Tavallisesti kirjoittelen suomi24:ään vain, jos on tosi raskas ja sekava olo ja teksti on sen mukaista. Mä yritän nyt vähän tsempata.
Mulla on nyt ikää 53 vuotta ja olen nainen.
Joo. Ne mun elämäni rakkaudet tulivat ja menivät. Olin yksin. Minulla oli yksi seurustelusuhde nykyisen aviomieheni lisäksi. Naimisiin menin, koska aloin silloin muinoin seurustellessamme odottaa hänelle lasta. Halusin lapselle kodin.
Ehkä suhteemme on harvinaisen yksinäinen. Seksiäkin olemme viimeksi harrastaneet noin 11 vuotta sitten.
Enimmäkseen olen kuitenkin tuntenut oloni tasapainoiseksi. Olen jo vanha ja en ole enää seksikäs, eikä kukaan halua seksiä minulta. Elän siis tasapainossa. Ennen oli toisin.
Jotenkin minulla on kuitenkin pala kurkussa ja toisinaan sekava pää. Ollapa joku, joka halaisi öisin. Joku mies, johon voisin luottaa.
Kaikkea ei tässä elämässä voi saada.
Nykyään niin paljon opetetaan rakastamaan itseään. Rakastanko mä itseäni, jos annan itseni olla vain yksin? Vai pitäisikö mun yrittää erota tai jopa hankkia rakastaja? En usko, että kumpikaan noista on oikea ratkaisu. Vähä vähältä mä kuolen naisena ja viimein viimeinenkin romanttinen unelmani on kuollut.
Ja parasta on, että senkin jälkeen, kun musta on tullut vanha, ELÄMÄÄ on, tekemistä on... Nytkin tuo tuuli suhisee puissa niin ihanasti ja voin nauttia taloista ja katulyhdyistä hämärillä teillä...
Mulla on nyt ikää 53 vuotta ja olen nainen.
Joo. Ne mun elämäni rakkaudet tulivat ja menivät. Olin yksin. Minulla oli yksi seurustelusuhde nykyisen aviomieheni lisäksi. Naimisiin menin, koska aloin silloin muinoin seurustellessamme odottaa hänelle lasta. Halusin lapselle kodin.
Ehkä suhteemme on harvinaisen yksinäinen. Seksiäkin olemme viimeksi harrastaneet noin 11 vuotta sitten.
Enimmäkseen olen kuitenkin tuntenut oloni tasapainoiseksi. Olen jo vanha ja en ole enää seksikäs, eikä kukaan halua seksiä minulta. Elän siis tasapainossa. Ennen oli toisin.
Jotenkin minulla on kuitenkin pala kurkussa ja toisinaan sekava pää. Ollapa joku, joka halaisi öisin. Joku mies, johon voisin luottaa.
Kaikkea ei tässä elämässä voi saada.
Nykyään niin paljon opetetaan rakastamaan itseään. Rakastanko mä itseäni, jos annan itseni olla vain yksin? Vai pitäisikö mun yrittää erota tai jopa hankkia rakastaja? En usko, että kumpikaan noista on oikea ratkaisu. Vähä vähältä mä kuolen naisena ja viimein viimeinenkin romanttinen unelmani on kuollut.
Ja parasta on, että senkin jälkeen, kun musta on tullut vanha, ELÄMÄÄ on, tekemistä on... Nytkin tuo tuuli suhisee puissa niin ihanasti ja voin nauttia taloista ja katulyhdyistä hämärillä teillä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.