Olen tässä miettinyt omaa elämäntilanettani. On elämänkumppani ja aikuiiässä oleva lapsi joka asuu vielä kotona toistaiseksi. Olen sairauden takia pois työelämästä, naiskumppani on töissä vielä mutta kiukuttelee usein kotona koska työilmapiiri rassaa ajottain ja kaataa sitten minun niskaan huonon olotilansa. Meidän suhde on huonontunut koska minun pitäisi naisen mielestä kuunnella hänen huoliaan, arvostaa häntä ja tehdä hänen olonsa kotona hyväksi. Hoidan jo muutenkin kaikki kodin askareet koska olen kotona joten naiskumppani ei puutu enää niihin. Olen usein yritänyt myös antaa läheisyyttä ja hellyyttä ja seksiäkin olen ehdottanut mutta innostusta ei tunnu olevan. Näin menty reilu vuosi ja alkaa hermo mennä. Aina kun ehdotan parisuhde aikaa vaikka sohvalla löhöillen telkku kiinni ja vaikka hyvää musaa siinä kuunnelle ja vähän viiniä ja siitä sitten fiiliksen nukaan vaikka lähempiin tunnelmiin mutta ei. On olo että olen joku jolle voi kiukutella kun naisella on huono fiilis ja pitäisi vain hänen huoliaan kuunnella mutta hänen mielestä mulla on asat kunnossa kun saan olla kotona niin ei voi valittaa. Olen ollut muutaman kerran lähdössä ilta oluelle ja siitäkin tuli pieni riidan aihe kun en muka halua olla hänen kanssaan, kuten kirjoitin ehdotellut olen mutta tyrmäys yleensä vastauksena. Tuntuu että olen vain tarpeen tullen hyväksi, kun nainen kaipaa huoltensa kuuntelijaa olen siinä kun ei kaipaa seuraa on yksikseen. Tässä sitä ollaan miettien tulevaa, punainen lanka olisi kiva löytää ja kuula onko kohtalon tovereita ja miten pääsee toisen "pään siään"että saa tilanteen muuttumaan.
Onko monia
unohtunutelämä
5205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teillä ei nyt mikään oikein kohtaa. Taitaa mennä vuorovaikutuksen puolelle nuo kaikki asiat, ja se onkin vaikein haaste.
Tottakai työilmapiiri rassaa, se on selvä. Niin teki itselläni jonkin aikaa, aivan liian pitkään... Mutta en kiukutellut kumppanille. Itkin vaan ja kerroin mitä nyt, mies kuunteli ja lohdutti. Kävisikö vaimollesi esim. tällainen?
Se mikä tuohon tilanteeseen auttaisi varmasti olisi erilleen muutto. Voisitte alkaa treffailla ja silloin vain keskityttäisiin toisiin.
Eikös tuo itkeminen ja puhuminen ole se asia mistä mies kirjoitti. Taipua ei saa huolien alle vaan naislennella iloisella mielellä, sillä muutoin sinut perii kakkonen.
Mitä jos istuttaisit vaimon pöydänääreen ja sanoisit suoraan ja rauhallisesti, että nyt ei ole tässä suhteessa hyvä olla vissiin kummallakaan. Kunnon keskustelu kun on ainoa keino päästä "toisen pään sisään".
Toki työ voi rassata mutta ei sillä kaikkea selitä, esim. kyllä sitä vapaalla viikonloppuisin, lomilla pitäisi osata nauttia ihan sitä hyvästä omasta työn ulkopuolisesta elämästä ja kumppanuudesta kaikin tavoin. Myös seksi ja hellyys, kaikenlainen huomaavaisuus kuuluu parisuhteeseen. Eli eikö vaimo ole onnellinen?
Entä mienkäs se näkyy suhteessa että vaimo arvostaa sinua, kun kerran vaatii samaa sinulta?
Voit olla oikeassa, että olet vaimolle itsestäänselvyys jolta voi ottaa mitä haluaa mutta parisuhteeseen ei tuoda itse enää mitään. Mutta voi olla myös niin, ettei hän itsekään tajua käyttäytyvänsä negatiivisesti, ja tarvitsisi vähän herättelyä.
Kysy asiaa ja ole valmis myös siihen, että jos ei enää parisuhdehommat kuten yhdessä ajan viettäminen hyvässä tunnelmassa, läheisyys ja seksi enää vaimoa sinun kanssa kiinnosta, niin parasta se on jos sanoo sen sinulle suoraan. Voit sitten miettiä itse mitä teet, ei ainakaan tarvitse odotella enää vaimolta turhaan vastakaikua.
Hei unohtunutelämä
Aikaisempi kommentoija kannusti ottamaan parisuhteenne tila ihan kunnolla puheeksi, ja minä ajattelen ihan samoin. Vaikuttaa, että jokin hiertävä asia vaikuttaa nyt koko vuorovaikutukseenne, jokin, josta ei ehkä aivan suoraan ole puhuttukaan. Onko vaimosi kenties uupunut töissään ja siksi tuntee sinun 'saavan' vain lomailla? Jos näin on, silloin on syytä hänen miettiä työssä jaksamistaan. Vai onko kyse kommunikaation katkoksista: kumpikaan ei oikein kuuntele toistaan vaan olettaa ja tulkitsee toisen ajatuksia tarkistamatt niitä koskaan?
Nyt olisi hyvä aika tarkistaa ihan kunnolla, mitä te kumpikin ajattelette.
Parisuhteen päivitys! Mitä minä toivon, tarvitsen, ajattelen, mitä tunnen toista kohtaan, mihin kaipaan häntä? Kumpikin toinen toistaan keskeyttämättä, arvostelematta ja tuomitsematta kuunnellen. Jospa näin alkaisitte uudestaan tutustua toistenne sisimpään ja tunnemaailmaan, arkisen kotityön yms ohella. Tunneyhteys on arvokas lahja, mutta sen saadakseen on uskallettava avautua kertomaan ja kuuntelemaan.
Diakoni Merja
Luepa Merja kunnolla. Ei mainittu vaimoa, vaan naiskumppani.