Joulun roomalainen historia juontaa vuoteen 354, kun Rooman piispa Liberius määräsi, että Jeesuksen virallinen syntymäpäivä oli joulukuun 25. päivä. Babyloniassa oli aurinkojumalan syntymäpäiväjuhla joulukuun 25 päivä. Joulukuun 25 päivä oli myös Mithran (persialaisten jumala) ja Rooman keisarin syntymäpäivä. Roomalaiset olivat tottuneet näihin pakanajuhliin eivätkä halunneet luopua niistä, siksi Rooman katolinen kirkko määräsi Jeesuksen syntymän ajankohdan väärään ajankohtaan, että se sai viettää tuttua pakanallista juhlaa, jonka nimen he korvasivat Jeesuksen syntymäjuhlaksi, mutta itse asiassa he jättivät paljon pakanallisia perinteitä joulujuhlaansa.
Katolisen ensyklopedian mukaan joulu (Kristuksen syntymäjuhla) ei ollut seurakunnan varhaisten juhlien joukossa. Katolinen ensyklopedia kertoo, että varhaisin merkintä Kristuksen syntymäjuhlasta on vuodelta n. 200 jKr. jolloin Aleksandrian Kleemens sijoitti Kristuksen syntymäjuhlan maaliskuun 28 päivälle. Samaan aikaan Kristuksen syntymäjuhlan ajankohdasta oli monenlaista tulkintaa, jotkut sanoivat Kristuksen syntyneen 20 toukokuuta ja jotkut sijoittivat Kristuksen syntymäajankohdan 19 tai 20 päivä huhtikuuta.
Babylon ja Yule
Muinaisessa Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivänä jokavuotisena juhlana, jolloin kansa juhli ja juopotteli. Auringonjumalan syntymäjuhlaan kuului myös vihreä havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla (aurinkopallot), jotka auringonjumalan symbolina symbolisoivat aurinkoa. Sanotaan että juhlan aikana olisi uhrattu lapsia Baal nimiselle epäjumalalle.
Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25 päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä. Myös Skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Auringonjumalaa kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Aurinkojumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Auringonjumalan syntymäjuhla sai alkunsa Babyloniasta, josta se monien vaiheiden kautta saapui myös muinaiseen Roomaan.
Yule sana sai myös monissa kielissä merkityksen pyörä, joka tulee siitä kun Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäpäivää. Yule sanasta tuli pyörä, sillä pyörä muistuttaa pyöreätä aurinkoa. Yulen (joulun) tausta ja juuri on siis Babyloniassa, josta se levisi muualle maailmaan.
Nykypäivän pakanuus viettää vanhoja juhlia kuten esimerkiksi wiccalaiset viettävät talvipäivänseisauksen juhlaa yulea joulukuun 20-22 päivinä. Yule on wiccoille auringon uudelleen syntymän juhla. Wiccoille alkaa silloin uusi aurinkovuosi, jumalaisen lapsen syntymä. Wiccat juhlivat vuoden pisimpänä yönä tammikuningasta (kuningas aurinkoa), jonka sanotaan lämmittäneen jäätyneen maan. Yule eli joulu on myös wicca noitien juhla.
Jeesus Kristus ei käskenyt juhlimaan Hänen syntymäänsä jokavuotisena juhlana, eikä alkuseurakunta viettänyt Jeesuksen syntymäjuhlaa jokavuotisena juhlana. Joulu Jeesuksen syntymäjuhlana on alkuperältään täysin pakanallinen juhla, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Raamatullisen uskon ja ilmoituksen kanssa.
Katolisen ensyklopedian mukaan joulu (Kristuksen syntymäjuhla) ei ollut seurakunnan varhaisten juhlien joukossa. Katolinen ensyklopedia kertoo, että varhaisin merkintä Kristuksen syntymäjuhlasta on vuodelta n. 200 jKr. jolloin Aleksandrian Kleemens sijoitti Kristuksen syntymäjuhlan maaliskuun 28 päivälle. Samaan aikaan Kristuksen syntymäjuhlan ajankohdasta oli monenlaista tulkintaa, jotkut sanoivat Kristuksen syntyneen 20 toukokuuta ja jotkut sijoittivat Kristuksen syntymäajankohdan 19 tai 20 päivä huhtikuuta.
Babylon ja Yule
Muinaisessa Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivänä jokavuotisena juhlana, jolloin kansa juhli ja juopotteli. Auringonjumalan syntymäjuhlaan kuului myös vihreä havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla (aurinkopallot), jotka auringonjumalan symbolina symbolisoivat aurinkoa. Sanotaan että juhlan aikana olisi uhrattu lapsia Baal nimiselle epäjumalalle.
Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25 päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä. Myös Skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Auringonjumalaa kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Aurinkojumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Auringonjumalan syntymäjuhla sai alkunsa Babyloniasta, josta se monien vaiheiden kautta saapui myös muinaiseen Roomaan.
Yule sana sai myös monissa kielissä merkityksen pyörä, joka tulee siitä kun Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäpäivää. Yule sanasta tuli pyörä, sillä pyörä muistuttaa pyöreätä aurinkoa. Yulen (joulun) tausta ja juuri on siis Babyloniassa, josta se levisi muualle maailmaan.
Nykypäivän pakanuus viettää vanhoja juhlia kuten esimerkiksi wiccalaiset viettävät talvipäivänseisauksen juhlaa yulea joulukuun 20-22 päivinä. Yule on wiccoille auringon uudelleen syntymän juhla. Wiccoille alkaa silloin uusi aurinkovuosi, jumalaisen lapsen syntymä. Wiccat juhlivat vuoden pisimpänä yönä tammikuningasta (kuningas aurinkoa), jonka sanotaan lämmittäneen jäätyneen maan. Yule eli joulu on myös wicca noitien juhla.
Jeesus Kristus ei käskenyt juhlimaan Hänen syntymäänsä jokavuotisena juhlana, eikä alkuseurakunta viettänyt Jeesuksen syntymäjuhlaa jokavuotisena juhlana. Joulu Jeesuksen syntymäjuhlana on alkuperältään täysin pakanallinen juhla, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Raamatullisen uskon ja ilmoituksen kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aamen. Missään kohtaa Raamattua meidän ei käsketä viettää joulua, eikä missään kohtaa Raamattua anneta meille lupaa keksiä omia pyhiä Jumalan asettamien juhlapyhien rinnalle. Missään kohtaa Raamattua meidän ei käsketä viettää yhtään kenenkään syntymäpäivää, ei siis Jeesuksenkaan. Jos Jumala olisi tahtonut että me vietämme Jeesuksen syntymäpäivää, evankeliumeissa kerrottaisiin tarkka syntymän ajankohta. On huomattavaa, että Raamatussa ainoastaan Faarao ja Herodes viettävät syntymäpäiviään, Faaraon bileissä joutui hirteen yksi jantteri ja Herodeksen bileissä pääty lyhyemmäksi päätyi Johannes kastaja.
Sinänsä yhden tekevää milloin se päivä täsmälleen on. Onhan Etiopiassakin nyt vuosi 2010 ja he ovat sentään yksi vanhimmista kristityistä kansakunnista, kauan ennen Roomaa. Uutta vuotta viettivät juuri pari päivää sitten kun täällä päin vietettiin ristinpäivää. Joulun merkitys on ensisijaisesti siinä, että muistetaan mitä on tapahtunut -- Kristus on syntynyt, Jumala on keskuudessamme! Vaikka se onnistuisikin pysymään mielessä ympäri vuoden, se on silti joka vuosi juhlan arvoinen asia. Rytmi ja rutiini ovat myös hyviä ihmiselämässä.
Noudatatko itse sitten kaikessa alkuseurakunnan tapoja? Mieti tarkasti. Ihan kaikessa? Jos et, vaan myönnät, että tavat voivat muuttua, miksei sitten tämäkin?
Joulu on alkuperästään riippumatta nykyihmisille joko harmiton karnevaali, tai Kristuksen syntymäjuhla, tai vähän molempia. Mikä siinä olisi niin pahaa?
"Joulu on alkuperästään riippumatta nykyihmisille joko harmiton karnevaali, tai Kristuksen syntymäjuhla, tai vähän molempia. Mikä siinä olisi niin pahaa?"
Samalla logiikalla voi kysyä mitä pahaa oli kultaisen vasikan tekemisessä? Sekin kun "vain" oli iloinen perhejuhla ja perinne Egyptistä...
Harmoton karnevaali? Eli pikkujouluissa harjoitettava haureus on harmitonta? Niin mikähän siinä olisikaan pahaa...
Ja Jeesus syntyi lehtimajan juhlan aikaan, eikä Raamatussa käsketä viettämään Kristuksen syntymää. Ristintyö ja ylösnousemus ovat paljon suurempia asioita, joita tulee muistella. Jeesus ei ole enää mikään vauva seimessä. Joten se siitä syntymäjuhlastakin.
>Samalla logiikalla voi kysyä mitä pahaa oli kultaisen vasikan tekemisessä? Sekin kun "vain" oli iloinen perhejuhla ja perinne Egyptistä...<
Ei teko ollutkaan paha, vaan ajatus. Esineen valmistamisestahan siinä periaatteessa vain oli kysymys. Pitäisikö nykyään kieltää kultaisen vasikan valmistaminen? Riippuu asiayhteydestä.
>Harmoton karnevaali? Eli pikkujouluissa harjoitettava haureus on harmitonta? Niin mikähän siinä olisikaan pahaa...<
Pikkujouluja on monenlaisia, ja kyseessä on muutenkin varsin ontuva perustelu kieltää perhejoulut. Läheskään kaikissa perheissä ei edes käytetä alkoholia jouluna.
>Ja Jeesus syntyi lehtimajan juhlan aikaan, eikä Raamatussa käsketä viettämään Kristuksen syntymää. Ristintyö ja ylösnousemus ovat paljon suurempia asioita, joita tulee muistella. Jeesus ei ole enää mikään vauva seimessä. Joten se siitä syntymäjuhlastakin.<
Mikä estää muistelemasta molempia? Erikoinen logiikka tuokin, että pitäisi aina erikseen käskeä tekemään jotain. Mutta kun asian puheeksi otit: miten muistelet Jeesuksen ristintyötä ja ylösnousemusta?