Olen jo pitkään kokenut olevani täysin väärä ihminen seurustelemaan avomieheni kanssa. Hän ihailee usein spontaaneita, reippaita ja rempseitä naisia, joita löytyy hänen kaveripiiristään ja kavereiden puolisoista. Itse olen pohdiskeluun taipuvainen ja harkitsen asioita monelta kantilta ennen niiden toteuttamista.
Olen hänelle sen ääneen sanonutkin, että ehkä hänelle olisi parempi löytää joku omasta ystäväpiiristään, koska minä koen itseni täysin ulkopuoliseksi siinä. Tottakai siis osittain ajattelen myös, että hän on väärä minulle, sillä en usko että tulemme koskaan näkemään asioita samalla tavalla (ymmärrän kyllä, että tuskin täysin samanlaista elämänkatsomusta tulen löytämään kenenkään muunkaan kanssa, eikä se ole tarkoituskaan.)
Miten tällaisista tunteista voi päästä yli?
Olen hänelle sen ääneen sanonutkin, että ehkä hänelle olisi parempi löytää joku omasta ystäväpiiristään, koska minä koen itseni täysin ulkopuoliseksi siinä. Tottakai siis osittain ajattelen myös, että hän on väärä minulle, sillä en usko että tulemme koskaan näkemään asioita samalla tavalla (ymmärrän kyllä, että tuskin täysin samanlaista elämänkatsomusta tulen löytämään kenenkään muunkaan kanssa, eikä se ole tarkoituskaan.)
Miten tällaisista tunteista voi päästä yli?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei yhdessä_yksin
Mietit kovasti sitä, millainen kumppani olet puolisollesi. Pohdintasi kuulostavat siltä, ettet arvosta itseäsi ja tunnet jonkinlaista kelpaamattomuutta, jos ymmärsin kirjoituksesi oikein.
Mietin sitäkin, milloin viimeksi olette kunnolla keskustelleet siitä, missä parisuhteenne menee, mitä odotatte ja toivotte toisiltanne, miltä kummastakin tuntuu. Saatko tarpeeksi hyvää palautetta ja kiintymyksen osoitusta? Oletteko ilmaisseet toisillenne rakkauden, läheisyyden ja kunnioituksen tunteita? Olisiko teille mahdollista esim. osallistua parisuhdeta lujittavalle kurssille?
Toinen asia sitten on, että jokaisen elämäntehtävä on opittava hyväksymään ja 'kantamaan' itsensä. Vaikka kumppani voikin paljon antaa tukea, viime kädessä kuitenkaan omaa itsetuntoa ei saada toisilta vaan se tulee rakentaa itse. Miten voisit arvostaa ominaisuuksiasi enemmän, ihan itse? Ei kaikkien tulekaan olla rempseitä ja ulospäinsuuntautuneita. Myös hiljaisilla pohdiskelijoilla on tärkeä paikka elämässä. Maailma tarvitsee monenlaisia persoonia. Juuri tähän ominaisuuteesi miehesi saattaa olla rakastunutkin.
Terveisin Merja, diakoni
Oletko Merja kantanut itsesi? Kirkon uudet vaatimukset diakoneille...
Se, että mies ihailee avoimesti toisentyyppisiä ihmisiä voi olla vain hänen vilpittömyyttään.
No, ainakin minun mieheni vakuuttaa niin. Eikä ole mitään syytä uskoa, että hän olisi tuollaisia toisenlaisia haikaillut enkä epäile pettämistäkään.
Toistakymmentä vuotta jo oltu yhdessä. Vieläkin tuntuu, että en ole oikeantyyppinen ihminen. Meillä on kuitenkin elämänkatsomus samanlainen, lapsenkasvatus ja arvot, yhteen hioutuneetkin. Se on tärkeää että perusarvot on samanlaiset (uskollisuus, rehellisyys, auttaminen) ja että kunnioittaa toiselle tärkeitä asioita vaikkei itse samasta pidäkään.