ero ja keskenmeno

satutettunainen kirjoitti:

Tuli ero ja keskenmeno. Oltiin vuoden verran seurusteltu ja muutama kuukausi asuttiinkin yhdessä. Mies ilmoitti et haluaa erota. Ero tuli itselle yllätyksenä. On ollut riitoja jonkun verran yksittäisiä mut niitä ei olla oikein kunnolla käsitelty. Meillä molemmilla pitkäparisuhde takana. Itsellä ei lapsia avoliitosta. Miehellä yksi lapsi avioliitostaan. Ero ilmoituksen jälkeen mies ilmoitti et asuntokin katsottuna. Syy eroon et ku on henkisesti lopussa mä olen siihen kuulemma ajanut. Muutama viikko siinä eleltiin yhdessä olosuhteiden pakosta ja miehen lapsikin oli välillä kuvioissa. Mä olisin halunnut et erotaan saman tien mut mies ei suostunu lähtemään koska hän ei pysty samantien muuttamaan uusi asunto vapautuu muutaman viikon päästä oli vastaus ja hänellä on laillinen oikeus olla asunnossa. Vietettiin siinä pari viikkoa aikaa ihan niinkin ei mitään ilman läheisyyttä. Nukuttiin jopa samassa sängyssä. Itse en olisi halunnut mutta kun ei mulla ollu muutakaan paikkaa niin taivuin tähän tahtoon. Olin niin rikki et en jaksanut tästä asuntoasiasta alkaa vääntämään. Toivoin et muuttaa mielensä ja voidaan selvittää asiat mut ei jaksa kuulemma selvittää eikä edes halua. Eron jälkeen huomasin et olen raskaana ja ilmoitin miehelle. On kuulemma iloinen asia osallistuu kantamalla vastuun mut yhteen ei halua palata. Sanoi et kyllä mä pärjään yksinkin haluaa nähdä mua ja lasta mahdollisimman paljon. Mies on tosi lapsirakas ja meillä oli yhteinen perhe ja muutenkin yhteinen elämä haaveena. Mies sanoi et rakastaa mua mut se ei aina kuulemma riitä. Meillä on aidosti mukavaa yhdessä ja ollaan samalla aaltopituudella sen on mieskin myöntänyt. Riitatilanteiden kommunikoinnin puute johti tähän. Keskenmeno ilmoituksen jälkeen mies ei ole kysellyt juurikaan vointiani. Olen selviytynyt keskenmenosta aika lailla yksin ja ulkopuolisen keskustelun turvin. Ollaan nähty tämän keskenmenon ja eron jälkeen ja olen ilmoittanut etten halua olla mikään kaveri. Sanoin et jos nähdään niin nähdään muutenkin ku kavereina. Mies sanoi et ei tiedä pystyykö parisuhteeseen tällä hetkellä. Vastasi et päivä kerrallaan haluaa katsoa kuinka tässä käy. En miettinyt kuulemma kans et pitäisikö vielä yrittää, mut pelkää et jos se ei tulle kestämään. Ei kannata kuulemma jäädä roikkumaan. En tiedä kuinka tässä jaksaa
Oon ollut töistäkin sairaslomalla. Nukkuminen, syöminen ja oma jaksaminen ihan lopussa. Onko muita samassa tilanteessa? Mitä teen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä