Parisuhteissa on hyvät ja huonot puolensa. Samoin yksinelämisessä, sinkkuudessa.
Yksineläjä ei saa koskaan palautetta käytöksestään toiselta. Hän saa aina elää ja olla ja käyttäytyä niin kuin haluaa. Kukaan ei auta häntä näkemään itseään toisen silmin.
Tällä tavalla hänelle voi muodostua monenlaisia vääriä käsityksiä itsestään ja siitä millainen hän on. Hän voi kuvitella olevansa, joko liian hyvä, tai liian huono. Hän tekee päätelmänsä aivan yksin. Näin käy kun elämässä ei ole minkäänlaista toisen ihmisen vuorovaikutusta.
Parisuhteessa saa toisinaan kuulla sellaistakin palauttta itsestään, mikä ei ole rakentavaa ja fiksua palautetta. Mutta toimivassa parisuhteessa annetaan puolin ja toisin asiallista palautetta, jos toisen käytös ei ole enää asiallista. Joskus on vaikea katsoa peiliin, eli mennä itseensä. Mutta vaikka emme sitä myönnä toisen kehoituksesta tekevämmekään, niin kyllä meistä parisuhteessa olevista, suurin osa katsoo sinne peiliin salaa ja miettii, olenko minä todella tuollainen, kuin tuo toinen sanoi.
Mietimme myös, pitäisiköhän meidän sittenkin korjata asennettamme ja käytöstämme.
Yksineläjä ei ajattele tälläisiä, hän ei ole tälläiseen tottunut. Hän katsoo oikeudekseen olla sellainen, kuin haluaa. Ei ole mitään syytä korjata mitään.
Hänen ei tarvitse muuttua kenenkään takia. Liian pitkä yksineläminen vaan usein tekee ihmisestä itselleen täysin sokean ja tietyllä tavalla narsistisen.
Yksineläjä ei saa koskaan palautetta käytöksestään toiselta. Hän saa aina elää ja olla ja käyttäytyä niin kuin haluaa. Kukaan ei auta häntä näkemään itseään toisen silmin.
Tällä tavalla hänelle voi muodostua monenlaisia vääriä käsityksiä itsestään ja siitä millainen hän on. Hän voi kuvitella olevansa, joko liian hyvä, tai liian huono. Hän tekee päätelmänsä aivan yksin. Näin käy kun elämässä ei ole minkäänlaista toisen ihmisen vuorovaikutusta.
Parisuhteessa saa toisinaan kuulla sellaistakin palauttta itsestään, mikä ei ole rakentavaa ja fiksua palautetta. Mutta toimivassa parisuhteessa annetaan puolin ja toisin asiallista palautetta, jos toisen käytös ei ole enää asiallista. Joskus on vaikea katsoa peiliin, eli mennä itseensä. Mutta vaikka emme sitä myönnä toisen kehoituksesta tekevämmekään, niin kyllä meistä parisuhteessa olevista, suurin osa katsoo sinne peiliin salaa ja miettii, olenko minä todella tuollainen, kuin tuo toinen sanoi.
Mietimme myös, pitäisiköhän meidän sittenkin korjata asennettamme ja käytöstämme.
Yksineläjä ei ajattele tälläisiä, hän ei ole tälläiseen tottunut. Hän katsoo oikeudekseen olla sellainen, kuin haluaa. Ei ole mitään syytä korjata mitään.
Hänen ei tarvitse muuttua kenenkään takia. Liian pitkä yksineläminen vaan usein tekee ihmisestä itselleen täysin sokean ja tietyllä tavalla narsistisen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja yksineläjilläkö ei ole sitten minkäänlaisia suhteita, missä voisi saada palautetta? :D
Kyllä sinkuillakin yleensä on suhteita elämässään monenlaisiakin. Itse ainakin olen saanut palautetta monestakin suunnasta ja myöskin vakkarilta. Tietäisit vaan:)
Tosiaan outo ajatus, että yksineläjä olisi sama kuin erakko. Käydäänhän sitä töissä, opiskellaan, on kavereita, on sukulaisia ja harrastuksia..
Olkoon tämä ikäänkuin palautteena ketjun aloittajalle, joka narsistiseen tyyliinsä leimaa sinkkuja tiettyyn lokeroon. Ikäänkuin elämässä olisi vain musta ja valkoinen. Suodaan hänelle kuitenkin toki olla sellainen kun on, eli yksinkertainen, putkiaivoinen ja kapea katseinen ihminen.
Varmaan onkin perää. Tietenkin onhan sitä ystävyys-, kaveruus-, harrastus- ja vaikkapa työsuhteitakin, missä voi saada palautetta muilta ihmisiltä. Mutta ihan hyvä pointi.
Myönnän ap et olet oikeassa...
Mut kyl mun läheiset humauttelee välil..🙋
Toisaalta jos parisuhteessa joku on toisen tossun alla, se saattaa tehdä siitä tossua jalassaan pitävästä ihan samalla tavallaan hieman narsistisen eikä aivan hiemankaan. Siis ihmisen, joka on täysin tottunut siihen, että kaikki menee aina heidän sanelemallaan tavalla ja silloin kun näin ei tapahdu, he riitaantuvat ja jälkikäteen haukkuvat muut riidan osapuolet milloin miksikin, mikä kuvaisi juuri heidän omaa asennettaan maailmassa.
Parisuhde ei välttämättä muuta ihmisen huonoa luonnetta yhtään miksikään, voi jopa pahentaa kun pariutuvat ns. mahdollistavan kanssa. Tällaiset luulevat sitten, että koko maailma tarvitsee heidät dominoimaan ja määräämään itseään.
Ensimmäisen ja toisen lauseen allekirjoitan. Sitten menee monimutkaiseksi :)
Tarkoitan sitä, että kenellä loppupeleissä on valta päättää millainen joku ihminen on "oikeasti"? Ei kai sellaista valtaa voi kenelläkään olla. Eri ihmiset ja elämäntilanteet tuovat eri asioita ihmisestä esille, mutta kyse on aina tulkinnoista, koska kyse on sanoista, usein vieläpä hyvin subjektiivisista arvoarvostelmista, kun aletaan määritellä millainen sinä "oikeasti" olet. Käytännössä silloin on kyse riitelemisestä, on tarve puolustautua ja alentaa toisen arvoa esittämällä hänestä erilaisia väitteitä.
Itsetuntemus mun mielestä tarkoittaa sitä, että ymmärtää olevansa monimutkainen ja suo muille saman ihmisoikeuden. Tämä on pitkälti just sitä, että pidättäytyy kertomasta muille millaisia nämä "oikeasti" ovat. Sen sijaan voin itse kertoa ja toinen voi samoin aivan vapaasti kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan (=tutkia itse itseään sanojen avulla, muotoilla ajatuksia eli keskustella), niistä ei-salonkikelpoisistakin ilman että se määrittää liikaa sitä millaisena sinua pidetään.
Yksineläjä saattaa olla älykkäämpi:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/CJuaHZAX?ref=ampparit:edab&ext=ampparit
Onhan tuo kyllä aika loogista siinä mielessä että älykkäämpi helposti väsyy ihmisten tyhmyyteen vilkkaassa sosiaalisessa verkostossa, on mieluummin yksin nini ei tarvitse kaikkia typeryyksiä kuunnella ja yrittää turhaan oikaista.
Näin se äly maapallolta vähitellen katoaa.
Onko näin?
Juuri viikko sitten käytiin tutun naisen kanssa pitkät keskustelut asioista. Hyvin suoraa palautetta molemmin puolin, rehellisiä tunnustuksia ja melko syvällistäkin analyysia.
Oli kuulemma hyvä keskustelu koska "me ei miehen kanssa koskaan puhuta tämmöisistä asioista". Tai eivät kuulemma oikein puhu mistään paitsi käytännön asioista.
Ovat kuitenkin onnellisia yhdessä, nainen ihailee miestään ja varmaan mieskin vaimoaan.
Kuulemani perusteella aika monikin parisuhde toimii alun totuttelun jälkeen autopilotilla. Yksineläjänä ihmissuhdeasioita tulee mietittyä paljon, ja niistä jutellaan muiden sinkkujen kanssa säännöllisesti.
Jotta saisi oikeaa palautetta pitäisi palautteen antajan olla jonkinlainen jumalihminen, täysin ehjä ihminen, jota kuitenkaan ei löydy tämän pallon pinnalta.
Jokaisen palautteessa on puutteensa, ne perustuvat puutteellisen ihmisen näkeykseen.
Mielenkiintoisen tästä yhtälöstä tekee sen, että vaikka juuri kukaan ei pidä itseään täysin ehjänä jumalihmisenä, niin se ei estä antamasta "palautetta". Sitä näkee tällä palstalla yhtenään, ja helppoahan se tietysti onkin, anonymiteetin turvin.
Niin että vaikka kukaan ei ole jumala, niin moni kuitenkin kokee olevansa jumalallisempi kun joku toinen...