Ykkösvaiheen paperi jätetty perjantaina. Kysyisin, että mikä on isän oikeus lapsiin, siis tarkoitan tapaamista yms. jos äiti on yh? Tätäkin on varmaan puitu täällä moneen otteeseen, mutta kun on tässä tilassa ei jaksa kelata. Entä miten käytännön toimet tästä eteenpäin, ositus ym. Voiko yhteisesti sovitut tavaranjakosuunnitelmat hyväksyä virallisella tasollakin? Olen nyt yhtä kysymysmerkkiä vaan. Asiallisista vastauksista kiitollinen.
lapset
isä exä kohta
121924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En osaa vastata mutta ainakin voit kysellä ilmaisesta puhelinneuvonnasta oikeusaputoimistosta.
Sen, mitä vanhemmat keskenään sopii, voi laillistaa oikeudessa. Lapsen tapaamisoikeudestakin voi sopia, mutta kyllä siinäkin jokin minimi on olemassa. Olisikohan joka toinen viikonloppu tai kerran kuussa? Lomista jne. voi sopia erikseen. Kaikesta pitää sopia ja se voi tietysti olla aluksi vaikeaa, koska tunteet käy kuumana ja kun suhde menee, niin kannattaa pitää huolta siitä, että jonkinlainen oikeudenmukaisuus toteutuu. Se on tulevaiuuden kannalta parasta.
ISÄLLÄ ON IHAN SAMAT OIKEUDET TAVATA LAPSIA KUN
ÄITILLÄKIN,YHTEISHUOLTAJUUS VARMASTI PARAS LAPSILLE JOS MAHD. JOSSA LAPSET MOLEMMILLA YHTÄ PALJON.
ÄLÄ TEE MITÄÄN HÄTIKÖITYJÄ PÄÄTÖKSIÄ NYT KUN KAIKKA TUNTUU SEKAVALTA.ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ
TYYDY MIHINKÄÄN JOKA TOINEN VKL SYSTEEMIIN,JOLLET
NIIN ITSE HALUA JA KYKENET PITÄMÄÄN LAPSISTA HUOLTA,VOIT HAKEA MYÖS HUOLTAJUUTTA ITSELLESI YHTÄ LAILLA KUIN LASTEN ÄITI.
EI NE TAVARAT NIIN TÄRKEITÄ OLE,KOITA OLLA TASAPUOLINEN,TULEVAISUUDESSA SE TUNTUU OIKEALTA JA REHDILTÄ.
Kiitokset tähänastisista vinkeistä. Kaikenlaiset asiaanliittyvät lisäneuvot ovat edelleen tervetulleita.
Te voitte keskenänne sopia lasten tapaamiset.Kerran viikossa olisi hyvä ehkä lasten kannalta ,että isä olisi mahdollisimman paljon kuvioissa mukana,Keskinäiset sopimukset tavaroiden jaosta on ok.Jos on yhteistä velkaa,missä on molempien nimet alla ne menee puoliksi.Tsemppiä
Kiitos tsempin toivotuksesta. Sitä tarvitaan aina. Ikää on minulla 45 vuotta ja liittoa takana 22 vuotta. Käytännössä viimeiset 1,5-2 vuotta on tehty luopumista/surutyötä, että alkaa toisaalta kääntyä helpotuksen puolelle kun jotain tapahtuu käytännössä. Lasten vuoksi nämä viimeiset vuodet on yritetty jotenkin notkua yhdessä, mutta kun ei ole yhteyttä niin ei ole. Elämä voittaa. Toivottavasti löydän vielä tällä iällä sukulaissieluisen kumppanin rinnalleni jolla on huumorintajua, joka on illanvirkku ja vielä ulkonäköäkin jonkin verran.
Kiitos vielä kerran.
Ei vielä edes eronnut ja jo uutta putkeen vaan,vieläpä hyvännäköistä.Sehän se on pääasia suhteessa.
Enhän tuossa aikatauluista maininnutkaan. Toivoa paremmasta huomisesta on pidettävä yllä, muuten ei jaksa. Ymmärrät varmaan.
Elämä kantaa.
Ettei vaan olisi tällainen vaihe menossa:
http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum47/HTML/000058.html
http://www.eroperhe.net/
vastauksia lenties joihinkin vastaantuleviin kysymyksiin
Kannattaa sopia kaikki mahdolliset asiat kerralla. Ensimmäinen sovittava asia on huoltomuoto. Yhteishuolto on lähes aina paras ratkaisu. Yksinhuollossa vain toinen vanhemmista päättää kaikista lapseen liittyvistä asioista. Yksinhuoltaja voi olla myös isä (kuten nimimerkin tapauksesssa).
Toinen sovittava asia on asuminen. Nykyisen lain mukaan se tulee merkitä vain toisen luokse, koska kenelläkään ei voi olla kahta ns. henkikirjoitusosoitetta. Lapset voivat aivan yhtä hyvin asua myös isänsä luona. Sukupuoli ei ole eikä saisi olla määräävä lähivanhemmuutta säätelevä tekijä. Ns. lapsen edun pitäisi olla se lähtökohta, siis pitäisi muttei useinkaan ole.
Kolmas päätettävä asia on ns. tapaamisoikeus. Tähän kohtaan voidaan merkitä esim. sellainen tapaamisoikeus, joka tuottaa ns. vuoroasumisen esim. viikko-viikko tms. systeemillä. Kannattaa aina pyrkiä sellaiseen tapaamisoikeussysteemiin, jossa tapaamiset sen vanhemman kanssa, jonka luona lapsi ei henkikirjoitusosoitteen perusteella asu, olisivat kaikkien kannalta mahdollisimman luontevia, mahdollisimman usein tapahtuvia ja tarpeeksi laajoja. Joka toinen viikonloppu - on aivan liian suppea ja kaavamainen tapa. Tapaamisoikeus tulee kuitenkin määritellä hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti, jotta se olisi tarpeen vaatiessa täytäntöönpanokelpoinen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että milloin tahansa pitää voida pystyä yksikäsitteisesti kalenteria ja kelloa katsomalla päättelemään kumman vanhemman luona lapsen tulisi olla. Käytännön tilanteissa järkevät vanhemmat tietysti sopivat asiat joustavasti ja lapsen näkökulmasta tarkastellen parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun edellä mainitut seikat on saatu neuvoteltua, tulee lopuksi määritellä mahdollinen elatusmaksu. Sen suuruus vuoroasumisessa on tavallisesti 0 euroa kuukaudessa ja tavallisista ihmisistä (ei miljonääreistä) puhuttaessa yläraja lienee n. 300 euroa kuukaudessa. Tähän voidaan päätyä, mikäli lapsen keskimääräiseksi elatustarpeeksi määritetään 420 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään ensin Kelan tuet (yh-korotuksineen), jolloin tuo vajaa 300 euroa jää jäljelle. Tätä 300 euroa jaetaan sitten vanhempien kesken siten, että ensin otetaan huomioon tapaamisoikeuden (tai vuoroasumisen) aikana tapahtuva elatus ja sitten katsotaan mitä jää vielä elatsumaksulla tasattavaksi. Jäljelle jäävä osa jaetaan vanhempien elatuskykyjen mukaisessa suhteessa. Elatuskyky on jotakuinkin nettotulot vähennettynä kiinteillä asumiskuluilla. Tässä kohtaa tulee huomata, että elatusmaksulla ei suinkaan ole tarkoituskaan kattaa kaikkia lapsen kuluja. Laskenta perustuu tarpeeseen ja ns. lähivanhempikin on elatusvalvollinen eli hoitaa mysö oman taloudellisen vastuunsa, ja kuten edellä tulikin jo ilmi, yhteiskuntakin on hommassa mukana lapsilisän kautta.
Sopimuspohjia saa varmaankin järjestöiltä, elatusturvasta, perheneuvolasta yms. paikoista. Sen voi toki aivan hyvin kirjoittaa myös alusta loppuun itse. Se tulee kuitenkin aina vahvistuttaa sosiaalitoimessa. Asuinpaikasta riippuen sen voi vahvistaa esim. lastensuojelun päällikkö tai muu vastaava viskaali. Sopimuksen voi vahvistuttaa myös tuomioistuimella avioeron 2. vaiheeseen liittyen (vaivattomin tapa).