTOW miehellä ei ole vakavasti otettavia vertailukohteita"
Mgtow-mies vertaa puolisoaan äitiinsä.
"- Syyt mitkä ajoivat ex-naisen eroamaan siitä miehestä tuskin ovat mihinkään poistuneet, uuden naisen vain tulee sietää niitä paremmin"
Uusi nainen ei ole sama kuin vanha nainen, joten uusi nainen ei elä vanhan naisen elämää.
"- MGTOW miehessä ei ole mitään jo todistettua vikaa, se voi olla hiomaton timantti jonka nainen hioo lopulliseen loistoonsa"
Mgtow-miehessä on todistetusti pelkästään vikaa, siksi juuri hän on mgtow. Mgtow on kasa löysää ulostetta, mistä ei ole edes lannoitteeksi.
"- Jos käy niin että syntyykin pysyvä suhde nainen ei tee tiliä edes eronneen miehen kuoltua, suurin osa ellei kaikki menee exän kanssa tehdyille lapsille"
Nainen aloittaakin parisuhteen rakkaudesta, ei hyötymistarkoituksessa. Leski valitettavasti saa aina osansa.
"- MGTOW mies jättää kaiken lyhentämättömänä naiselle ja sen kanssa tekemilleen lapsille"
Mgtow-miehellä ei ole mitään mistä jättää, valitettavasti se vittumainen anoppi saattaa elää ja haitata naisen elämää vielä 20-vuotta. Mitä naiselle ja niille lapsille jää, on asiat mitä se nainen on itse kerännyt. Mgtow-miehen kuoltua, valtio perii perintöverona naisen oman osuuden, mihin mgtow-miehellä ei ollut osuutta eikä arpaa, mutta koska lainmukaan perunkirja on tehtävä häviää nainen tavalla tai toisella.
"parisuhdekokeneet miehet analysoi sinkkumiesten markkina-arvoa usein melkoisen halventavaan tyyliin (ätmittelyt ym.)"
Ätmit halventavat itse itseään ätmittelemällä tai olevan yksinertaisesti typeriä. Musta selvitit jo itse palikka-ketjussasi miksi eronnut mies on parempi tai ainakin sopivampi kuin mikään mgtow. Historioiden pitää sopia yhteen ja ne sopii niin paljon paremmin, jos miehellä on historiaa vähintään saman verran kuin naisella. Tuollainen excel-taulukkoon tehtävä vertailu paremmuudesta ei päde.
No joo totta siinä mielessä että sopivuuden suhteen varmaan helpompi on löytää naisen juuri ukkomiehistä kun ne itsekin melkein kaikki ovat yksinhuoltajia mutta tässä nyt sitten pertsan vähättelystä hieman loukkaantuneena vertailinkin tasoja ja kyllä me MGTOW-miehet ollaan ehdottomasti miesten aatelia, tarkasteli asiaa sitten milttä kantilta tahansa, kun taas pertti on panoksensa maailmalle jo antanut ja kun leikillisesti meitä oli matojen ruuaksi laittamassa niin kyllä Pertti itse valmiimpaa kauraa siihen tarkoitukseen on .
Raha, lapsentekovalmius, seksin määrä....mitätöntä.
Nainen on ihminen, ihminen valitsee kumppanikseen ihmisen....ei puitteita.
Ja ei miehet ole vastakkain suhteessa naiseen.
Tuntuu että katoat tuohon hömppään kunnolla mr. Quijote!Joo mutta kun ne ihmiset valitsee ihmisiään ja sitten vähän aikaa paneskelee ne vasta sen jälkeen kun on pantu paikat helliksi alkaa miettimään niitä asioita järkiperäisesti ja usein tulee jompikumpi tulokseen ettei onnistukaan. Miksei sitäharkintaa olisi voinut tehdä etukäteen niin ei olisi sitten pettymyksiä kenelläkään? no siksei sanoo syölsyjäihmiset mutta minusta se olisi joskus hyvä miettiä ensin ja toteuttaa sitten, monessakin asiassa.
- miten.on
Harmaaritari kirjoitti:
Joo mutta kun ne ihmiset valitsee ihmisiään ja sitten vähän aikaa paneskelee ne vasta sen jälkeen kun on pantu paikat helliksi alkaa miettimään niitä asioita järkiperäisesti ja usein tulee jompikumpi tulokseen ettei onnistukaan. Miksei sitäharkintaa olisi voinut tehdä etukäteen niin ei olisi sitten pettymyksiä kenelläkään? no siksei sanoo syölsyjäihmiset mutta minusta se olisi joskus hyvä miettiä ensin ja toteuttaa sitten, monessakin asiassa.
"olisi joskus hyvä miettiä ensin ja toteuttaa sitten, monessakin asiassa."
Mahtaako onnistua noin niin kuin omalta kohdaltasi tuo? Harmaaritari kirjoitti:
Joo mutta kun ne ihmiset valitsee ihmisiään ja sitten vähän aikaa paneskelee ne vasta sen jälkeen kun on pantu paikat helliksi alkaa miettimään niitä asioita järkiperäisesti ja usein tulee jompikumpi tulokseen ettei onnistukaan. Miksei sitäharkintaa olisi voinut tehdä etukäteen niin ei olisi sitten pettymyksiä kenelläkään? no siksei sanoo syölsyjäihmiset mutta minusta se olisi joskus hyvä miettiä ensin ja toteuttaa sitten, monessakin asiassa.
Tottakai pitää miettiä, että mitä toinen suhteelta haluaa ja mitä itse. Sitä kutsutaan seurusteluksi. Ei suhteeseen tarvitsekaan sännätä suinpäin...
Olen tavannut ihan riittävästi naisia ja jutellut heidän kanssaan ja ei kukaan halua suinpäin suhteeseen...Harmaaritari kirjoitti:
Joo mutta kun ne ihmiset valitsee ihmisiään ja sitten vähän aikaa paneskelee ne vasta sen jälkeen kun on pantu paikat helliksi alkaa miettimään niitä asioita järkiperäisesti ja usein tulee jompikumpi tulokseen ettei onnistukaan. Miksei sitäharkintaa olisi voinut tehdä etukäteen niin ei olisi sitten pettymyksiä kenelläkään? no siksei sanoo syölsyjäihmiset mutta minusta se olisi joskus hyvä miettiä ensin ja toteuttaa sitten, monessakin asiassa.
Johtuu alkuhuumasta. Toisesta näkee vaan ne hyvät puolet ja huonot huuma sumentaa. Nuorena varsinkin aika helposti katsoo läpi sormien eikä osaa miettiä aina järjellä.
Yleensä kantapääoppi tekee varovaisemmaksi tai ainakin tarkemmaksi. Mut se joka pelkää ei pelaa...ei mee kentälle ollenkaan. Eihän sitä mikään pakko ole paneskella kaniinin tavoin, mutta niin ihmiset usein tekee ihastuksissaan.
Aika harvassa on ne ihmiset, jotka ottaa tietoonsa ihan kaiken tai ylipäänsä saa ongittua kaiken tarpeellisen tiedon toisesta, että vois alussa jo sanoa että tää kestää kyllä ikuisesti...ja etteikö matkalla tulis yhtään yllätyksiä. :)
Moni kuitenkin sitten päättää vaan jatkaa, jos ne yllärit ei ole ihan järkyttävän hankalia kestää ja jatkaa yhdessä.muhkee_muhku kirjoitti:
Johtuu alkuhuumasta. Toisesta näkee vaan ne hyvät puolet ja huonot huuma sumentaa. Nuorena varsinkin aika helposti katsoo läpi sormien eikä osaa miettiä aina järjellä.
Yleensä kantapääoppi tekee varovaisemmaksi tai ainakin tarkemmaksi. Mut se joka pelkää ei pelaa...ei mee kentälle ollenkaan. Eihän sitä mikään pakko ole paneskella kaniinin tavoin, mutta niin ihmiset usein tekee ihastuksissaan.
Aika harvassa on ne ihmiset, jotka ottaa tietoonsa ihan kaiken tai ylipäänsä saa ongittua kaiken tarpeellisen tiedon toisesta, että vois alussa jo sanoa että tää kestää kyllä ikuisesti...ja etteikö matkalla tulis yhtään yllätyksiä. :)
Moni kuitenkin sitten päättää vaan jatkaa, jos ne yllärit ei ole ihan järkyttävän hankalia kestää ja jatkaa yhdessä.Niin. Olen elävä esimerkki siitä, että en alkuhuumassa keskittynyt miettimään mitä se toinen on. Eikä kukaan pysty alkuhuumassa sanomaan mikä itsessä on totta ja mikä huumaa.
Minulle oli järkytys huomata, että toinen ei ollutkaan sitä, mistä oltiin puhuttu alussa. Ja kuitenkin hyvä ihminen...en ymmärtänyt miksi näin kävi. Mutta ihminen on se tietynlainen palikka ja piste. Sen näkee toisesta vaan ajan päästä.Dissident kirjoitti:
Niin. Olen elävä esimerkki siitä, että en alkuhuumassa keskittynyt miettimään mitä se toinen on. Eikä kukaan pysty alkuhuumassa sanomaan mikä itsessä on totta ja mikä huumaa.
Minulle oli järkytys huomata, että toinen ei ollutkaan sitä, mistä oltiin puhuttu alussa. Ja kuitenkin hyvä ihminen...en ymmärtänyt miksi näin kävi. Mutta ihminen on se tietynlainen palikka ja piste. Sen näkee toisesta vaan ajan päästä.Niin meistä suhteissa olleista varmaan jokainen on enemmän ja vähemmän ollut ja on ihan yhtä palikka. :)
Ei tuu nyt ketään mieleen, joka olis täysin avoimesti alkuun heti luetellut niitä negatiivisia puoliaan, jotka itsekin tietää itsessään negatiivisiksi. En edes minä, vaikka oliskin mukavaa sanoa että jihuu mä se oon sitten avoimuuden perikuva. ;)
Vasta vanhemmiten tossa liki kolmenkympin olen alkanut olemaan niin rehellinen, että jotain vois oksettaakin se. Mut kaikki asiat ei aina tuu puheeksi heti alussa. Jotain asioita ei vaan kaivella, ne tulee eteen jos tulee. Mut tietoisesti en salaa mitään toiselta. edes sen uhalla, että se ei enää tykkäis minusta. Se riski kannattaa mun mielestä ottaa. :)
Mut vaikka ois kuin rehellinen, niin joo omat mielikuvat toisesta tekee useinmiten meille ne tepposet, eikä se toinen ole oikeasti antanut sun ymmärtää mitään väärin. Oot vaan itse tulkinnut miten oot tulkinnut. Sitä nyt ei tietysti oo aina kiva itelleenkään myöntää, että itte oli vähän hätänen vetele johtopäätöksiä.
Mutta hei, virheistähän voi oppia. Joten nou hätä. :Dmuhkee_muhku kirjoitti:
Niin meistä suhteissa olleista varmaan jokainen on enemmän ja vähemmän ollut ja on ihan yhtä palikka. :)
Ei tuu nyt ketään mieleen, joka olis täysin avoimesti alkuun heti luetellut niitä negatiivisia puoliaan, jotka itsekin tietää itsessään negatiivisiksi. En edes minä, vaikka oliskin mukavaa sanoa että jihuu mä se oon sitten avoimuuden perikuva. ;)
Vasta vanhemmiten tossa liki kolmenkympin olen alkanut olemaan niin rehellinen, että jotain vois oksettaakin se. Mut kaikki asiat ei aina tuu puheeksi heti alussa. Jotain asioita ei vaan kaivella, ne tulee eteen jos tulee. Mut tietoisesti en salaa mitään toiselta. edes sen uhalla, että se ei enää tykkäis minusta. Se riski kannattaa mun mielestä ottaa. :)
Mut vaikka ois kuin rehellinen, niin joo omat mielikuvat toisesta tekee useinmiten meille ne tepposet, eikä se toinen ole oikeasti antanut sun ymmärtää mitään väärin. Oot vaan itse tulkinnut miten oot tulkinnut. Sitä nyt ei tietysti oo aina kiva itelleenkään myöntää, että itte oli vähän hätänen vetele johtopäätöksiä.
Mutta hei, virheistähän voi oppia. Joten nou hätä. :DNiin. Ei ihminen itselleenkään pysty olemaan täysin rehellinen.. vaikka koittais. Eihän muuten olis mitään ongelmia. Liikalihavuus, alkoholismi tai vaikkapa MGTOW-miesmäisyys täällä sivuilla on itsensä huijaamista.
Dissident kirjoitti:
Niin. Ei ihminen itselleenkään pysty olemaan täysin rehellinen.. vaikka koittais. Eihän muuten olis mitään ongelmia. Liikalihavuus, alkoholismi tai vaikkapa MGTOW-miesmäisyys täällä sivuilla on itsensä huijaamista.
Kyl pystyy, jos vaan hyväksyy sen että tietäen ei välitä. Juoppo voi sanoa, että oon juoppo koska tykkään olla kännissä, viinan mausta, se helpottaa mua hetken kun maailma rasittaa tms.
Liilalihava takuulla itse tietää miksi on liika lihava ja kuinka siitä pääsis, ei vaan jaksa välittää. Tai ei vaivaa tarpeeks. MGTOW, osa on oikeesti onnellisia yksinään ja osa vaan selittelee olevansa, koska ei halua myöntää totuutta. :)
Itelleen voi aina olla rehellinen, mutta ulospäin oleminen on monesti vaikeempaa. Koska pitäsi osata vastata, miksi sä olet tollanen? Ja voi olla vaikeeta tunnustaa olevansa jossain asiassa laiska tai hälläväliä. Mä luulen, että itselleen jokainen on aikalailla rehellinen, edes hetkittäin...mutta muiden odotuksien takia moni naamioi asiat kauniimmiksi. Tai säälittävemmiksi...
Mä en edes tajua kuinka itselleen voi valehdella? Ihan tosi. Mä en ainakaan pysty. Muille voin halutessani selitellä, mutta kyllä itte aina tiiän koska mennään falskilla. :)muhkee_muhku kirjoitti:
Kyl pystyy, jos vaan hyväksyy sen että tietäen ei välitä. Juoppo voi sanoa, että oon juoppo koska tykkään olla kännissä, viinan mausta, se helpottaa mua hetken kun maailma rasittaa tms.
Liilalihava takuulla itse tietää miksi on liika lihava ja kuinka siitä pääsis, ei vaan jaksa välittää. Tai ei vaivaa tarpeeks. MGTOW, osa on oikeesti onnellisia yksinään ja osa vaan selittelee olevansa, koska ei halua myöntää totuutta. :)
Itelleen voi aina olla rehellinen, mutta ulospäin oleminen on monesti vaikeempaa. Koska pitäsi osata vastata, miksi sä olet tollanen? Ja voi olla vaikeeta tunnustaa olevansa jossain asiassa laiska tai hälläväliä. Mä luulen, että itselleen jokainen on aikalailla rehellinen, edes hetkittäin...mutta muiden odotuksien takia moni naamioi asiat kauniimmiksi. Tai säälittävemmiksi...
Mä en edes tajua kuinka itselleen voi valehdella? Ihan tosi. Mä en ainakaan pysty. Muille voin halutessani selitellä, mutta kyllä itte aina tiiän koska mennään falskilla. :)Sillee voi käydä, että en vielä tajua miksi joku on jollain tavalla tai miksi toimii kuten toimii. Mutta kyllä sen aina tiedostaa, että joku juttu mättää. Ja yleensä etsin vikaa aina ensin itsestäni ja paikallistan syyt kelailemalla tarpeeksi kauan. Ja senkin jos jonkun toisen tekoset aiheutti jotain reaktiota, johon vastaan tavalla x. Mut oman osallisuutensa yleensä kyllä tietää...jos on rehellinen itselleen. Silloinkin kun ajattelee olevansa syytön, voi hoksata jossain vaiheessa että joku juttu x johti siihen, että se tyyppi x toimi tavalla x. Ihan harmittoman tuntinen juttu.
Jotkut asiat vaan on vielä pimennossa, kunnes ne ehkä joku päivä oivaltaa. Just siks ittensä kanssa kannattaa jutella kaikesta. olla itsellen mahdollisimman rehelline, silleen vaan voi löytää iha oiesti onnen ja tasapainon. Niin mä uskon. Löytää epäkohdat ja hyväksyy ne. Hyväksyy ettei ole täydellinen...:)
Eikä tarvi ollakaan.
Joni Säde aka Jay Ray...Fallen cover..
https://www.youtube.com/watch?v=_shgf8zj8RI- EdesUnissa
muhkee_muhku kirjoitti:
Niin meistä suhteissa olleista varmaan jokainen on enemmän ja vähemmän ollut ja on ihan yhtä palikka. :)
Ei tuu nyt ketään mieleen, joka olis täysin avoimesti alkuun heti luetellut niitä negatiivisia puoliaan, jotka itsekin tietää itsessään negatiivisiksi. En edes minä, vaikka oliskin mukavaa sanoa että jihuu mä se oon sitten avoimuuden perikuva. ;)
Vasta vanhemmiten tossa liki kolmenkympin olen alkanut olemaan niin rehellinen, että jotain vois oksettaakin se. Mut kaikki asiat ei aina tuu puheeksi heti alussa. Jotain asioita ei vaan kaivella, ne tulee eteen jos tulee. Mut tietoisesti en salaa mitään toiselta. edes sen uhalla, että se ei enää tykkäis minusta. Se riski kannattaa mun mielestä ottaa. :)
Mut vaikka ois kuin rehellinen, niin joo omat mielikuvat toisesta tekee useinmiten meille ne tepposet, eikä se toinen ole oikeasti antanut sun ymmärtää mitään väärin. Oot vaan itse tulkinnut miten oot tulkinnut. Sitä nyt ei tietysti oo aina kiva itelleenkään myöntää, että itte oli vähän hätänen vetele johtopäätöksiä.
Mutta hei, virheistähän voi oppia. Joten nou hätä. :D"Vasta vanhemmiten tossa liki kolmenkympin olen alkanut olemaan niin rehellinen, että jotain vois oksettaakin se."
Minä opin vasta kolmekymppisenä valehtelemaan. Ja se opetettiin minulle ensin työssä, jossa sanottiin että joskus on armollisempaa salata tietoa ihmisiltä. Pari vuotta myöhemmin kopioin sen yksityiselämääni.
Rehellisyys satuttaa toisinaan yhtä voimakkaasti kuin huomata tulleensa petetyksi. muhkee_muhku kirjoitti:
Kyl pystyy, jos vaan hyväksyy sen että tietäen ei välitä. Juoppo voi sanoa, että oon juoppo koska tykkään olla kännissä, viinan mausta, se helpottaa mua hetken kun maailma rasittaa tms.
Liilalihava takuulla itse tietää miksi on liika lihava ja kuinka siitä pääsis, ei vaan jaksa välittää. Tai ei vaivaa tarpeeks. MGTOW, osa on oikeesti onnellisia yksinään ja osa vaan selittelee olevansa, koska ei halua myöntää totuutta. :)
Itelleen voi aina olla rehellinen, mutta ulospäin oleminen on monesti vaikeempaa. Koska pitäsi osata vastata, miksi sä olet tollanen? Ja voi olla vaikeeta tunnustaa olevansa jossain asiassa laiska tai hälläväliä. Mä luulen, että itselleen jokainen on aikalailla rehellinen, edes hetkittäin...mutta muiden odotuksien takia moni naamioi asiat kauniimmiksi. Tai säälittävemmiksi...
Mä en edes tajua kuinka itselleen voi valehdella? Ihan tosi. Mä en ainakaan pysty. Muille voin halutessani selitellä, mutta kyllä itte aina tiiän koska mennään falskilla. :)Totta puhut. Mä vaan tarkoitin suhteessa toiseen just. Tässähän kommentoidaan miehen ketjuun, joka ei ole kokenut ehkä niitä samantyylisiä fiiliksiä kuin sä ja mä.
Mutta muistan edellisen suhteen. Olin järkyttävän rehellinen kaikesta itsessäni toiselle. Miten voi tietää että se toinen olisi sitä? Se painoi mieltä, muistan.
Ehkä se Harmis silti tajuaa, että ei meillä ole tarkoitus litistää ukkoa lyttyyn. On vaan helkutin vaikeaa kertoa mitä täällä palstallakin näkee ihmisistä. Ja kun ei sitä itsekään ole ihan ehjä..ei täällä palstalla varmasti kukaan aktiivina ole vaan siksi, että aika kuluisi...kysymyksiä sinkoilee jokaisen päässä...EdesUnissa kirjoitti:
"Vasta vanhemmiten tossa liki kolmenkympin olen alkanut olemaan niin rehellinen, että jotain vois oksettaakin se."
Minä opin vasta kolmekymppisenä valehtelemaan. Ja se opetettiin minulle ensin työssä, jossa sanottiin että joskus on armollisempaa salata tietoa ihmisiltä. Pari vuotta myöhemmin kopioin sen yksityiselämääni.
Rehellisyys satuttaa toisinaan yhtä voimakkaasti kuin huomata tulleensa petetyksi.Satuttaahan se totuus. Mutta mitä epärehellisyydelläkään ansaitaan? Totuutta, rehellisyyttä, aitoutta?
Jos ostaa velaksi kaikenlaista, onko se rikkautta?
Jos haalii facebookkiin 1500 kaveria, onko ne kavereita? Jos maalaan itseni tummalla kasvovärillä, olenko tummaihoinen?
Valkoisellakin valheella tai sanomatta jättämisellä voi olla positiivisia vaikutuksia. Joskus on viisaampi ollakin sanomatta. Mutta muuttaako se kuin ajankohtaa huomata totuus?EdesUnissa kirjoitti:
"Vasta vanhemmiten tossa liki kolmenkympin olen alkanut olemaan niin rehellinen, että jotain vois oksettaakin se."
Minä opin vasta kolmekymppisenä valehtelemaan. Ja se opetettiin minulle ensin työssä, jossa sanottiin että joskus on armollisempaa salata tietoa ihmisiltä. Pari vuotta myöhemmin kopioin sen yksityiselämääni.
Rehellisyys satuttaa toisinaan yhtä voimakkaasti kuin huomata tulleensa petetyksi.Tarkoitan nimenomaan rehellinen kumppanille. Kyllä mä tarvittaessa pystyn valehtelemaan vieraille ihmisille tai ihmisille joiden edessä koen sen olevan ainut vaihtoehto selvitä. Mutta en omalle kumppanilleni...lapsilleni voi värittää jotain sen mukaan minkä verran oletan heidän olevan kykenevä vastaanottamaan. Mutta suoranaista valehtelua en harrasta heille.
Miksi? Koska mä mielummin teen asiat niin, ettei ole syytä koskaan valehdella. :)Dissident kirjoitti:
Totta puhut. Mä vaan tarkoitin suhteessa toiseen just. Tässähän kommentoidaan miehen ketjuun, joka ei ole kokenut ehkä niitä samantyylisiä fiiliksiä kuin sä ja mä.
Mutta muistan edellisen suhteen. Olin järkyttävän rehellinen kaikesta itsessäni toiselle. Miten voi tietää että se toinen olisi sitä? Se painoi mieltä, muistan.
Ehkä se Harmis silti tajuaa, että ei meillä ole tarkoitus litistää ukkoa lyttyyn. On vaan helkutin vaikeaa kertoa mitä täällä palstallakin näkee ihmisistä. Ja kun ei sitä itsekään ole ihan ehjä..ei täällä palstalla varmasti kukaan aktiivina ole vaan siksi, että aika kuluisi...kysymyksiä sinkoilee jokaisen päässä...Okei, mä vähän sitten rönsyilin. :)
rihän toisesta koskaan ihan 100% voikaan sanoa, että on rehellinen. Vaikka tässäkin asiassa olen hiukan epävarma. Ehkäpä voikin sanoa, kun oppii toisen todella tuntemaan. Näkee koska toinen puhuu palturia. Tai värittää sopivasti, ettei vaan ihan koko totuus näyttäis rumaa naamaansa. Oikeestaan kyl sen ihmisistä aika helposti näkee, kun vähän aikaa tuntee. Ihmistuntemus kehittyy kaiken aikaa...
Joo, ei ole tarkoitus harmista painaa lyttyyn eikä vähätellä, tietyllä tapaa mä arvostan häntä hänen joidenkin arvomaailmaan liittyvien näkemyksien puitteissa. Ja se, että on uskollinen asialleen. :)
Mä en usko, että hän on paha ihminen, eikä tarkoita pahaa. Joku oma pettymys vaan pitää tiukasti otteessaan ja skeptisyys puree takareiteen.Dissident kirjoitti:
Satuttaahan se totuus. Mutta mitä epärehellisyydelläkään ansaitaan? Totuutta, rehellisyyttä, aitoutta?
Jos ostaa velaksi kaikenlaista, onko se rikkautta?
Jos haalii facebookkiin 1500 kaveria, onko ne kavereita? Jos maalaan itseni tummalla kasvovärillä, olenko tummaihoinen?
Valkoisellakin valheella tai sanomatta jättämisellä voi olla positiivisia vaikutuksia. Joskus on viisaampi ollakin sanomatta. Mutta muuttaako se kuin ajankohtaa huomata totuus?Ja parisuhteessa ainakin mulla on se kanta, että parempi etukäteen jo ajatella toimiaan, ettei tarvi alkaa lurittamaan ees niitä valkoisia valheita. :)
Valehtelun tie on perin huono tie, ihmisten kanssa joiden kanssa meinaa elämäänsä elää...en suosittele. Mä en semmosta tärkeetä luottamussuhdetta haluis pilata, että olisinkin epäilyksen kohde, koska olen niin epäluotettava ihminen heistä.
Tavoite on se, että tapahtuu mulle mitä tahansa missä tahansa, ne tietää kuinka mä toimisin ja ajattelisin. Ja etten mä ainakaan valehtelis heille mistään, ikinä. Ellen suojellakseni heitä...muhkee_muhku kirjoitti:
Sillee voi käydä, että en vielä tajua miksi joku on jollain tavalla tai miksi toimii kuten toimii. Mutta kyllä sen aina tiedostaa, että joku juttu mättää. Ja yleensä etsin vikaa aina ensin itsestäni ja paikallistan syyt kelailemalla tarpeeksi kauan. Ja senkin jos jonkun toisen tekoset aiheutti jotain reaktiota, johon vastaan tavalla x. Mut oman osallisuutensa yleensä kyllä tietää...jos on rehellinen itselleen. Silloinkin kun ajattelee olevansa syytön, voi hoksata jossain vaiheessa että joku juttu x johti siihen, että se tyyppi x toimi tavalla x. Ihan harmittoman tuntinen juttu.
Jotkut asiat vaan on vielä pimennossa, kunnes ne ehkä joku päivä oivaltaa. Just siks ittensä kanssa kannattaa jutella kaikesta. olla itsellen mahdollisimman rehelline, silleen vaan voi löytää iha oiesti onnen ja tasapainon. Niin mä uskon. Löytää epäkohdat ja hyväksyy ne. Hyväksyy ettei ole täydellinen...:)
Eikä tarvi ollakaan.
Joni Säde aka Jay Ray...Fallen cover..
https://www.youtube.com/watch?v=_shgf8zj8RIVoi jeesus! Mistä sä mun lempibiisin tohon nappasit?
Niin. Kyllä myö aika samiksii ollaan. En voi käsittää, että miks ihminen ei voisi olla rehellinen itselleen. Ja toisille. Ois niiiiiin helppoa tää elo.
Mut itsensä kohtaaminen pelottaa monia. Entä jos olenkin ihan hirveä? Entä jos kaikki pa.ka mun elämässä onkin mun syytä? Mutta suotta sitä itseään pelkää..ainut ihminen johon voi vaikuttaa. Ainut ihminen johon voi luottaa. Ja ainut ihminen jolle vastaat.
Tästä toinen hyvä sulle....
Sopii mun nykyprofiiliin sexysti...hah..
https://youtu.be/7WdO9KhcUKEmuhkee_muhku kirjoitti:
Ja parisuhteessa ainakin mulla on se kanta, että parempi etukäteen jo ajatella toimiaan, ettei tarvi alkaa lurittamaan ees niitä valkoisia valheita. :)
Valehtelun tie on perin huono tie, ihmisten kanssa joiden kanssa meinaa elämäänsä elää...en suosittele. Mä en semmosta tärkeetä luottamussuhdetta haluis pilata, että olisinkin epäilyksen kohde, koska olen niin epäluotettava ihminen heistä.
Tavoite on se, että tapahtuu mulle mitä tahansa missä tahansa, ne tietää kuinka mä toimisin ja ajattelisin. Ja etten mä ainakaan valehtelis heille mistään, ikinä. Ellen suojellakseni heitä...Ellen suojellakseni heitä...joltain pahalta ja vaaralliselta. Mielipahaakin täytyy oppia kestämään, ei sen takia saa valehdella ettei toiselle tuu paha mieli. Mutta asiat täytyy osata perustella, niin että toinen voi tajuta miksi toimit kuten toimit. Sun täytyy kyetä selittämään syyt aina, sillä ne syyt aina kaikkia kiinnostaa.
muhkee_muhku kirjoitti:
Okei, mä vähän sitten rönsyilin. :)
rihän toisesta koskaan ihan 100% voikaan sanoa, että on rehellinen. Vaikka tässäkin asiassa olen hiukan epävarma. Ehkäpä voikin sanoa, kun oppii toisen todella tuntemaan. Näkee koska toinen puhuu palturia. Tai värittää sopivasti, ettei vaan ihan koko totuus näyttäis rumaa naamaansa. Oikeestaan kyl sen ihmisistä aika helposti näkee, kun vähän aikaa tuntee. Ihmistuntemus kehittyy kaiken aikaa...
Joo, ei ole tarkoitus harmista painaa lyttyyn eikä vähätellä, tietyllä tapaa mä arvostan häntä hänen joidenkin arvomaailmaan liittyvien näkemyksien puitteissa. Ja se, että on uskollinen asialleen. :)
Mä en usko, että hän on paha ihminen, eikä tarkoita pahaa. Joku oma pettymys vaan pitää tiukasti otteessaan ja skeptisyys puree takareiteen.Joo. Mä huomasin, että puhuit mulle. Ja fokusoin vaan. Alan sut jo tuntee...miten täällä vaan voi...
Harmiksesta näen minut vuosien takaa. Ja sen miten hyvä tyyppi minäkin olin/olen. Ja miten väärin ymmärsinkään. Kaikkea ei näe ja kaikkea ei voi koskea. Mutta yksinkertaisuus on vaikeaa ymmärtää tuossa vaiheessa. Se halu selvittää se lähtee itsestään. Ei myö ehkä voida vakuuttaa vaikka haluttas...muhkee_muhku kirjoitti:
Tarkoitan nimenomaan rehellinen kumppanille. Kyllä mä tarvittaessa pystyn valehtelemaan vieraille ihmisille tai ihmisille joiden edessä koen sen olevan ainut vaihtoehto selvitä. Mutta en omalle kumppanilleni...lapsilleni voi värittää jotain sen mukaan minkä verran oletan heidän olevan kykenevä vastaanottamaan. Mutta suoranaista valehtelua en harrasta heille.
Miksi? Koska mä mielummin teen asiat niin, ettei ole syytä koskaan valehdella. :)Ja mulla ei ole semmoisia luurankojakaan kaapissani, mitä en voisi toiselle kertoa rehellisesti. Mä olen oikeesti ehkä maailman tylsin ihminen ja nainen. Mä en oo tehnyt mitään jännää, mitä ei vois toiselle kertoa ihan kirkkain silmin ja rehellisesti. :)
Mulla on puhdas omatunto tai sitten sitä ei ole ollenkaan. ;PDissident kirjoitti:
Voi jeesus! Mistä sä mun lempibiisin tohon nappasit?
Niin. Kyllä myö aika samiksii ollaan. En voi käsittää, että miks ihminen ei voisi olla rehellinen itselleen. Ja toisille. Ois niiiiiin helppoa tää elo.
Mut itsensä kohtaaminen pelottaa monia. Entä jos olenkin ihan hirveä? Entä jos kaikki pa.ka mun elämässä onkin mun syytä? Mutta suotta sitä itseään pelkää..ainut ihminen johon voi vaikuttaa. Ainut ihminen johon voi luottaa. Ja ainut ihminen jolle vastaat.
Tästä toinen hyvä sulle....
Sopii mun nykyprofiiliin sexysti...hah..
https://youtu.be/7WdO9KhcUKETelepatiaa? :S
Se on just siksi helppoa, kun ei ala satuilemaan itelleen eikä läheisilleen, eikä tarpeettomasti vieraillekaan. On vaan mitä on. :)
Ei sen helpompaa oikeestaan voi ollakaan...hyväksyy ittensä, se ei oikeesti ole ees niin vaikeeta, kun ei kuuntele liikaa muita ja muiden "sun pitää olla sitä tai tätä". Keskittyy siihen mitä ITSE haluaa olla. :)Dissident kirjoitti:
Joo. Mä huomasin, että puhuit mulle. Ja fokusoin vaan. Alan sut jo tuntee...miten täällä vaan voi...
Harmiksesta näen minut vuosien takaa. Ja sen miten hyvä tyyppi minäkin olin/olen. Ja miten väärin ymmärsinkään. Kaikkea ei näe ja kaikkea ei voi koskea. Mutta yksinkertaisuus on vaikeaa ymmärtää tuossa vaiheessa. Se halu selvittää se lähtee itsestään. Ei myö ehkä voida vakuuttaa vaikka haluttas...Ketään ei voi väkisin muuttaa, eikä saakkaan. Neuvoja ja vinkkejä voi antaa, mut jokainen itse päättää mitä vastaanottaa ja näkeekö niissä mitään ideaa. Ja eihän kaikki mikä itellä toimii toisella toimikaan.
Koska menneisyys on jokaisella omanlaisensa ja ne jutut mitkä vaikuttaa mihinkin...sitten viellä luonne jne. Ympäristö vaikuttaa vauvasta vaariin, onhan noita neuvoja. Mutta itsestä se tarve lähtee ja kun syntyy tarve alkaa itsenäisesti etsimään vastauksia. Jos ei tarvetta tunnista on hankalampaa...muhkee_muhku kirjoitti:
Ketään ei voi väkisin muuttaa, eikä saakkaan. Neuvoja ja vinkkejä voi antaa, mut jokainen itse päättää mitä vastaanottaa ja näkeekö niissä mitään ideaa. Ja eihän kaikki mikä itellä toimii toisella toimikaan.
Koska menneisyys on jokaisella omanlaisensa ja ne jutut mitkä vaikuttaa mihinkin...sitten viellä luonne jne. Ympäristö vaikuttaa vauvasta vaariin, onhan noita neuvoja. Mutta itsestä se tarve lähtee ja kun syntyy tarve alkaa itsenäisesti etsimään vastauksia. Jos ei tarvetta tunnista on hankalampaa..."Mut itsensä kohtaaminen pelottaa monia. Entä jos olenkin ihan hirveä? Entä jos kaikki pa.ka mun elämässä onkin mun syytä? Mutta suotta sitä itseään pelkää..ainut ihminen johon voi vaikuttaa. Ainut ihminen johon voi luottaa. Ja ainut ihminen jolle vastaat."
- No jos on hirveä, niin sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä tehdä tilannekatsaus ja kohdata mörkönsä. Harvoin nyt ihan kaikki on yksin omaa syytä, mutta tottahan itse voi laittaa elämänsä ihan umpisolmuun, jos rupee kietomaan solmuja nauhaansa eikä mielummin koita avata niitä. Tästä solmusta pääsen tekemällä uuden solmun eli esteen....asiat tarttee mun mielestä kohdata, tuntea kivut ja säryt, pistot ja surut ja taputella sitä myöden loppu. Ei ne matonalle hautaamalla mihinkään katoa, ne vaan on piilossa odottelemassa esiintuloaan...ja apua voi aina pyytää.
Joskus tämmönen tuntemattomien kanssa juttelu on hyvää terapiaa ja itsetutkiskelua parhaimmillaan.
Omaa mieltä voi aikansa hämätä ja työntää perimpään nurkkaan, mutta ne silti siellä mielessä. Skeematerapiaa voi harrastaa ihan ittekseenkin. :)
Nyt tarttee viedä naperot pesulle, alkaa olla ilta taas. :)muhkee_muhku kirjoitti:
"Mut itsensä kohtaaminen pelottaa monia. Entä jos olenkin ihan hirveä? Entä jos kaikki pa.ka mun elämässä onkin mun syytä? Mutta suotta sitä itseään pelkää..ainut ihminen johon voi vaikuttaa. Ainut ihminen johon voi luottaa. Ja ainut ihminen jolle vastaat."
- No jos on hirveä, niin sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä tehdä tilannekatsaus ja kohdata mörkönsä. Harvoin nyt ihan kaikki on yksin omaa syytä, mutta tottahan itse voi laittaa elämänsä ihan umpisolmuun, jos rupee kietomaan solmuja nauhaansa eikä mielummin koita avata niitä. Tästä solmusta pääsen tekemällä uuden solmun eli esteen....asiat tarttee mun mielestä kohdata, tuntea kivut ja säryt, pistot ja surut ja taputella sitä myöden loppu. Ei ne matonalle hautaamalla mihinkään katoa, ne vaan on piilossa odottelemassa esiintuloaan...ja apua voi aina pyytää.
Joskus tämmönen tuntemattomien kanssa juttelu on hyvää terapiaa ja itsetutkiskelua parhaimmillaan.
Omaa mieltä voi aikansa hämätä ja työntää perimpään nurkkaan, mutta ne silti siellä mielessä. Skeematerapiaa voi harrastaa ihan ittekseenkin. :)
Nyt tarttee viedä naperot pesulle, alkaa olla ilta taas. :)No näköjään jäi tulematta yks mun viesti. Piti oottaa nokoset ennen töihintuloa.
Mihinkäs mä jäin?
No mutta ei tosiaan ketään voikaan muuttaa. Eikä itseäänkään vaan siksi, että tajuaa jonkun epäkohdan, mikä selkeästi muita härnää, se pitää maistella itse sellaiseen muotoon, että sen haluaa muuttaa omasta tahdosta. Ymmärtää, että siitä on itselleenkin enemmän haittaa, kuin hyötyä. Jotenkin niin se menee...
Hitto kun väsyttää...tää syksy sen saa aikaan. Mieli tekis nukkua aina vaan, toisaalta ois ihan hitokseen tekemistä. Porukoitten kesäpaikan piippua oon muuraillut vapailla. Sit on ihan tööt kun tulee työhommiin. Muksut vaatis aikaa ja kaikenlaista suunnittelemista ja miettimistä ois, mutta arki piru painaa päälle.
Varmaan ostan sen itsstään leikkaavaan ruohonleikkurin vielä. Nyttenkin ois voinut periaatteessa tänään ajaa nurmikon, niin kippaskappas...työkengät jäi sinne porukoille. No en yhden ruohonleikkuun takia uusia osta. Mutta tää yö sit muksut tulee ja sit taas muurailee pariks päiväks. Ehkä saan sen jo pakettiin. Paitsi pitää siihen piipunpeltiä tehdä ja sensemmoista...
Niin, siinä ois muuten se yksi kohde, minne voisin paeta oravanpyörää joskus...Dissident kirjoitti:
No näköjään jäi tulematta yks mun viesti. Piti oottaa nokoset ennen töihintuloa.
Mihinkäs mä jäin?
No mutta ei tosiaan ketään voikaan muuttaa. Eikä itseäänkään vaan siksi, että tajuaa jonkun epäkohdan, mikä selkeästi muita härnää, se pitää maistella itse sellaiseen muotoon, että sen haluaa muuttaa omasta tahdosta. Ymmärtää, että siitä on itselleenkin enemmän haittaa, kuin hyötyä. Jotenkin niin se menee...
Hitto kun väsyttää...tää syksy sen saa aikaan. Mieli tekis nukkua aina vaan, toisaalta ois ihan hitokseen tekemistä. Porukoitten kesäpaikan piippua oon muuraillut vapailla. Sit on ihan tööt kun tulee työhommiin. Muksut vaatis aikaa ja kaikenlaista suunnittelemista ja miettimistä ois, mutta arki piru painaa päälle.
Varmaan ostan sen itsstään leikkaavaan ruohonleikkurin vielä. Nyttenkin ois voinut periaatteessa tänään ajaa nurmikon, niin kippaskappas...työkengät jäi sinne porukoille. No en yhden ruohonleikkuun takia uusia osta. Mutta tää yö sit muksut tulee ja sit taas muurailee pariks päiväks. Ehkä saan sen jo pakettiin. Paitsi pitää siihen piipunpeltiä tehdä ja sensemmoista...
Niin, siinä ois muuten se yksi kohde, minne voisin paeta oravanpyörää joskus...Sullakin tota ohjelmaa näköjään rimpsussa riittäs. Arki haittaa harrastamista. ;)
Mä olen kans huomannut, että illat pimenee ja aamut on hämärämpiä, ilma viilenee alkaa väsyttää.
Ihan just pitää mennä nukkumaan, on aikanen herätys. Hyvää yötä ja kauniita unia. :)muhkee_muhku kirjoitti:
Sullakin tota ohjelmaa näköjään rimpsussa riittäs. Arki haittaa harrastamista. ;)
Mä olen kans huomannut, että illat pimenee ja aamut on hämärämpiä, ilma viilenee alkaa väsyttää.
Ihan just pitää mennä nukkumaan, on aikanen herätys. Hyvää yötä ja kauniita unia. :)No löytyy hommaa joo. Vähän vois vähemmänkin olla, vaikka toisaalta on tässä tullut maattuakin ja meinaa tulla laiskaks jo. Itsekin huomaa.
Mut öitä vaan.
Heh heh, mut kun se on kuitenkin MGTOW, niin mahtaaks se toimia samoin suhteessakin. Menee omia menojaan ja tekee asiat niin kun lystää?
Eli pystyyks ikänsä MGTOW ollut mies kompromisseihin, joita jokaisessa suhteessa ihan varmasti joskus täytyy tehdä? ;)
Ja onko mies sitten jo niin pihi ja kitupiikki, että laittaa kirpunkin kahtia ja syö molemmat puolet itse?- joopati.joo
No ainakin harmis itse on omilla kommenteillaan antanut itsestään juuri niin kitupiikin kuvan, mitä tuossa vertauksessasi hauskasti tuot esiin.
Jos mies ihan aito MGTOW-mies on, niin eihän sellainen mihinkään kompromisseihin pysty. Eihän siitä parisuhteesta tuollaisen kanssa yhtään mitään tulisi. joopati.joo kirjoitti:
No ainakin harmis itse on omilla kommenteillaan antanut itsestään juuri niin kitupiikin kuvan, mitä tuossa vertauksessasi hauskasti tuot esiin.
Jos mies ihan aito MGTOW-mies on, niin eihän sellainen mihinkään kompromisseihin pysty. Eihän siitä parisuhteesta tuollaisen kanssa yhtään mitään tulisi.Voishan siitä mitään tulla, ainaskin paljon erimielisyyksiä. ;)
Mujtoo, jukupäät ei yleensä menesty parisuhteissa. Jollei ne saa vastinpariksi lapatossua, joka sanoo aina tehään niinkun sä haluat. Mut mä en kutsuis semmosta toimivaksi parisuhteeksi, vain seuraa johtajaa leikiksi. :)
- wannabeMGTOW
Mutta eihän kuvattu mies ole MGTOW, jos kerran löytyy haluja suhteeseen ja lisääntymiseen ;) MGTOW ei itsessään kerro saisiko mies naisen jos haluaisi, vaan ettei mies halua.
Vaikken luokittelekaan itseäni MGTOW-mieheksi, niin kaippa sitten olen sellainen? Ohessa plussia ja miinuksia, omasta puolueellisesta näkökulmastani:
on ollut aikaa kuntoilla, lukea kirjoja, tavata kavereita, harrastaa ja matkailla (kotimaassa). Pystyn jutustelemaan muustakin kuin arjesta, ja elämässä on paljon sellaista mistä tiedän aika monenkin n. 35-45v naisen tykkäävän
en ole ruuhkavuosien rasittama, väsyttämä ja tylsistyttämä. Enkä avioliiton ja avioeron katkeroittama mies joka nyt etsii piikaa jota ei 1. yrityksellä saanut
ei ole velvollisuuksia kuten elareita ja muita järjestelyjä
- talous on sinänsä kunnossa, koska kuluja on vähemmän. Toisaalta aika monella hengenheimolaisella on vähemmän kiinnostusta pyrkiä hankkimaan omaisuutta, itsekin teen ihan tarkoituksella lyhyempää viikkoa
- kun seksi mainittiin, kokeiluhaluja löytyisi paljon, mutta kokemusta vähemmän. Huono asia jos "tiedät mitä haluat" eikä opettelu ja kokeileminen nappaa. Hyvä asia ei rutiineihin jämähtäneille
- asunto on vaatimaton ja käsitys tasosta, siisteydestä, ym ei mahdollisesti vastaisi naisen standardeja
- olen tottunut kulkemaan omia polkujani. Parisuhteessa olevilla tuntuu olevan huomattavasti enemmän kaikkea epämiellyttävää puuhaa. Naiset eivät halua miehen olevan paikallaan, koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ns. hyödyllistä
- kokemusta lapsista on rajatusti. Tulen lasten kanssa toimeen, mutta joutuisit luultavasti opastamaan kädestä pitäen käytännön asioissa
En kuitenkaan ole kiinnostunut perheen perustamisesta, en uuden enkä uusion.
Seurustelua voisin harkita, luultavasti siten ettei muutettaisi yhteen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi naiset haluavat itseään vanhemman kumppanin? Vai haluavatko?
Tuolla toisessa ketjussa tuli esille tämä kysymys ja se on mielestäni hyvä kysymys. Kiitos scrg:lle tämän kysymyksen esi3531066- 71738
Missä vaiheessa
Unohdit minut? Onko sinulla oikeasti mies jota rakastat? Tiedän että möhlin ja odotin liikaa. Ei tarvitse vastata jos et37676- 41578
- 48571
- 63523
SDP: tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ilman rasismia
Analyysin mukaan demareiden uuden maahanmuuttolinjan suurin ero konservatiivioikeiston vastaavaan on rasismin puute. ht320496- 75471
Mulla on ikävä sua
Pakko se on myöntää, mulla on ikävä sua 🥺💔.. En kyllä haluaisi sitä myöntää kun tämä tilanne on niin hankala. Oon yri19461kasariperjantai 2026
Ajatuksia vuoden 2026 kasariperjantaista...ainakin porukkaa oli mun mielestä liikkeellä tosi paljon ja fiilinki noin yle22459