Mihin mies tarvitsee naista, lapsen synnyttämiseen, mihin nainen tarvitsee miestä, lapsen siittämiseen ja elättämiseen...mitäs muuta tähdellistä. Haluaa katsella toista siinä vierellä ja kun tarpeen kauan katselee seuraa se mitä täällä kirjoitellaan. Mies pettää, mies sitä mies tätä koskaan ei kelpaa. Ei naisystäväni multakaan kysynyt koskaan haluanko lapsia kun oltiin seurusteluvaiheessa tai kun muutettiin yhteen hän piti sitä itsestään selvyytenä ja sitten yhtenä iltana ei enää ollutkaan kumeja yöpöydän laatikossa kysyin mitäs nyt onko sulla pillerit käytössä ja vastaus haluan lapsen, vai silleen ajattelin. Olisit toki voinut multakin kysyä sanoin ja naisystävä perään et luulin sunkin haluavan isäksi ja nyt olis otollinen aika. Tässä sitten perhettä elättänyt parikytä vuotta ja mitä jäljellä, no lapsi tietty ykkösasia ja tärkein mutta yhteys naiskumppaniin kadonnut jo vuosia sitten. Mulla on yksi sinnkukaveri joka elää tyylillään ja pitää vapaudestaan hän on sanonut että ei olis hänestä perheelliseksi,ollut on aina saanut tehdä mitä haluaa ja koska haluaa ja treffailla naisia mielensä mukaan eikä tarvii elättää ketään eikä ole myös vastuussa kenestäkään. Helppo uskoa tässä vaiheessa kun on itsellä se tunne että takki tyhjä ja mehut poissa ja nyt nainen on saanut menovaihteen päälle. Joten herää kysymys meninkö liian hyväuskoisena suhteeseen naisen kanssa ja perustin perheen kuitenkin se sitä kovaa arkea pääosin on ollut,
Peruskysymysten äärellä
väsyiskenyt
18160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niinhän se menee ;)
Halutaan ukkomiehen oikeudet ja poikamiehen vapaus.
Ei sellaista ole.
Parisuhde on kuin työsopimus!
Kun mennään yhteen, se on sopimus, myös sitoumus.
Jokainen meistä etsii jotain, rakkautta ainakin, kuvitellen suhteen täyttävän kaikki odotukset, siksi sinkkuelämä vaihdetaan.
Ensitreffit alttarilla; ei asiantuntijatkaan osaa valita takuuvarmoja pareja, kuinka itse. Juju on siinä, että täysillä panostaen, ei ainakaan tarvitse katua koskaan.
Olet surullinen, mutta nosta kissa pöydälle, kyllä hän ymmärtää, kun puhut silmiin katsoen kunnioittaen. Kokeile ainakin :)
Parisuhde ei ole mielestäni sopimus mihinkään mutta toki on sitoutunut toiseen jollakin tapaa. En kadu päätöksiäni mutta jotakin puuttuu, se virta ja elämän ilo...paras aika annettu perheelle ja nyt kun voisi keskittyä itseensä ja nauttia on takki tyhjä.
Uskooko joku oikeasti, että joku ensitreffit alttarilla on todella sellaista, mitä ruudulta näytetään...HAH HAH. Se on täysin käsikirjoitettua sontaa.
"Mihin mies tarvitsee naista, lapsen synnyttämiseen, mihin nainen tarvitsee miestä, lapsen siittämiseen ja elättämiseen..."
Kirjoituksesi on ihan pieleen, ainakin naisten osalta. Nainen ei tarvitse miestä mihinkään muuhun paitsi seksiin. Eikä välttämättä siihenkään. Sen verran tiedän homoseksuaalien elämästä, ettei miestä tarvita siittämiseenkään pelkkä sperma riittää, jos lapsen haluaa. Kysymys kuuluukin onko homoilla paremmin? Heistä ei kukaan nimittäin valita lapsen elatuksesta. Ei ole vastakkainasettelua mies-nainen. Tätä arvostan.
Monesti tietysti naiset haaveilevat perheestä ja rakastuvat. Mieskin rakastuu naiseen. Molemmat vielä haluavat lapsia. Mutta lasten syntymästä kaikki on toisin. Mies luistaa kaikesta vastuusta, on mustasukkainen lapselleen. Tai ei edes halua olemassa olevaa lasta kuten sinä. Mielestäni tuo osoittaa suurta ryhdittömyyttä ja suunnattomuutta. Ellei lapsi kiinnosta, eikä naisystäväkään, niin eroa toki. Älä valita. Ota elämä haltuun.
En sanonut etten halunut lasta vaan sanoin että multakin oli voitu kysyä mielipidettä asiaan...aina olen lapsesta huolta pitänyt, rakastanut ja viettänyt aikaa enkä ole koskaan olut mustasukkainen lapselle...sulla katosi lanka jutusta.
"En sanonut etten halunut lasta vaan sanoin että multakin oli voitu kysyä mielipidettä asiaan"
Tai sitten olisit ihan voinut itse avata suusi ja kysellä jo seurustelun alussa mitä nainen ajattelee lasten hankinnasta. Ei asiat mene niin että nainen kyselee ja mies vastaa vaan mieskin voi ihan itse kysyä itselleen tärkeistä asioista.
Voi jumalauta näitä valittajatyyppejä. Itse olet joka ikisen valintasi ja päätöksen tehnyt, turha siitä on ketään muuta syyttää. Ja jos sulla on mielipide, niin sano se äläkä odota, että pitää kysyä. Tuo on niin tyypillistä selkärangattoman ukon puhetta ja puolustelua, että tympäisee sinun vaimosi puolesta ihan kunnolla.
On myös sinun valintasi, miten tästä elät eteenpäin. Valitatko taas kymmenen vuoden päästä, miten et voinut tehdä sitä tai tätä, ja ei kysytty sitä tai tätä ja vaimon syytä taas kaikki.
YÄK!
Naiset odottavat että miehet haluavat lapsia kaikki ei halua ja moni sen takia eroaakin, minäkin sain yllätyksekseni kuulla että nainen jonka kanssa asuin olikin äkkiä raskaana, kysyin onko pillerit pettäneet tai jääneet väliin mutta ei...nainen oli jättänyt ottamatta koska halusi lapsen mun kanssa. Asiat kyllä sovittiin mutta onhan se selviö että toiselta kysytään eikä vain luulla tai oleteta että toinenkin haluaa ja jos haluua niin koska. Kyllä naisenkin pitää asia ottaa puheeksi ei ole vain miehen asia kysyä. En ole kosaan esim. ostanut autoa kysymättä kumppanilta ensin että mitä mieltä, onhan sekin monelle iso asia.
Voisin kysyä tähän myös mihin ihminen tarvitsee ihmistä? Kysehän on kuitenkin paljon muustakin kuin seksistä. Kyse on toisen kanssa olemisesta, tekemisestä, nauramisesta. En mä tiedä itse näen parisuhteen paljon laajemmin aiis toimivan sellaisen ja silti hyvin erilaisina, ihmisistä riippuvaisina. Vaikka eron myötä usko parisuhteisiin on koetuksella niin silti haluaisi uskoa siihen. Valitettavasti ite en usko, että ketään sellaista enää vastaan tulisi. Ihmiset ei nykypäivänä usko enää suhteisiin ja sitoutumisiin ja sit ne jotka uskoo niiden kanssa pitäis olla jonkinmoista vetovoimaakin.
Mulle sitä oikeaa ei olekkaan, yksikään nainen ei ole vastannut sitä mielikuvaa joka mulla on siitä "oikeasta" kumppanista. Olen kyllä perheellinen mutta olen naisen kanssa joka mielestäni on edes jollain tavalla vastannut ajatuksisiani ja toiveita parisuhteesta, eikä voi puhua suuresta rakkaudesta, kaikkea ei voi saada se on varma. Lapsen halusin elämänkumppanin kanssa enkä ole päivääkään katunut vaikka ei ole elämä helppoa ollut.
Olet sinäkin tyyppi. Rakastat mielikuvaasi naisesta enemmän kuin naistasi. Voihan nenä. Mielikuvasi on taruolento. Ei sitä siis ole olemassa, joten ei ihme ettei sellaista naista ole löytynyt.
On sitten mies tai nainen niin haluaa varmaan itselle sen sopivimman kumppanin jonka kanssa arkea jakaa, en minäkään mihinkään suureen rakkauteen usko tai että se kestäisi koko parisuhteen ajan. Meillä kun tuo rakkaus on muuttunut kiintymykseski arjen myllerryksessä, yhdessä ollaan totuttu asumaan ja yhdessa jatketaan kun toisistamme välitetään mutta kyllä se alkuvuosien rakkaus ja kiihko on loppunut. Intiimielämäkin on hiipunut ja kipinä kadonnut sillä puolella mutta naista se ei tunnu haittaavan.
Ihminen tarvitsee jokatapauksessa toista ihmistä, koska on sosiaalinen eläin. Parisuhde ei kuitenkaan ole välttämätön. Ellei se sinua kiinnosta pennin vertaa, eroa. Teet palveluksen myös naisystävälle ja lapsellesi.
Ihan ymmärrettäviä ja inhimillisiä tuntemuksia sinulla on.
Mutta älä vertaa itseäsi siihen sinkkukaveriin! Hän on valinnut tuon tavan elää, tietää ettei hänestä olisi ollut perhe-elämään ja on tyytyväinen omaan valintaansa. Sinä taas olet tyytyväinen kun lapsi tuli tehtyä.
Varmaan siinä vaiheessa kun lapsi alkaa aikuistua, isä ja äiti havahtuvat ''oman elämänsä'' perään.
Sinun kumppanillasi on tullut siis menovaihde päälle. Hän on siis ottamassa omaa elämää omiin käsiin kun ei ole enää sidottuna kiinteästi kotiin.
Eikö se ole ihan normaali reaktio?
Elämässä on perheen perustaneilla eri vaiheita. Kun lapsi / lapset nousevat omille jaloille, isä ja äiti vapautuvat vastuusta. Sitten alkaa uusi vaihe. Sinun vaimosi on oivaltanut tämän, mikset sinä?
Kuulostat jotenkin katkeroituneelta. Katsotko että sinua on huijattu, hyväksikäytetty? Olet joutunut uhrautumaan?
Ei se kyllä noin ole. Kyllä vaimosikin on panostanut perhe-elämään, tunnusta pois.
Tuo tunne että takki on tyhjä, voi johtua mistä vain. Onko työpaineita? Tai jotain muuta? Ja sitten mielessäsi yhdistät tunteen vaimoon ja päättelet että sinua on huijattu?
Yritä kehittää omaa elämää, muista että muut eivät voi suunnitella uuden elämänvaiheesi suuntaa. Se on sinun omalla vastuulla.
Monen naisen mielestä mies on tehnyt tehtävänsä kun on siittänyt lapsen ja hankkii rahaa kotiin ja en puhu mutu tuntumalla vaan olen näin usean naisen suusta kuullut. Mies saa kuulemma olla tyytyväinen kun saa olla naisen kanssa, mitenköhän tuokin pitäisi ymmärtää. Pompotettavia riittää enkä ole onneksi moiseen alistunut vaan elän omaa elämääni parisuhteen sisällä. Avopuolisoani on välillä kriittinen tyylini suhteen mutta oma hyvinvointi menee muun edelle. Jos et voi hyvin et jaksa ottaa muitakaan huomioon.
Ja kuinkahan moni mies on sitä mieltä että nyt mulla on vaimo ja lapsi ja nyt ne saa vaan jäädä kotiin ja mä voin iloisena jatkaa omaa elämää, omia harrastuksia, vähän huvitella joskus salaa muiden naisten kanssa, jatkakoon vaimo omaa elämäänsä kodin ja lapsen kanssa, pysyköön siellä....?
Itseasiassa kaltaisesi mies on sitä mieltä että vaimo saa olla onnellinen kun saa olla tämmöisen aarteen kanssa!
Mahtaako vaimosi todella olla tyytyväinen? Miten mahtaa olla hänen hyvinvointinsa kanssa? Miksi hän on ''kriittinen''? Pelkäätkö että hän ''pompottelee'' sinua kuin oma äitimammasi aikoinaan?
Vaida tai lisää lääkitystä...
Ei luonto ole tarkoittanut, että tulisimme onnellisiksi. Luonto on tarkoittanut, että lisääntyisimme.
Onneksi olkoon! Luonto on saanut sinutkin ansaan. Jos se yhtään lohduttaa, sinulla on miljardeittain kohtalotovereita.