Olemme olleet naimisissa jo kohta 16 v..Meillä on 4 lasta. Itse opiskelen toista ammattia itselleni, haluaisin saada töitä ja parantaa elämänlaatua. Mieheni on pitkäaikaistyötön alkoholisti. Itse hän ei sitä tietenkään myönnä. Päivät menee nukkuessa kun yön on ryypännyt, lapsi hoitamatta asiat tekemättä. Töihin hän ei kuulemma aio enää ikinä mennä, koska se ei kannata. Hän ihannoi kaikkea outoa, kuten kriminaaleja, helvetin enkeleitä yms. Luonteeltaan hän on äkkipikainen ja ailahtelevainen. Tahtoisin eron, mutta jäärä ei suostu. Lapsistakin kasvaa kohta kieroutuneita luusereita, jos en pääse eroon tyypistä. Onko neuvoja?
Mies juo perheen mielenterveyden
onnea vailla
5759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos aivan todella haluat ja olet valmis ottamaan avioeron niin siihen ei tarvita toisen suostumusta.
Avioeron voi laittaa vireille yksin, puoliso voi kyllä riitauttaa sen niin halutessaan. Hakemuksessa on puolen vuoden harkinta-aika ennen kuin se astuu voimaan. Käsittääkseni mikään tuomioistuin ei ole määrännyt avioliittoa jatkumaan toisen halutessa eroa.
Kihlakunnanoikeudesta saa eropapereita ja sinne ne myös jätetään. Näin säästyt asianajo palkkioilta ainakin aluksi. Lasten ja omaisuuden jaon takia tietysti on turvallisinta jatkoa varten hankkia hyvä asianajaja.
Usein jo eron vireille paneminen voi olla alkoholisoituneelle juuri se oikea herätyskeino, että nyt asiat eivät todellakaan ole kunnossa.
Avioeron voi laittaa vireille yksinkin eikä toinen puoliso voi sitä mitenkään riitauttaa. Eri asia on, että avioeroon liittyvät liitännäisvaatimukset voi riitauttaa, esim. lasten huolto (yhteis- vai yksinhuolto), lasten asuminen, kumpi saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin, omaisuuden ositus ym.
Olet selvästi jo miettinyt tulevaisuutta. Suosittelen sinua tekemään ratkaisun piakisesta, ihan jo lastesi vuoksi!
Tunnen tuon ihmistyypin jota miehesi edustaa. Oma exäni oli just samanlainen.Hankkiuidu eroon hänestä pikavauhtia, niin edes lasten mielenterveys saattaa säästyä, mutta valmistaudu kokemaan siippasi puolelta kaikkea paskaa mitä ajatella saattaa. Mutta kaikesta pääsee yli ja lopulta hyvä voittaa ja elämästäsi tulee entistä ehompi. Zemppiä sulle ja lapsillesi!
Niinpä niin. Kuulostaa jotenkin kumman tutulta, ainoona vaan se, että mä katselen asioita tyttären silmistä. Eipä lapsista kieroituneita kasva jos/ kun sä äitinä olet kunnollinen. Mä oon ainoastaan huomannut, että mitä pahemmat kotiolot monellakin perhellä, sen hienompi käytöksisiä lapsista tulee! Mutta hei, koita jaksaa... Eron voit hakea itekin... Mutta kaiketi se olisi ihan hyvä, että mieskin siihen suostuisi...
Kerroit kuin mun entisestä elämästäni.
Lopulta vuosikaudet kahta pientä lasta yksin hoitaesani ja ainoana perheessä töissä käytyäni väsyin. Ja otin eron. Avoliittomme oli siinä pisteessä, että TODELLA: OMANI JA LASTENI MIELENTERVEYDEN VUOKSI päätin, että nyt loppui!
Suurin syy vetkuttelemiseeni, eropäätöksen siirtämiseeni oli se, että säälin miestäni.
Tiesin, että hän ei alkoholisoituneena mielenterveydeltään puutteellisena pysty yksin elämään. No, henkistä väkivaltaa ja fyysistäkin välillä aikani kestettyäni olin pakon edessä.
Mies uhkaili tappaa itsensä, yrittikin pari kertaa. Onneksi lapset olivat vielä niin pieniä, että nukkuivat sikeästi eivätkä kuulleet öisiä yhteenottojamme.
Kuule, hyvä ihminen! Älä anna tilanteen jatkua päivääkään! Sellainen mies kuin miehesi tuntuu olevan, voi tehdä mitä tahansa. Sekä sulle että lapsillenne. Kun pää tarpeeksi sekoaa, eihän siinä mikään ole enää minkään arvoista.
Muuten. Lopulta mieheni kesti avohoidon potilaana pari vuotta - ja teki itsemurhan. Sen itsemurhan, minkä tiesin jo vuosia sitten jonakin päivänä tapahtuvan. Onneksi olimme eronneet - lasten tähden. Todella surkeaa.
Keskustele asiasta mahdollisimman avoimesti ystäviesi/sukulaistesi/asiantuntijoiden kanssa.
Se auttaa vahvistamaan päätöstäsi. Kauaa et jaksa, tiedän sen kokemuksesta!
Kaikkea hyvää sulle ja lapsillesi!!!