On mielenkiintoista miten fariseukset ja saddukeukset suhtautuivat tähän varhaiseen nasarealaiseen lahkoon? Kopioin jälleen Pekka Linkqvistin kirjasta: Juutalaisuus.
"Se, että Jeesuksen opetus oli lähellä fariseusten teologiaa, on selvää. Toisaalta ne väitteet, joissa Jeesuksen esitetään yksinkertaisesti olleen fariseus, ovat liian pitkälle vietyjä. Pääkohdissaan opot kuitenkin sopivat hyvin rinnakkain. : kumpikin oli ylösnousemukseen uskova herrätys- ja pyhitysliike, jossa jokainen ihminen suoritti temppelipalvelusta eli pyhitti elämänsä kaiken aikaa ja kaikkialla. Jumalaa palvellaan, ei enää ensisijaisesti temppelivuorella, vaan sydämessä tai "hengessä ja totuudessa" (ks. Joh. 4:21-24). Se, että Jeesus ja fariseukset olivat kaiken aikaa napit vastakkain, ei ole tämän kanssa ristiriidassa. Tärkein kiistakumppani löytyy aina läheltä. "
Lindqvist jatkaa: "Mielenkiintoista on, että Apostolien teot tuntuu viittaavan erityisesti saddukeusten vihamielisyyteen nasaretilaista lahkoa kohtaan (Apt. 4:1-3; 5:17; 24:1). Fariseusten suhtautuminen oli sallivampaa. Gamaliel, siis rabbiinisen kirjallisuuden Rabban Gamaliel I, vetosi - viitattuaan ensin selootti Juudas Gallialaisen tapaukseen (josta kerrottu aiemmin tekstissä) - neuvoston edessä apostolien vapauttamisen puolesta. Hän ei nimittäin pitänyt poissuljettuna sitä, etteikö apostolien saarna voisi "olla Jumalasta" (Apt. 5:34-40). Myöhemmin Paavalin ollessa syytettynä ja vihjattua strategisesti oikealla hetkellä farisealaiseen taustaansa ja siitä seuraavaan ylösnousemususkoon, näemme jälleen fariseusten asettuvan puolustamaan häntä. "Me emme voi havaita tässä miehessä mitään pahaa. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle" (Apt. 23:9). Tämän kuvan jatkoksi voidaan vielä lisätä Josefuksen kertoma tapaus ylipappi Annaksen järjestelemästä "Jaakobin, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen sekä muutamien muiden" vangitsemisesta, tuomiosta Sanhedrinin edessä sekä kivityksestä (Ant.20:200-201). Annas on ainoa ylipappi, jonka Josefus suoraan mainitsee olleen saddukeus. Josefus kertoo tämän laittoman teloituksen nostattaneen vastarinnan fariseusten, "kaupungin oikeamielisimpien ja laille uskollisimpien", keskuudessa. Laittoman teloituksen skandaali johti siihen, että kuningas Agrippa erotti Annaksen. Olipa fariseusten perimmäinen kimmoke nostaa haloo kristittyjen johtajien laittomasta teloituksesta mikä hyvänsä....kertoo se kuitenkin myös siitä, että he näkivät Jaakobin ja tämän kanssauskovaiset varsin harmittomina ja syyttöminä."
"Se, että Jeesuksen opetus oli lähellä fariseusten teologiaa, on selvää. Toisaalta ne väitteet, joissa Jeesuksen esitetään yksinkertaisesti olleen fariseus, ovat liian pitkälle vietyjä. Pääkohdissaan opot kuitenkin sopivat hyvin rinnakkain. : kumpikin oli ylösnousemukseen uskova herrätys- ja pyhitysliike, jossa jokainen ihminen suoritti temppelipalvelusta eli pyhitti elämänsä kaiken aikaa ja kaikkialla. Jumalaa palvellaan, ei enää ensisijaisesti temppelivuorella, vaan sydämessä tai "hengessä ja totuudessa" (ks. Joh. 4:21-24). Se, että Jeesus ja fariseukset olivat kaiken aikaa napit vastakkain, ei ole tämän kanssa ristiriidassa. Tärkein kiistakumppani löytyy aina läheltä. "
Lindqvist jatkaa: "Mielenkiintoista on, että Apostolien teot tuntuu viittaavan erityisesti saddukeusten vihamielisyyteen nasaretilaista lahkoa kohtaan (Apt. 4:1-3; 5:17; 24:1). Fariseusten suhtautuminen oli sallivampaa. Gamaliel, siis rabbiinisen kirjallisuuden Rabban Gamaliel I, vetosi - viitattuaan ensin selootti Juudas Gallialaisen tapaukseen (josta kerrottu aiemmin tekstissä) - neuvoston edessä apostolien vapauttamisen puolesta. Hän ei nimittäin pitänyt poissuljettuna sitä, etteikö apostolien saarna voisi "olla Jumalasta" (Apt. 5:34-40). Myöhemmin Paavalin ollessa syytettynä ja vihjattua strategisesti oikealla hetkellä farisealaiseen taustaansa ja siitä seuraavaan ylösnousemususkoon, näemme jälleen fariseusten asettuvan puolustamaan häntä. "Me emme voi havaita tässä miehessä mitään pahaa. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle" (Apt. 23:9). Tämän kuvan jatkoksi voidaan vielä lisätä Josefuksen kertoma tapaus ylipappi Annaksen järjestelemästä "Jaakobin, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen sekä muutamien muiden" vangitsemisesta, tuomiosta Sanhedrinin edessä sekä kivityksestä (Ant.20:200-201). Annas on ainoa ylipappi, jonka Josefus suoraan mainitsee olleen saddukeus. Josefus kertoo tämän laittoman teloituksen nostattaneen vastarinnan fariseusten, "kaupungin oikeamielisimpien ja laille uskollisimpien", keskuudessa. Laittoman teloituksen skandaali johti siihen, että kuningas Agrippa erotti Annaksen. Olipa fariseusten perimmäinen kimmoke nostaa haloo kristittyjen johtajien laittomasta teloituksesta mikä hyvänsä....kertoo se kuitenkin myös siitä, että he näkivät Jaakobin ja tämän kanssauskovaiset varsin harmittomina ja syyttöminä."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taas kirjoitusvirhe, pitäisi olla: Pääkohdissaan opit sopivat kuitenkin rinnakkain.
Kun kansanvanhimmat, ylipapit ja saddukeukset kokoontuivat neuvonpitoon päättämään mitä tekevät pidätetylle jeesukselle - lukija huomatkoon tämän - fariseukset loistivat poissa olollaan eivät osallistuneet päätöksen tekoon kuten Joosef Arimatilaisen yhteydessä todetaan. Ja huonatkka viellä, juuri fariseukset pyysivät saada lupaa ottaa ruumis ristiltä haudata Jeesuksen. Ja kun Jeesus oli vielä elossa ja kiersi oppilaineen Galileassa, eivätkö juuri fariseukset kutsuneet häntä luokseen syömään ja varoittivat Herodeksesta. Fariseusten yllättävän suopea suhtautuminen Jeesukseen ja hänen oppilaihinsa on yllättävän silmiin pistävää.
Annan vielä pappi Olli Valtosen hyvän ja oivan saarnan "Tiedämme vähän" vuodelta 2014 tähän yhteyteen:
Matka kohti Jerusalemia ja teloitusta on alkamassa.
Neljä evankelistaa on kirjannut Jeesuksen lyhyen toiminnan pieneksi historiikiksi. Tiedämme Jeesuksen tiestä yhtä ja toista. Sunnuntain teksti osoittaa kuitenkin, että tiedämme vain palasia.
Fariseukset olemme tottuneet näkemään Jeesuksen vihamiehinä. Tekstissä kuitenkin juuri fariseukset varoittavat Jeesusta Herodeksesta. Eli Jeesuksella on ollut siinä porukassa paljon ystäviä.
Farisealaiset olivat eräänlainen puolue. Se syntyi 100 vuotta ennen Jeesusta alemman papiston keskuudessa vastapainoksi ylemmän papiston saddukeuksille, aikansa fundamentalisteille.
Jeesus oli lähempänä fariseuksia kuin muita juutalaisia kiivailijoita. Tiedämme fariseusten kutsuneen Jeesusta koteihinsa. Ja aterioille. Nikodemus antoi Jeesukselle oman hautapaikkansa. Eivät fariseukset koskaan vaatineet Jeesuksen vangitsemista saatikka teloittamista.
Tai entä se, että Jeesus antaa tekstissä ymmärtää käyneensä Jerusalemissa vähän väliä? Kuitenkin evankelistat kertovat näistä visiiteistä vain pikkupaloja.
Emmekä tiedä paljoakaan Jeesuksen ja Herodes Antipaan suhteesta. Tapasivatko he ennen kuulusteluja ja kiduttamista, useammankin kerran?
Asko Sahlberg käsittelee romaanissaan Herodes tätä kysymystä. Mutta se on vain fiktiota. Me tiedämme niin vähän.
”Se kettu”, tyytyi Jeesus sanomaan Herodeksesta päivän tekstissä.
Olli Valtonen
Oma Huomioni loppuun: Mutta tuo kettu, siis mikä kettu? Meille kettu on ovela ja viekas eläin, mutta ei Jeesukselle ja muille juutalaisille. Jeesuksen ajan juutalaisille kettu tarkoitti roistoa ja lurjusta.
Itse olen kopioinut tuon saarnan talteen, saarna on kyllä hyvä se on annettu viidennelle paastonajan sunnuntaille, mutta vadta nyt huomasin siinä tämän inhimillisen virheen: "Nikodemus antoi Jeesukselle oman hautapaikkansa." Luulen että pappi Valtonen tarkoitti oikeasti Joosefia, mutta tuo virhe on päässyt lipsahtamaan vahingossa. Ihmisen muisti on oikukas ja aivot tuottavat sanoja, joskus lipsahtaa virheitä ja sammakoita kelle tahansa. Mutta joka antaa anteeksi pienimmänkin virheen, sillekkin annetaan.
Me emme todellakaan tiedä kaikkea ja sekin vähä on värittynyt virheellisellä korvausteologialla, jossa Jeesus ikään kuin on irrotettu Juutalaisuudesta kokonaan. Ihan käsittämätöntä. Milloin meille on kerrottu, että Jeesus oli myös kaikista suurin rabbi ja kaikista suurin profeetta, että Hän oli kaikkea ja paljon enemmän, koska Hän on Jumala.
Suosittelen kirjaa Aito kosher-Jeesus. Lainaan kirjasta yhden kohdan: "...Ei ole kovin tarpeellista luokitella Jeesusta johonkin sen ajan juutalaiseen ryhmään (suurimpana fariseukset, saddukeukset ja essealaiset), vaikka sen kautta voikin saada johonkin uskonnolliseen kiistaan kontekstia. Matteuksen evankeliumissa, joka on selvästi kirjoitettu juutalaista kohdeyleisöä ajatellen, fariseuksia pidetään johtavina opettajina (Matt. 23:1-3). Siitä huolimatta heidät kuvataan lähes aina yhteenottotilanteessa Jeesuksen kanssa. Hän nuhtelee heitä vahvoilla termeillä, erityisesti Matteuksen evankeliumin 23. luvun jakeissa 4-39. Jotkut tutkijat pitävät kohtia myöhempinä lisäyksinä tekstiin. Heidän mukaansa kiistoja ei tapahtunut. Tämä heijastuu rabbi Shmuleyn kommenteissa: "Jos Jeesus oli asialleen antautunut fariseus ja rabbi, miksi juutalaiset halusivat hänen kuolevan?" Totuus on, etteivät he halunneetkaan. Rabbeilla ei ollut mitään ongelmaa Jeesuksen kanssa. "
Jo fariseukset väittelivät keskenään, mishnan perustella vielä rajummalla kielellä kuin Evankeliumeissa, miksi siis on outoa että Jeesus käy väittelyä evankeliumissa muiden rabbien kanssa?
Väittely eli debatti on formaali, interaktiivinen argumentointimenetelmä. Tällainen väittely noudattaa tiettyjä sääntöjä ja se on kurinalaista. Meidän aikainen väittely noudattaa sokraattisen menetelmän sääntöjä, juutalaisten väittelyillä oli hieman eri säännöt. Nykysääntöjen mukaan ne sisältäisivät paljon argumentaatio virheitä.
Fariseukset eivät olleet mikään yhtenäinen ryhmä, se oli jakautunut erillaisiin koulukuntiin joista Hillel Suuren ja Rabbi Shammain koulut olivat suurimmat. Flaviuksen mukaan enemmistö fariseuksista asui Galileassa. Useimmat väittelyt käytiin sapattina synagogassa, aihe oli usein ain tulkinta.
"Fariseukset halusivat tietää, kummalla puolella Jeesus oli. Vaikka Hänen vastauksensa oli linjassa Shammain huoneen kanssa (eroa ei saa muutoin kuin siveettömyyden tähden), Hän meni vielä pidemmälle selittäen Jumalan aikomuksen:
Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja Hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt. 19:4-6).
Kun kysyttiin, miksi Mooses antoi Toorasta ohjeita avioeroa varten, Jeesus selitti: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen" (jakeet 8-9).
Kuinka Jeesus tiesi, että Mooses antoi avioeroa koskevan lain ihmisen syntisyden tähden, koska tiesi etteivät kaikki ole uskollisia avioliitolleen? Mikä oli Hänen tietolähteensä? Millainen rabbi hän oikein oli? " (Lainaus on Michael L. Brownin kirjasta Aito kosher-Jeesus)
Ei ihme, että Häntä seurattiin ja pommitettiin koko ajan kysymyksillä ja yritettiin saada
Hänet sanoista "koukkuun".
"yritettiin saada hänet sanoista 'koukkuun'."
Tämä nähtiin tehokkaaksi keinoksi testata onko rabbin opetus Jumalasta, eli onko tämän opetus vanhurskasta, pysyvää ja varmaa. Jos opettaja jäi opetuksestaan kiinni, katsottiin ettei opetus ollut luotettavaa. Fariseukset kun kuitenkin olivat maallikkopohjalta toimiva herätysliike eikä tänäpäivänä tuntemaamme modernia koululaitosta. Jeesus muuten poikkesi monesta opettjasta siinä ettei vedonnut kehenkään auktoriteettiin tai opettajaan, Jeesus ilmoitti sanan ja viisauden tulevan suoraan Jumalalta ja että kunnia siitä kuuluu yksin Jumalalle eikä kellekkään ihmiselle, jolloin painoarvo on opetuksessa eikä ihmisissä. Esimerkiksi Jeesuksen opetus "Älä tuomitse" löytyy Hillel Suuren lausumana "Älä tuomitse ellet ole samssa asemassa" ja Jeesuksen opetus "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." löytyy sekin Hillel Suuren lausumana "Älä tee toisille sellaista, mitä et tahdo tehtävän itsellesi. Siinä on koko Laki, kaikki muu on selitystä." Jeesus opettaa paljon muutakin joka löytyy Hillel Suuren tai jonkun muun rabbin opettamana. Fariseusten opetusta Jeesus kuitenkin kehottaa jopa kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaan, mutta varoitti ottamasta mallia niistä jotka eivät eläneet sen mukaan kuin mitä he opettivat ja olemasta liian pikkutarkkoja. Myöhemminkin opetus oli että jokainen niittä siitä minkä kylvää ja ei parane valittaa roskasta toisen silmässä kun omassa silmässä on tukki. Lain henki oli Jeesukselle tärkeämpi kuin lain kirjain.
Annteeksi, lipsahti pari sammakkoa. Tuo kohdan - Jeesuksen opetus "Älä tuomitse" löytyy Hillel Suuren lausumana "Älä tuomitse ellet ole samssa asemassa" - Piti olla :
Jeesuksen opetus "Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi" löytyy Hillel Suuren lausumana "Älä tuomitse ettet ole samssa asemassa"
On tosiaan mielenkiintoista ajatella, että millainen Jeesus todella oli ja mitä Hän teki. Se, että millainen Jeesus oli rabbina, kertoo jo täydellisesti myös Jeesuksen jumaluudesta. Lainaan jälleen kirjasta Aito kosher-Jeesus seuraavan lainauksen koskien tällä kertaa sapatin pitämistä.
"Jeesus puhui sapatista. Juutalaisuudessa on valtavia määriä halakha-sääntöjä siitä, mitä tulee tehdä ja mitä ei. Jeesus uskoi, että lisättyjen sääntöjen vuori heikensi ihmisten kykyä pitää sapattia tavalla, jolla sitä alun perin oli tarkoitettu vietettävän. Hän tiivistää lähestymistapansa sapattilakeihin kolmella selkeällä ilmoituksella
1. Sapatti tehtiin ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten (Mark. 2:27).
2. Ihmisen poika on sapatin Herra (Mark. 2:28).
3. Sapattina on luvallista tehdä hyvää (Mark. 3:4).
Hänen opetuksensa oli ihmeellinen ja vallankumouksellinen kaikessa yksinkertaisuudessaan ja puhtaudessaan. Lisäksi Hänen opetuksensa oli enemmän kuin pelkkä kommentti sapatista. Juutalaisessa maailmassa on asema (arvo), nimeltä posek ha dor eli korkein rabbi, joka jakaa oikeutta ja päättää, mistä tulee laki hänen sukupolvelleen. Jeesus puhui tällaisesta asemasta käsin. Hän ei ehdottanut lakia, vaan Hän asetti lain. Hän ei kommentoinut lakia, vaan Hän päätti siitä.
Tässäkin Jeesus meni pidemmälle kuin Hänen oman sukupolvensa rabbit ja rabbit kautta koko historian. Hän puhui taivaallisella käskyvallalla. Matteuksen evankeliumissa sanotaan: "Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa" (Matt. 7:28-29). Itse asiassa Hän puhui kuten profeetat, ei antanut mielipidettä, selitystä tai tulkintaa vaan puhui Herran auktoriteetilla.
Juutalainen evankeliumin tutkija Claude G. Montefiore ymmärsi, että Jeesus puhui profeettana, joka asetti Hänet vastakkain muiden aikansa rabbien kanssa. Hän kirjoitti: "Minä luulen, että tiedämme tarpeeksi ensimmäisen vuosisadan suurista rabbeista voidaksemme sanoa, että olkoonpa heidän opetuksensa kuinka hienoa ja arvokasta tahansa, niitä ei voida kutsua profeetallisiksi. Heitä ei kutsuttu profeetoiksi, eikä se olisi ollut sopivaakaan. Mitä hän tarkalleen tarkoitti?
Vaikka he ymmärsivät, että Mooseksen kirjojen moraalilait olivat tärkeämpiä kuin lait uhreista tai säädökset saastaisesta ja puhtaasta, he eivät kyenneet eivätkä voineet käsitellä asiaa samalla tavalla ja samassa hengessä kuin Jeesus. Hillel oli aina lain palvelija, ei koskaan sen tuomari. Tavallaan hän oli Jeesusta johdonmukaisempi, mutta juuri siitä syystä myös vähemmän profeetallinen. Sellaisia yhteenottoja, joita Jeesukselle tapahtui, ei olisi voinut tapahtua hänelle. Tästä syystä Hillelin opetusten vertailu Jeesuksen opetuksen kanssa on pääsääntöisesti turhaa. Niiden henki on erilainen. Toisessa tapauksessa profeetallisuus on mukana ja toisessa ei. Juuri profeetallisuus tekee eron.
Dan Cohn-Sherbok on rabbi, jolle Jeesuksen profeetallisuus on avain selittämään yhteenottoja muiden uskonnollisten johtajien kanssa."