Omalla kohdalla viimeiset pakit ajoivat mielenterveyteni lopullisesti karille. Olihan kyseessä nainen, johon olin ollut ihastunut jo monia vuosia ja ihastuminen vain syveni, mitä paremmin tutustuimme. Pakkien jälkeen, ja nähtyäni kenelle hävisin, ajauduin surun syövereihin, jotka tässä vuosien saatossa ovat varmaankin muuttuneet masennukseksi ja muiksi mielen ongelmiksi. Paluuta ei enää ole.
Tajusin ensinnäkin, miten ruma olen. Olihan se aiemminkin ollut takaraivossa ja alitajunnassa, mutta nyt se on jysähtänyt pysyväksi päällimmäiseen ajatteluun. Toisekseen tajusin, ettei minulla ole henkiselläkään puolella mitään annettavaa – olen liian rauhallinen ja laiska pitääkseni itsestäni ja asioista meteliä. Yleensä myös yritän pohtia asioita monelta kantilta, en siis ole millään muotoa suoraviivainen toimija, vaikka toisaalta olen myös hyvin kärsimätön. Toisaalta tämä on itseään ruokkiva kierre, sillä pikkuhiljaa olen tullut ymmärrykseen, että millään mitä teen, ei ole mitään merkitystä, joten minkäänlainen yrittäminen ei kannata.
Nykyään torjun kategorisesti kaikki naisten tutustumisyritykset, koska en luota itseeni. Mitään omanarvontuntoa ei ole jäljellä. Näissä tutustumisen hetkissä on sellainen potentiaalinen riski, että nainen saattaisi kehittää romanttisen kiinnostuksen minuun ja koska tiedän olevani arvoton, en voi antaa sen tapahtua. Ennemmin tai myöhemmin nainen vain pettyisi minuun. En myöskään voi uskoa, ulkonäöstäni johtuen, että kukaan voisi ihan oikeasti olla minusta kiinnostunut. Jos naiset tekevät kanssani tuttavuutta, lähinnä työstäni johtuen näin joskus käy, pakenen tai piiloudun ensimmäisen tilaisuuden tullen. Huomaan, että käytökseni herättää kummastusta ja häpeänkin tätä välittömästi. Viimeisin esimerkki on tältä päivältä, nainen tuli juttelemaan niitä näitä, oli oikein nätti ja vaikutti mukavalta, mutta itse liukenin tilanteesta heti, kun se oli mahdollista. Ja häpeä tapahtumasta tuntuu kuolettavalta.
Aivan viime aikoina olen alkanut ajatella, että itsemurha on ainoa ratkaisu tilanteeseeni. En kuitenkaan haluaisi vuositolkulla kärsiä omasta persoonastani. Aiemmin olin asettanut ajatukselle rajauksia mm. läheisten vuoksi, mutta nyt nekin rajoitukset ovat poissa. Itse asiassa jopa nautin tästä salaisuudestani – paradoksaalisesti se pitää minua jotenkin hengissä. Tosiasia on kuitenkin se, että loppu lähestyy yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämän huomaa jo siinä millaiselle kehälle päivittäinen ajattelu on kiertynyt. Tiedostan hyvin, etten voi ryhtyä parisuhteeseen näiden ongelmieni vuoksi. Se olisi liian paljon kestettäväksi toiselle osapuolelle, enhän kestä tilannetta itsekään. Mietin myös suhteita käytännön kannalta, lapset ovat este, etäisyys on este, toisen kaverit ja sukulaiset ovat este koska en mitenkään pysty miellyttämään kaikkia, iso ikäero on este, kieli on este – näihin seikkoihin 99 prosenttia mahdollisista toiveistani (ja ehkä toisenkin toiveista) sitten kaatuukin.
Tajusin ensinnäkin, miten ruma olen. Olihan se aiemminkin ollut takaraivossa ja alitajunnassa, mutta nyt se on jysähtänyt pysyväksi päällimmäiseen ajatteluun. Toisekseen tajusin, ettei minulla ole henkiselläkään puolella mitään annettavaa – olen liian rauhallinen ja laiska pitääkseni itsestäni ja asioista meteliä. Yleensä myös yritän pohtia asioita monelta kantilta, en siis ole millään muotoa suoraviivainen toimija, vaikka toisaalta olen myös hyvin kärsimätön. Toisaalta tämä on itseään ruokkiva kierre, sillä pikkuhiljaa olen tullut ymmärrykseen, että millään mitä teen, ei ole mitään merkitystä, joten minkäänlainen yrittäminen ei kannata.
Nykyään torjun kategorisesti kaikki naisten tutustumisyritykset, koska en luota itseeni. Mitään omanarvontuntoa ei ole jäljellä. Näissä tutustumisen hetkissä on sellainen potentiaalinen riski, että nainen saattaisi kehittää romanttisen kiinnostuksen minuun ja koska tiedän olevani arvoton, en voi antaa sen tapahtua. Ennemmin tai myöhemmin nainen vain pettyisi minuun. En myöskään voi uskoa, ulkonäöstäni johtuen, että kukaan voisi ihan oikeasti olla minusta kiinnostunut. Jos naiset tekevät kanssani tuttavuutta, lähinnä työstäni johtuen näin joskus käy, pakenen tai piiloudun ensimmäisen tilaisuuden tullen. Huomaan, että käytökseni herättää kummastusta ja häpeänkin tätä välittömästi. Viimeisin esimerkki on tältä päivältä, nainen tuli juttelemaan niitä näitä, oli oikein nätti ja vaikutti mukavalta, mutta itse liukenin tilanteesta heti, kun se oli mahdollista. Ja häpeä tapahtumasta tuntuu kuolettavalta.
Aivan viime aikoina olen alkanut ajatella, että itsemurha on ainoa ratkaisu tilanteeseeni. En kuitenkaan haluaisi vuositolkulla kärsiä omasta persoonastani. Aiemmin olin asettanut ajatukselle rajauksia mm. läheisten vuoksi, mutta nyt nekin rajoitukset ovat poissa. Itse asiassa jopa nautin tästä salaisuudestani – paradoksaalisesti se pitää minua jotenkin hengissä. Tosiasia on kuitenkin se, että loppu lähestyy yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämän huomaa jo siinä millaiselle kehälle päivittäinen ajattelu on kiertynyt. Tiedostan hyvin, etten voi ryhtyä parisuhteeseen näiden ongelmieni vuoksi. Se olisi liian paljon kestettäväksi toiselle osapuolelle, enhän kestä tilannetta itsekään. Mietin myös suhteita käytännön kannalta, lapset ovat este, etäisyys on este, toisen kaverit ja sukulaiset ovat este koska en mitenkään pysty miellyttämään kaikkia, iso ikäero on este, kieli on este – näihin seikkoihin 99 prosenttia mahdollisista toiveistani (ja ehkä toisenkin toiveista) sitten kaatuukin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinulla+sentään+on+jotain+äksöniä.+Hyvin+monen+miehen+elämä+on+täydellinen+Hollowman+elämys+naisten+suhteen.+Ei+minkäänlaisia+merkkejä+kiinnostuksesta+tai+edes+kontakteja+vastakkaiseen+sukupuoleen.+Asiasi+ovat+paremmin+kuin+90%+ätmeistä.
Joo hylätty on. Aloittajan pitää panostaa omaan ulkonäköönsä. Kasvatat pitkän fledan ja värjäät sen. Täydellinen muutos ulkonäköön on paikallaan. Alat olemaan ulkomaalaisen näköinen. Tarvii kasvattaa myös musta parta. Muslimeilla on parta, ja yksi musu sanoikin, että muslimilla on hyvä olla parta. Nyt ei siis ole kyse että alkaisit muslimiksi, vaan ainoastaan siitä, että suomalaiset naiset ovat aivan hulluina noihin muslimi miehiin, joten vähintä ja samalla enintä mitä voi tehdä, on muuttua ulkomaalaisen näköiseksi lookiltaan.
On paikallaan myös laittaa vaatetus uusiksi, ja jättää ne äitin lahjoittamat nörttivaatteet ruutuslipoverit ja muut kaappiin.
Miehen pitää olla COOL! Äidit haluaa pukea lapsensa kiltin ja söpön näköisiksi, ja kiltteys on kuitenkin muille naisille kuin omalle äidille absoluuttinen punainen vaate.
Pitää olla pahiksen näköinen. Jos olet puhelias, ala olemaan enempi hiljaa, joten nainen ei saa sinusta selvää.
Jos olet pahiksen näköinen, mutta puhe paljastaa muuksi, pelisi on taas siltä kohtaa menetetty.
Lisäystä vielä; Kun otat kokonaan uuden tyylin, tulet huomaamaan kuinka eri tavalla naiset suhtautuvat sinuun. Kun itse kasvatin parran, oli ero todella radikaali. Suosittelin kaverille samaa, ja sanoi huomaavansa itse saman myös.
Kaveri käy paljon tanssipaikoilla, ja sanoi että naisten suhtautumisen eron huomasi heti kuin yön ja päivän. Kun saat muutoksen jälkeen paljon yhteyksiä naisiin, älä sitten ala "sulkeutua kuoreesi", vaan kerää positiivisista palautekokemuksista lisää itseluottamusta, ja alat saamaan itsekin varmuutta kun naisten kanssa olet yhteyksissä. Askel kerrallaan löytyy joku, jonka kanssa voi päätyä seurusteluun, jos vain itse haluaa sellaista.
Heti jos joku nainen koittaa päästä pelkäksi kaveriksi, hankkiudu saman tien sellaisesta naisesta eroon.
Sellaiset naiset ovat vain haitta ja syövät positiivista mieltä kohti nollaa ja nollan alapuolelle.
Lisäyksen lisäys; Jos ajattelet että työsi vuoksi et voi olla parrakas, koska se ei mahdollisesti olisi työpaikallasi hyväksyttävää? Juuri luin artikkelin, jossa todettiin, että työssä olevista miehistä koetaan johdon tasolta siten, että parrakas mies ylennetään ennen sellaista miestä, jolla ei ole partaa. Partamies koetaan työpaikoilla luotettavampana, kuin ilman partaa oleva.
Että ei siis huolta mitä työpaikka kokee.
Sanon nyt vain, että kaikki tällaiset kikkakolmoset on jo tähän ikään mennessä kokeiltu eikä niillä ole ollut mitään vaikutusta. Nythän on enää kyse siitä, että olen ihmisenä niin totaalisen rikki, ettei vaihtoehtoja enää ole.
Ätmiys ei johdu rumuudesta vaan luonteesta. Et osaa puhua naisille eikä sinussa ole mitään mikä naisia kiinnostais.
Nainen joka ei ylläpidä keskustelua mitenkään, ei ansaitse mitään miestä. Voiko rasittavampaa olla kuin nainen, joka vastailee vain ...kyllä.... ei...... ja muuten odottaa että mies ylläpitää keskustelua yksin koko ajan.
Tämä niin v**usti.
Juurihan taisin tuossa itsekin niin todeta. Eikä se rumuus ainakaan edesauta asiaa.
Olisikohan aloittaja Naisasialoosr11, joka taas viljelee itsemurhapropagandaa nyt vain uudella tyylillä.
En suinkaan tarkoittanut, että naiset tekisivät romanttisessa mielessä tuttavuutta. Työasioista he minulle juttelevat.
Kunniasta ja ihailusta en välitä tippaakaan. Minun itsetuhoni on hiljainen, vaatimaton ja käytännöllinen tapahtuma.
Muilla ätmeillä on vielä toivoa, jos eivät ole ajaneet tilannettaan samanlaiseen pisteeseen kuin itse olen.
Depressio on sairaus, joka vaatii hoitoa.
Lääkkeitä en suostu syömään, sillä olen ihan lähipiirissä nähnyt, mitä masennuslääkkeet ihmiselle tekevät. Vuosien psykoterapialla voisi olla jotain vaikutusta, jos kaikki tähdet olisivat kohdallaan. En vain jaksa enää sitoutua sellaiseen eikä minulla olisi varaakaan. Vaihtoehtoja ei siis todellisuudessa ole.
Depressio on sairaus jonka hoidon toimivuus on hyvin kyseenalaista.
Ätmiys johtuu rumuudesta ja ulkonäöstä. Kun saa pakkeja aina eikä naiset halua tutustua niin mies on vaan liian ruma.
Rumuus on karismaa, jos sen osaa hyödyntää. Katso vaikka miltä näyttää Tommy Lee Jones. Mies on ruma kuin mikä.
Kyse ei ole karismasta vaan statuksesta ja resursseista.
Eikä ole kun itseluottamuksesta. Riittävän kovalla itseluottamuksella saat naiset vakuutetuksi statuksestasi ja resursseistasi, ilman että sinun tarvitsee edes valehdella.
Häh, komea mies on!! Ei todellakaan mikään ruma.
No niin!!!!! Tässä tuli todiste aloittajalle. Yhdelle ruma on toiselle komea. Nyt vain aloittaja vettä vesileiliin, ruokaa pakkiin, ja sotaan.