Mietin usein miksi?
Miksi ihastuin sinuun?
Olemme tunteneet toisemme työkavereina pitkään. Olen aina pitänyt sinusta. Olen huomannut, että sinäkin pidät minusta. Uskon, että aikuisena naisena pystyn erottamaan leikkisän flirtin, vakavuuden, hiljaisuuden, kosketuksen, katseen ja välinpitämättömyyden sekaisista päivistä ihastuneisuuden katseestasi. Tiedät minun elämäni vaikeudet, koska olen niistä sinulle keväällä puhunut. Itsekin olet päästänyt osaan ajatuksiasi minut mukaan. Uskon, että sisällämme on samaa. Ajatukset, toiveet, halut, mutta myös pelot. Ensin tulet lähelle katseellasi, hakeudut viereen istumaan, flirttailet, huomioit ja huolehdit. Pohdit mitä yhteistä meillä on? Puhut ihastumisen helppoudesta. Lapsistani, lapsistasi. Arjen haasteista. Työstämme. Kuitenkin jonain päivänä olen sinulle ilmaa. Ilmaa olin tänään. Tiedän itse en ottanut kontaktia sinuun myöskään, koska pelkään tekeväni itsestäni pellen, tyrkyn. Todellisuudessa olisin halunnut eilen nostaa käteni farkkujesi vyötärölle, kun seisoit edessäni. Olisin halunnut vetää sinut lähemmäs. Nousta itse ylös ja suudella sinua. Tuntea sinun huultesi pehmeyden. Käsiesi kosketuksen. Olisin halunnut sanoa tunteeni ääneen. En vain uskalla. En uskalla, koska olen iloisen kuoreni alla, uskomattoman herkkä, ujo ja tunnen itseni riittämättömäksi maailmaasi. Olisit varmasti antanut flirttiä viesteissäsi jos siihen haluaisit ryhtyä.? Puheluissa sitä välillä on... Tämä oli kirje sinulle, joka mieleni täyttää ja toivottavasti silmäni myös huomenna.
Kertokaa lukijat, ihmiset joilla on kokemuksia elämästä minua enemmän. Miksi mies ei vaan tartu, ota sitä mitä haluaa.
"Maailma teki sinusta unelmani."
Miksi ihastuin sinuun?
Olemme tunteneet toisemme työkavereina pitkään. Olen aina pitänyt sinusta. Olen huomannut, että sinäkin pidät minusta. Uskon, että aikuisena naisena pystyn erottamaan leikkisän flirtin, vakavuuden, hiljaisuuden, kosketuksen, katseen ja välinpitämättömyyden sekaisista päivistä ihastuneisuuden katseestasi. Tiedät minun elämäni vaikeudet, koska olen niistä sinulle keväällä puhunut. Itsekin olet päästänyt osaan ajatuksiasi minut mukaan. Uskon, että sisällämme on samaa. Ajatukset, toiveet, halut, mutta myös pelot. Ensin tulet lähelle katseellasi, hakeudut viereen istumaan, flirttailet, huomioit ja huolehdit. Pohdit mitä yhteistä meillä on? Puhut ihastumisen helppoudesta. Lapsistani, lapsistasi. Arjen haasteista. Työstämme. Kuitenkin jonain päivänä olen sinulle ilmaa. Ilmaa olin tänään. Tiedän itse en ottanut kontaktia sinuun myöskään, koska pelkään tekeväni itsestäni pellen, tyrkyn. Todellisuudessa olisin halunnut eilen nostaa käteni farkkujesi vyötärölle, kun seisoit edessäni. Olisin halunnut vetää sinut lähemmäs. Nousta itse ylös ja suudella sinua. Tuntea sinun huultesi pehmeyden. Käsiesi kosketuksen. Olisin halunnut sanoa tunteeni ääneen. En vain uskalla. En uskalla, koska olen iloisen kuoreni alla, uskomattoman herkkä, ujo ja tunnen itseni riittämättömäksi maailmaasi. Olisit varmasti antanut flirttiä viesteissäsi jos siihen haluaisit ryhtyä.? Puheluissa sitä välillä on... Tämä oli kirje sinulle, joka mieleni täyttää ja toivottavasti silmäni myös huomenna.
Kertokaa lukijat, ihmiset joilla on kokemuksia elämästä minua enemmän. Miksi mies ei vaan tartu, ota sitä mitä haluaa.
"Maailma teki sinusta unelmani."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertomassasi on paljon samaa kuin minulla. Pitkä työhistoria yhdessä. Yhteiset juttelut. Ja muutama yhteinen hetki harrastuksissa. Hänen huomioimiset ja huolehtivaisuus minun vaikeassa elämäntilanteessa
Flirttailut. Enimmäkseen viestein kaikki selkeä flirttailu. Niin suora ja niin selkeää tektiä kuinka tärkeä hänelle olen.
Yhtäkkinen käännös, olin hänelle kuin ilmaa lähinnä töissä. Tuntui että hän teki sen tahallaan. Ja antoi huomiota muille ja ettei minun ammattitaitoakaan ja kokemusta enää arvostettu.
Välimme on nyt viilrntyneet koska en niellyt tätä kohtelua mukisematta. Muutin omankin asenteen häntä kohtaan ihan ylpeyttäni kylmäksi.
Silti kaipaan takaisin sitä meidän välistä ystävyyttä ja olen miettinyt miksi miehet tekee sitä että antaa selkeesti ymmärtää et olen hänelle jotain. Kuitenki yhtäkkiä kääntää kelkkansa. Olinko vaan hänelle viihdyke tylsään elämään. Ja ehkä hän saa sen nyt toiselta.
Välillämme ei ole tapahtunut mitään intiimiä, vain sanallista jonkin asteen kaipuuta. .
Tuntuu, että vaan en pääse eteenpäin. Jumittaudun edelleen häneen.