Nainen auton ostossa

Autokauppiaat luulee olevansa "EUROOPAN OMISTAJIA" kun kauppa käy hyvin. Sääli kun niillä on leipä kiinni siinä. On se onni ettei tarvi tehdä autokauppaa työkseen.Vaan saa olla ihan oikeissa töissä..

Katsoskun ne tietää että olet jo löytänyt auton, ei kannata turhia soitella.

ovat kiinteistönvälittäjätkin.

Siskolle kävi samoin. Kävi katsomassa sopivaa pikkuautoa työmatka-ajoon - mielellään sellaista, että tavaratilaakin satunnaisen tarpeen tullen löytyisi. Hän katseli 1,2-litraisella koneella varustettua farmari-Fabiaa. Kun hän halusi keskustella autokauppiaan kanssa kyseisestä vaihtoehdosta, hän vain naureskeli tyyliin "heh heh, 1,2-litrainen, ja farmarikin vielä".

On pikkuhiljaa alkanut selvitä mistä tässä onkaan kysymys.

Hommahan on niin että autokauppiaat on aina mulqvisteja, tosin eri lailla miehille kuin naisille. Naisia ne ei kuuntele ollenkaan ja miehiä ne on kuuntelevinaan ja sitten vedättää, mielistelee ja johdattelee kalliimman auton ostoon. Luulen, että autokauppiaat eivät pidä naisista siksi, että naiset ovat itsepintaisempia. Miehiä on usein helpompi johdatella kalliimman auton ostoon imartelemalla ja luomalla mielikuvia siitä että kuinka paljon fiksummiksi he tuntevat itsensä jos ostavat kalliimman auton. Ja miehet eivät usein edes älyä tulleensa kusetetuiksi.

Kun nainen menee autokauppaan, hänellä on usein mielikuva siitä mitä hän haluaa; esim. punainen, pieni kolmiovinen auto pienellä polttoaineenkulutuksella ja tietty maksimihinta. Sitten hän yrittää saada sellaisen auton mahdollisimman edullisesti ja tingittyä samaan hintaan vielä CD-soittimen ja moottorinlämmittimen. Kun autokauppias yrittää myydä hänelle kattoluukkua ja alumiinivanteita, nainen vain nauraa - eihän hän mitään sellaisilla, kauppakassia ja työmatka-autoahan hän on vain ostamassa. Autokauppiaan on turha sitten vakuutella että kuinka tajuttoman halvalla nainen ne varusteet saisi, kun nainen ei edes ole kiinnostunut niistä. Halpa auto ja vähän lisävarusteita -> pieni provikka myyjälle!

Mutta kun mies menee autokauppaan, hän ei usein edes tiedä tarkasti mitä haluaa. Sitten autokauppias esittelee hänelle erilaisia malleja. Antamalla "oivaltamisen ilon" hän saa miehen tuntemaan itsensä asiantuntijaksi, vaikkei hän ymmärtäisi tekniikasta juuri mitään. Mies istuu kuskin paikalle eri näyttelyautoihin, ja autokauppias ylistää kuinka hienolta mies näyttää siinä. Sitten hän kyselee miehen harrastuksista, ja kun mies mainitsee laskettelun, kauppias maalailee miehelle hienoja mielikuvia siitä kuinka mahtavaa sillä autolla on lähteä Lappiin hiihtoreissulle (2000 km/vuosi) ja kuinka sen moottori jaksaa vetää asuntovaunua lomamatkalla (toiset 2000 km/vuosi). Hän ei tuo esille sellaisia asioita, kuten arkista työmatka-ajoa (25000 km/vuosi).

Eli sitten kun näette seuraavan kerran naisen kulkemassa töihin 1,2-litraisella Toyota Yariksella ja miehen farmarimallisella Audilla jossa on V6-moottori, niin tiedätte miksi.

Justiinsa tuo asenne, että kauppias luulee tietävänsä paremmin mitä asiakas haluaa, on NIIN tyypillistä. Jos ei "tarvitse" (=halua) räjähtävää suorituskykyä eikä satu omistamaan asuntovaunua, niin 1,2-litrainen on ihan hyvä. Kyllähän se kone voi olla vähän ihmeissään ylämäessä silloin kun auto on turvoksissaan tavarasta, mutta hei, kuinka usein sillä autolla tulee kuitenkin ajettua viiden hengen kuormalla kolme sementtisäkkiä tavaratilassa? Varmaan sen verran harvoin että sen kyllä sietää.

Autokauppiaat yrittävät saada asiakkaat vakuuttuneiksi että he TARVITSEVAT kalliimman mallin; "Eihän tuollainen kone nyt riitä mihinkään ohituksissa"; "Kyllähän ilmastointi on siis ihan ehdoton"; "Nyt kun päädyit tähän isompaan malliin, niin ohjaustehostinhan on aivan välttämätön kaupungissa". Suurelta osin se on autokauppiaitten syytä että ihmiset ajavat tarpeisiinsa nähden ylimitoitetuilla autoilla.