Tästä on tulossa iso ongelma, huomaan sen itsestäni ja todella isoksi paisuneesta vi....ksesta. Tekisi mieli sanoa tosi pahasti välillä.
Minä olen meistä se paremmin toimeentuleva, minulla on säästöjä eikä minun tarvitse miettiä mitä ostan, syön ja missä lomailen.
Suuresti rakastamallani miehellä on lapsia edellisestä liitostaan, ihan kuten minullakin. On siis selvää, että meillä molemmilla menee rahaa omiin lapsiimme.
Mutta nyt tökkii pahasti se, että miehelläni rahaa menee laskuihinsa ja muihin sen verran, että minä olen se, joka maksaa myös hänen lastensa ruuat ja muut, kun he tulevat meille. Korostan sitä, että mieheni ei maksa minun laskujani, vuokriani tai mitään. Maksan oman elämiseni täysin ja elätän lapseni yksin.
Minua kuitenkin etoo elättää hänenkin lapsiaan, kun mieheni rahat ovat vähissä. Olen välillä ostanut itselleni jotain erikoisia herkkuja tai muuta kivaa ITSEÄNI varten ja yllättäen huomaan, että hän on tarjonnut ne lapsilleen kysymättä asiasta minulta tai ajattelematta minua lainkaan. Ja kun pitää käydä kaupassa, niin minä saan hoitaa senkin ja hän loisineen istuu valmiiseen pöytään. Olen itsestään selvyys kokkina, elättäjänä ja MAKSAJANA.
Millä tämän sanoo rakastamalleen miehelle ilman, että hänen viimeisetkin miehisyyden tuntonsa katoavat kokonaan? Häntä häiritsee joskus, että minä olen se varakkaampi. Luulisi, ettei rakkaus ole kiinni rahasta, mutta olisi ihan kiva jos hän edes joskus veisi minunkin lapseni edes syömään siten, kun minä teen hänen lapsilleen vähän väliä! Alan inhota niitä pikkuisia siksi, että ne käyvät minullekin pikkuhiljaa aika kalliiksi..
En pidä siitä, että juuri kun saan kotini kuntoon, ruokaa kaappiin ja pakkaseen, kalliita pesuaineita erikoisliikkeistä joista pidän, ja uusia elokuvia iltoja varten jotta voisin rentoutua, niin mieheni tuo lapsensa tänne jonka jälkeen huomaan, että kaikki on loppu. Uusien ostamiseen menee kymmeniä, ellei satoja euroja. Miehelläni ei olisi edes varaa ostaa uutta tilalle.
Minä olen meistä se paremmin toimeentuleva, minulla on säästöjä eikä minun tarvitse miettiä mitä ostan, syön ja missä lomailen.
Suuresti rakastamallani miehellä on lapsia edellisestä liitostaan, ihan kuten minullakin. On siis selvää, että meillä molemmilla menee rahaa omiin lapsiimme.
Mutta nyt tökkii pahasti se, että miehelläni rahaa menee laskuihinsa ja muihin sen verran, että minä olen se, joka maksaa myös hänen lastensa ruuat ja muut, kun he tulevat meille. Korostan sitä, että mieheni ei maksa minun laskujani, vuokriani tai mitään. Maksan oman elämiseni täysin ja elätän lapseni yksin.
Minua kuitenkin etoo elättää hänenkin lapsiaan, kun mieheni rahat ovat vähissä. Olen välillä ostanut itselleni jotain erikoisia herkkuja tai muuta kivaa ITSEÄNI varten ja yllättäen huomaan, että hän on tarjonnut ne lapsilleen kysymättä asiasta minulta tai ajattelematta minua lainkaan. Ja kun pitää käydä kaupassa, niin minä saan hoitaa senkin ja hän loisineen istuu valmiiseen pöytään. Olen itsestään selvyys kokkina, elättäjänä ja MAKSAJANA.
Millä tämän sanoo rakastamalleen miehelle ilman, että hänen viimeisetkin miehisyyden tuntonsa katoavat kokonaan? Häntä häiritsee joskus, että minä olen se varakkaampi. Luulisi, ettei rakkaus ole kiinni rahasta, mutta olisi ihan kiva jos hän edes joskus veisi minunkin lapseni edes syömään siten, kun minä teen hänen lapsilleen vähän väliä! Alan inhota niitä pikkuisia siksi, että ne käyvät minullekin pikkuhiljaa aika kalliiksi..
En pidä siitä, että juuri kun saan kotini kuntoon, ruokaa kaappiin ja pakkaseen, kalliita pesuaineita erikoisliikkeistä joista pidän, ja uusia elokuvia iltoja varten jotta voisin rentoutua, niin mieheni tuo lapsensa tänne jonka jälkeen huomaan, että kaikki on loppu. Uusien ostamiseen menee kymmeniä, ellei satoja euroja. Miehelläni ei olisi edes varaa ostaa uutta tilalle.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Vituttaahan tollanen, mutta taisit naida "koko paketin"...
Kannattaa varmaan dumpata koko ukko pihalle, kun sulle tuntuu olevan raha noin tärkeetä. Eikä sitä tunnu kuitenkaan niin runsaasti olevan, koska muutamasta satasesta pitää alkaa ihan julkisesti valittaa. Etsipäs sellainen varakkaampi mies itsellesi, jos tuo rakkaus ei riitä. . .
on.
ja jos sitä kerta on niin mitä valitat?
..niinkin =)
Meillä sama tilanne paitsi että olen työtön ja rahaa ei ole liikoja.Mies ei asu virallisesti luonani mutta on täällä silti jatkuvasti,samoin lapsikin joka toinen viikonloppu ja väliin viikolla.Minä yksin maksan kaiken.Joskus jos pyydän ruokarahaa saan korkeintaan 100 euroa ja minä olen ostanut myös vaatteet hänenkin lapselleen kun miehellä on tiukkaa.Kuitenkin laskut on ulosotossa eikä hän lyhennä velkojaan ollenkaan ulosottoon vaikka piti.Elää siis täysin siivellä.Lisäksi tyhmyyttäni lainasin 500 euroa jonka piti palautua minulle jouluun mennessä,ei ole rahoja näkynyt enkä niitä tule koskaan saamaan.No omaa tyhmyyttä tietenkin.Mies aikoo muuttaa luokseni virallisesti kirjoille mutta turha luulo että suostun.
Alkaa pikkuhiljaa nyppiä että mies kaupassa kerää ostoskärryyn vaikka mitä kun kerran minä maksan ja näin ollen työttömyyskorvauksestani ei enää mitään jää säästöön.Elätän siis työmarkkinatuella 8 henkilöä.
400€/8=50€
50€/30=1,61€
Eli 1,61€ päivässä henkilöä kohden. Mahdatkohan ihan edes hiukkasen kärjistää? Tai ei ainakaan ihan mitä tahansa ukkos kärriin lastaa.
Jos sä saisit rutistettua tuon 1,5€/vrk niin sitten jäisi jo jotain säästöönkin.
0,11€*8*30=26,4€
(26,4/400)*100=6,6%
6,6 % kukausituestasi saisit siis säästöön. Ei olisi huono tulos tuollainen.
Tiedän tuon syövän suhdetta...kyllä siinä on rakkaus koetuksella. On perin ikävää olla se joka antaa vähistäänkin, kun toinen ei anna mitään eikä edes kiitä uhrauksistasi. Elää vain kuin omilla rahoillaan.
Oletko miettinyt, että onko suhteenne niin merkittävä, että tuollainen uhraus kannattaa? Entä jos se päättyykin, harmittaako käyttämäsi vähätkin rahat vielä enemmän?
Yritä jaksaa.
Saan työmarkkinatuen,elatusmaksut,lapsilisät ja niihin yh-korotukset että mun tuloni ovat liki 2000 euroa kuussa.Siitä jäisi kyllä säästöön jos ei tarvitsisi elättää vielä kahta henkilöä sivussa.
Kuitenkin maksan asumisen,laskut,pesen pyykit,ostan bensat ym. niin luulisi miehen saavan edes osan laskuistaan maksettua kun ei anna edes ruokarahaa.
Kyse on minun mielestäni periaatteesta,ei eläminen ole ilmaista kenellekkään ja kun oli alkuun puhe että ei tarvi maksaa kunhan hoitelee niitä ulosottojaan ajan tasalle.Mitään ei ole vuoden aikana tapahtunut,nyt alkaa sitten jo pinna palaa.Tämä suhde loppuu varmasti kevään aikana kun ei kerran muutosta tule.
Jos mulla on työttömänä rahaa ostaa hänelle ja hänen lapselleen ruokaa ja vaatteita niin hänen työssäkäyvänä pitäis kyllä kyetä antamaan ruokarahaa.Se osoittaisi edes hieman välittämistä ja halua yrittää.Saan rahaa 100 euroa kuussa kun pyydän.Nyt en ole taas saanut aikoihin.Kun on niin tiukkaa ja meni taas laskuihin niin ja niin paljon.Silti laskuja ei ole maksettu.
Vai saat sinä noin 2000 euroa kuussa..?
En puutu tässä miehesi maksamiseen tai maksamatta jättämisiin.
Mutta minä teen töitä melkoisen hyvällä kuukausipalkalla ja käteen jää silti reilusti vähemmän kuin 2000 euroa.
Mistä h****stä olet saanut päähäsi, että työttömänä lusmuillessa pitäisi vielä kyetä säästämäänkin..?
Loisiessasi yhteiskunnan siivellä sinulle maksetaan aivan liikaa ja kaiken kaikkian voisit lopettaa kitinän rahasta heti alkuunsa.
Ottaen huomioon, että saat koko potin tekemättä yhtään mitään sen hyväksi, sinun ei kait tarvitsisi vinkua täällä jos joku muukin elelee siivellä?????
Tässä sitä elellään taas opintotuella!Vuokra on 300 euroa ja juuri tuli valtiolta ruhtinaalliset 365 euroa!Noh, onneksi on työssä käyvä mies, joka ei valita, koska tietää, että kaikki on yhteistä tulevaisuutta varten, mutta eipä mekään mitään rikkaita olla!Mies on todella minipalkkainen. (noin 1000 euroa kuussa).
Itsellä on sitten opintolaina, tulihan sitä 400 euroa tukiaisten päälle tammikuussa, siitä kun makseli bussikortin, puh.laskun, vakuutuksen (josta en varmasti luovu), vuokran ja omia kuluja, niin eipä sitä paljoakaan säästynyt tälle kuulle.
Kesällä olen valmis menemään töihin vaikka tonnin palkalla, kunhan tulee itse hankittua rahaa. (koulutukseni riittäisi noin 2000 euron palkkaan) mutta töitä on huononlaisesti tarjolla.
Onneksi vanhempani auttavat, mikäli tulee tiukka tilanne rahan kanssa, mutta kyllähän sekin vituttaa.
Miten siis joku voi valittaa täällä pienestä työttömyysrahasta!!!
Miten kukaan on niin tyhmä,että elättää toisia ja on tuollaisessa "suhteessa". Onko se sitä,että pitää vaan olla joku ukonretale,eikä yksin osata elää😂
Montako lasta sulla,kun mulla ei jää kuin 800€ ja yksi lapsi...
no mitä helvettiä? tottakai työttömänä pitää pystyäs säästämään? hitto sä oot itsekäs, mene töihin!
Toivottavasti mies älyää vaihtaa sut pois. En yhtään ihmettele hänen alemmuudenkokemisiaan.
Kyllä muakin hänen asemassaan ketuttaisi tollainen hiton diiva, joka laskeskelee senttejä liitossa eläessään, eikä saa sanaista arkkuaan auki oman perheen piirissä vaan tulee nettiin itkemään myötätuntoa.
Vai diiva, joka laskee jokaista senttiä..just.
Tarkennan hieman:
1. Emme elä liitossa, emme edes avo sellaisessa. Hän tulee lastensa kanssa minun luokseni kuin kotiinsa. Penniäkään en ole ruokarahaa saanut ja kiitokseksi ovieni avaamisesta saan aina hankkia kaiken uudelleen lasten käynnin jälkeen. Omani tietävät sentään mikä on lapsille ja mikä aikuisille..ja hyviin tapoihin kuuluu edes kysyä lupaa ottaa jotain.
2. Eikö vanhemmat ole niitä, ketkä ensisijaisesti elättävät lapsensa, eivät uudet kumppanit? Minä en ainakaan maksattaisi lapsistani mitään miehelläni. Meillä minä maksan kaikkien liput leffaan, laskut ravintola- ja mäkkireissuista jne.
3. Kirjoitin tänne kysyäkseni neuvoa, kuinka tällainen asia otetaan esille. En halua kuitenkaan rakastani loukata, joten puran kiukkuni ensin muuten.
4. Kuten sanoin, olen se paremmin tienaava, jonka ei tarvitse miettiä kaikkia menoja. Mutta teen töitä elääkseni ja vaikka eläminen ei teekään tiukkaa ei se tarkoita sitä, että pitäisi elättää omat ja toistenkin lapset..miksei vielä naapuritkin samalla..?
Ps. Mieheni ei ikäväksesi ole "vaihtamassa" minua mihinkään (ja ikää oli?). Ero ei ratkaise mitään. Hän saa kaiken haluamansa minulta..usko tai älä. Rakastan häntä valtavasti. Taloudellisesti ero olisi kyllä minulle edullisempaa..
Rakastatkohan kuitenkaan tarpeeksi, jos miehen ja lasten käytös jo muualla asuessakin noin ärsyttää.
Ei tule onnistumaan veikkaan minä...
1. Jaksatko tuollaista kovinkaan pitkään, jos jo miehesi vierailut lastensa kanssa tekevät noin tiukkaa?
2. Totta kai sen noin pitäisi olla, mutta sinun kannattaa ottaa asia vakavasti puheeksi. Et selvästikään ole miehellesi tätä puolta suhteestanne selvittänyt. Hän varmaankin pitää tilannetta ihan normaalina ja arvostaa sinua suuresta sydämestäsi, kun autat ja tuet häntä tiukassta tilanteessaan. En uskoisi että tuon asian esille ottamienen kovin suurta sotaa aikaan saattaisi.
3.Yritän tässä parhaani mukaan sinua tuossa hankalassa tilanteessa auttaa. Toisaalta tänne kovasti kiukkuaminen ei kovinkaan fiksua keskustelua aikaan saa.
4. First see #2. Eipä tietenkään ei. Sun pitää vaan saada asia fiksusti miehellesi esitettyä, kovin suuresti häntä tai hänen lapsiaan vastaan hyökkäämättä. Voin kuvitella että tuossa tilanteessa sanojen asetteleminen on varmasti hankalaa, mutta suhteen jatkumisen kannalta kuitenkin välttämätöntä. Rahan ja rakkauden yhdistelmä on aina pirun vaikea asia.
ps. itse olen huomannut, että rahoja ei kamalasti kannata laskea, jos ne kuitenkin riittävät. ajan kanssa tuokin kassavirta varmasti tasoittuu, eikä ole suhteessanne riesana myöhemmin.
Otin ensin kirjoituksesi hyökkäyksenä ja se ei vitutukseen auttanut.. =)
En tiedä kauanko kestän kyseistä tilannetta ja siksi se pitääkin ottaa esille. Tiedän asian olevan miehelleni arka paikka ja se pelottaa minuakin. Kuinka puhua siitä ilman, että nousee sota tai hän tuntee itsensä todella huonoksi?
Siinä olet oikeassa, että raha ja rakkaus eivät sovi ollenkaan yhteen. Äitinikin mainitsi tämän kun opetti asioita ihmissuhteista. Tilanne ei välttämättä kohdallamme tasaannu ajankaan kanssa, sillä kuten tuolla loppupuolella vastasinkin toiseen kirjoitukseen, niin minulla ura on nousussa ja palkka samoin. Miehelläni kaikki alkaa olla ehtoopuolella ja tilanne paranee vain, jos velat loppuvat.
Kiitos ajastasi ja neuvoistasi. Nyt olen rauhallisempi kun tänne kirjoittaessani, ja yritän ottaa asian esille kun tulee oikea hetki. Puhua pitää ainakin...
Älä vie miehen lapsia leffoihin ja muihin juttutihin. Olkaa vain kotona kun ne tulee ja käy sitten muina aikoina omien lastesti kanssa pitämässä hauskaa! Ja sano miehellesi, että maksa omat lippusi. Itse olen kanssa mieheni "elättäjä", mutta olen sanonut että rahat on yhteiset ja kun taas minä olen joskus työtön kotiäitinä niin mieheni elättää silloin meidät :)
Pitääkö lastesi kysyä kotonasi mitä saa ottaa?!
No huh huh...
Miksi et laita sitten teipillä ruokatavaroihin nimeästi, että nämä ovat sinun?
Eiköhän tuo asia pitäisi selvittää oman miehesi kanssa. Itse olisin kyllä ihmeissäni jos työssäkäyvä kumppanini alkaisi valittamaan, että joutuu toisinaan ostamaan enemmän ruokaa kuin minä, koska olen opiskelija. Kyllä tulisi tippa linssiin, koska itse halusi kanssani muuttaa yhteen ja rakastaa. Mutta onneksi valmistun keväällä, että loppuu tämä vyön kiristely. (ainakin toivottavasti).
Niin ja tosiaan, minun kotiini on tervetulleita porukka kahville ja pullalle, aina tarjoan vieraille myös ruokaa mikäli sattuvat ruoka-aikaan paikalle. Vaikka ei nyt niin rahakkaita ollakaan.Eli missä se itsekkyyden raja menee.
Eikös sinun sitten pitäisi erota tästä miehestäsi jos et saa hänelle asioita puhuttua ja mässytellä niitä hienoja 100:n euron ruokia viikonloput yksin?Tiesitkö, että joku tässä maassa joutuu elämään sillä summalla jopa koko kuukauden (eli opiskelijat!!!)
En halua riidellä aiheesta vaan ilmoittaa, ettei kaikilla ole asiat noin hyvin, mutta eipä se itsekkyyskään maata peri. Joten otahan itseäsi niskasta kiinni ja puhu sille ukolles. Rakkautta teillä tuskin enää on.
En ole kokenut tarpeelliseksi, että omassa kodissani pitäisi ruveta nimeämään tarralapuilla itselleen ostamiaan ruokia/meikkejä/tuoksuja/pesuaineita..ehkä se tosiaan kuuluu sinne opiskelijakämppiin..
Omat lapseni kysyvät aina lupaa ottaa konvehteja, keksejä tai muuta, jos ei ole esim. karkkipäivä. Ja tämä siksikin, että olen saattanut varata joskus syötävää edustustilaisuuteen tai vieraille, jotka ovat tulossa luokseni. Se on lisäksi hyvä tapa. Omat lapseni kysyvät lisäksi pesuaineista, että mitä he voivat käyttää, sillä osa tuotteista ei edes sovi heille tiettyjen aineiden vuoksi. Jos itse mietit, että menisit käymään äitisi/isäsi uuden puolison kotona, niin tuskin menisit sinne kuin kotiisi ensimmäisenä jääkaapille tai meikkipussille..?
Tarkoituksena onkin selvittää asia mieheni kanssa. Heillä on hieman eri tavat hoitaa asioita, kuin mitä minun perheessäni on ollut tapana. Kyllä minun luonani käy vieraita ja ystäviä, enkä todellakaan säästele tarjoilussa. Vierailut ovat täysin eri asia kuin kumppanin lapset, joiden elättämiseen menee oikeasti rahaa hieman enemmän, kuin teidän ruokaostoksiinne. Etenkin, kun mieheni ei todallakaan tule vastaan rahallisesti, vaan maksan yksin kaikki hänen ja lastensa ruuat ja menot.
Kysyit missä itsekkyyden raja menee, siihen en voi vastata. Olen nyt maksanut kaiken 3 vuotta. Ehkä se voisi olla hyvä raja ja alkaa hieman itsekkäämmäksi.
Sanot ettet halua riidellä, mutta tulet ILMOITTAMAAN, että suhteessamme tuskin on rakkautta. Tiedätkö mitä rakkaus on vai opetteletko elämää vielä hieman ennen kuin jatkamme? Kiitos ilmoituksestasi, mutta meidän suhteessamme on sellaista rakkautta, mitä moni ei löydä koko elämänsä aikana. Hän on elämäni mies jota rakastan yli kaiken, ja hän rakastaa minua niin kuin mies vain voi rakastaa. Mutta siitä ei tässä ollutkaan kyse, vai etkö ymmärtänyt jotain lausetta? En luopuisi siitä miehestä mistään hinnasta, eikä hän minusta.
Minä tiedän, että kaikilla ei ole rahaa ja elää kituuttavat tyytyväisinä. Siitäkään tässä kirjoituksessa ei ollut kyse, vai etkö ymmärtänyt sitäkään?
Suututtaa vain se, että se kenellä on rahaa, elättää myös rakkaansa lapset ex-liitosta, ex-vaimot, puolisonsa ja maksaa kaiken, mitä tämä haluaa lastensa kanssa tehdä. Itse en sitä hyväksyisi, että joku maksaisi elämäni. Kyse on siis oman arvon tunnostakin.
Sinulle sana opiskelija taitaa olla yhtä kuin kakara. Ajattele mitä haluat, minun ei tarvitse yksityiselämääni sinulle selvitellä. Opiskelijakämpässä en asu, jos et nyt sattunut lukemaan oikeasti mitä sinulle kirjoitin.
Jos sinulla on ihana rakkaussuhde, niin miksi joudut jossakin keskustelupalstalla miettimään raha-asioita. Ettekö osaa keskustella, kuten kypsässä parisuhteessa kuuluisi pystyä?
Tuo asia olisi kyllä hetkessä selvitetty, mikäli omalle kohdalle sattuisi, mutta ehkäpä juuri siksi olet niin voimakkaalla puolustuskannalla kun huomaat, ettet olekaan niin kaikkivoipa ja täydellinen mitä luulet olevasi. Tällaisilla anonyymeilla keskustelupalstoilla usein joutuu vastatusten totuuden kanssa ja se tekee kyllä varmasti kipeää.
Sehän on hyvä, jos omat lapsesti ovat hyvin kasvatettuja ja osaavat nätisti pyytää mitä voivat ottaa. En menisikään äitini tai isäni uuden kotiin olemaan kuin kotonani, mutta lapset ovatkin eri asia. Minä taidan olla jo aika kaukana siitä iästä.
Jos suhteessanne on kasvatusnäkökulmissa eroja, ne pitää selvittää täydellisen miehesi kanssa.
Jos minulla olisi enemmän rahaa, en rupeaisi mieheni lasten kanssa (joita ei tosin ole) pihistelemään. He olisivat minulle varmasti yhtä rakkaita kuin omatkin.
Mutta nämä ovatkin periaate-eroja, joista ei kannata ruveta kiistelemään.
Jos rakastat miestäsi, kykenetkö hyväksymään hänen menneisyytensä ja lapsensa myös?Vai löytyykö suhteenne kompastuskivi juuri siitä?
Sinun ei tarvitse ruveta minulle töykeäksi, se ei vie elämässä ketään kovinkaan pitkälle.
Opiskelija ei ole minulle sama kuin kakara, valitettavasti se aika on minullekin hyvin tuttua. Tässä maassa on aika vaikea tienata ilman koulutusta. Antamasi neuvot vain toimivat opiskelijasolussa..eivät juurikaan muualla.
Kirjoitukseni tänne oli pahan olon ja kiukun purkamista. Se on parempi tehdä jossain muualla, sillä keskustelu oman kumppanin kanssa on paljon rakentavampaa, kun on rauhoittunut. Suhteessamme keskustellaan paljon ja monista asioista. Kypsyydestä en tiedä..
En ole puolustuskannalla minkään suhteen, vaan oman viestisi ylenkatse ja halveksivuus, ennen kaikkea "oikeutus" arvostella toisten rakkautta oli perin lapsellista ja sai niskavillani nousemaan pystyyn. Mikään muu siinä ei sitten kolahtanutkaan. Töykeyden suhteen katse siis peiliin.
Sinulla on kaiken suhteen vielä kovin vaaleanpunaiset lasit silmilläsi, jotka karissevat vielä. Se asiasta tekeekin niin kovin erilaista, että kuvioissa on lapset mukana. Ei sinulla voi ollakaan asiasta mitään käsitystä, sillä teillä ei ole lapsia.
Vaikka mieheni lapset ovatkin rakkaita minulle, he eivät koskaan ole omiani..puolin ja toisin. Se asia on syytä myöntää molempien jo suhteen alussa ja näin meillä tehtiinkin.
Kyseisestä tunnemaailmasta ei tiedä kuin toinen uusioperheen "äiti". Siinä asiassa et voi esittää kuin olettamuksiasi ja on aivan turha tulla sanomaan, että tekisit niin ja näin, kun kaikki on arvailua.
Toivon todellakin kohdallasi, että elämäsi tulee olemaan niin onnellista ja helppoa kun tunnut kuvittelevan. Elämällä vaan on yleensä kapulansa jokaisen rattaisiin. Moni on kuvitellut, että: "Tuo asia on hetkessä selvitetty, mikäli omalle kohdalle sattuisi", ja avioeroon on päädytty..
"oikeutus" arvostella toisten rakkautta oli perin lapsellista ja sai niskavillani nousemaan pystyyn
ja sitten: "Sinulla on kaiken suhteen vielä kovin vaaleanpunaiset lasit silmilläsi, jotka karissevat vielä."
Ja mitähän sinä sitten teet?...*huokaus*
Se, että on lapsia, ei tee kenestäkään ihmissuhteiden asiantuntijaa, eikä muita kokeneempaa.Sinulla ei ole aavistustakaan millainen elämä minulla on takana ja hyvä niin. Se ei liity tähän mitenkään.
Haluan huomauttaa, että olen itse uusioperheen aikuinen tytär, joten en ole kovinkaan kaukana näistä asioista. Olen niitä ihan sivusta seurannut ja yh-äiti minutkin on kasvattanut.
Koita nyt sen verran edes rauhoittua, ettet piikittele sitä miestäsi kovin, kun saat suusi avattua sinne kotiinkin päin.
Minusta olet itsesi sallinut tuohon jamaan mennä. Kyllähän jokaisella on oikeus laittaa rahansa sukan varteen mikäli niin haluaa tehdä. Vai pelkäätkö, ettei miehesi enää rakastakaan sinua kun et maksele hienoja illallisia ja elokuvalippuja?-Täydellistä rakkauttapa hyvinkin.
Miesystävälläsi ei ole omatuntoa, mikäli ostattaa iloisena sinulla omiin nimiinsä tavaraa lapsilleen ja surkuttelee, kun asiat ovat niin. Varmasti olet huomannut jo itsekin tuon täydellisen rakkautesi epäkohdan, johon et täältä tule vastausta löytämään vaan itsestäsi ja suhteestasi. Jokatapauksessa, mielesi on kovin ristiriitainen kirjoitustesi perusteella, joten ala elää sen mukaan mitä itse haluat, ei sen mukaan mitä muut haluaa. Niin tulet tod.näk. tyytyväisemmäksi.
(voi voi...kyllä se opiskelijapikkutyttö nyt neuvoo...)
Ota vain itseesi, huomaat pian itsekin, miten lapsellisen miehen olet valinnut. Huomaat epäkohdan, mutta et näe vikaa miehessä. Kyllä tuollainen asia olisi meikäläisen elämässä kertaheitolla korjattu, on sitä suurempiakin juttuja hoidettu. Se vain vaatii napakkuutta. Sinulla on sitä, mutta haukut mieluummin ihmisiä kokemattomiksi ja epäkypsiksi kuin käyttäisit suulauttasi asioidesi hoitamiseen.
Mikäli ero tulee tällaisen asian takia, oliko suhde terveellä pohjalla sitten alunperinkään.
Onnea matkaan.
Niin kuten sanoin: Vaatii toisen saman tilanteen läpikäyneen äidin ymmärtämään mitä on, kun rakennetaan suhdetta uusioperheeksi. Olen yh-äidin lapsi, uusioperheen kokenut siltäkin puolelta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän tilanteen kanssa. Ikävä kyllä. Olisi mukavaa jos siitä olisi apua. Eli et siltikään tiedä mistä puhutaan. Asiantuntijaa ei äitiys minusta tee, siksi olenkin tässä tilanteessa. Äitiys ja uusioperheen äitiys on tyhmyytensä myöntämistä..sitä tein tällä viestillänikin. En vain ymmärrä tai osaa jotain.
Ja tämä rakkauteni epäkohtahan minut tänne ajoi kirjoittamaankin. Se pettymys ja suuttumus mitä kirjoituksen hetkellä tunsin piti purkaa jonnekin..teinpä sen sitten täällä. On ollut hauska huomata, etten ole yksin ajatusteni kanssa. Saman kokeneita naisia löytyi monta.
Suhde vaatii puhumista ja miettimistä ja aivan valtavasti töitä. Sitä kaikkea tässä on tehty. Ainoastaan aika näyttää mitä olen löytänyt. Puhumalla on kuitenkin päästy eteenpäin, joten aion yrittää sitä jatkossakin. Käsittelen asiat kyllä, tavalla tai toisella ja yritän välttää mainitsemaasi "piikittelyä". Vikaa on meissä kaikissa, emmehän muuten olisi edes ihmisiä. Mutta asioita voi yrittää muuttaa kasvamalla.
Pakko on kuitenkin todeta, että korkealta vielä tulet putoamaan. Tai toivottavasti se osa kirjoituksestasi oli provo..
Minulla ei nimittäin olisi varaa mennä kenellekään kommentoimaan, että on valinnut itselleen lapsellisen miehen/puolison etenkään, kun en ihmistä tunne. Jos tuo todella on sitä ylpeyttä miltä se kuulostaa, niin huonosti tulee sinulle vielä käymään..usko edes kerran kokeneempaa.
Minulla ei ainakaan olisi kanttia kovaan ääneen suoltaa suustani alentuvia kommentteja asiasta, mistä en tiedä YHTÄÄN MITÄÄN..mutta se onkin sitä kypsyyttä mistä mainitsit..
Mene sitten yh-äitipalstalle kirjoittamaan kyseisestä aiheesta, jos ei kenenkään muun mielipide ole sinusta oikeutettu. Täällä vastaa varmasti muitakin kuin sellaisia ihmisiä kuten sinä, (joka tietää varmasti kaiken parhaiten.)
Onko tuo korkealta putoaminen sinulle joku elämän motto tai parasta mitä keksit?Et voi ihmisen mielipiteiden perusteella analysoida miten he elämäänsä elää ja millaiset kokemukset/mielikuvat heillä on elämästä. Sen sijaan, muut voivat kirjoittaa sinulle, että heistä miehesi on lapsellinen kertomasi perusteella.Se ei tarkoita samaa kuin mies olisi lapsellinen kaikessa. Minusta ei kuulosta mitenkään rehelliseltä touhulta, että hän käyttää rakkauttasi hyväkseen tuolla tavoin ja sitähän se on! Asia on jatkunut jo noin monta vuotta, eikä hän osaa muuta kuin voivotella tilannetta. Voisi jättää ensi kerralla sitten ostattamatta kalliita juttuja sinulla, mikäli olisi kypsä ja rehti mies. Kyllähän tuollaisen tajuaa nyt nuorempikin ihminen, joka ei halua hyväksikäyttää muita.Lisäksi maksat mukisematta, koska pelkäät, että rakkaus loppuu siihen vai?
Niin kauan kuin puolustat miestäsi ja hänen tekemisiään noin verisesti, ei tilanne tule teillä kotona kyllä selviämään. Jos et halua nähdä ulkopuolisen mielipiteistä sitä olennaista, niin mitäköhän ihmettä sinä täältä palstalta haet? Ehkäpä sitä väittely-ja tappelukaveria sitten paineita purkamaan, no tapansa kullakin. Kyllä sitä sontaa tulee sieltä sinunkin puoleltasi, joten älä yritä ainkaan minun silmissäni tehdä itsestäsi erinomaista.Kukaan ei voi leikkiä jumalaa ja asettaa itseään toisen yläpuolelle. Kirjoitustesi perusteella et ole muuta voinut kuin saattaa itsesi tuollaiseen tilanteeseen edes sitä itse ajattelematta. Puolusta vaan ja hauku täällä sen minkä kerkeät, äläkä suostu katsomaan totuutta silmiin.
Todellinen rakkaus on minusta pyyteetöntä ja ilmaista. Mikäli mies tekee asioita, jotka ovat täysin periaatteideni vastaisia, saa mies mennä.
Mielestäni en ole ylpeä, enkä tiedä millainen sinä olet oikeassa elämässä. Mutta niin kauan kuin riehut täällä, voit myös odottaa, että solvauksiisi vastataan. Jos et kestä sitä, mitenkä kestät mitään todellisessa elämässä?
Olen kantani ilmoittanut ja mielipiteeni. Tämä keskustelu on täysin turhaa, joten toivottavasti saat selvittettyä asiat miehesi kanssa ja päädytte tilanteeseen, joka tyydyttää kaikkia osapuolia. Omat elämän periaatteet eivät ole samanlaisia kuin sinulla, joten turha on kiistellä siitä, miten pitäisi ajatella asiasta. Uskon kuitenkin, että kommenttini herätti sinussa jotakin, mikä suututtaa. Voit miettiä syvältä sisimmästäsi mitä se on, miksi reagoit ristiriitaisesti. Testasin juuri sitä kohtaa, missä oletin ongelman olevan, vaahtoamisellasi vahvistit sen minulle. Et ole varmaankaan vielä, et ehkä koskaan valmis näkemään, mutta ainakin olen yrittänyt. Tämä ei siis ollut provoa, laitoin sinut vastakkain kipeiden asioiden/ristiriitaisten tunteiden kanssa.
Miks päästit kotiis. Etkö osaa pitää puolias😂😂
Pieni miettimis tauko suhteessa voisi selventää ajatuksia. Aika epäreilua tuokin on. Viheltäkää peli hetkeksi poikki.
Voi voi, nämä raha asiat on kyllä sellaisia, että jos ne on liikaa toisen vastuulla niin ei toimi. Vastavuoroisuus on kultaa tässäkin asiassa. Jokainen joka on joutunut vuosia toiselle antaa niin tietää mitä se on. On ikävää jos toinen ei ymmärrä eikä yritä yhtään. Nimim. Aina ollut kassana eikä koskaan toisinpäin
Rahaa rahaa rahaa, sillä se kaikki ratkeaa vai ratkeaako?
Enpä usko että ukkos täällä valittaisi, jos se olisi se varakkaampi osapuoli.
Asia saattaisi olla niinkin. Hän on kuitenkin suht perinteikäs ja ajattelee niin, että miehen pitäisi elättää perhe. Eli tuskin täällä ainakaan kirjoittelisi.
Mutta tiedänpä senkin ihan esimerkistä, että jos hän tienaa enemmän ja hoitaa perheen raha-asiat, niin vähemmän tienaavalla ei ole mitään sanottavaa siihen mihin rahaa käytetään (hänen ex-liittonsa). Eli hän on hyvin tarkka siitä kehen ja miten rahansa käyttää. Siipeillä ei hänen kanssaan voisi.
Mutta jos ja jos ja jos..
Nyt minä tienaan paremmin ja maksan kaiken. Tämä on ilmeisesti myös tulevaisuutemme. Joten maksajana minä saan "nauttia" ja valittaa täällä. Mieheni EI OLE se varakkaampi..
Et voi edes käsittää kuinka hyvin sua ymmärrän. Itselläni ei ole lapsia, mutta avokilla on kaksi edellisestä liitosta. Oltiin oltu jo jonkin aikaa yhdessä ennenkuin mieheni taloudellinen tilanne paljastui täysin minullekin. Edellisen liiton aikana oli ottanut velkaa, joita nyt edelleen makselee. Mutta kun siihen ne rahat loppuvatkin. Minä elätän meidät molemmat lapset joka toinen viikonloppu, lomat ym. ym. Ja kivahan on järjestää jotakin ylimääräistä aina kun tulevat:leffassa käyntiä tai kotona jotakin kivaa. Ja olenpa ostanut vaatteeitakin. Se täytyy kyllä myöntää, että ukko on tästä tilanteesta pahoillaa ja välillä todella allapäin kun ei itse pysty osallistumaan kuluihin. Huomaa oikein kuinka vaikeaa hänen on lapata ostoksia hihnalle ja pakata, kun minä hoidan maksupuolen. Itse olen suhteeseen jäänyt kun ei riitä syyksi erota, enkä haluaisikaan, mutta ymmärrän täysin tunteesi ja eikö nämä ole juuri paikkoja, joissa niitä puretaan.....yritä jaksella. Ehkä aika tuo muutoksen, oli se minkäsuuntainen tahansa. Sano joskus suoraan asiasta, pyydä edes kiitosta. Olet sen ansainnut. Välillä mekin asiaa itketään ja voivotellaan, sitten taas jaksaa hetken kun saa osakseen kiitoksen ja tuntee, että toinen on oikeasti kiitollinen. Anna kutsua diivaksi, ei näitä asioita voi ymmärtää jos ei itse koe samaa.
Tuo on tismalleen meidänkin tilanne, sillä tuntuu, että makselen kaikkea sitä, mitä mieheni on tehnyt edellisessa liitossaan: Lapset ja velka. On elatusmaksut ja lainat ja vielä exäkin joskus huutelee, että pitäisi maksaa hänellekin lisää.
Vaikka kuinka toista rakastaa niin kummasti loukkaa etenkin se, että toinen tavallaan "juhlii" minun rahoillani. Hän haluaa antaa lapsilleen kaikkea kivaa vaikka hänellä ei sitä rahaa olisikaan. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta se syö kamalasti.
Miestäni tämä tosiaan vaivaa silloin, kun hän huomaa jälleen, että on minun varassani. Hän on vielä lisäksi suht perinteinen mies, joka haluaisi elättää perheensä. Nyt sen teen minä.
Aika ei välttämättä tuo muutosta, sillä olen miestäni huomattavasti nuorempi ja urani on juuri nyt nousussa. Mieheni alkaa lähetä uran loppu puolta ja hänen tulonsa kasvavat vain, jos saa velat maksettua.
Mutta muuten hän on kaikin tavoin sielunkumppanini ja rakastan häntä.
Ehkä tämän jälkeen jaksan taas hetken...ja pitää minun asia ottaa esille. Hän kuitenkin vaistoaa minusta, että jokin vaivaa.
KIITOS SINULLE TODELLA PALJON YMMÄRRYKSESTÄSI. Nyt jaksan ottaa rauhallisemmin, kun pahin kiukku on ohitse. Tätä ei tosiaan ymmärrä, jos ei itse ole kokeillut.. =(
Itse olen YH-äiti (yäk- inhoittaa toi nimitys) ja lapsilleni yrittänyt antaa kaikkeni.Köyhänä ollaan aina eletty.Nyt on nuorempi 16 ja vanhempi 22. Olen tavannut miehen joka on työtön.
Hänellä on 10 vuotias tyttö. Haluisin että tehtäis jotakin yhdessä. Elokuviin-syömään. Mutta kun hänellä ei ole rahaa. Ainoa keino on että minä maksan.Jos meidän suhde olis vakaalla pohjalla niin minulla ei olis vaikeeta maksaa. Mutta on pieni epäilys että josko minua vain käytetään hyväkseen? Nykyisin minulla on oma yritys ja hyvät tulot. Raha ei ole pääasia elämässäni, mutta ylimääräiset haluaisin antaa lapsilleni kun minulla vihdoinkin on siihen mahdollisuus.Ymmärrän siis ajattelujasi.Mutta 15 vuoden yksinolon jälkeen olen löytänyt jonkun jonka kanssa ehkä meillä on elämä yhdessä. Sit taas ajattelen että "skit samma". Joku päivä mun kaverilla on töitä ja rahaa. Ensi vuonna ehkä en edes elä enää.Siis kannattaako murehtia?
Olen itse elänyt lapsuuteni yh-äidin kasvatuksessa ja rahat oli aina loppu. Nyt sitä osaa arvostaa elämää, jossa ei tarvitse aina miettiä mitä ostaa.
Mietin myös usein sitä, että mitä jos mieheni käyttää minua vain hyväkseen. Hän saa kuitenkin kanssani etelänmatkat, risteilyt ja hienot ravintolaillat, joita ei yksin saisi. Hänen eksänsä kyttää hyvinkin tarkasti raha-asioitamme. Kun maksan loman miehelleni ja minulle, on ex-vaimo vaatimassa myös heidän lapsilleen etelänmatkaa jne. Elatusmaksuja ollaan nostamassa siksi, että miehelläni ei mene rahaa elämiseen, sillä minä maksan kaiken.
Kuten sanoitkin, ei se raha ole se tärkein, mutta myös minä haluaisin säästää ja antaa omille lapsilleni asioita, joista he pitävät. Tämä toisten elättäminen ja itsensä/omien toiveiden "unohtaminen" ei tunnu kovinkaan mukavalta..aina.
En tiedä kannattaako murehtia. Ehkä vedän kohta rajani siihen, että en maksa kuin omat menoni. Tosin sitten saan kyllä olla yksin..
Tismalleen samaa mieltä. Miehen köyhyyttä ei voi ymmärtää muu kuin sellainen joka on miestä elättänyt ja sen vitutuksen kokenut. Jos on ikänsä ollut vastuunkantaja eikä ikinä ole rauhassa saanut olla raha asioista....äitiyslomillakaan niin tietää todella mitä se on. Muitten on turha edes yrittää ymmärtää.
Sinä olet mustasukkainen miehesi lapsille.Siksi kiinnität tuollaisiin asioihin huomiota.Mutta niin se on,että omat lapset ovat AINA tärkeämpiä kuin muut ,heitä kun rakastaa sillä omalla erityisellä tavalla.Kumppania voi toki rakastaa myös todella paljon,mutta se on aina erilaista se rakkaus.Tämä on hyväksyttävä jokaisen syvällä sisimmässään jos aikoo elää ihmisen kanssa,jolla on omia lapsia.Eikä voi vaatia että toinen unohtaisi omat lapsensa,se on väärin.Kyllä elämään mahtuu yhtäaikaa nämä molemmat rakkaudet,kunhan ei anna liikaa negatiivisuudelle valtaa.Mutta jos koko ajan panta kiristää enemmän ja enemmän näissä asioissa,katsoisin,että silloin pitäisi etsiä uusi kumppani,suoraan sanottuna.Näiden asioiden käsittelyssä tulee aina vertavuotavia haavoja henkiselle puolelle.Voisiko asioista sovitella jonkinlaista toimintamallia? Sovittaisi esim.kokonaan "lapsettomia" viikonloppuja jolloin voisitte olla kokonaan kahden?
...kuuluuko uuden naisen elättää miehenkin lapset?
Minä olen tähän asti luullut, että miehen lapset ovat miehen ja hänen lastensa äidin eivätkä uuden naisen vastuulla. Jos tulkitsin kirjoituksesi oikein, heidän onkin oltava tämän alkuperäisen kirjoittajan vastuulla.
*pyörittelee epäuskoisena päätään*
Olen itse ajatellut, että lasten kanssa tehdään kaikkea sitä, mihin _lasten isällä ja äidillä_ on siihen varaa. En velvoittaisi uusia puoliskoja maksamaan kaikkea. Se on eri asia, jos uusi puolisko haluaa auttaa, mutta joku raja siinäkin pitäisi olla. Vai elätätkö sinä puolisosi lapset, kun he ovat teillä?
Kyllä nuo kaikki lapset,yhteensä 5 kpl,ovat aina syöneet samasta kattilasta,kun ovat meillä olleet-yhdessä tai erikseen.Uusioperhe se on meilläkin,mutta näinpä asiat ovat aina hoituneet jo muutaman vuoden.Katson,että kaikki lapset kuuluvat tähän samaan perheeseen silloin kun ovat täällä,vaikka heillä on toisaalla se toinen vanhempi,jonka luona käyvät sitten.Voihan olla,että joku ihmettelee tätä(kin) järjestystä,mutta eipä se minua haittaa.Meillä nyt eletään näin,eikä niin tarkasti vedetä sitä rajaa lasten välille.Joskus tulee sanomista,kun lapset haluaisivat jäädä pitemmäksi aikaa,ja siitä ei mieheni ex-vaimo oikein tykkää.
...maksat yksin kaikkien viiden lapsen ruuat ja tekemiset?
En usko, että alkuperäinen olisi nostanut meteliä siitä, jos välillä maksaisi toinen ja välillä toinen. Tässä tapauksessa hän kuitenkin ilmeisesti vastaa _yksin_ lasten ruokailusta yms, jos lapset ovat heillä.
En usko, että itsekään laskisin, montako perunaa siitä kattilasta menisi omille ja montako miehen lapsille, jos sellainen tilanne olisi (miehelläni ja minulla sattuu tietääkseni - ainakaan kukaan lapsi ei ole tullut koputtelemaan oveen tyyliin "hei isi", ja itseni tiedän - olemaan vain yhteiset lapset). Mutta jos joutuisin yksin vastaamaan koko heitä koskevasta rahapuolesta, kyllä se ottaisi pannuun.
Huomio tähän:
Äidilläni on uusi mies, jolla on neljä aikuista tytärtä (yksi on 17-vuotias, loput yli parikymppisiä, yhdellä on jo omakin lapsi.) Äitinsä kanssa ovat väleissä. Minä en taas ole ainakaan saanut taloudellista tukea isältäni, äidiltäni kyllä.
Mies lähettää rahaa jatkuvasti tyttärilleen, tottakai, minusta se on hieno asia. Yhden tytön piti olla opiskelemassa ja isänsä antoi rahaa siihen. Tyttö paineli lappiin laskettelemaan niillä rahoilla.
Itse olen opiskelija myös ja ainoa lapsi, äitini on aina silloin tällöin avustellut, mutta minulla on myös opintolainaa ja asun yhdessä miehen kanssa, joka käy melko huonopalkkaisessa työssä. Joten hänellä on varaa omiin menoihinsa,mutta ei minun menoihini.
Syksyllä olivat sitten käymässä. Äitini osti tyttärille hajuvesiä ja laukkuja viemiseksi. Hän on hyväpalkkaisessa työssä ja asuu ulkomailla, joten en näe häntä juuri koskaan. Itse olisin tarvinnut kipeästi talvikengät, entiset olivat hajalla. Ne maksoivat 45 euroa, vastaukseksi sain äidiltäni, onpa sinulla kallis maku. Seuraavaksi hän käveli liikkeeseen, josta osti paksun kultaketjun tälle miesystävälleen. Miesystävä oli sillä välin veikkaamassa ravihevosia. Jouduin joulun aikoina pyytämään rahaa äidiltäni ylimääräisiin menoihin (ei siis mitään huvituksia) ja hän toki lainasi. Isäni on varakas, mutta niin kitsas, ettei ole koko opiskeluni aikana antanut minulle rahaa kuin korkeintaan 100 euroa (3:n vuoden aikana). Summa jonka lainasin, oli 70 euroa, tämä mies totesi siihen, että minun pitäisi tulla jo toimeen omillani.
Mitä luulette miltä minusta tuntui tässä tilanteessa? On ikävää, että perheen keskeisen sovittelun kohteeksi joutuu lapset. Miehen lapsille tuskin raha-asioista huudetaan, mutta minulle kyllä. Ja olen tytöistä ainoa, joka edes viitsii opiskella eteenpäin ja luoda uraa. Olen myös ahkerasti hakenut kesäksi töitä jo nyt.
Joten en ole enää uskaltanut pyytää rahaa äidiltäni ja joten melko köyhä miesystäväni on sitten lainannut minulle rahaa. Lomailemassa olimme viimeksi 3 vuotta sitten, emme ole edes yhtä risteilyä sen jälkeen nauttineet. Tuo matka maksettiin kesätöiden säästöistä.
En ole kateellinen varakkaammille ihmisille, halusin vain kertoa, että joskus asiat menee kovin vinksalleen.
Aikoinaan kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa,piti tehdä periaatepäätös lapsia koskien.Nimenomaan tuo eriarvoisuus usein aiheuttaa ongelmia.Tasapuolisuus onkin ollut alusta asti meillä molemmilla ohjenuorana,ja siihen olemme pyrkineet,joskus kärjistetystikin.Jos on varaa ,kaikille jotain -tai jos on tiukkaa,kukaan ei saa mitään.Lapset ovat sopeutuneet.Kyllä-on ollut aikoja,jolloin mies on ollut työttömänä,silloin on minun laihasta rahapussista pitänyt maksaa kaikkien potut siellä kattilassa.Vastaavasti mies on tehnyt työttömänä ollessaan kotiaskareita mukisematta ja kiitettävässä määrin.Eipä ole valittanut vaikka on joutunut valvomaan öitään minunkin lapsieni sairastaessa.Eli yritän tässä sanoa,että rahasta voi aina riidellä,mutta on asioita jotka ajaa senkin edelle.Emme ole rikkaita,talous on monesti kiikunkaakun,mutta olemme pärjänneet.Välitämme toisistamme ja tämä elämäntapa on alusta asti tuntunut oikealta.Eihän tässä olisi muuten mitään mieltä.
He hee.. en halua loukata tai väheksyä ongelmanne mutta, minulle tuli mieleen -60 -70 luvun perhe jossa nainen on alistettu ilman palkkatuloa elävä kodinhoitaja ja mies noituu kun kaikki maksaa.
Tosin silloinkin edellisten avioliittojen lapset kuului miehen maksettavaski.
(tietääkö muuten kuka naista joka maksaisai elatusmaksuja)
No toivotavasti nämä rakastamanne miehet löytää työtä ja alkavat huolehtia omasta osastaan.
Tosin voihan tuo olla koko juttu hiukan provo.
Viesti ei ole provo ja minä maksan elatusmaksuja ja olen NAINEN!
En voi ymmärtää suurinta osaa saamastasi palautteesta. Ilmeisesti toisen siivellä eläjiä ja tilaisuus viim. tekee hyväksikäyttäjän-ihmisiä, on näinkin suuri prosentti väestöstä.
Minusta sinun ongelmasi on todella oikeutettu, koska parisuhde perustuu tavalla tai toisella tasavertaisuuteen, jossa molemmat tekevät osansa. Jos tunnet, että teidän perheessä nämä osat jakautuvat eriarvoisesti, on se sinun tunteesi, eikä silloin väärä. Tuskinpa paljon auttaa, kun sanotaan, että sinä itsekäs nainen kuvittelet vain kaiken, etkä saa valittaa moisesta.
Minusta miehesi tekee auttamattomasti väärin, kun laittaa sinut maksajaksi sellaisista kuluista, jotka kuuluvat hänelle itselleen. Ja, jos aatellaan, kyllä mies voi huomioida lapsiansa myös ilman suurta rahan menoa. Joskus jopa paremmin, koska lapset arvostavat aitoa läsnä oloa enemmän kuin rahaa. Enemmän ainakin kuin teeskentelyä ja toista hyväksikäyttämällä saatuja tavaroita.
Sitä paitsi sinun maksamasi hyödykkeet ovat lapsille lahja sinulta, ei heidän isältään.
Ikävä kyllä on niin, että kaikki mitä maksan (tuliaiset, leffat, herkut ja matkat), on tulkittu isältä saaduksi. Myös miehen eksä on kovasti sitä mieltä, että kaikki asiat kuuluvat hänellekin.
Kuten jo yllä kirjoitin, että tämä ex-vaimo kyttää lasten kautta meidän mukanamme liikkuvaa rahaa. Jos ostan miehelle tai lapsille jotain, tulee sieltä helposti viestiä isännälle, että mitä vielä pitäisi saada.
Edellisen etelänreissun maksoin myös miehelleni, että saimme ihanan loman. Tämän jälkeen alkoi ex-vaimo motkottaa, että kun rahaa on etelänmatkoihin ja muihin, pitäisi elatusmaksuja nostaa. Ja minä maksoin ne lomat, uuden television miehelleni jne.
Mutta näin tämä maailma menee, raha on tärkeää. Mutta pian se loppuu. Ikävä huomata, että säästöön en saisi laittaa mitään, vaan kaikki pitäisi jakaa miehelle ja tämän lapsille (ja ilm. vielä ex-vaimollekin). Tyytyväinen lauma kävi juuri tässä syömässä ja katsomassa leffaa. Juuri ja juuri kiittivät valmiista ruuasta.
Ps. Kiitos sinulle Catariina tuestasi. Nostan kissan pöydälle ja katson mitä tapahtuu..
nämä lapset ja kaikki....niinpä...sopuratkaisua toivotan kaikille pareille, uusille ja uusio, ja mitä nyt maailma päällään kantaa...
mietitään hetki asioiden oikeaa laitaa...teille on siunaantunut paljon sellaista mitä ei kaikille suoda....
teillä on mies ja ollut ja teillä on lapsia...
miettikääpä hetki sellaista tilannetta että ei ole mitään näistä... ei miestä jolla voisi sanoa että haetko minua töistä tai vaihdatko minun talvirenkaat, tai otatko kädestä kiinni...
minusta nämä asiat ovat kyllä kääntyneet suomessa vähän nurinperin...mies ei ole mies...ja nainen ei ole nainen....
nyt vain ja ainoastaan tapellaan asioista jotka ovat sitä materiaa, eivät sitä mistä ihmisten väliset suhteet ovat syntyisin...
ai niin...????mutta; jos se nyt mitään auttaa puoleen ja toiseen...se kuka ei pyydä riitoja on se lapsi, se pikkuinen ihminen joka ei yleensä osaa edes sanoa että häntä pelottaa teidän huuto tai mykkäkoulu...sitten istutaan koulussa vaikka missä palavereissa ja mietitään mikä' mättää...
kyllä se on tuo eurokorko....
myykää hienot autot ja kesämökit ja palatkaa lähtöruutuun, mutta ....kun ei voi...kun kaikilla muilla kin on.....???????asemaa ja sitä millä voi vähän? kehaista aina kun siltä tuntuu... ja naiset tekee sitä nykyisin ihan suvereenisti enemmän jopa kuin miehet.... että ....sitten ollaan oikeasti loppu ja väsyneitä nelikymppisinä, ja tehdään vaikka mitä muutoksia ...ei ole oikea ihminen jos nyt sellaista nyt onkaan , se joka käyttää hyväkseen ja ei ota vastuuta mistään ...aina voi edes yrittää sopia asioista ....
Missä on sen toisen osapuolen vastuu?Miksi vain toisen pitäisi osallistua rahallisesti perheen ylläpitämiseen ja toinen saa lunkia siinä siivellä?
Oletteko te kenties kämppiksiä? Kirjoituksesi perusteella ei ainakaan voi puhua suhteesta, ei ainakaan sinun puoleltasi.
Outoa toimintaa. Ajatteletko aina ja kaikesta parisuhteeseen liittyvästä vain hyötynäkökulman kautta?
Mitäpä jos hankkisit itsellesi rikkaan miehen? Onko sinulla "rahkeita" siihen (enkä puhu nyt omista rahoistasi)?
Miten muuten olet mainitsemasi varallisuutesi hankkinut?
En halua muita miehiä, sydämeni on kuulunut jo useamman vuoden yhdelle ja samalle miehelle.
Varallisuuteni olen saanut ihan palkkana ja perintönä..velkaa kun ei ole, niin hyvistä tuloista jää aina sivuun.
Taitaa tehdä tiukkaa rahoista sinullakin. Et varmaan ole koskaan kuullut sanaa vieraanvaraisuus. Vieraille on tapana tarjota mm. ruokaa, herkkuja jne. etenkin lapsille. Taidat olla itsekin melkein yhtä persaukinen kun pikkujutuista nariset täällä. Toinen vaihtoehto on että olet niin saita että lasten ruokkiminen tekee pahaa. Sinun kannattaa varmaan heittää se mies pihalle ja panna rahaa pankkiin.
Eiköhän vieraanvaraisuus ole ihan eriasia, kuin mistä tässä viestiketjussa on ollut kyse.
Ihmeellisiä kommentteja on aloittaja saanut.
Tsemppiä, ja nosta se kissa tosiaankin pöydälle :))
Vai vieraanvaraisuutta? Kyllä nämä joka toinen vkl käyvät ovat muuta kuin vieraita.Kukkaron päälle käyvät, kun ovat jo murkkuikäisiä...
Minäkin elätän miestäni, joka tienaa kuitenkin samanverran kuin minäkin, mutta jonka rahat menevät ties mihin. Olen pyytänyt mieheltä elämiseen ja asumiseen e600 kk:ssa, mutta mies pitää tätä liian kovana hintana.(Asumisesta e300, sekä muusta ruoasta puolet).Asumme omistamassani asunnossa, jonne hänen murkkunsa tulevat joka toinen vkl.
(Miehellä muuttaessaan ei ollut muuta kuin jätesäkillinen likaisia vaatteita ja televisio.)
niinpä niin
Asuntoni mies on kuitenkin pyytänyt minua monasti myymään, samoin määräalan kotiseudullani, sekä puhelinosakkeen. Jotta saatais rahaa.Miltä kuulostaa?
Onko pyyteetöntä rakkautta? Hän hokee rakastavansa ja haluavansa muutosta elämäämme. Haluan minäkin, mutta en vain omalla kustannuksellani.
Olen kanssasi samaa mieltä, vieraanvaraisuus on aika kaukana siitä, kun asuntoon pamahtaa mieheni 3 lasta jotka pitää ruokkia ja pestä..rahaa se valitettavasti kysyy. Ja meillä ei ole kyse edes jokatoisesta viikonlopusta vaan lähes jokaisesta.
Mutta sinun tilanteesi kuulostaa vielä kamalammalta. Meillä isäntä sentään on pahoillaan tästä asetelmasta, joka maksaa minulle selkeästi enemmän kuin hänelle. On joskus jopa ihmetellyt, miksi olen ottanut hänen kaltaisensa "taakan". Hän mainitsee aina joskus hyvittävänsä kaiken..en sitten tiedä mitä se vaatii. Lottovoittoa?
Älä hyvä ihminen myy mitään omaisuuttasi miehesi ehdotuksesta. Minä en ainakaan ole edes harkinnut kiinnittäväni jotain isompaa omaisuutta suhteeseemme, avioliitossakin vaatisin heti avioehdon. Isäntä on ottanut nyt tämän virallistamisen puheeksi pari kertaa. Ensin kuitenkin haluan pitää huolen siitä, että en maksa mistään "ylimääräisestä".
Olen töissä aika miesvaltaisella alalla ja kuuntelen päivittäin miesten juttuja naisista. Valitettavasti miehillä on tärkeysjärjestyksessä aika korkealla tuo naisten tulotaso. Mies ei halua elättää naista, mutta eivät ole milläänsäkkään, jos naisella onkin omaisuutta ja rahaa. Se otetaan todella innolla vastaan ja sillä halutaan elää ilman mitään omantunnontuskia.
Hienoja miehiä nykyään.. ; )
Eiköhän noin törkeä äijä pitäisi heittää ulos lopullisesti. Tuo että pyydetään myymään asunto tai muuta omaisuutta elämisen rahoittamiseksi kertoo jo aikapaljon miehestä. Samoin se että miehellä ei ollut mitään omaisuutta luoksesi muuttaessa. Taitaapi olla niin että mies on kanssasi vain asunnon ja elatuksen takia.
Tällaisesta elämästä sä unelmoit et tule sitä saamaan.
Paras suhde on sellainen, jossa kumppanit ovat "tasoissa" mitä tulee lähtökohtiin, nykyiseen tulotasoon sekä tulevaisuuden suunnitelmiin.
Kivaa katsella kun kaikki valittaa että mies on paska ja se ei maksa mitään vitun kusipää... plaa plaa plaa. kuitenkin rosentuaalisesti miehillä on paremmat tulot jotenka yleensä mies maksaa kaiken.. hmm joku viittii tulla valittaan että hänellä on enemmän rahaa kuin miehellänsä.. voishan ne miehetkin valittaa päivästä pitkään että vituttaa kun toi morsian ei tienaa ollenkaan hyvin. ja minä olen se joka joudun maksamaan kaikki huvittelut omasta pussista eikä rahaa jää säästöön?? mihin säästöön?? yksin itselleskö säästät?? vai? noh kuitenkin idea oli että miehet ei marise [piste]
Etpä ole tainnut sitten näitä keskusteluja lukea. Näillä palstoilla on puitu satoja kertoja sitä, että mies ei uskalla olla naisen kanssa siksi, että epäilee naisen olevan rahojen perässä. Täällä on moni mies kiukunnut sitä, että makselee milloin mitäkin hoitoja naiselleen..tämä kun tienaa niin vähän. Silmät auki, Jeppe.
Omalla kohdallani rahaa olisi kiva käyttää omiin lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa, nyt se menee puolison lasten tämän hetken huvituksiin..
Olen tätä viestiketjua nyt seuraillut muutaman päivän ja kummalliselta tuntuu tuo sinun valituksesi aiheesta. Meillä on myös uusioperhe, mieheni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä ja kummallakin on lapsia.
Meilä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa asian suhteen: mieheni käyttää rahaa omiin lapsiinsa ja kustannan omieni kulut. Paitsi silloin jos hän ehdottomasti HALUAA ITSE tarjota meille kaikille jotain. Tämä toimii käytännössä niin, että mieheni käy esim omien lastensa kanssa laskettelemassa ja me menemme sillä aikaa luistelemaan. Ulkomailla emme ole juurikaan matkustelleet, mutta sen minkä olemme käyneet, olemme olleet kahdestaan.
Ruokapuoli hoituu niin että minä suunnittelen suht edullisen ruokalistan meille, kuitenkaan mausta tinkimättä (olen kokki). Mieheni maksaa ruuasta enemmän kuin minä, mutta se on hänen oma tahtonsa.
Eri harrastukset eivät ole aiheuttaneet mitään kateutta / ylemmyyttä lapsillamme. He ymmärtävät mistä asia johtuu ja itse asiassa näin ollen tulee kummankin oltua ihan vaan omien lastensa kanssa, joka on mielestäni myös erittäin tärkeää.
Miksi olet alusta saakka suostunut maksamaan miehesi ja hänen lastensa kuluja? Sanot että miestäsi haittaa se, että maksat kaiken. Se ei kuitenkaan kuulosta siltä, koska antaa sinun tehdä niin. Itse en missään tapauksessa voisi antaa mieheni toimia kuten sinä, koska se nävertäisi meidän suhdettamme. Hänelle saattaisi tulla samanlaisia ajatuksia kuin sinulle nyt. Minä taas kalkuloisin päässäni koko ajan kasvavaa velkasaldoa ja se ajaisi minut stressin partaalle.
Mutat jokainen tietysti toimii tavallaan. Toisaalta ymmärrän sinua, se ei aluksi ehkä ole tuntunut suurelta asialta rakkauden alkuhuumassa kun toiselle haluaa antaa kaiken, mutta pikkuhiljaa asiat saavat erilaista perspektiiviä kun arki astuu kuvioihin.
Teidän tilanteenne kuulostaa ihanteelliselta ja uskon, että minulle on käynyt juuri niin, kuin kuvasit.
Alussa ei tätä tilannetta mielestäni ollut, tai sitten en tosiaankaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Asia on alkanut vaivata vasta ajan kuluessa.
Tähän on menty siitä syystä, että lapsemme ovat hyvin tiivis lauma ja hyviä kavereita keskenään. Jos vien lapsiani jonnekin, he alkavat pyytää mieheni muksuja mukaan. Jos asiaan antaa kielteisen vastauksen siksi, että rahaa ei ole, niin lapset aloittavat kamalan metelin. Tavallaan on ollut helpompi välttää se meteli maksamalla. Nyt siitä vaan on tullut eräänlainen itsestäänselvyys. Ruuasta en ole vain kertakaikkiaan kehdannut sanoa, jos olemme olleet ruokapöydässä kun mieheni tulee luokseni. Hänen lapsensa kävelevät suoraan pöytään kysymättä, että saavatko tulla syömään..jos emme ole pöydässä, niin sitten kävellään jääkaapille.
Osaisinpa selittää miksi tähän tilanteeseen ollaan tultu. Se ei todellakaan tuntunut alkuun edes asialta, josta olisi keskusteltu. Tilanne vain on kasvanut kuin vierivä lumipallo..
Olen lukenut kaikki viestit läpi ja mietin kovasti mitä kirjottaisin. Suurin osa muista kirjoittajista on nähtävästi ymmärtänyt tilanteesi täysin väärin. Minulla ei ole lapsia eikä miehelläni, ja olen köyhä opiskeljia, mutta ymmärän kyllä mitä ajat takaa.
Ymmärsin että sinä voisit silloin tällöin mielelläsi maksaa miehesi lasten ylimääräisiä menoja, mutta ei todellakaan aina. Onhan lapsilla tosiaan äitikin, ettekä edes asu yhdessä miehesi kanssa. Itse lähden siitä, että menot, mukaan lukien ruoka ja välttämättömät ostokset, sekä huvitteluun kuluvat menot, maksetaan puoliksi.
Esim jos menemme elokuviin, mistä olet maininnut, minä maksan lippuni ja mies maksaa omansa. Jos miehelläni olisi lapsia, olettaisin hänen automaattisesti maksavan lastensa liput. Tulevaisuudessa saatan joutua elämään osittain mieheni rahoilla, koska muutamme helsinkiin enkä ole varma saanko sieltä heti työtä, mutta miehelläni on siellä paikka. Asia on ok niin kauan kunnes se sopii molemmille.
Mielestäni silloin ei voi käydä lasten kanssa elokuvissa tai vastaavanlaisissa tapahtumissa, jos lasten vanhemmilla ei ole siihen varaa.
Lapset ovat varmasti iloisia siitä, että heidän kanssaan vietetään aikaa ja tehdään kivoja juttuja, mutta he eivät taida ymmärtää että raha tulee sinulta. Minkä ikäisiä lapset muuten ovat?
Ehkä he luulevat että 'isi ostaa ja isi hoitaa' kivaa mennä isin luokse viikonloppuna. He ovat oppineet pitämään sinun kotiasi toisena kotinaan.
Muista että lapset ymmärtävät kun heille puhuu ja selittää suoraan ja kiertelemättä. (opiskelen sosiaalipedagogiikkaa)
tämä on vain ehdotus, mutta voisit yrittää hiljaistakin taktiikkaa, mutta se vie enemmän aikaa. Seuraavaksi kun lapset tulevat kylään ja lampsivat jääkaapille, niin jääkaapissa voisi olla vaikka pelkästään leipää, voita ja juustoa ja maitoa. Jos he kyselevät jotakin voit tokaista, että isi ei ole varmaan ehtinyt käymään kaupassa. Pyytäkää isiltä. Tai jos olet täyttänyt jääkaappisi, voisit opettaa vähän tapakasvatusta 'olisi kilttiä pyytää jos tahdot ottaa jotakin' 'miten sitten sanotaan' tms
Nämä nyt ovat vain ehdotuksia, korjaa jos tulkitsen jotakin väärin. Parempi olisi toki puhua miehellesi suoraan. Tai tehkää jotakin mikä on ilmaista ja vähentäkää muita menoja. Ota lomalle mukaan vain miehesi ja omat lapsesi. Ota muovikassi kaapista ja menkää pulkkamäkeen. :)
Ovatpas ajatukseni taas sekaisin, yritähän saada jotain tolkkua ja jaksamista sinulle :)
Heh..et ole tyhmä, sillä olet ymmärtänyt täysin oikein. Olen jo hetkittäin ollut hukkua omiin ajatuksiini. Kirjoituksessasi oli pääpiirteittäin kaikki ne asiat, joita toivoisin.
Mieheni lapset ovat kaikki yli 10-vuotiaita, joista vanhin 16. Eivät siis tosiaankaan syö ihan vähän ; ) Mutta he eivät todellakaan ymmärrä, että kaikki raha ei todellakaan tule äidiltä ja isältä, vaan tulevat luokseni kuin kotiinsa. Pidän heistä paljon ja nautin heidän läsnäolostaan, mutta..
Uskon täysin, että olisi aika keskustella ensin mieheni, ja sen jälkeen lasten kanssa. Se vaan tuntuu pirun kiusalliselta. Tuntuu pahalta olla itsekäs ja valittaa.
Mutta lähes yhtä kiusalliselta tuntuu se, että jopa ex-vaimo odottaa minun ostavan ja maksavan lasten menoja..tämä jo nähtiin. Hän on monesti vedonnut siihen, että minulla on rahaa, joten hänen ei tarvitse maksaa esim. elokuvia tms.
Nuo hiljaisen taktiikan keinosi kuulostivat loistavilta, enkä tunne niiden kohallani oloani niin kiusaantuneeksi. Kävi jopa mielessäni, että jos tiedän mieheni olevan tulossa, niin käskisin hänen tulla kaupan kautta ja tuoda edes osan ruokatarvikkeista tullessaan..näin hän maksaisi edes jotain.
Kiitos tyttö tosi paljon jo etukäteen =)
Ja minä kun luulin että kyse on pikkulapsista, nyt ymmärän vielä enemmän. Kumma että edes kehtaavat olla kuin kotonaan :o
En ala kommentoimaan rakkauttanne puolin tai toisin. En myöskään ala spekuloimaan käyttääkö miehesi sinua vain hyväksi, sillä en miestäsi tunne edes sen vertaa kuin sinua.
Sen sijaan kommentoin sinua. Aluksi minua ärsytti suunnattomasti tuo mariseminen rahasta. Rahaa tulee ja rahaa menee. Tietynlainen vieraanvaraisuus ja auttamisen halu on terve piirre ihmisessä, ja sitä pitää löytyä jossakin määrin ajattelematta rahaa. Minun mielestä parisuhteessa ei pitäisi riidellä rahasta. Jos toinen tienaa enemmän niin hän myös maksaa enemmän. Pois lukien tilanteet joissa toinen osapuoli ei tee mitään yhteisen elannon saamiseksi. (Minä olen koko ikäni ollut suhteissa se enemmän tienaava eikä se ikinä ole ollut ongelma minulle. En minä rahojani heittele, mutta ei ole ongelma tehdä ihmiselle hyvä mieli josta välittää. Ikinä en ole tuollaista katkeruutta osoittanut kuin sinä...vaikka paljon on rahaa mennyt, varmasti enemmän kuin sinulla)
Yritit olla kovinkin nokkela ja fiksu noissa muutamissa viesteissä millä olet jatkanut keskustelua. Mutta unohdappas nyt ne nokkeluudet ja muut ja katso peiliin.
Kun sinua noin paljon asia häiritsee niin sinähän olet täysin TYHMÄ ja epälooginen. Minkä takia olet antanut tilanteen mennä tuohon? Miksi olet maksanut vaikka se ei tunnu hyvältä, antamisen ilolta? Minkä takia et sano lapsille mitään? Herrajumala, lapsia PITÄÄ valistaa ja opettaa, myös silloin kun ne ei ole omia. Ja et ole saanut suutas avatuksi vaikka asiaa on jo jatkunut melko pitkään?
Tuntematta sinua, niin taidat olla melkoinen ressukka. Kyllä täällä pystyy avautumaan ja selittään kuinka joku opiskelija ei tiedä mitään elämästä, mutta kotona ei saa suutaan avatuksi vaikka tuntuu haittaavan melko paljon. Ja parisuhteesta et tunnu tietävän mitään, vaikka vanhaksi itseäsi kuvittelet. Luulet saavasi miehen ilman tämän menneisyyttä, kuvittelet parisuhteen ongelmien katoavan kun marisee keskustelupalstoilla..säälittävää. Ei ihme että edellinen suhteesi eroon päättyikin..
Tyhmä ja säälittävä ei ole se joka elää siivellä, vaan se jonka siivellä eletään.
minäkin hain, eli omaa tyhmyyttä on antaa asioiden mennä tuohon jamaan. Epäloogisuudesta olen myös kanssasi samaa mieltä ja tuo piikittely alkoi ärsyttää minuakin (se edustusrouva täydellisen ja fiksuimman esittäminen). Jos ei totuutta kestä, miksi sitä edes hakea?
Säälittävää tai ei, siitä en voi tietää kuinka onneton tämä äiti on elämässään, mutta niin kovin yrittää polkea kokemattomiksi ja onnetomiksi luulemiaan ihmisiä, että varmasti on tarve päteä edes jossakin, jos ei siellä omassa elämässä.
Kyllä sitä tuollainen asia hoidettaisiin pois päiväjärjestyksestä puhumalla lapsille, miehelle ja jos ei se auta, niin sitten ukko saa mennä. En alkaisi kyllä niin läheisriippuvaiseksi, että olisin valmis maksamaan rakkaudesta rahalla ja mielenterveydelläni.
No jopas..onneksi saatiin "aikuinen" opettamaan niin alkaa luistaa.
Olen jo selittänyt väsymykseen asti, miksi tänne kirjoitin. Olen saanut suuni auki kumppanini kanssa ja asialle on tarkoitus tehdä jotain.
Rassukka voin olla siksi, että toisesta välitän. Siihen se sitten kylläkin jää..
Olen kaiken tehnyt siksi, että ALKUUN se on ollut antamisen iloa ja rakkauden osoitus, joka vain on paisunut suuriin mittakaavoihin. Jossain välissä se lakkasi tuntumasta hyvältä.
Tiedän mitä sain, kun mieheni tapasin. En ole karsinut hänestä mitään, mitä hän on. Lapset on hyväksytty puolin ja toisin heti alkuun. Kyse ei olekaan niistä lapsista.
Jos entinen avioliittoni tähän kuuluu, niin se päättyi siihen, että entinen mieheni hakkasi niin minua kuin lapsia. Mieti siitä oliko minun syyni, että liitto päättyi.
Onneksi täällä pystyy selittämään ja avautumaan. Sen jälkeen on hyvä ja tuulettunut olo.
Ps. Jos tyhmä on se, jonka siivellä eletään, niin taidat olla täysi idiootti..olethan pistänyt rahaa miehiin enemmän kuin minä omaani ja tämän lapsiin. Mutta ehkä se on joillakin se ainoa keino saada edes jotain..kun ei ole edes niitä omia lapsia.
Kerrohan nyt ihan nopeasti vielä se pointtisi yhdellä lauseella..jäi hieman epäselväksi noiden omien piikkiesi välissä mitä yritit sanoa. Ja jos mitenkään jaksat, niin poimihan sieltä ekoista viesteistä se kohta, missä MINÄ aloitin sinun piikittelyn ja "polkemisesi"..saattaa olla vaikeaa.
Eli mitä yritit "asiallisesti" sanoa? Oliko se yksinkertaisesti se, että minä olen tyhmä, se että mieheni on lapsellinen vai jokin muu? Onko ero mielestäsi asioiden hoitamista ja käsittelemistä, puhumattakaan aikuisuudesta? Mikä oli tämä sinun esittämäsi totuus mitä en kestä?
Kannattaa tosiaan miettiä sitä omaa ulosantia ja miettiä miksi olet saanut vastauksesi erilaisessa paketissa kuin muut. Ketjussa on monta fiksua ja mukavaa/kasvattavaa kommenttia, jotka olen myöntänyt ja joissa olen kertonut olevani hukassa. Mutta niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
a: Tämä vastaus ei ollut osoitettu sinulle.
b: Minusta mies käyttää sinua hyväkseen ja sinä alistut siihen suotta, mikäli raha on se tärkein juttu elämässäsi...mutta....
b:n jatke: ...Pointtini ei menisi perille kuitenkaan, koska et osaa lukea tai et ymmärrä mitä luet. Tai sitten haluat vain ymmärtää sen mihin on kiva kipakasti vastata.
c: Et kestä myöntää sitä, että miehesi saattaisi sittenkin olla vähän sinun siivelläsi eläjä ihan tarkoituksella ja sinä alennut siihen omaa tyhmyyttäsi.
d: Kehittäviä eivät ole olleet omatkaan kommenttisi, joten en jaksa vaivautua vastailemaan sen ihmeempiä sinullekaan.
e: Minä en poimi sinulle viesteistäsi tai omistani yhtään mitään, kyllähän sinun pitäisi osata lukea.
d:Anna jo olla ja mene selvittämään sitä päätäsi jonnekin tohtorille, älä minun kanssani. Minä en ole mikään sinun henkilökohtainen psykologisi.
Olen vittuillut sinulle yhtä paljon kuin sinä minulle, senkin tekopyhä, joten kasvata vaan niitä omia kersojasi, älä minua.
Jos sinusta toivomukseni siitä, että asiat selviävät kaikkia tyydytävästi oli epäkohteliasta, niin en viitsi edes sanoa minne voit painua viisauksinesi!...hyi h******
No hyvä kun tuli selväksi tuo käyttäytymistä koskeva puoli =)
Tajusin kyllä kenelle vastasit, kirjoitin kommenttini siihen siksi, että se mahtui paremmin siihen kuin tuonne ylemmäs.
Sinun on varmaan vaikeaa osoittaa viesteistäsi yhtään mitään, sillä tuskin tajuat niitä itsekään. Peiliin katsominen ja asioiden myöntäminen on ilmeisen vaikeaa siellä. Oletko muuten huomannut, että olet ainoa koko ketjussa joka ei ole minua ymmärtänyt? Missä siis vika?
JOS mieheni olisi siivellä eläjä, myöntäisin sen kyllä. Tässä asioita selvitettäessä kävi ilmi yhtä ja toista. Eräs kirjoittaja tuossa ylempänä antoi aika hyviä vinkkejä. Sen olenkin tuolla jo myöntänyt, että hyvää hyvyyttäni rakastuneena tämän maksamisen aloitin, ja jatkossa se ei enää olekaan tuntunut mukavalta. Omaa tyhmyyttäni olen sen antanut jatkua näinkin pitkään, mutta onneksi sen voi hoitaa asiallisestikin.
Ja viimeisenä todettakoon, että minä osaan lukea..ylläri ylläri. Tekstin ymmärtäminen vain yleensä riippuu sen kirjoittajasta. Lapsilla tuo artikulaatio on yleensä hieman vaikeaselkoista.
Sinua en psykologina käyttäisi mistään hinnasta, eikä sille ole tarvettakaan.
Tuohon kiukunhillintäänkin on olemassa kyllä lääkkeet =)
Oikein hyvää jatkoa sinne. Älä kuitenkaan harkitse lapsia tai avioliittoa lähivuosina.. ; )
Mitä asioita minulla on myönnettävänä, että putoan korkealta ja että katselen maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi?Onpa sulla todella pokkaa katsella minun koko elämän skaalaa jonkun typerän keskustelun perusteella. Taidat olla aika kaikki tietäväinen ja näet vielä tulevaisuuteenkin?!!
Olen ymmärtänyt kyllä mistä on kyse, jokaisen kirjoituksen olen lukenut. Rakastat miestäsi, etkä aio jättää häntä. Hän on sielunkumppanisi. Et kuitenkaan kestä sitä, että hän ostelee varoillasi lapsilleen tavaraa/ruoka jne. Olet hyvää hyvyyttäsi itsesi tilanteeseen laittanut. Melkoinen rakkaussuhde mikäli ette edes asu yhdessä! Nyt sentään myönsit, että olet omaa tyhmyyttäsi antanut tilanteen mennä tuohon pisteeseen, mikä on kyllä totta. Kukaan muu ei ole niitä kukkaron nyörejä availlut kuin sinä itse. Minusta mies osoittaa epäkypsyyttä sillä, että kehtaa tehdä edes niin, että tuo lapsensa sinun pussilta elämään! Mielestäni pitäisi osata sen verran ajatella, siksi koen hänen hyväksikäyttävän sinua. Sitä et ole halunnut ajatella etkä ajattelekaan. Muutoin en miestä tunne, joten sama tuo minulle, millainen on muutoin.
Mitä tulee lapsiin ja avioliittoon, tuo oli törkeästi sanottu minulle. Et ole mikään täydellisyys kertomaan minulle millainen äiti olisin tai että olisin kypsymätön naimisiin (ja mistä tiedät olenko jo ollut ja saanut vaikkapa keskenmenon?) Yrität tehdä itsestäsi jakuvasti täydellistä ihmistä, mutta sitä ei ole kukaan!
Itse uskon, että olisin hyvä äiti ja pidän lapsista, myös koulutusta olen lastenkasvatuksesta saanut millä ei kyllä sinällään ole merkitystä vaan sillä äidin rakkaudella ja huolehtimisella lapsia kohtaan. Asia alkaa olla minulle erittäin ajankohtainen, koska tuota ikääkin alkaa olemaan jo sen verran paljon!Eli toivon, että et enää tule arvostelemaan minua tällaisessa asiassa tuntematta minua. En minäkään ole sinun lastesi kasvatusta arvostellut. Ainoa asia mikä nyppii on, että yrität kasvattaa samalla kaikkia muitakin, aikuisia ihmisiäkin. Ehkä itselläsi on kasvun paikka siinä asiassa, että opit ottamaan vastaan myös kritiikkiä (väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt on usein herkkänahkainen) ja mikäli kielenkäyttösi ventovieraita kohtaan on piikittelevää, saat varmasti ihmiset ärsyyntymään.
Lääkitystä en ole tarvinnut koskaan kiukun hillintään, mutta lääkkeistä kyllä tiedän muutoin aika paljonkin. Niistä ei kannata minulle alkaa kertoa suotta.
Hyvä yhteenveto kaikesta, sen myönnän.
Asian pointti lienee hukkunut tuossa matkan varrella moneen kertaan, joten se siitä.
Kommenttini lapsista ja avioliitosta suhteessa sinuun perustui siihen, että menetit malttisi ja itsehillintäsi täysin nettipalstan keskustelun takia ja alennuit nimittelemään yms. Siihen ei liene varaa lasten tai avioliiton kohdalla. Asioiden mittasuhteet ovat nyt hieman kadoksissa.
En ole väittänyt missään vaiheessa olevani kaikkitietävä, enkä sitä olekaan. Täydellisyydestä olen kaukana, sillä vaadin kaikilta ja itseltäni paljon, hyvin usein liikaa.
Edelleen, tuskin tänne olisin kirjoittanut, jos osaisin kaiken ratkaista. Se ensimmäinen ajatus miksi kirjoitin oli juuri se, että käyttääkö mieheni minua jotenkin hyväkseen. Eli ajattelin asiaa kyllä ja myönsin sen mahdollisuuden itselleni.
Sanoit, ettet ole arvostellut lasteni kasvatusta. Tämä ei pidä paikkaansa, jos selaat ketjua läpi. Jo toinen viestisi sisälsi lapsiini/kasvatukseen liittyvää kommenttia, etkä tiennyt asiasta yhtään mitään.
Teen työtä väkivaltaongelmaisten, heidän uhriensa, aineiden käyttäjien ja muiden ongelmaisten ihmisten kanssa. Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt ei suinkaan ole herkkänahkainen, vaan hyvinkin altis joutumaan samaan tilanteeseen uudestaan. Se, että on suuri tarve taas luottaa ihmisiin, lienee syy "tyhmyyteeni" ja kaiken makseluun.
Työssäni saan jatkuvaa kritiikkiä (saan palkkani sen perusteella) samoin, kuin yksityiselämässänikin, joten sen vastaanottaminen ei ole vaikeaa. Kirjoittamaasi tekstiä ei vaan voi nimittää kritiikiksi vaikka kuinka haluaisin olla mieliksi. Vittuilu ei ole kritiikkiä.
Jos lapsen saannillasi alkaa olla kiire, niin sinulla pitäisi olla ikää jo yli 35, jota en ihan valitettavasti usko. Kasvattaa en ole sinua yrittänyt, se olisi aivan liian toivotonta. sitä hommaa riittää tarpeeksi lapsissa ja tuossa miehessä..
Itsehillintää olen tuskin menettänyt sen enempää kuin sinäkään. kyllä, en ole täydellinen ihminen ja saatan alentua myös nimittelemään, mikäli tehdään järjettömiä johtopäätöksiä, mitkä eivät liity tähän tilanteeseesi ollenkaan.(mm. siitä miten asennoidun elämään).
Tuohon tilanteeseenne en osaa enempää ajatuksia sanoa, mutta hyvä jos olette saaneet keskustelua asiasta aikaiseksi, sekin johtaa jonnekin.
En ole arvostellut missään vaiheessa sitä, että olisit sopimaton tai huono äidiksi!Tiedän kyllä mitä olen kirjoittanut, mikäli tulkitset väärin, voin pahoitella. Ensimmäisessä viestissäni olin ehkä tökerö, mutta ymmärsin ehkä sinua hieman väärin. (ja varmasti huomasitkin sen).Mitähän kommenttia olen antanut sinulle siitä, miten lapsia tulisi kasvattaa?Jos sanoo, että lapsille olisi hyvä puhua asiasta, eikö se ole pikemminkin neuvo?Ai niin tosiaan, sinähän et ota vastaan "neuvoja" opiskelijoilta.
Kiitos että tiedotat minulle millainen väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt ihminen on. Olen käynyt koulutusta asiaan ja olen myös itse ollut väkivallan uhri. Se on totta, että vaarana on joutua samanlaiseen suhteeseen uudestaan, mutta väkivalta tekee myös herkkänahkaiseksi arvostelulle. Sitä puolta olen joutunut itsessäni kehittämään aikanaan.
Mutta hienoa että teet tärkeää työtä, ehkäpä tulet työskentelemään alaisenani jonakin päivänä. Ja tosiaan ei kannata ottaa harteilleen tuolla alalla koko maailmaa, sillä ei tule jaksamaan. Sanot, että otat haukkuja vastaan myös työssäsi, ehkäpä se kuori onkin sinulla vähän koetuksella. Kyllä sen huomaa.Mutta se on myös ammatillisuutta, että kykenee erittelemään haukkumisen ongelmaan liittyvänä tai henkilökohtaisena.
Kaikki eivät tee lapsia 35-vuotiaana eikä pidä sitä mittapuuna, tietosi on myös hieman vajavainen tuossa asiassa. Mutta etköhän sinä kouluta itseäsi jatkuvasti, mikäli olet urasi nousussa, niin sekin tulee ehkä vastaan.
Halu luottaa ihmisiin tuo usein ongelmia elämään, olen samaa mieltä asiasta kanssasi. Sinällään sitä puolta voi itsessään kehittää. Rajan vetäminen on varmasti sinulle tuttu asia työstäsi, mikäli olet oppisi hyvin ammentanut. Sitä kannattaa toteuttaa myös arjessa.
Kyllä, olet yrittänyt antaa minulle viisaita neuvoja, kuinka putoan korkealta ja tulen pettymään, että kannattaisi kuunnella kerrankin kokeneempaa. Tämä on toisten ihmisten "kasvattamista" ei mitään neuvojen ja ajatusten jakamista. Työsi varmasti vaatii tietynlaista sanojen oikein asettelua. Ammatillisessa mielessä en tiedä millainen olet, mutta arkielämään et vielä osaa osaamistasi soveltaa. Teksteissä se näkyy läpi todella paljon. Työtä ja vaapaa-aikaa ei tietenkään pidä sekoittaa, mutta asiat joita sinun ainakin olisi pitänyt opiskella ammattialasi perusteella eivät ole vielä oikein hallussa. Olisit tunnistanut kyllä mihin pyrin, mikäli olisit sellainen osaaja, minkä kuvan haluat itsestäsi antaa. Muutoin uskon, että varmasti teet hienoa työtä ja kokemuksesi auttaa varmasti asiassa.
Näin ollen minulle ei tule olemaan enempää lisättävää asiaasi. Toivotan onnea matkaan ja että asiat selviää. Hyvä kun olet löytänyt tällaisen väylän purkaa arkielämän paineita. Niitä ei ole hyvä pitää sisällään.
Mikset eroa. Et vaikuta onnelliselta.
Kannattaa varmaan ottaa rikas mies tilalle niin pelastuu tämä nykyinen kaksinaamaiselta selkäänpuukottajalta?
Luulen että saavat terveemmät olosuhteet olla kun toinen ei luo tuollaista energiaa ympärille mitä sinä teet.
Toivotaan parasta oli se sitten mitä vaan!
Hyvä keskustelu. Tästä hyvin ilmenee sekin seikka, että rahaa tarvitaan eli talouden järkevää hoitoa ja yhteistä sopimista siihen, että jotka kuluttavat myös maksavat.
Kyllä nekertaa suhdetta jos joutuu pitämään yllä näiden rakkauden vierailijoita.
Kyllähän tätä nakerrusta voi tulla esiin ihan ydinperheessäkin, toinen ei osallistu perheen elättämiseen, vaan pitää oamt tulonsa täysin itsellään. Se on todella väärin.
Sitten nämä uusperheet, taitaa olla vain harvoja perheitä niissä, joissa kustannukset jaetaan oikein. Jonkinlaisella laskelmalla tuonkin riidan voisi välttää, sillä kun tullaan toisen luo ja vielä omien lasten kanssa, aiheutuu siitä kuluja ihan varmasti, ruoka puhtaus jnd.
Kyllä on oikeus ja kohtuus, että ei kuvitella että tultiin kylään ja toinen maksaa kaiken, kun ei varsinaisesti ole kyläily vaan erilainen parisuhde kuvio.
Siis sopimus täsätäkin on syytä tehdä, eikä riidella ja antaa sen nakertaa suhdetta.
Kun näiden asioiden takia suhteet katkeaa ja aina tulee uusi tilalle, niin sekin kyllä varmasti kypsyttää ja sotkee varmasti sitä yhteistä elämää ihan jokaisen uuden kumppanin kanssa. Eli kannatta aina keskustella tällaiset rahaan liittyvät asiatkin enn kuin lähtee mukaan tuollaiseen parisuhteeseen,
Naiset saavat Suomessa yleensä noin 20 prosenttia pienempää palkkaa kuin miehet ja erojen myötä tuo vaikutus oikein korostuu, tiukoilla pitää, sillä nythän on yksin pärjättävä tuloilla, joita ennen rahoitti kaksi henkilöä.
Turhaa edes kuvitella, että uusperheessä asiat menee näin, mutta hyvällä taholla sekin saadaan järjestymään, Lasketaan uusperheen kulut ja katsotaan mistä ne tulevat ja sitten yhteinen tili josta nämä kulut maksetaan.
Muutoin on hyvä säilyttää omat tilit ja hoitaa omat ja lastensa tarpeet tältä tililtä.
Tarvitaan järkevää toimintaa ja se tarkoittaa, että ensin järjestetään asiat hoitumaan ja sitten vasta aloitetaan varsinainen parisuhde ja tuo tili on ehdoton asia hoitamaan tilannetta, siitä voidaan jälkikäteenkin tarkistaa asioita.