40 vuotiaana on hyvä elää vapaana

40 vuotiaana pitää miehellä olla vaimo ja pari aisuri kakaraa. Ei se ole mikään elämä jos yksin elää.

Hieno homma että sinäkin elät ihan omalla tavallasi, etkä alistu elämään sitä naisten kummaa "unelmaelämää". Olen itse jo näin 3-kymppisenä tajunnut sen että elämänlaatu ei suinkaan tule mistään parisuhteesta, vaan siitä että uskaltaa elää sillä tavalla kuin itse haluaa eikä sillä tavalla kuin muut ihmiset haluavat tai olettavat sinun elävän.

Plussaa on että palkkarahat voi käyttää ihan mihin itse haluaa...jotenkin vapauttava tunne :)

Se on hienoa, että olet löytänyt itsesi kanssa itsenäisyyden, rauhan ja sopusoinnun ja kun ikää tulee niin eri asioiden merkitys elämässä muuttuu sekä asioita alkaa arvottaa eri tavalla, kuten sitä seksiäkin. Itsellä ei ole lapsia, mutta juuri ne huonot suhteet ovat opettaneet, että miten ihana on ollakaan itsenäinen ihminen, eikä tarvitse olla roikoksissa kehenkään taloudellisesti tms. Jos olisikin nuorempana tavannut hyvän miehen ja ollut hyvässä tasapainoisessa suhteessa, niin kai sitä niitä lapsia silloin olisi tekaissut ja elämä näyttäisi toisenlaiselta, mutta tämäkään tie ei kaduta eikä sitä muiden perhe-arkea kadehtien katso. Kaikista tärkeintä on olla sopusoinnussa oman itsensä kanssa, sen kanssahan sitä joutuu pärjäämään läpi elämän ja tehdä elämästä omannäköisensä sekä mukavan. Ihmisiä voi tulla ja mennä elämässä, mutta se oma elämä ei jätä senkään jälkeen, vaikka parisuhteesi on päättynyt.

Eli sinkkuus on oma valintasi, vapaus tuntuu hyvältä. Kyllä sinkkuuden paras puoli on se, että kaikki päätösvalta on itsellä, ei loputonta vääntöä sohvan väristä tai edes paikasta. Kun on sinut itsensä kanssa, voi vapaudesta nauttiakin ilman epätoivoista parisuhteen etsintää. Koska eihän parisuhde ketään tee onnelliseksi, jos elämä muuten on vinksallaan.

Loistavaa ja juuri näin...saa tehdä tai jopa jättää tekemättä, ihan niin kuin ITSE haluaa!!!

Omanikäiseni naiset on todella vaativia vaikka nainen itse ei ole mikään kummoinen tapaus. 15 vuotta sitten arvostettiin luonnetta mutta ei enää vaan ulkonäkö on tärkeintä.

Hyvä, jos ootte onnellisia yksin. Joillakin ihmisillä vaan on tarve löytää kumppani, jonka kanssa jakaa tunteensa, ajatuksensa, tekemiset eli elää yhteistä elämää ja sitoutua siihen ihmiseen. Antaa ja saada rakkautta, tukea ja jakaa ilot ja surut. Tietysti jos sellaista ei ole koskaan kokenut, ei sellaista voi kaivatakaan.

Olen 41 vuotias parisuhteessa oleva nainen ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta. Meillä on loistava parisuhde, jossa on kummallakin hyvä olla. Me annamme kumpikin toisillemme tilaa ja vapautta toteuttaa itseään. Suhteessamme toimii sekä fyysinen että henkinen puoli. Seksi on ihanaa hänen kanssaan, mutta sekään ei ole ongelma, vaikka seksissä olisi viikkojenkin taukoa. Suhteessamme on ollut aikoja jolloin seksi ei huvita. Silloin ollaan oltu ilman seksiä ja siitä ei ole tehty ongelmaa. Kumpikaan ei ole uhkaillut pettämisellä. Haluttomuus jakso on mennyt ohi ja sen jälkeen olemme yleensä kokeneet entistä voimakkaampaa rakkautta ja yhteyttä toisiimme.

Miehelläni on lapsi edellisestä suhteesta. Lapset ovat nyt aikuisia. Uusperhe elämä oli sen verran haastavaa, että kiinnostus yhteisten lapsien hankkimiseen meni. Tosin sitä kuuluisaa vauvakuumetta ei kyllä koskaan tullutkaan.

Tämän vaiheen elettyämme, totesimme, että emme halua yhteisiä lapsia. Olemme tosin tätä asiaa miettineet aina silloin tällöin, mutta ei ole paloa syttynyt lapsia arkeen. Nautimme elämästämme todella paljon nykyisellään. Meillä on oma bisnes, joka tuottaa hyvin rahaa. Teemme lyhyttä työpäivää ja vietämme vuodessa noin kolme kuukautta lomaa. Matkustelemme ulkomaille, reissaamme asuntoautolla, harrastamme mitä mieli tekee ja teemme ylipäätään kaikkea mikä tuntuu kivalta. Meidän arkemme olisi monelle juhlaa. Meillä ei ole juuri koskaan kiire, vaan elämämme on väljää. Meidän pyrkimys on nauttia ja iloita elämästä joka päivä.

Vaikka olen 41 vuotias, niin minua luullaan usein kymmenen vuotta nuoremmaksi. Olen aina harrastanut liikuntaa ja elämäntapani on terveelliset, mutta syön kyllä herkkuja liian usein. Kehoni on samanlainen kuin 20 vuotiaana ja en ole myöskään kasvoiltani juurikaan muuttunut. Vanhat tuttavat hämmästelevät, että miten olen säilynyt niin nuorena. Salaisuus on se, että pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä elämää ja suhtautumaan kaikkeen positiivisesti. Meditaatio ja muut henkiset harjoitukset ovat alkaneet tuottaa tulosta, että on entistä helpompaa olla positiivisessa vireessä ja läsnä juuri siinä mitä kulloinkin teen.

Tunnen eläväni mieheni kanssa unelmaelämää. Vanheneminen ei harmita minua pätkääkään. Toki toivon säilyväni nuorekkaana pitkään. Arvoni ihmisenä on kuitenkin aivan muussa kuin ulkonäössä, jota en ole koskaan murehtinut. Uskon, että kun ihminen elää hyvää elämää tässä ja nyt, niin ei tarvitse olla vanhana katkera siitä, kun elämä meni ohi ja unelmat jäivät toteutumatta.

Kuten täällä joku sanoikin, niin on tärkeää, että ihminen elää itsensä näköistä elämää. Vain se voi tehdä ihmisen onnelliseksi. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa luoda sellaista elämää, joka vastaisi omaa sisäistä tilaa. Mutta siihen jokaisen tulisi pyrkiä. Jokainen onnellinen ihminen tekee tästä maailmasta hieman paremman paikan elää.

Seksiä saa nuoremmilta naisilta mutta parisuhteesta kun puhuu niin naiset häippäsee äkkiä.

Kyllähän se ikääntyminen kuohii. Ota vain keittiöveitsellä turhat pallukat pois, etteivät himot palaa väliaikaisestikaan. Elelet sitten unelmoimatta paremmasta, vähän kuin syntymäsokea.

Jos 40v miestä ei seksi kiinnosta niin jotain on pahasti pielessä koska itseäni miehenä seksi on kivaa vaikka ikää jo 56v ja ollut jo parisuhteessa 28v ja kivaa on.

Onnittelut! Sulla menee hyvin. Tosin olen todennut, että monet naiset tulevat järkiinsä vasta siinä kolmen- neljän kympin korvilla. Noin 10 vuodeksi kunnes taas vaihdevuodet sekoittavat pään. Eli sopivia naisia naimisen harrastamiseen voi löytyä jopa helpommin tuolloin. Mutta jos ei sitä edes kaipaa, niin helpolla pääsee.

Nautihan omasta ajasta. Äläkä Anna katkeruudella tilaa jos se joskus päätään nostaakin.