Voi että ihmiset voivat olla tyhmiä. Parisuhdetta eletään hyvin väärillä ehdoilla.
Tavataan kakaroina ja oitis sitten saman katon alle, opiskelut kesken, niukkaa elämää. Kun sitten opiskelut päätökseen, alkaakin se kutkuttaa sinkkuelämä ka menojalkaa kutittaa vietävästi, niin sitä unohdetaan perhe, sillä useinhan siihen opiskeluelämään on tullut jo lapsiakin. Niin viis perheestä, kumpikin menee omia menojaan ja alkaa jokaisesta asiasta kiukuttelu, riitely.
No ero on pian edessä.
Kun jokainen osaisi tässä vaiheessa painaa "jarrut" ja tanakasti pohjaan ja miettiä hetken, sillä nythän perheellä olisi mahdollisuus yhdessä rakentaa tulevaisuutta ja saada kohtuullinen elämä vähintään ja tärkeintä, lapsilla olisi sekä oma äiti, että isä samassa kodissa.
Vaan se revitään noilla typerillä odotuksilla paremmasta "kodista" rikki kaikki. Niin lapset pyöritykseen ja rahallinen tiukkuus jatkuu, sillä eihän uuspuolisot ala elättämään toisen lapsia.
Sitten kun vielä pyöräyttää siihen uusien kumppaneiden kanssa lapsia. Valmis on oikein todellinen sekasotku. Aina on "pipo tiukalla" ja elämä ei oikein ala koskaan. Suomessa on valtaisia määrä unohdettuja lapsia ja onnettomia hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka sortuvat tässä ahdingossaan käyttämään väärin lääkkeitä, alkoholia ja jopa sortuvat huumeisiin, mutta harva on niin rohkea että hakee apua terapian kautta. Jonka avulla se elämä sentään saisi paremmat mahdollisuudet, kuin se juokseminen etsimässä sitä elämää kapakoissa, ulkomaan matkoilla ja vaihtamalla kumppania kuin "sukkia".
Jos olisi ymmärtänyt pitää sen ensimmäisen perheen koossa, siinä olisi ollut mahdollisuus opintojen jälkeen paljon parempaan elämään.
Tavataan kakaroina ja oitis sitten saman katon alle, opiskelut kesken, niukkaa elämää. Kun sitten opiskelut päätökseen, alkaakin se kutkuttaa sinkkuelämä ka menojalkaa kutittaa vietävästi, niin sitä unohdetaan perhe, sillä useinhan siihen opiskeluelämään on tullut jo lapsiakin. Niin viis perheestä, kumpikin menee omia menojaan ja alkaa jokaisesta asiasta kiukuttelu, riitely.
No ero on pian edessä.
Kun jokainen osaisi tässä vaiheessa painaa "jarrut" ja tanakasti pohjaan ja miettiä hetken, sillä nythän perheellä olisi mahdollisuus yhdessä rakentaa tulevaisuutta ja saada kohtuullinen elämä vähintään ja tärkeintä, lapsilla olisi sekä oma äiti, että isä samassa kodissa.
Vaan se revitään noilla typerillä odotuksilla paremmasta "kodista" rikki kaikki. Niin lapset pyöritykseen ja rahallinen tiukkuus jatkuu, sillä eihän uuspuolisot ala elättämään toisen lapsia.
Sitten kun vielä pyöräyttää siihen uusien kumppaneiden kanssa lapsia. Valmis on oikein todellinen sekasotku. Aina on "pipo tiukalla" ja elämä ei oikein ala koskaan. Suomessa on valtaisia määrä unohdettuja lapsia ja onnettomia hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka sortuvat tässä ahdingossaan käyttämään väärin lääkkeitä, alkoholia ja jopa sortuvat huumeisiin, mutta harva on niin rohkea että hakee apua terapian kautta. Jonka avulla se elämä sentään saisi paremmat mahdollisuudet, kuin se juokseminen etsimässä sitä elämää kapakoissa, ulkomaan matkoilla ja vaihtamalla kumppania kuin "sukkia".
Jos olisi ymmärtänyt pitää sen ensimmäisen perheen koossa, siinä olisi ollut mahdollisuus opintojen jälkeen paljon parempaan elämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Parisuhdetta eletään hyvin väärillä ehdoilla. "
Aika törppö lause. Eiköhän parisuhdetta eletä jokaisen omilla ehdoilla. Ei sinun, minun tai naapurin ehdoilla.
Ellei parisuhde perustu vapaaehtoisuuteen molempien puolelta, se ei onnistu. Lisäksi ihmiset muuttuvat. Kaikkein eniten varmaan siinä vaiheessa, kun opinnot on ohi ja siirrytty työelämään. Vasta sen jälkeen tekee 1. "tilitarkastuksen" - yleensä 30v hujakoilla. Usein kompassi ei osoita yhteen suhtaan, vaan kahteen. Molempien näkemykset, kokemukset, toiveet ja halut eivät enää kohtaa. Siksi on parempi erota. Parisuhde on perheen tärkein suhde, ja ellei se ole - siitä tule kelvollista molemmille, ero on paras ratkaisu.
Parisuhdetta eletään toki jokaisen omilla ehdoilla, mutta jos suhteessa on lapsia, on molempien joustettava. Jos näin ei tapahdu, niin toinen alistuu ja se ei ole hyvä. Olemme edelleen vastuussa omasta hyvinvoinnista ja jos on lapsia, olemme holhoojina vastuussa heidän hyvinvoinnista.
Usein alistunut osapuoli hakee eroa, koska puoliso on niin ilkeä ja on tuhonnut elämäni.
Jos alistut ja annat toiselle kaiken määräysvallan, olet itse vastuussa omista tekemisistä, on turha syytellä vuosien jälkeen muita, jos itse on pannut pään pensaaseen ja toivonut että muut hoitavat kaikki ikävät asiat.
Joustamaan joutuu jokainen elämässään, tai olet jatkuvasti riidoissa ja väärinymmäretty.
nähty puhui asiaa