Kun Jeesus on kerran opettanut, että hän tekee ihmisen todella vapaaksi, ei sitä voi kukaan kieltääkään, koska se on Raamatussa tallessa. Siksi sielunvihollinen joutuu turvautumaan hämäystaktiikkaan. Hän on hyväksyvinään Jeesuksen sanat, mutta toisaalta esittää uusia ehtoja, joilla turhentaa koko vapauden.
Hän toimii niin kuin "entinen pappi", julistaa, että kristitty on todella vapaa, mutta julistaa myös, että tosin tuo ja tuo ja tuo on kielletty. Lopulta kaikki on kielletty, eikä vapaudesta ole tietoakaan.
Psykologiassa menettelyä nimitetään kaksoissidokseksi. Esimerkiksi äiti saattaa opettaa tytärtään, että tällä on täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa, mutta kun tytär haluaa jotakin muuta kuin äiti, hän saa huomata, että äiti käytöksellään osoittaa toivovansa aivan toisin. Äiti on surullinen, vaikka suu puhuu muuta.
Kaksoissidos on yleisempi kuin arvaammekaan, sekä kasvatuksen, yhteisöelämän, politiikan, mutta myös hengellisen elämän piirissä: kaikki on vapaata, paitsi tuo ja tämä.
Kristus ei kaksoissidosta harrastanut. Kun hän sanoi vapauttavansa, hän tarkoitti sitä. Vihollinen taas yrittää viedä vapauden ja lukee Raamattua sillä tarkoituksella. Tunnemme kaikki tutun sanonnan "lukee kuin piru Raamattua". Juuri niin vääntelee Raamatun sanaa, valikoi kohtia, ei ota muita kohtia huomioon ja saa ihmisen uudelleen kahleisiin.
Kirkko ei noudata tällaista tapaa, vaan julistaa kaiken kattavaa armoa kaikille, jotka vähänkin haluavat kuulla. Kirkko julistaa todellista armoa, Kristuksen kalliisti hankkimaa armoa. Ja tiedämme jo nyt, kumpi voittaa. Vihollisen työ valuu hukkaan ja voitto on Kristuksen.
Myös ne kristityt, jotka pyrkivät solmimaan uusia kahleita, pelastuvat. Pelastusta ei vie erehtyminen vihollisen äänitorveksi. Pelastus on alusta loppuun Jumalan teko. Mutta kaikki kristityt tekevät jatkuvasti syntiä, kuka mitäkin. Antaudumme vihollisen vietäviksi, hänen ohjaustaan toteuttaviksi.
Tulee aika, jolloin emme enää toteuta vihollisen tahtoa. Tulee aika, jolloin yksin Kristus hallitsee.
Hän toimii niin kuin "entinen pappi", julistaa, että kristitty on todella vapaa, mutta julistaa myös, että tosin tuo ja tuo ja tuo on kielletty. Lopulta kaikki on kielletty, eikä vapaudesta ole tietoakaan.
Psykologiassa menettelyä nimitetään kaksoissidokseksi. Esimerkiksi äiti saattaa opettaa tytärtään, että tällä on täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa, mutta kun tytär haluaa jotakin muuta kuin äiti, hän saa huomata, että äiti käytöksellään osoittaa toivovansa aivan toisin. Äiti on surullinen, vaikka suu puhuu muuta.
Kaksoissidos on yleisempi kuin arvaammekaan, sekä kasvatuksen, yhteisöelämän, politiikan, mutta myös hengellisen elämän piirissä: kaikki on vapaata, paitsi tuo ja tämä.
Kristus ei kaksoissidosta harrastanut. Kun hän sanoi vapauttavansa, hän tarkoitti sitä. Vihollinen taas yrittää viedä vapauden ja lukee Raamattua sillä tarkoituksella. Tunnemme kaikki tutun sanonnan "lukee kuin piru Raamattua". Juuri niin vääntelee Raamatun sanaa, valikoi kohtia, ei ota muita kohtia huomioon ja saa ihmisen uudelleen kahleisiin.
Kirkko ei noudata tällaista tapaa, vaan julistaa kaiken kattavaa armoa kaikille, jotka vähänkin haluavat kuulla. Kirkko julistaa todellista armoa, Kristuksen kalliisti hankkimaa armoa. Ja tiedämme jo nyt, kumpi voittaa. Vihollisen työ valuu hukkaan ja voitto on Kristuksen.
Myös ne kristityt, jotka pyrkivät solmimaan uusia kahleita, pelastuvat. Pelastusta ei vie erehtyminen vihollisen äänitorveksi. Pelastus on alusta loppuun Jumalan teko. Mutta kaikki kristityt tekevät jatkuvasti syntiä, kuka mitäkin. Antaudumme vihollisen vietäviksi, hänen ohjaustaan toteuttaviksi.
Tulee aika, jolloin emme enää toteuta vihollisen tahtoa. Tulee aika, jolloin yksin Kristus hallitsee.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mikset koskaan keskustele aloituksistasi???
Onko tarkoituksesi vain heittää harhaoppisi ja häipyä?
Vaikuttaisi siltä. Kylvää harhaoppia ja luikkii paikalta.
Tässä juuri näkyy Dogmatikoksen opetuksen ongelma. Aloituksessa puhutaan vapaudesta, mutta eihän vapaus tarkoita vapautta tehdä syntiä.
Raamatussa nimenomaan varoitetaan antautumisesta synnin orjuuteen.
Dogmatikoksen opetuksesta saa kuvan, että parannusta ei tarvitse tehdä, kaikki on luvallista.
Niinhän kaikki liberaaliteologit opettavat.
Ehkä se kuva on kuitenkin sinun tulkitsemasi kuva?
On hassu ajatus että uskova tekisi tieten tahtoen syntiä vaikka hän onkin vapaa synnin kahleista.
Kun itse luin aloitusta, minulle ei tullut sellaista kuvaa, että aloittaja olisi sanonut ettei parannusta tarvitse tehdä ja että kaikki on luvallista. Toki me rikomme monissa kohdin, mutta meillä onkin sovitus sitä varten, että meistä ei ole lain pitäjiksi. Mikä taas ei tarkoita sitä, että voi rikkoa kaikissa kohdin, koska ei voi kuitenkaan pitää koko lakia. Kun se omatunto on sellainen, että se kyllä muistuttaa...
Mutta muistuttaako se omatunto aina? Esimerkiksi , jos ihminen ei pidä Raamattua Jumalan sanana, mikä silloin toimii ohjeena, kuinka pitäisi elää? Jos ei usko, että määrätyt Raamatussa ilmoitetut asiat ovat syntiä, niin eihän omatuntokaan silloin niistä muistuta.
Jos omatunto ei muistuta, luuletko, että se alkaa muistuttamaan, kun lukee suomi24 palstaa?
En tiedä millainen suhde sinulla on Jumalaan, mutta minä uskon Hänen olevan kaikkivaltias ja pitävän lupauksensa.
Tiuskit väärälle ihmiselle.
Sinä niin kuin minäkin ollaan molemmat tilivelvollisia Herran edessä ajankäytöstämme ja myös siitä, mitä tänne kirjoitamme.
Raamatun sana on se työväline, jota Jumalan Henki käyttää, ja muistuttaa. Mutta jos ei pidä Raamattua Jumalan sanana, kuinka Henki voi Raamattua käyttää?
Minäkin uskon, että Jumala on pitänyt, pitää ja tulee pitämään kaikki lupauksensa. Mitä Hänen lupaustaan tarkalleen ottaen kirjoituksessasi tarkoitat?
En kyllä tiuskinut, mutta anteeksi.
Et ole minua loukannut, mutta tietysti saat anteeksi.
En tiedä, kuinka dogmatikoksen kirjoitus sopii yhteen Paavalin kirjoituksen kanssa, jossa tämä sanoo, että meidän pitää vastustaa syntiä - aivan verille asti .
Jos taas dogmatikos tarkoittaa ns.perinnäissääntöjä, olen jossakin määrin samaa mieltä. Mutta näissä ei yleensä olekaan kyse selvästi synniksi tulkittavista asioista. Näihin ympäröivä kulttuuri vaikuttaa. Esim. Voiko uskova nainen meikata jne.
DOGMATIKOS SANOO:
"Kaikki synnin luvallisuus on sallittua armon saamisen jälkeen koska Kristus vapauttaa kaikista kahleista" (vrt. yllä oleva aloitus)
RAAMATTU SANOO:
"Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? " (Room. 6:15-16)
Vapaus ei tarkoita sitä että saamme tehdä mitä haluamme.
Mutta kun kulkee Hengessä ja seuraa Jumalaa, niin ei edes tahdo tehdä syntiä.
Tästä aloituksesta voisi syntyä sellainen käsitys, että Kristitty on mukamas vapaa tekemään syntiä ja rikkomaan Jumalan pyhää lakia. Onko uudessa liitossa muka kymmenen käskyä kumottu? Saako kristitty tappaa, varastaa ja tehdä huorin? Onko se jotain vankeutta ja hirvittävä raskas ies, että noudatamme Jumalan käskyjä? Raamatun mukaan laki ei ole raskas taakka. Raamatun mukaan emme saa tehdä syntiä: "Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!" (Room. 6:15)
"Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (Room 6:1,2)
Saatana ei todellakaan saarnaa meille, että meidän tulisi noudattaa lakia. Saatanan tavoite on tänään sama kuin paratiisissa, saada uskovat tekemään syntiä ja rikkomaan Jumalan pyhää lakia. Saatana on se, joka kuiskuttelee meille, että olette vapaita, vapaita tekemään syntiä...
Saatana viekoittelee nykyään samalla tavalla kuin silloin aikojen alussa: onko Jumala todellakin sanonut?
Taisit ymmärtää aika tavalla väärin?
No, selitä sinä, miten mikäkin on ymmärrettävä.
Aamen!
" Mutta kaikki kristityt tekevät jatkuvasti syntiä, kuka mitäkin."
Ymmärrätkö eron tahallisten ja tahattomien syntien välillä? Satunnaisen ja jatkuvan synnin välillä?
On olemassa:
- Tahatonta satunnaista syntiä
(johon lankeaa tiedostamatta)
- Tahallista satunnaista syntiä
(tiedostaen tekee vääryyttä)
- Tahallista jatkuvaa synnissä elämistä, kuten avoliitto, homoseksuaaliset suhteet, eläminen uudessa avioliitossa eroamisen jälkeen ja kaikki pahat teot ja toiminta jotka toistuvat.
(elää tietoisesti ja jatkuvasti synnissä, tai toistaen ja langeten tietoisesti koko ajan samaan vääryyteen)
Raamattu ei tunne uhria tahallaan tehdyistä synneistä. Kaikki uhrit 3. Mooseksen kirjassakin olivat tahattomista synneistä. Ja tähän myös heprealaiskirjeessä viitataan. Tahallisetkin synnit voi saada anteeksi jos niitä, katuu, jos ne tunnustaa, jos niitä pyytää anteeksi ja ennen kaikkea tekee niistä parannuksen.
Raamattu ei todellakaan sano että kaikki tulevaisuudenkin synnit ovat anteeksi annettuja automaattisesti.
Jos saatanat ja helvetit olisivat olemassa niin juuri esim. te evl.ut, mage, kris.net ja jori olisitte kirjoitusten mukaan saatanana olemassa ja olisitte ilman muuta helvetin asiakkaana mutta onneksi saatana on vain sadun pahis ja helvetti taikuskoisen ajan peloituskeino.
Kerrotko millä perusteella olet meitä tuomitsemassa helvetiin?
En ala vääntämään asiaa rautalangasta uudestaan jos ymmärrys ei riitä edelliseen kommenttiini.
En ymmärtänyt. Luulisi sinulla olevan sen verran vastuuta, että perustelet tuomiosi. Mutta olen ymmärtänyt, ettet sinä koskaan tee niin vaan ainostaan syytät ihmisiä joilla on erilainen käsitys homosekusalisuudesta kuin sinulla.
Ylenpalttinen armo saa aikaan yhteiskunnallista holtittomuutta ja yksilötasolla itsekritiikin puutetta.
Tärkeää ei ole se, lupaako joku vapauksia, vaan se, mitä siitä seuraa.
minulla oli koira joka oli todella <Raamatullinen uskovainen.
tämä koira ei koskaan poistunut omalta pihalta vaikka siinä ei ollut mitään aitaa eikä esteitä,
sellainen on uudenliiton uskovaisen esimerkki.
Vapauteen kristus vapautti.
Kreikkalaiset sanoivat eliittiä vapaiksi miehiksi, he eivät siis olleet orjia, naisia, eikä maahanmuuttajia metoikkeja, vaan hallitseva luokka. Orjia olivat ne, jotka tekivät kaikki työt. He olivat joko syntyneet orjiksi tai sotasaalista valloitetuista maista.
Luultavasti laki koski myös vapaita miehiä, en ole tarkemmin perehtynyt.
Orjuudessa on kysymys työn orjuudesta, josta evankeliumi ei puhu mitään.
Paavali sanoo, että pysyköön kukin sillä paikalla mihin on syntynyt oli sitten orja tai vapaa. Näin hän, jopa kehoittaa olemaan sillä paikalla mihin on syntynyt ei nousemaan siitä mihinkään.
Hän ei tuomitse orjuutta.
Orjuutta on ollut hyvin pitkään kristillisessä " vapaudessa. "
Paavali taisi loppujen lopuksi olla aika pimeä. Vaikka oli mestarillinen kirjoittaja ulkonaisen muodon ja sen vaikuttamisen osalta. Hänhän on periaatteessa koko kristillisen kirkon luoja samaan tapaan kuin Muhammed islamin.
Orjuus kuului sen ajan kulttuuriin. Paavali ei sitä voinut poistaa mutta kristityillä ei ollut orjia.
Olipas orjia, ja heidän kohtelemiseen annettiin jopa ohjeita. "Isännät, kohdelkaa orjianne oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Muistakaa, että teilläkin on taivaassa herranne." (Kol. 4:1)
Ainakin helleenikristillisyyden perustajana Paavalia voi pitää. Ilman hänen vaikutustaan kristinusko olisi voinut jäädä pieneksi juutalaisuuden sivuhaaraksi.
Minulle Paavali on vähän mörkö koska kasvoin lestadiolaisessa ympäristössä eikä silloin puhuttu niissä ympyröissä J.Nasaretilaisesta muuta kuin uhrina joten Paavalista tuli yliannos muta varmaan näin kuten kirjoitit, että Paavalilla on arvonsa määrätyn kristillisyyden perustajana.
Ps. Nykyisin lestadiolaisetkin taitavat puhua J.N:n puheistakin kaikkinensakin.
Kukaan ei ole kiistänyt, ettei orjuutta ollut!
Tästä aloituksesta nousee sellainen kuva, että uskovan ei tarvitse tehdä syntiä, hän voi olla vapaa Kristuksessa. Ja vaikka hän lankeaa joka tapauksessa, on hänen lankeemuksensa sovitettu. uskovan vapaus on vapautta kulkea Jeesuksen viitoittamaa tietä ja kasvaa armossa ja Jumalan tuntemisessa sen sijaan, että tekisi asioita, jotka ovat vahingollisia.
Siihen vapauteen minut on vapautettu. Ei tekemään kaikken, mistä Jeesus varoittaa, vaan vapauteen seurata Hänen askelissaan.
"Ja vaikka hän lankeaa joka tapauksessa, on hänen lankeemuksensa sovitettu."
Ei automaattisesti. Jos et tunnusta syntejäsi, kadu ja pyydä niitä anteeksi, niin et voi olettaa että suhde Jumalaan pysyisi kunnossa. Synti erottaa Jumalasta. Tulevia syntejä ei anneta anteeksi ennen niiden tunnustamista ja anteeksi pyytämistä.
Juu..
Todellinen vapaus on sitä, ettei enää tarvitse tehdä mitään mistä varoitetaan. Eikä edes halua.
Juuri näin. Sinä kiteytit asian hienosti. Tuosta on kyse, ei tarvitse, eikä edes halua.
Hyvin sanottu.
Sama ajatus minullekin tuli, vapaus opetella seuraamaan totuuden askeleita.
Juuri näin olen vapauden aina ajatellut tässä yhteydessä ja tietenkin muissakin yhteyksissä. Vapaus valita hyvä.
"Kristus ei kaksoissidosta harrastanut. Kun hän sanoi vapauttavansa, hän tarkoitti sitä. "
Ehkä vapaus on niin peloittava asia, että osa meistä tekee mitä tahansa, jotta voisi päästä siitä?
Eipä Paavali turhaan varoita siitä, emme anna uudestaan sitoa itseämme orjuuden ikeeseen.
Vapaus voi olla todellakin ilon lisäksi pelottavaa, lisäähän se vastuuta omista valinnoista. Tiukkojen käskyjen ja ohjeiden varjoon pääsee puikahtamaan omalta itseltäänkin piiloon liian helposti.
Aivan, jotkut kokevat sen "vapautena" ettei tarvise itse kantaa vastuuta tai päättää mistään.
"Kun Jeesus on kerran opettanut, että hän tekee ihmisen todella vapaaksi, ei sitä voi kukaan kieltääkään, koska se on Raamatussa tallessa."
- Vapaaksi miten? Ja mistä?
"Siksi sielunvihollinen joutuu turvautumaan hämäystaktiikkaan."
- Joka on?
"Hän on hyväksyvinään Jeesuksen sanat, mutta toisaalta esittää uusia ehtoja, joilla turhentaa koko vapauden."
- Miks sielunvihollinen kuuntelis yhtään mitään mitä Jeesus sanoo? Ja mitä ehtoja? Ja milloin? Ja missä? Ja sekään ei o viel selvinny et mikä toi vapaus on.
"Hän toimii niin kuin "entinen pappi", julistaa, että kristitty on todella vapaa, mutta julistaa myös, että tosin tuo ja tuo ja tuo on kielletty."
- Eikös "entinen Jeesus" julistanu ihan samanlailla?
"Lopulta kaikki on kielletty, eikä vapaudesta ole tietoakaan."
- Julistaa yhtä aikaa vapautta, ja kieltoja, ja sit yht'äkkiä kaikki onkin kielletty?
Aha!
(tää riitti! :/ )
Vapaaksi laista.....emme ole enää lain alla, laki on kumottu ja ristiinnaulittu...Paavali...... Myöhemmin kuitenkin: Emme me lakia kumoa, me vahvistamme sen.
Kristityistä ei suinkaan tullut vapaita laista, kuten on tapana sanoa.
He vain joutuivat Rooman lain alle ja myöhemmin kun kirkko hallisi Eurooppaa, he olivat paavin
laatimien lakien alla. Ja paavi julisti itsensä erehtymättömäksi, laatiessaan sortolakeja.
Paavin Sortolait koskivat erityisesti muun uskoisia, jotka tuomittiin kerettiläisiksi . Kristityt olivat tietysti vapaita, koska kristityt laativat lakeja.
Erityinen, juutalaisvastainen lainsäädäntö levisi koko Eurooppaan, heitä pakkokäännytettiin ja koska epäilys jäi kytemään, vietiin inkvisitoon eli kokeiltiin kiduttamalla hengen puhtautta.
Syntyivät noitavainot ja paavin pannat ja uskon sodat ja .......
Juutalaisten piti allekirjoittaa lomake johon oli kirjattu kaikki, mistä heidän pitää luopua. Kuten sapatista ja juhla-ajoista, ruokasäädöksistä, perinnäissäännöistä ja yleensä kaikesta mitä juutalaisuuteen kuului, hengen menon uhalla.
Kun kääntyi kristityksi oli tietysti vapaa kirkon laatimista sortolaeista, ne eivät enää koskeneet, koska ne koskivat vain ulkopuolisia ja olivat kristittyjen laatimia.
He eivät kuitenkaan olleet vapaita veroista, eli piti maksaa verot kirkolle, kuten myös antaa joku perheenjäsen kirkon sotajoukkoihin, uhrata poika, jos niin voisi sanoa.
Miten kirkko muuten olisi pystyssä pysynyt ja käynyt sotiaan ympäri maailmaa. Se tarvitsi rahaa ja sotamiehiä.
Olisi mielenkiintoista tietää sekin, että miten perheet selvisivät kun miehet ja pojat joutuivat lähtemään valloitusretkille vasta perustetun Kristuksen valtakunnan laajetessa itään ja länteen. Tosiasiasiassa ne olivat ryöstösotia ja kirkko vaurastui vaurastumistaan.
Minä en näe kristinuskossa mitään pyhää, ellei sotaa pidetä pyhänä, kuten " Pyhä sota" ja silloin puhumme samasta kuin Jihad.
Minä käsitän asian niin, että Jeesus on vapauttanut meidät, kun Hän on omalla verellään sovittanut meidän syntimme.
"Sinun syntisi anentaan sinulle anteeksi, mene äläkä enää syntiä tee".
Lisään vielä, että Jeesus on vapauttanut meidät syylisyydestämme syntiin kun kadumme syntejämme.Mutta ei Jeesus kuitenkaan lupaa mennä jatkamaan synnin tekoa. Siksi Hän sanoo, "mene äläkä enää syntiä tee".
Joten kyllä meidän pitää siinä mielessä uudistua, ettemme toistuvasti lankea samaan syntiin.