Meillä oli aamusella taas erään kerran aika tulinen sananvaihto. Olen kertonut miehelleni arkaluontoisia asioita (totta kai menneisyys kerrotaan kun yhdessä ollaan...tai näin ainakin luulin) ja olen myös ollut työtön vuoden verran (töitä ei kerta kaikkiaan omalla alalla ole ja liiton rahalta ei kannata siivoajaksi lähteä).
Tänään mieheni sitten "iski" ihan tarkoituksella "puukon selkääni" ja tokaisi minun työttömyyden johtuvan minusta ja henkilökohtaisista ominaisuuksistani. Itsetunto on jo muutenkin alhaalla pitkän työttömyyden vuoksi. Rakkaansa sanomana tuo tuntui erityisen julmalta...etenkin kun hän tarkoitti sitä ja ei edes lipsauttanut vahingossa.
Olen myös suhteellisen ujo ja "etsinyt itseäni" aikuisiällä koulukiusaamisen vuoksi. Aiemmin hän tokaisi että hänen lapsestaan ei tule samanlaista nyhveröä kuin minä (olen oikeasti temperamenttinen ja asiani hoitava) ja että ei tarvitse hänen lapsensa etsiä itseään aikuisena. Tästäkin menin sanattomaksi. Kuinka kukaan joka rakastaa toista voi sanoa tuollaista?
Olen tässä miettinyt että kannattaakohan tätä suhdetta jatkaa..ensi kesänä olisi häät, mutta arveluttaa koko ajan enemmän.
Tänään mieheni sitten "iski" ihan tarkoituksella "puukon selkääni" ja tokaisi minun työttömyyden johtuvan minusta ja henkilökohtaisista ominaisuuksistani. Itsetunto on jo muutenkin alhaalla pitkän työttömyyden vuoksi. Rakkaansa sanomana tuo tuntui erityisen julmalta...etenkin kun hän tarkoitti sitä ja ei edes lipsauttanut vahingossa.
Olen myös suhteellisen ujo ja "etsinyt itseäni" aikuisiällä koulukiusaamisen vuoksi. Aiemmin hän tokaisi että hänen lapsestaan ei tule samanlaista nyhveröä kuin minä (olen oikeasti temperamenttinen ja asiani hoitava) ja että ei tarvitse hänen lapsensa etsiä itseään aikuisena. Tästäkin menin sanattomaksi. Kuinka kukaan joka rakastaa toista voi sanoa tuollaista?
Olen tässä miettinyt että kannattaakohan tätä suhdetta jatkaa..ensi kesänä olisi häät, mutta arveluttaa koko ajan enemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä sitte, kannattaa varmaan miettiä kahteen kertaan ennen ku sen teet. Noi ajatukset jotka sanotaan hetken mielijohteesta on yleensä just se käsitys mikä jollain on päässään, ei se hyväksy sua suna, saati yritä edes nähdä asioiden oikeita syitä.
"Kuinka kukaan joka rakastaa toista voi sanoa tuollaista?"
Ei voikkaan, vedä siitä sit johtopäätös.
En tiedä olenko vielä menettämässä suhteellisuuden tajunikin itsetunnon lisäksi..samaisen riidan aikana mieheni myös ärjäisi että jos en hiljene niin hän hakkaa minut..en tiedä voisiko hän oikesti tehdä niin ja oliko tuo sitten vain hetken maltin menetys...myöhemmin pyyteli kyllä sitä anteeksi ja väitti että ei voisi koskaan lyödä, mutta itse en ole siitä enää niinkään varma. Voiko tuo olla jo perheväkivallan "esiaste" tai matalampi kynnys siihen? Ylireagoinko kun edes mietin tällaisia? ..hän oli kuulemma sanonut niin saadakseen minut hiljaiseksi..
En taida enää tietääkään mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu :(
Jos mies laukoo nyt tuollaisia, voi olla varma ettei papin aamen sitä muuta. Päinvastoin hän todennäköisemmin pahenee vanhetessaan. Mies selvästi pitää sinua itsestäänselvyytenä ja luulee että saa sanoa sinulle mitä sylki suuhun tuo. Vaan mitäpä minä tässä, itse tehnyt saman virheen ja siitä nyt sitten olen kärsinyt.Jos vielä voisin valita, valitsisin toisin. Lykkyä elämään!
..tässä auttaa, kun jokainen tahtoo itse tehdä omat virheensä ja oppii niistä sitten joskus, jos oppii.
Mutta aikalailla soivat varoituskellot itselläsikin jo - ja syystä. Osasi ei ole aikaisemminkaan ollut helppo, jos kerran sanot olevasi koulukiusattu. Taitaa vain olla niin, että olet etsinyt itsellesi uuden 'kiusaajan' joka alistamalla ja nöyryyttämällä pitää otteessaan.
Mikään tuskin alttarilla muuttuu - päin vastoin - luultavasti vain pahenee.
Riidan aikana saattaa useastikin sanoa asioita, joita ei tarkoita. Mutta nuo ovat kyllä sellaisia loukkauksia, joita ei (terveellä tavalla) rakastavan ihmisen suusta kuule.
Mieti. Ja mieti tarkkaan ennen kuin postitat hääkutsut.