Miksi kuolema on epätasa-arvoinen

Näin voidaan kyllä todeta, kun ajatellaan kuinka ihminen kuolee.
Miksi osa ihmisistä saa kuolla ns. saappaat jalassa, jolloin kuolema on kivuton ja lähtö nopea, eikä tarvitse kärsiä jossain terveys keskuksen vuodeosastolla kuukausia kivuista ja tuskasta, varsinkin parantumattomasti sairaana olevana.
Se on omaiselle erittäin raskas asia nähdä läheisensä vakavasti sairaana makaamassa sairaalassa tai terveyskeskusen vuodeosastolla, varsikin kun mitään ei ole enää tehtävissä, kuten yleensä syöpään sairastuneiden osalta on.
Onhan äkkilähtökin omaisille suuri shokki, raskas ja surullinen asia, varsikin jos ei ole yhtään valmistautunut toisen kuolemaan ja eläessään tehty kaikki asiat selviksi, että mitään ei ole jäänyt sanomatta, kun kuolema tulee.
Mutta se on kaikkein helpoin ja kivuttomin kuolintapa tämä nopea lähtö, vaikkapa aortta repeää tai sydänmessä tapahtuu repeämä, niin lähtö tulee silmänräpäystäkin nopeammin.

Vähän kyllä ihmettelen näiden poliitikkojen ja muiden mielipidettä, että ihmisen surmaaminen ei ole arvokas kuolema.
Miksi suomessa sitten saa surmata vielä syntymättömiä vauvoja, kun abortti on sallittu.
Aborttihan on sama asia, kuin eutanasia, kummassakin surmataan elävä ihminen.
Aika erikoista, että sairaanhoitajan koulutukseen pyrkiessään ei saa vastustaa aborttia.
Tuttava ei päässyt terveyden hoitaja koulutukseen, kun hän vastusti aborttia.

Mielestäni nukuttaminen uneen, jota eutanasian vastustajat kehuvat kivunlievitys keinona on tavallaan eutanasian toteuttamista.
Kun vakavasti sairas on siinä tilanteessa, ettei enää ole mitään muuta keinoa lievittää kipua, kuin ihmisen nukuttaminen, niin se on jo eutanasiaa, vaikka eutanasian vastustajat eivät sitä myönnä.
Se on omaisille vielä raskaampi asia, kun sen jälkeen läheiseen ei enää saa minkäänlaista kontaktia, kun läheinen on syvään uneen nukutettuna.
Onko se arvokasta, että läheinen on sen jälkeen vihanneksena, keinotekoisesti pidetään hengissä.

Poliitikot kyllä kovasti puhuvat ja puolustavat, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas viimeiseen sekuntiin saakka, mutta asialle ei tehdä mitään.
Jälkiviisaita osataan kyllä olla ja selitellään, että olisi pitänyt tehdä niin ja niin, ettei tällaista olisi tapahtunut, kun jälleen oli tullut esille, että vanhus oli kuollut kotona aliravitsemukseen ja oli jätetty heitteille, vaikka kotipalvelu päivittäin kävi vanhuksen luona.
Miksi poliitikot eivät sitten tee asioille mitään, jos heidän mielestään jokaisen ihmisen elämä on arvokas viimeiseen sekuntiin asti, niin silti he eivät tee asioille mitään, vaan siirtävän pallon toisille ja virkansa päätyttyä saattavat todeta, etteivät ole tuollaisia puhuneet.

Teot näyttävät olevan vastoin tätä, että jokaisen elämä on arvokas elämän viimeiseen sekuntiin saakka, kun silti tekevät säästötoimia, joilla vähennetään vanhusten ja sairaiden palveluja ja hoitohenkilökuntaa, kun niitä pitäisi lisätä.
Mitä tulee ihmisen elämän arvoon, niin eipä ainakaan poliitikot anna ihmiselämälle mitään arvoa.
Osa ihmisistä jätetään täysin tyhjän päälle elämään ja muutenkaan tavalliselle ihmiselle ei paljon arvoa heru hänen eläessään, että miten ihminen sitten muuttuukin yks kaks mittaamattoman arvokkaaksi, kun hän lähestyy kuolemaa kovissa kivuissa.

Tästä voidaankin ottaa esille, kun ihmisen surmaaminen ei ole arvokas kuolema, niin kenekään ei tulisi koskaan surmata ketään myöskään sodassa ja sotaan osallistumisen tulee olla vapaaehtoista, koska sota on sama, kuin eutanasia.
Sodassa surman saaminen ei ole todellakaan mikään luonnollinen kuolema,