Heikko usko

"Sinä olet vain liberaalihomottaja-pelle!"
Johan taas yksi keskusteluun kykenemätön vesipää heräsi krapulastaan. Tervetuloa tänne normaalien ihmisten maailmaan!

Sinä olet usko_vainen Vivamosta:)

Lukeehan uskonharhainen raamattuakin valikoiden.

Rehellisyys on uskonharhan ensimmäinen uhri.

Eikä hylännyt heitä heidän puutteistaan huolimatta.

sage8 kirjoitti:

Eikä hylännyt heitä heidän puutteistaan huolimatta.

Juuri näin. Jeesukselle kelpasi inhimillinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen, heikkoine uskoineen.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Juuri näin. Jeesukselle kelpasi inhimillinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen, heikkoine uskoineen.

Onkohan minulla ihan olematon usko kun en saa mitään vastausta aikaiseksi monesta yrityksestäni huolimatta?

sage8 kirjoitti:

Onkohan minulla ihan olematon usko kun en saa mitään vastausta aikaiseksi monesta yrityksestäni huolimatta?

Levosta käsin sage, levosta käsin :)

Lapsen mielisyys tarkoittaa avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Usein kun ihminen opiskelee ja kartuttaa tietojaan, avarakatseisuus katoo joilloin ihmisestä tulee konservatiivinen, skeptinen ja jopa kyynine, eikä hän suhtaudu uusiin asioihin enään niin avoimesti kuin lapsena jolloin vielä oli valmis oppimaan kaikkea uutta. Tämä tulee hyvin esille tämän päivän tieteessä joka hyvin mininalista ja hylkää hyvin nopeasti tieteen uudet saavutukset jos ne eivät ole sopusoinnussa vanhojen käsitysten ja arvojen kanssa. Kannattaa siis ajatella avoimesti ja piitää se avoimena, tarttua haasteisiin, sekä pyrkiä oppimaan uutta kuin nuori ja innokas lapsi.

Ps. Jeesuskin oli aika raadollinen, välillä kuitenkin opetuksessa näkyi myös huumori ja läppä; kuten silloin kun Jeesus murjaisee vessahuumoria kun hän opettaa oppilailleen siitä mikä saastuttaan ihmisen.

Varhaiset kulttuurit ovat sisäänlämpiäviä. Kulttuurit ovat keskenään eriävä,t mutta ne ovat niin vähän tekemisissä keskenään, että ne eivät juuri tiedä toisistaan. Niiden maailmankatsomukseen kuuluu sellasiakin aineksia, mitkä me sanoisimme yliluonnollisiksi tai uskonnollisiksi, mutta eivät ne asiaa näin itse miellä.

Lähi idän kulttuurit saattavat olla meidän nykyaikaisessa katsannossamme hyvin uskonnollisia. Tämä harha syntyy siitä, että ne olivat eriaikuisia kuin nykyinen kaulttuurimme, joka perustuu osin tieteelliseen tutkimukseen. Jos katsomme kuitenkin samanaikaisia kulttuureita ympäri maailmaa, ne ovat yhtä "uskonnollisia".

Kun kulttuurit kohtaavat, ne ajattelevat aluksi toistensa jumalista, että kutakin kulttuuria tai kansaa ohjaa niiden jumala, joka tosin on olemassa, mutta ei kuuluu meille. Kulttuurit identifioivat jumalat kyseiseen kansaan. Käydään kilpaa siitä, kenellä on voimakkain jumala eli mikä kansa on voimakkain. Kunkin kansan keskuudessa vallitsee kuitenkin yhtenäinen maailmakuva.

Rooman valtakunnassa oli jo kulttuurien sulatusuuni. Koska siihen oli tullut lukuisia alunperin sisäiseltä kulttuuriltaan yhtenäisiä kansoja, ja koska muuttoliike ja kulttuurivaikutteiden liike oli runsasta, myös toiseen kulttuuriin alunperin kuulunut saattoi omaksua toisen kulttuurin ajatusmaailman. Syntyi uskontojen sekamelska koko Rooman valtakunnassa: alkuperäisistä kulttuureista syntyi filosofisuskonnollisia liikkeitä, jotka kilpailivat keskenään.

Kilpailijoita olivat muinainen roomalais-kreikkalainen ajattelu, juutalaisperäinen kristinusko, erään arvelun mukaan persialaisesta zarathustralaisuudesta ja hellenismistä kehittynyt mithralaisuus, egyptiläisperäinen Isis ja Osiris, fryygialaisperäinen Kybele ja Attis, persialaisesta kulttuurista kotoisin oleva manikealaisuus ynnä lukuisat muut. Kaikki olivat siis jonkin kansan parissa syntyneitä yhtenäiskulttuurin tuotteita, mutta nyt monikulttuuriseen ympäristöön joutuneita.

Tilanne Rooman valtakunnassa oli jo hyvin sama, kuin nykyisin koko maailmassa. Ei ollut enää yhtenäiskulttuuria vaan kilpaileva sekamelska. Koska ei enää ollut luontaista ajattelutapaa, vaadittiin uskoa. Käsitettä uskonto ei siinä vaiheessa kuitenkaan vielä ollut, oli vain palvonnan käsite.

Otamme esimerkiksi Egyptin, mutta vastaavasti voisimme ottaa minkä tahansa valtakunnan. Egyptiläinen ajattelu oli alkujaan yhtenäistä. Ihmisten maailmakuva oli samanlainen. Kulttuurista osa käsitteli tuonpuoleisia, mutta ei olisi tullut kyseeseen, että egyptiläinen olisi mieltänyt osan kulttuuristaan olevan uskontoa, puhumattakaan siitä, että ihmiseltä olisi vaadittu "uskoa" jonkin totenapitämiseksi. Uskoa vaadittiin vasta sitten, kun egyptiläisperäinen kultturi ryhtyi kilpailemaan laajan valtakunnan markkinoilla.

Kristinusko voitti ja Euroopassa syntyi uusi yhtenäiskulttuuri. Aina renessanssin aikaan asti kansa ja oppineet ajattelivat suunnilleen samalla tavalla. Ero oli ennen kaikkea tietotasossa. Käsitys kulttuurista itsenäisestä uskonnosta alkoi vähitellen syntyä.

Reformaatiossa Eurooppa repesi kahtia. Nyt oltiin jo selvästi perillä, että uskonto oli osa kulttuuria. Tosin kansa ei näin ajatellut. Meillä alkoi niin selvä luterilainen yhtenäiskulttuuri, että ei voinut ajatellakaan ruotsalaisen kulttuurin ei-uskonnollista osaa. Ei sellaista voinut olla. Oli otettu pitkä askel taaksepäin, kunnes 1700-luvulla yhtenäisyys taas rupesi rakoilemaan.

Varhainen kulttuuri oli pienten yhtenäiskulttuurien tilkkutäkki. Rooman valtakunta oli kulttuurien kilpakenttä ja sekamelska ennen uutta eurooppalaista yhtenäiskulttuuria. Reformaatio jakoi tämän kahteen erittäin yhtenäiseen alakulttuuriin. 1700-luvulta lähtien ne alkoivat rakoilla. Nyt elämme taas globaalia monikulttuurisuutta. On kulttuurien kilpailua ja toisiinsa sulautumista.

x x x

Varhaiskantaisia kulttuureita on netti täynnään. Mienkiintoisia ovat esimerkiksi Brasilian heimot. Kukin heimo elää viidakossa noudattaen omaa yhtenäiskulttuuriaan. Ei voisi ajatella, että joku henkilö asettuisi tätä vastaan. Mistä hän saisi vaikutteita? Ei voi myöskään ajatella, että joku näkisi kulttuurin jonkin osan olevan "uskontoa". Koko ajatus on hänelle vieras, koska se on vain osa siitä, mitä hän luontevasti toteuttaa. Ei hänellä voi olla mitään uskoa. Usko vaatii, että on mahdollisuus vertailla.

Kulttuurintutkimuksessa interpretoimme varhaiskantaisten ja nykyisten kulttuurien ajattelua nykykielelle, nykyisessä kulttuurissa eläville. Mutta tässä on vaaransa. Käytämme nykyisiä oman kulttuurimme käsitteitä, ja piirrämme toiseen kulttuuriin jakoviivoja. Luokittelemme asiota toisin, kuin kulttuurien sisällä olevat luokittelisivat. Interpretaatiomme jää aina vajaaksi ja antaa väärän kuvan.

dogmatikos- kirjoitti:

Varhaiset kulttuurit ovat sisäänlämpiäviä. Kulttuurit ovat keskenään eriävä,t mutta ne ovat niin vähän tekemisissä keskenään, että ne eivät juuri tiedä toisistaan. Niiden maailmankatsomukseen kuuluu sellasiakin aineksia, mitkä me sanoisimme yliluonnollisiksi tai uskonnollisiksi, mutta eivät ne asiaa näin itse miellä.

Lähi idän kulttuurit saattavat olla meidän nykyaikaisessa katsannossamme hyvin uskonnollisia. Tämä harha syntyy siitä, että ne olivat eriaikuisia kuin nykyinen kaulttuurimme, joka perustuu osin tieteelliseen tutkimukseen. Jos katsomme kuitenkin samanaikaisia kulttuureita ympäri maailmaa, ne ovat yhtä "uskonnollisia".

Kun kulttuurit kohtaavat, ne ajattelevat aluksi toistensa jumalista, että kutakin kulttuuria tai kansaa ohjaa niiden jumala, joka tosin on olemassa, mutta ei kuuluu meille. Kulttuurit identifioivat jumalat kyseiseen kansaan. Käydään kilpaa siitä, kenellä on voimakkain jumala eli mikä kansa on voimakkain. Kunkin kansan keskuudessa vallitsee kuitenkin yhtenäinen maailmakuva.

Rooman valtakunnassa oli jo kulttuurien sulatusuuni. Koska siihen oli tullut lukuisia alunperin sisäiseltä kulttuuriltaan yhtenäisiä kansoja, ja koska muuttoliike ja kulttuurivaikutteiden liike oli runsasta, myös toiseen kulttuuriin alunperin kuulunut saattoi omaksua toisen kulttuurin ajatusmaailman. Syntyi uskontojen sekamelska koko Rooman valtakunnassa: alkuperäisistä kulttuureista syntyi filosofisuskonnollisia liikkeitä, jotka kilpailivat keskenään.

Kilpailijoita olivat muinainen roomalais-kreikkalainen ajattelu, juutalaisperäinen kristinusko, erään arvelun mukaan persialaisesta zarathustralaisuudesta ja hellenismistä kehittynyt mithralaisuus, egyptiläisperäinen Isis ja Osiris, fryygialaisperäinen Kybele ja Attis, persialaisesta kulttuurista kotoisin oleva manikealaisuus ynnä lukuisat muut. Kaikki olivat siis jonkin kansan parissa syntyneitä yhtenäiskulttuurin tuotteita, mutta nyt monikulttuuriseen ympäristöön joutuneita.

Tilanne Rooman valtakunnassa oli jo hyvin sama, kuin nykyisin koko maailmassa. Ei ollut enää yhtenäiskulttuuria vaan kilpaileva sekamelska. Koska ei enää ollut luontaista ajattelutapaa, vaadittiin uskoa. Käsitettä uskonto ei siinä vaiheessa kuitenkaan vielä ollut, oli vain palvonnan käsite.

Otamme esimerkiksi Egyptin, mutta vastaavasti voisimme ottaa minkä tahansa valtakunnan. Egyptiläinen ajattelu oli alkujaan yhtenäistä. Ihmisten maailmakuva oli samanlainen. Kulttuurista osa käsitteli tuonpuoleisia, mutta ei olisi tullut kyseeseen, että egyptiläinen olisi mieltänyt osan kulttuuristaan olevan uskontoa, puhumattakaan siitä, että ihmiseltä olisi vaadittu "uskoa" jonkin totenapitämiseksi. Uskoa vaadittiin vasta sitten, kun egyptiläisperäinen kultturi ryhtyi kilpailemaan laajan valtakunnan markkinoilla.

Kristinusko voitti ja Euroopassa syntyi uusi yhtenäiskulttuuri. Aina renessanssin aikaan asti kansa ja oppineet ajattelivat suunnilleen samalla tavalla. Ero oli ennen kaikkea tietotasossa. Käsitys kulttuurista itsenäisestä uskonnosta alkoi vähitellen syntyä.

Reformaatiossa Eurooppa repesi kahtia. Nyt oltiin jo selvästi perillä, että uskonto oli osa kulttuuria. Tosin kansa ei näin ajatellut. Meillä alkoi niin selvä luterilainen yhtenäiskulttuuri, että ei voinut ajatellakaan ruotsalaisen kulttuurin ei-uskonnollista osaa. Ei sellaista voinut olla. Oli otettu pitkä askel taaksepäin, kunnes 1700-luvulla yhtenäisyys taas rupesi rakoilemaan.

Varhainen kulttuuri oli pienten yhtenäiskulttuurien tilkkutäkki. Rooman valtakunta oli kulttuurien kilpakenttä ja sekamelska ennen uutta eurooppalaista yhtenäiskulttuuria. Reformaatio jakoi tämän kahteen erittäin yhtenäiseen alakulttuuriin. 1700-luvulta lähtien ne alkoivat rakoilla. Nyt elämme taas globaalia monikulttuurisuutta. On kulttuurien kilpailua ja toisiinsa sulautumista.

x x x

Varhaiskantaisia kulttuureita on netti täynnään. Mienkiintoisia ovat esimerkiksi Brasilian heimot. Kukin heimo elää viidakossa noudattaen omaa yhtenäiskulttuuriaan. Ei voisi ajatella, että joku henkilö asettuisi tätä vastaan. Mistä hän saisi vaikutteita? Ei voi myöskään ajatella, että joku näkisi kulttuurin jonkin osan olevan "uskontoa". Koko ajatus on hänelle vieras, koska se on vain osa siitä, mitä hän luontevasti toteuttaa. Ei hänellä voi olla mitään uskoa. Usko vaatii, että on mahdollisuus vertailla.

Kulttuurintutkimuksessa interpretoimme varhaiskantaisten ja nykyisten kulttuurien ajattelua nykykielelle, nykyisessä kulttuurissa eläville. Mutta tässä on vaaransa. Käytämme nykyisiä oman kulttuurimme käsitteitä, ja piirrämme toiseen kulttuuriin jakoviivoja. Luokittelemme asiota toisin, kuin kulttuurien sisällä olevat luokittelisivat. Interpretaatiomme jää aina vajaaksi ja antaa väärän kuvan.

Lue lisää

Kritillinen kirkko repesi ortodoksiseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Siten viimeistään tässä vaiheessa uskonto oli osa kristillistä kulttuuria.