Pitkän ystävyyssuhteen päättyminen

Itsellä vähän sama homma, vaikkakin olin itse tämän ystävyyden päättäjä. Monestihan tarvitsee sen jonkinlaisen "kriisin" elämässään, jotta pystyy tarkastelemaan lähemmin itseään tai omaa elämää ja sitä kautta kenties pyrkiä muutokseen. Tai ainakin itse ajattelen näin. Tietysti päättynyt ihmissuhde aina surettaa ja se oli myös itselleni kova paikka, vaikka itse siihen päätökseen lopulta päädyinkin. Mutta surin aikani ja välillä jopa mietin olenko tehnyt virheen. Ajan kuluessa tajusin kuitenkin, että se oli itselleni parempi niin. Nimenomaan itselleni. Tajusin että käytin päivästäni monta tuntia tähän ystävyyteen ja tämän ystävän ongelmien ratkaisemiseen. Unohtaen samalla itseni täysin.
Sen ajan mitä ennen käytin ystävääni, käytän nyt itseeni. Ennen elin aika päivä kerrallaan mutta nyt olen alkanut tehdä töitä enemmän omaa tulevaisuuttani varten ja lisäksi pidän itsestäni parempaa huolta. (tässä ei tarvita sen kummemmin rahaa)Toivon myös jatkossa osaavani arvostaa itseäni enemmän, jotten joutuisi taas käymään läpi samaa uudestaan.

Niin kliseistä kuin se onkin niin siinä kohtaa, kun löydät tosta kenties jotakin positiivistakin tai ainakin niin, että pystyt suuntaamaan katseen tulevaisuuteen niin varmasti olet tästä ystävyydestä pääsemässä irti. Yritä ajatella ettei kaikkien ystävyyksien kuulukaan kestää koko elämää, eikä yksi päättynyt ystävyys määrittele koko tulevaisuuttasi. Varmasti on vaikeaa luottaa ihmisiin, niin itsellänikin on. Mutta ainakin hyvä askel on, kun luottaa ja arvostaa sentään itseään.

Oma neuvo siis on, että sure ystävyyttä aikasi ja mieti miksi tämä ystävyys päättyi, olisitko kenties itse voinut tehdä jotakin toisin. Ja onko kenties vielä jotakin korjattavissa? Sen jälkeen mene eteenpäin elämässä ja keskity itseesi. Sitten kun voi itse hyvin niin pystyy paremmin myös muodostamaan tasapainoisia ystävyyssuhteita. Luota siihen, että huonosta voi myös seurata jotakin hyvää, jos vain itse jaksaa uskoa siihen ja tehdä töitä sen eteen. :-)

Eikö se terapiakin ole sitä varten että pohtia tätäkin asiaa.

Edellä olikin hyvä vastaus. Ystävyys pitää jotenkin miettiä läpi ja hyvästellä, että voisi tajuta miksi niin kävi. Suurin osa ystävyyksistä ei kestä koko elämää, joten sama tilanne on jo näin vanhempana tullut eteen useamman kerran. En nyt luettele mistä kaikkialta voi löytää ystäviä kun varmaan ne paikat jo tiedät. Jos se oli ainoa ystävä niin varmaan asiaa kannattaa siellä terapiassa pohtia miksi näin. Tuttavuudetkin lievittävät ihmissuteiden kaipuuta. Itselläkin ollut aikoja jolloin ei varsinaista ystävää ole ollut, elämäntilanteet muuttuvat ja muutot vaikuttavat asiaan.

Lemmikki on mitä ihanin ja rakkain ystävä! Tori.fi:stä anna loppuelämän koti koiralle, koira on aina ihana, oli se minkä ikäinen tahansa. Se pieni pentu on siinä "sisällä", ei koskaan katoa. Jos pelkäät, että rahat eivät riitä (sinnittele, riittää, itsekin olen työtön), voit ilmoittaa eläinsuojeluyhdistykseen tai kodinvaihtajat,com:iin, että olet halukas antamaan sijaiskodin.

Koiran /kissan myötä elämäsi avautuu, opettelet miten voit luoda luottamusta lemmikkiisi ja luottamuksen myötä koiran käytösongelmatkin paranevat. Koiralla syy käytösongelmiin on usein heikko suhde omistajiin, ei ole aikaa, ei ulkoilla, ei olla koiran kanssa... ja ihmetellään, kun koira ei kävele vieressä kuin huonekalu.

Hyvä hyperallerginen koiran täysravinto on Brit Care, saa lemmikkikaupoisa plus kotiruokaa.

Älä odota elämäsi alkamista. Aloita huomenna ilon aiheiden päästäminen elämääsi. Et ole muita kummempi, me olemme kaikki samassa venessä. Toisilla on rahaa, työtä um ym, mutta sinulla ja minulla ja muilla miljoonilla on jotainn muuta. Loppupeleissä olemme oikeasti kaikki samalla kalkkiviivalla, ei se tee ihmistä onnellisemmaksi, että on paljon rahaa, vaikka rahaton usein kuvitelee niin olevan. Pötyä.

Hei jasiitätoipuminen

Ensinnäkin: valitsemasi nimimerkki sisältää jo toivon toipumisesta! Se tuntui terveeltä. Jossain siis jo tiedät, että tulet selviämään tästä, sinulle ilmeisen suuresta menetyksestä.
Joskus selviämisessä auttaa kokemus aikaisemmista vastaavista tilanteista. Oletko menettänyt muita sinulle tärkeitä ihmisiä elämän mittaan? Mitkä seikat silloin auttoivat sinua orientoitumaan uudelleen?
Hyvä, että sinulla on terapia, jossa voit tätä luopumistakin käsitellä.

Mutta toinen puoli on, miten rakennat arkesi ja elämäsi sisällön nyt, kun ystävä ei enää täytä seurankaipuutasi ja vapaa-aikaasi? Sinun on nyt tavallaan myös määriteltävä itsesi uudelleen: Kuka minä olen, kun häntä ei ole vierelläni?

On ehkä aika tutustua tuohon, kuka sinä olet. Voit kokeilla kaikenlaisia eri vaihtoehtoja, ei niinkään tavoitteena korvata ystävää tekemisellä, vaan saadaksesi oman luovuutesi ja oman ilmaisukykysi esiin. Oletko tyyppi joka laulaa kuorossa? Vai kenties pidät pilateksesta tai muusta ryhmäliikunnasta? Vai ovatko maalit ja paperi sinun ilmaisuvoimaasi?

Yksi asia, mikä monille antaa elämässä merkitystä, on vapaaehtoistyö. Sitä kautta voi aidosti käyttää aikaansa mielekkästi. Vapaaehtoistyötä voi tehdä monella eri tavalla: ympäristöasioissa, eläinasioissa, ihmisten parissa, tapahtumissa jne. Eri järjestöt, yhdistykset ja kunnat. Myös seurakunnat tarjoavat laajan kirjon eri vapaaehtoistöitä, joihin voit tutustua. Vapaaehtoistyö aantaa myös kuulumisen tunnetta porukkaan, joka yhdessä toimii. Miltä se sinusta kuulostaisi?

Merja, diakoni

Vapaaehtoistyökin vaatii kuitenkin jonkinlaista sitoutumista, ja se ei aina ole hyvä asia. Siitä voi seurata jopa syvempi masennus, kun tajuaa, että ei jaksakaan, ei pystykään, ei haluaisikaan. Mieluummin suosittelisin vain erilaisissa tilaisuuksissa käymistä omien voimiensa mukaan. Kaikki ei ole maksullista, on esim. kansalaisopistojen luentoja, jotka on ilmaisia ja usein hyvin antoisia. Puistokonsertit ja erilaiset happeningit on ihan kivoja, kunhan vaan saa itsensä liikkeelle. Ystävyydelle kannattaa aina olla avoin, vaikka kuinka olisi joutunut siinä aikaisemmin pettymään. Jos yksi on pettänytkin, niin toinen voi silti olla hyvin luotettava. Eihän me samasta muotista olla. Seurakunnilla on kyllä muutakin tarjottavaa, kuin vapaaehtoistyö, joten kannattaa sitäkin ajatella. Sieltäkin voi löytyä ystäviä. Tai ainakin keskusteluseuraa, ettei pelkästään itsensä kanssa tarvitse jutella. Kyllä elämä vielä uusia asioita tuo ja mukaviakin. Oikein hyvää elämää sinulle, onnea ja iloisia asioita toivotan!