Hei, kaipaisin nyt kiperästi apua ja erilaisia mielipiteitä. Olen siis noin parikymppinen naisenalku. Taustatiedoksi siis että minulla ja entiselläni on aika vaikeahko, tai no sekava menneisyys. Entiseni on siis ensirakkauteni ja yhteistä taivalta meillä oli muutama vuosi, joista vain alku oli on/off juttua, lopussa suhteemme oli "yhtäjaksoinen" ja kestävä, mutta jouduin sen henkilökohtaisten elämän rasitteiden takia lopettamaan, koska voimavarani eivät parisuhteeseen riittäneet. Erosta on siis noin puolisen vuotta ja kun mieheni jätin niin sanoin hänelle, että haluan hänet takaisin, kunhan saan elämäni takaisin kuntoon. Olin myös kauan maassa tästä erosta, sillä hän teki kaikesta parempaa.
Masentelin muutaman kuukauden epätoivossa, kunnes päätin saada elämäni kuntoon, että voisin jonain päivänä tämän elämäni rakkauden saada takaisin. Kuukausia kului ja elämäni rauhoittui, mutta exmieheni, joka ei eroa hyvällä ottanut, eikä ymmärtänyt että tarvitsen omaa aikaa, oli edelleen loukkaantunut ja hieman vihoitteli minulle erosta, emmekä enää kovin hyvissä väleissä olleet, joten tavallaan luovuin pikkuhiljaa toivosta saada kaikki vielä korjattua. No nyt kuitenkin aloitin uuden parisuhteen uuden miehen kanssa, ja entiseni ei siis vielä tiedä tästä. Nyt entiseni on alkanut näyttää minulle hieman vihreää valoa, vinkkasi haluavansa minut takaisin ja ehdotti minulle tapaamistakin. Kieltäydyin kuitenkin, tottakai. Mutta nyt mieltäni on kaihertanut ajatus entisestäni, voisiko tämä nyt toimia? Sillä en ole koskaan rakastanut ketään kuin häntä, eikä tuore suhteeni ole vielä edes kovinkaan vakavalla tasolla, enkä voi vielä sanoa rakastavani nykyistäni, sillä suhde on erittäin tuore.
Nyt haluaisinkin kysyä, mitä teen? Jatkanko uutta suhdettani ja opettelen rakastamaan nykyistä miestäni, jopa vielä enemmän kuin entistäni, vai uskonko että minä ja entiseni olisimme kasvaneet ja tajunneet kuinka paljon toisiamme tarvitsemmekaan? Yrittäisinkö vielä entiseni kanssa ja hylkäisin uuden parisuhteeni ennen kuin se menee vakavaksi?
Olen sekaisin ajatusteni kanssa, enkä halua nykyistäni satuttaa epäluuloillani, haluan puhua hänelle vasta kun olen asioista täysin varma. Kaikki mielipiteet molempiin suuntiin ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä itse olen aivan pihalla kaikesta nyt.
Masentelin muutaman kuukauden epätoivossa, kunnes päätin saada elämäni kuntoon, että voisin jonain päivänä tämän elämäni rakkauden saada takaisin. Kuukausia kului ja elämäni rauhoittui, mutta exmieheni, joka ei eroa hyvällä ottanut, eikä ymmärtänyt että tarvitsen omaa aikaa, oli edelleen loukkaantunut ja hieman vihoitteli minulle erosta, emmekä enää kovin hyvissä väleissä olleet, joten tavallaan luovuin pikkuhiljaa toivosta saada kaikki vielä korjattua. No nyt kuitenkin aloitin uuden parisuhteen uuden miehen kanssa, ja entiseni ei siis vielä tiedä tästä. Nyt entiseni on alkanut näyttää minulle hieman vihreää valoa, vinkkasi haluavansa minut takaisin ja ehdotti minulle tapaamistakin. Kieltäydyin kuitenkin, tottakai. Mutta nyt mieltäni on kaihertanut ajatus entisestäni, voisiko tämä nyt toimia? Sillä en ole koskaan rakastanut ketään kuin häntä, eikä tuore suhteeni ole vielä edes kovinkaan vakavalla tasolla, enkä voi vielä sanoa rakastavani nykyistäni, sillä suhde on erittäin tuore.
Nyt haluaisinkin kysyä, mitä teen? Jatkanko uutta suhdettani ja opettelen rakastamaan nykyistä miestäni, jopa vielä enemmän kuin entistäni, vai uskonko että minä ja entiseni olisimme kasvaneet ja tajunneet kuinka paljon toisiamme tarvitsemmekaan? Yrittäisinkö vielä entiseni kanssa ja hylkäisin uuden parisuhteeni ennen kuin se menee vakavaksi?
Olen sekaisin ajatusteni kanssa, enkä halua nykyistäni satuttaa epäluuloillani, haluan puhua hänelle vasta kun olen asioista täysin varma. Kaikki mielipiteet molempiin suuntiin ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä itse olen aivan pihalla kaikesta nyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.