Menneisyys ei jätä rauhaan

Melkoinen ahdistus päällä. Asioita menneestä elämästä, mitä en ole voinut käsitellä missään. Kauan sitten nuorena, tapasin ihmisen, joka ei koskaan päästänyt irti. Erosin hänestä, koska halusin säilyttää henkeni. Lähti naapurimaahan, mutta tosiasiassa vietti paljon aikaa seinänaapurillani puutalossa. Elämä oli ahdasta ja minua seurasivat tietyt tahot myös, hänen toimestaan. Sain nähdä maailmaa, jossa ei ollut sijaa millekään kauniille. Sain tavata miehiä, jotka eivät olleet mitään. Mutta kun tapasin Jonkun joka jotain oli, tappouhkaukset alkoivat. Ahdistus oli niin suunnaton, että tein lopun aina suhteesta. Vuosia kului. Vaihdoin paikkakuntaakin pääkaupunkiseudulle, mutta sama vainoaminen ja ilmestyminen jostain jatkui. Ja kylmäävät kammottavat lausahdukset,. Kädet tärisevät, kun tätä kirjoitan. Asiat olivat jotakuinkin tasapainossa, kunnes äskettäin tapasin ihanan ihmisen. Se oli menoa samantien, en mahtanut sille mitään. Nyt olen syvältä sielustani rakastunut, mutta ahdistaa mielettömästi. Pieniä juttuja kotona on tapahtunut, joitakin hyvin pieniä merkkejä, etten olisi vapaaksi päässyt vieläkään.. Miksi puhuisin tästä johonkin? Olisin vain vainoharhainen. Ainoat ihminen joka tiesi jotain ja jolle alkuun saatoin puhua, on edesmennyt. Tämä ystävä näki ja koki helvettiäni. Tämä vainoaja on sanonut että aika ei merkitse hänelle mitään. En varmaksi tiedä mitään nykyisyydestä, en ole nähnyt fyysisesti aikoihin, mutta menneisyyden haudatut haamut, eivät vaan jätä rauhaan. Viime yönä näin painajaista, jossa hän oli. Huusin unessa suunnatonta tuskaa ulos, yksin huoneessa kontallani lattialla. Muuta en haluaisi, kun vahvan uskon ja tietoisuuden siitä, että hän on todellakin pois elämästäni. Siitä saisin mielenrauhaa ja ehkä mahdollisuuden myös käsitellä nämä pahat asiat pois elämästäni. Voisin katsoa silmiin ihmistä, johon olen rakastunut, antaa rakkautta hänelle ja ottaa sitä myös vastaan. Haluaisin ainakin yrittää parhaani, ilman mitään taakkaa mukana.
1133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

No vähempikin ahdistaa!
Muuta en oikein osaa neuvoa kuin sen, että tee rikosilmoitus, ellei vaino todella ole jo loppunut. Varmuudeksi vaihda osoitetta ja nimeä -suunnilleen samaan aikaan. Tee osoitetietojen luovutuskielto, ota uusi puhelinnumero. Muokkaa ulkonäköäsi toisenlaiseksi. Mene psykoterapiaan. Sinne pääset ihan terveyskeskuslääkärin kautta.

"Miksi puhuisin tästä johonkin? Olisin vain vainoharhainen. "

Sinun ON ehdottomasti puhuttava tästä ammattiauttajille.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vainottu_ kirjoitti:

Melkoinen ahdistus päällä. Asioita menneestä elämästä, mitä en ole voinut käsitellä missään. Kauan sitten nuorena, tapasin ihmisen, joka ei koskaan päästänyt irti. Erosin hänestä, koska halusin säilyttää henkeni. Lähti naapurimaahan, mutta tosiasiassa vietti paljon aikaa seinänaapurillani puutalossa. Elämä oli ahdasta ja minua seurasivat tietyt tahot myös, hänen toimestaan. Sain nähdä maailmaa, jossa ei ollut sijaa millekään kauniille. Sain tavata miehiä, jotka eivät olleet mitään. Mutta kun tapasin Jonkun joka jotain oli, tappouhkaukset alkoivat. Ahdistus oli niin suunnaton, että tein lopun aina suhteesta. Vuosia kului. Vaihdoin paikkakuntaakin pääkaupunkiseudulle, mutta sama vainoaminen ja ilmestyminen jostain jatkui. Ja kylmäävät kammottavat lausahdukset,. Kädet tärisevät, kun tätä kirjoitan. Asiat olivat jotakuinkin tasapainossa, kunnes äskettäin tapasin ihanan ihmisen. Se oli menoa samantien, en mahtanut sille mitään. Nyt olen syvältä sielustani rakastunut, mutta ahdistaa mielettömästi. Pieniä juttuja kotona on tapahtunut, joitakin hyvin pieniä merkkejä, etten olisi vapaaksi päässyt vieläkään.. Miksi puhuisin tästä johonkin? Olisin vain vainoharhainen. Ainoat ihminen joka tiesi jotain ja jolle alkuun saatoin puhua, on edesmennyt. Tämä ystävä näki ja koki helvettiäni. Tämä vainoaja on sanonut että aika ei merkitse hänelle mitään. En varmaksi tiedä mitään nykyisyydestä, en ole nähnyt fyysisesti aikoihin, mutta menneisyyden haudatut haamut, eivät vaan jätä rauhaan. Viime yönä näin painajaista, jossa hän oli. Huusin unessa suunnatonta tuskaa ulos, yksin huoneessa kontallani lattialla. Muuta en haluaisi, kun vahvan uskon ja tietoisuuden siitä, että hän on todellakin pois elämästäni. Siitä saisin mielenrauhaa ja ehkä mahdollisuuden myös käsitellä nämä pahat asiat pois elämästäni. Voisin katsoa silmiin ihmistä, johon olen rakastunut, antaa rakkautta hänelle ja ottaa sitä myös vastaan. Haluaisin ainakin yrittää parhaani, ilman mitään taakkaa mukana.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu