Millainen on toksinen suhde?

Sama ajatus. Toinen myrkyttää jotenkin toista siinä suhteessa. Henkisesti...

old_profile_101065 kirjoitti:

Sama ajatus. Toinen myrkyttää jotenkin toista siinä suhteessa. Henkisesti...

Pääkallo ja reisiluut ristissä päällä...hui!

old_profile_101065 kirjoitti:

Sama ajatus. Toinen myrkyttää jotenkin toista siinä suhteessa. Henkisesti...

Niin tai ehkä molemmat toisiaan, veikkaan että usein menee niin että alunperin hyväkin voi muuttua myrkylliseksi myrkyllisessä seurassa, vähän niin kuin puolustusmekanismina. Lopulta sitten ei ole enää absoluuttista hyvää eikä pahaa vaan vain niiden sekoitusta molemmissa. Ympäristö sanoo että ansaitsevat toisensa vaikka se toinen ehkä olisi ansainnut parempaa aikoinaan.

Harmaaritari kirjoitti:

Niin tai ehkä molemmat toisiaan, veikkaan että usein menee niin että alunperin hyväkin voi muuttua myrkylliseksi myrkyllisessä seurassa, vähän niin kuin puolustusmekanismina. Lopulta sitten ei ole enää absoluuttista hyvää eikä pahaa vaan vain niiden sekoitusta molemmissa. Ympäristö sanoo että ansaitsevat toisensa vaikka se toinen ehkä olisi ansainnut parempaa aikoinaan.

Joo tai molemmat toisiaan, tarkoitin samaa mutta ilmaisin sen yksisuuntaisesti. :)

Niin, seura muokkaa. Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Ehkä siellä on joku syy pohjalla, että on helpompaa muuttua seuransa kaltaiseksi kun vaihtaa seuraa?

Dissident kirjoitti:

Pääkallo ja reisiluut ristissä päällä...hui!

Tuli mieleen Alice Cooperin laulu Poison. Jostakin syystä mulle tulee aina musiikki ja laulut mieleen...toivoton tapaus. :)

old_profile_101065 kirjoitti:

Joo tai molemmat toisiaan, tarkoitin samaa mutta ilmaisin sen yksisuuntaisesti. :)

Niin, seura muokkaa. Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Ehkä siellä on joku syy pohjalla, että on helpompaa muuttua seuransa kaltaiseksi kun vaihtaa seuraa?

Totta, tuossa seuran vaihtamisessa varmaan on oma kynnyksensä jos on ollut tyhmä, sitoutui liian paljon liian aikaisin, ja sitten sitä varmaan myrkyttyy ja katkeroituu. Koskaan ei kai voi liikaa korostaa kunnolla tututstumista ennen lopullista hynttyiden yhteen lyömistä.

Harmaaritari kirjoitti:

Totta, tuossa seuran vaihtamisessa varmaan on oma kynnyksensä jos on ollut tyhmä, sitoutui liian paljon liian aikaisin, ja sitten sitä varmaan myrkyttyy ja katkeroituu. Koskaan ei kai voi liikaa korostaa kunnolla tututstumista ennen lopullista hynttyiden yhteen lyömistä.

Toi on mahdollista. Peilaan heti taas itseenikin, kun olin joskus vuosia huonossa suhteessa sen naapurini kanssa. Stressasin itseni kipeeks, sen enempiä käytökseltäni myrkyttymättä. Sitä miestä mä kyllä varmasti myrkytin henkisesti ja olin piinaava. Kiukuttelin ja välillä olin ressukka ja hain sääliä heittäytymällä parkuen maahan..olemalla ovela jne. Semmosta henkistä valtataistelua.

Mutta se tietynlainen kynnys olis just se, että häpes itteänsä ja kaikkea, että oli onnistunut valitsemaan niin väärin. Ja ajautumaan niin kamalaan tilanteeseen ja vieläpä ihan itse ja vapaaehtoisesti.

Joo, kyllä se rauhassa tutustuminen on ihan viisasta. Kannatan.

old_profile_101065 kirjoitti:

Toi on mahdollista. Peilaan heti taas itseenikin, kun olin joskus vuosia huonossa suhteessa sen naapurini kanssa. Stressasin itseni kipeeks, sen enempiä käytökseltäni myrkyttymättä. Sitä miestä mä kyllä varmasti myrkytin henkisesti ja olin piinaava. Kiukuttelin ja välillä olin ressukka ja hain sääliä heittäytymällä parkuen maahan..olemalla ovela jne. Semmosta henkistä valtataistelua.

Mutta se tietynlainen kynnys olis just se, että häpes itteänsä ja kaikkea, että oli onnistunut valitsemaan niin väärin. Ja ajautumaan niin kamalaan tilanteeseen ja vieläpä ihan itse ja vapaaehtoisesti.

Joo, kyllä se rauhassa tutustuminen on ihan viisasta. Kannatan.

Niin no tuokin tosiaan että välttämättä ei kai alussa ole kumpikaan paha vaan ihan vilpittömästi haluaa aisoiden sujuvan, se vaan sitten menee siihen jos on vääränlainen se suhde että alkaa epäterveet jutut siellä vahvistumaan. Niin kuin just sinäkin, hirveen mukava ja toisia huomioiva mutta väärässä jutussa sustakin tuollaista tullut sitten pintaan. No nythän sulla on kaikki hyvin ja vaikka yleensä en kannata kovin laajaa kokemusten hankkimista ennen lopullista suhdetta niin sun tapauksessa ehkä se oli hyväkin, kasvattava kokemus ja osaat nyt sitten olla erilainen.

old_profile_101065 kirjoitti:

Tuli mieleen Alice Cooperin laulu Poison. Jostakin syystä mulle tulee aina musiikki ja laulut mieleen...toivoton tapaus. :)

Joo. Sama...

Toisaalta teijän Harmiksen kanssa turinoista tulee mieleen avioliittoni ja "elämää juoksuhaudoissa". Vaikka oli se toksinen suhde myös.

Harmaaritari kirjoitti:

Niin no tuokin tosiaan että välttämättä ei kai alussa ole kumpikaan paha vaan ihan vilpittömästi haluaa aisoiden sujuvan, se vaan sitten menee siihen jos on vääränlainen se suhde että alkaa epäterveet jutut siellä vahvistumaan. Niin kuin just sinäkin, hirveen mukava ja toisia huomioiva mutta väärässä jutussa sustakin tuollaista tullut sitten pintaan. No nythän sulla on kaikki hyvin ja vaikka yleensä en kannata kovin laajaa kokemusten hankkimista ennen lopullista suhdetta niin sun tapauksessa ehkä se oli hyväkin, kasvattava kokemus ja osaat nyt sitten olla erilainen.

Alussa ollaan usein niin ihastuneita ja sokaistuneita, halutaan kaikkea hyvää ja vähitellen tulee jotain mikä saa irvistelemään...ehkä teeskentelemään, jos se siitä vielä hyväksi muuttuis. Mutta ei se muutukaan, vaan huononee entisestään jo pelkän teeskentelyn takia.

Ja ajaudutaan siihen pyörteeseen, että ei jakseta panostaa mutta ei jakseta erotakaan...ikään kuin odotetaan, että joku muu olis pyöveli ja pistäis pelin poikki. Tai tapahtuis joku ihme! Homma vaan menee hullummaksi kaiken aikaa, kunnes toinen tai molemmat sisuuntuu ja repii ittensä irti siitä mustasta möykystä ja toisistaan...

Siksi mä aina sanonkin, ettei koskaan voi tietää millainen olisi tai on suhteessa, ennen kun on ollut tai on. Erilaisien ihmisien kanssa eri olosuhteissa meistä kaikista nousee välillä ihan erikoisia piirteitä esiin. Ja yllättäviä itsellekin. Niin kun sekin, ettei koskaan riko periaatteitaan ja huomaakin rikkovansa...selkäranka katkee ja pettyy itteensä. Petti ittensä ja omat odotuksensa, eikä todellakaan ottanut mitään sellaista huomioon, kun elämää suunniteltiin.

Onneksi ihminen voi muovaantua uudelleen ja oppia, kasvaa ja vältellä samoja virheitä. :)

Mjoo, mä aina ajattelin olevani yhden ja ainoa miehen nainen. Ajattelin ja halusin olla ja suhteessa ollessa olenkin, mutten osannut valita oikein, vaan useamman kerran pieleen. Mutta en mä enää itseäni niistä soimaa, joskus soimasin. Miksi olen osannut antaa itselleni anteeksi on juurikin se mun ääretön sinisilmäisyyteni nuorena ja naivina. Ihmisistä hyvän uskominen, kun minä haluan hyvää kai ne muutkin. Etten asettanut miehille mitään naamarajaa tai arvoasteikkoa, kuten raha, status tai maine. Vaan pikemminkin päinvastoin, rikoin niitä tarkoituksella. Silti epäonnistuin, koska päältäpäin ei vain kokematon lapsellinen osaa ennustaa.

Ja se, että joka kerta kun uuteen suhteeseen lähdin, lähdin siihen sydän avoinna ja aidosti etsien jotakin pysyvää ja arvokasta. Nää pillu märkänä lentämis jutut siksi huvittaakin, kun romantikot ei paljon pilluista märkinä kaavaa noudata...ne menee sillä sydämen palolla ja rakkauden vimmassa. Vanhan ajan kaitafilmi menttaliteetilla, Tauno saa viimeinkin Ansansa. Joo ansansa tosiaan.. ;)

Joku pillut märkänä on pienessä roolissa ( nimeä ei mainita edes lopputeksteissä), kunhan saisi vaan se aidon ja ison kestävän tunteen. Elämänsä rakkauden, joka on ja pysyy kun kulumaton tahra. Menee pesusta toiseen ja mankelitkin...eikä vaan kulu loppuun. :)

Dissident kirjoitti:

Joo. Sama...

Toisaalta teijän Harmiksen kanssa turinoista tulee mieleen avioliittoni ja "elämää juoksuhaudoissa". Vaikka oli se toksinen suhde myös.

Noniin, elävästi saadaan sulle haikuja menneistä aikaan. :)

Itsellekin nousee pintaan jokunen ajatus ja tunnekin näistä vanhojen kaiveluista, mutta samalla ne on mulle terapiaa. Ja eräänlainen hyvän mielenkin tuoja, että epätoivoinen pakko saada suhde toiminaan, vaikka väkisin, riitelemällä itkulla, potkulla millä vaan... kun siihen on kerran menty, ei enää ole kuin muisto vaan....

Samalla on mukavaa rehellisesti kertoa epäonnistumisestaan ja huomata, etten enää ruoski itseäni niistä asioista...muutkin mokaa. :)

Voi myöntää olevansa erehtyväinen ja typerä ja silti elämä jatkuu.

old_profile_101065 kirjoitti:

Noniin, elävästi saadaan sulle haikuja menneistä aikaan. :)

Itsellekin nousee pintaan jokunen ajatus ja tunnekin näistä vanhojen kaiveluista, mutta samalla ne on mulle terapiaa. Ja eräänlainen hyvän mielenkin tuoja, että epätoivoinen pakko saada suhde toiminaan, vaikka väkisin, riitelemällä itkulla, potkulla millä vaan... kun siihen on kerran menty, ei enää ole kuin muisto vaan....

Samalla on mukavaa rehellisesti kertoa epäonnistumisestaan ja huomata, etten enää ruoski itseäni niistä asioista...muutkin mokaa. :)

Voi myöntää olevansa erehtyväinen ja typerä ja silti elämä jatkuu.

Hyvää yötä kaikille. Laulun saattelemana... :)

https://www.youtube.com/watch?v=0P_Bg0t-KIE